vaelluskengät

[Jaatinen]

Meidleissä vielä hauska puoli, että pohjat irtoaa 10v jälkeen tasan, käytit tai et. Ihan kuin olisi aikalanka laitettu.

[Valto.]

Ei ole onneksi itselle ongelma jos pohjat irtoaa 10 vuoden päästä. Haluan nimittäin nähdä sellaiset kengät, joilla kävelen 10 vuotta samoilla töppösillä. En voi kuvitellakkaan niin lujia kenkiä, jotka tuon ajan itselläni kestäisivät. Ja se on varma, että jokaisella merkillä osa kestää paremmin ja toiset antautuvat äkkiä. Sama se on kaikessa tavarassa, eli huono yksilö voi aina sattua kohdalle.

Tuohon vaijerikiristykseen oma näkemys on, että varsin mukava, mutta en ikinä ottaisi jahtikenkiin. Työkenkiä on kolmannet menossa vaijerilla ja siinä toimivat erittäin hyvin. Jahtiin haluan kuitenkin säätää nauhat juuri oikeen. Yleensä luistinten vahanauhat käytössä, mutta meindelin nauhat ovat osoittautuneet yllättävän lujiksi, eli niissä on vielä orkkikset. Muista on joutunut vaihtamaan muutaman viikon jälkeen. Haluan jättää kengän jalkapöydän kohdalta löysemmälle, nilkan vedän todella tiukkaan ja varresta taas hieman höllään ylös päin siirryttäessä. Nauhan tulee olla pitävä, pujotan nauhan aina koukkuun yläkautta ja kierrän alas ja ylimmäisestä palaan iltin koukkuun ja siihen solmu. Tuolla tyylillä jokainen kohta pysyy halutussa kireydessä, eikä kireys tasoitu tasaisen löysäksi, kuten perinteisellä tyylillä. Aamulla vedän kengät jalkaan ja otan ne illalla pois, eli yksi kiristys ja yksi löysäys 8-12h jahtipäivää kohden ei ole itselleni liikaa vaadittu. Sissäänajon aikana voi joutua hienosäätämään, kun kengät elää ja ovat muutenkin vielä uudet, eikä sopivaa kiristys systeemiä ole vielä ehtinyt syntyä. Aika äkkiä nuo kuitenkin oppii kiristämään juuri sopivalle kireydelle, eikä solmimiseen mene normaali nauhojen sitomista enempää aikaa.

Kumisaappailla en itse tasamaalta poistu askeltakaan. Joskus nuorempana kuljin aina kumisaappailla, mutta nilkan särkemisen jälkeen tuo on mahdoton ajatus. Silti jos muistelen vanhaa aikaa, niin en edes harkitsisi lähteväni enää kumisaappailla metsään, vaikka nilkka kestäisi. Saapas hiostaa niin pahasti, että aivan yksi ja sama onko lähtiissä kuiva vai märkä sisältä. Kävely ominaisuuksissa jäädään kuitenkin niin kauas hyvästä vaelluskengästä, että joka kerta valinta osuisi vaelluskenkään. Toki malli saattaisi ehjällä nilkalla olla aavistuksen notkeampi. Ennemmin panostaisin sukkiin, kuin tyytyisin tallustamaan kumisaappaalla. Niitä kun ei saa esimerkiksi kiristettyä kunnolla jalkaan, eli jos ne saa jalkaa ja pois ilman mahdotonta taistelua, niin hölttäsevät aina enemmän tai vähemmän jalassa. Nykyään saappaitakin saa jo kohtuullisen pitävällä ja riittävän jämäkällä pohjalla, mutta nilkan tukea ei ole lainkaan. Sukissa esimerkiksi merinovilla on siitä hieno keksintö, että vaikka kenkä on hörpännyt vettä, niin itsellä ei tunnu kenkä järin märältä. Kaataa kengän tyhjäksi, rutistaa sukan kuivaksi ja takaisin jalkaan. Äkkiä se kävelyn tuottama lämpö saa paketin tuntumaan täysin samalta, kuin saappaassa hikoillut jalka aina muutenkin. Ja merinovilla pitää jalan kohtuullisen lämpimänä, vaikka sukka olisi märkä. Kokemusta on myös siitä, että vettä hörpänny märkä kenkä on vain kaadettu tyjäksi ja kävelty menemään. Tämän jälkeen kenkä on ollut yön ulkona pakkasessa ja aamulla matka on vedetty jäiset kengät jalkaan. Onhan se kieltämättä ikävää, mutta yllättävän äkkiä kenkä sulaa ja kohta taas hiostaa. Eli ei mitään ongelmaa pidemmälläkään reissulla, vaikka se aamun jalkaan laitto voi hiukan ikävä ollakkin. Loppu päivä menee kuitenkin ainakin omalla kohdalla niin paljon saapasta mukavammin, että kestän ennemmin sen pienen hetken, kuin koko päivän. Oikeastaan ainut milloin harkitsisin saapasta olisi sellainen vaihtoehto, että välillä kävellään hikeen ja pysähdytään taas pitkäksi aikaa ilman tulistelu mahdollisuutta ja todella märissä oloissa, jolloin on enemmän kuin todennäköistä, että saapas hörppää ennemmin tai myöhemmin. Tällöin voisi pitää kävelysukat erikseen ja seisoskelusukat erikseen. Saapas imee vähän kosteutta sisälle, ja vaikka sisus olisi kostea, niin tuplasukalla jalan saa pysymään kuivana myös kosteassa saappaassa. Kävellessä sukka kastuu kuitenkin hiestä taas hetkessä, joten siihen voi vaihtaa vaikka märän sukan takaisin.

Eli makuasioita nämä tietysti ovat. Ymmärrän kyllä monia, ketkä ajattelevat täysin päin vastoin, mutta omalla kohdalla mieltymykset ovat näin. Jokainen tyylillään, mutta ei pidä yleistää että oma tyyli olisi ainut oikea. Jokaisen pitää löytää se itselleen sopivin kenkä eri tilanteisiin ja mennä sillä. Maastot, jahtimuodot ja ihmisten fyysiset ominaisuudet ovat niin erilaisia, että täysin mahdoton sanoa ainutta ja oikeaa.

[Jaatinen]

Omalla kohdalla hortoillessa aseen kanssa on saapas pelastanut varmaan nilkan tai pari kun huomio on jossain muualla kuin maastossa.
Kumppari on kyllä helppoudessaan kiva, mutta siinäpä se. Näistä on väännetty maailman sivu. Ja varmaan tullaan edelleenkin vääntämään.

Kysymykseeni palaten, onko jollain meidlinkäyttäjällä osunut jalkaan hyvää "hiippailukenkää" taipuisammalla pohjalla?

[iivariiso]

En tiiä niinkään hiippailukengistä mutta kaverilla on nyt toiset härkilän gtx:t menossa ja niissä on yllättävän hiljainen pohja. Ainakin jos omiin kenkiin mitä on ollut vertaa.

[Jaatinen]

Pitääpä käydä käpistelemässä. Lähinnä tunnokkaampaa pohjaa hakusassa. Meindlit on aika koppuroita. Syystäkin tietty.
En nyt ihan varsinaista hiippailukenkää hae, vaan metsästyskenkää tunnokaalla pohjalla, ja ehkä jopa nilkkatuella.

[Valto.]

Härkilan kengissä on ainakin selvästi pehmoisampi pohja, mutta noista on kuulunut yllättävän paljon huonoa palautetta merkin yleiseen laatuun verraten ja muutamat liikkeet lopettaneet myynnin reklamaatioiden takia. Käsittääkseni kuitenkin moni on ollut myös tyytyväinen, keillä on kengät kestäneet. Aivan mukavan tuntoiset olivat kaupassa, mutta ei sitten lähteneet lopulta mukaan. Itsellä on myös yhdet Alpina trapper kengät, ja nuo ovat myös pehmoisemmalla pohjalla. Varsin mukavat kengät olivat, mutta kävelin nuo syksyssä loppuun. Alkujaan jo kohtuu pehmoinen kenkä, joten syksyn kävelyt pehmittivät kenkää liiaksi ja nyt ei enää tuki riitä nilkalle. Olisivat kyllä nyt varmaan makeimmillaan terveelle nilkalle, mutta särkynyt jalka alkoi muljahtelemaan vaarallisen oloisesti noilla, joten jouduin uusien ostoon. Morsiammella nuo myös käytössä, ja tuntuvat pehmenneen hänelläkin aika notkeiksi. Meindl puolestaan on suunniteltu enemmän tuonne vuoristoihin, ja niissä on yleensä melko jäykät pohjat, mutta samalla myös varret on tukevaa tekoa. Ei ainakaan ole itsellä tullut vastaan sellaista erikoismallia, jossa pohja olisi notkeampi. Haix tapio tuntui myös varsin laadukkaalta kengältä kädessä, mutta ei sopinut jalkaan huonostikkaan. Hanwag oli asiallisen tuntoinen jalassa, mutta aika vastaava mono kuin Meindl. Hyvin samat tyyppiset kengät, mutta meindl vei voiton istuvuudessa hiuksen hienosti. Alfat olivat laadukkaan oloisia kenkiä ja etenkin jerv advanced tuntui käsissä siltä että haluaisin vetää jalkaan. Valitettavasti kokoja ei ollut hylkyssä, joten jäi käsissä pyörittelyn asteelle. Kohtuullisen jämeriltä vaikuttivat pohjat niissäkin. Viking vaikutti myös jämerältä kengältä jäykällä pohjalla, mutta jäivät hyllyyn muutavan epämiellyttävän yksityiskohdan ja aavistuksen huonomman istuvuuden takia. Mielelläni ottaisin kyllä kokeelle, jos edullisesti sattuisivat vastaan. Itsellä on myös yhdet chirukat ja muutamia olen testaillut. Sieltä löytyy selvästi notkeammallakin pohjalla olevia malleja, mutta nuo ovat myös antautuneet nilkan osalta turhan nopeasti ja kuulema joillain on ollut ongelmia myös keston kanssa.

Tuossapa se itse asiassa tuleekin suurin syy, miksi itsellä valinta kallistuu noihin monoihin. Nuo pehmyemmät ruukaavat notkistua melko äkkiä liian lepsuiksi varresta, ja nilkka ei enää kestä niiden käyttöä ensimmäisen kauden jälkeen. Joutuu sitten ostamaan ylijäykät monot, jotka sisään ajon jälkeen antautuvat noiden löysempien uusien tasolle, mutta pohja on edelleen ylijäykkä. Olisi kyllä mukava, jos tekisivät todella tukevat varret notkeaan pohjaan. Nilkkaan saisi laittaa vaikka lasikuitu/hiilikuitu vahvikkeen. Tyyliin kantapään olisi hiilikuituisen kupin sisällä, ja tuki nousisi nilkan yli. Eteen päin vielä taipuisi, mutta sivuliikkeet saataisiin tuolla kupilla kokonaan pois. Tuo yhdistettynä suht hyvin rullaavaan, mutta kiertojäykkään pohjaan. Sinnekkin saisi laittaa vaikka vahvikkeet poikittain. Ei pääsisi nilkkat särkymään kovassakaan menossa, mutta meno ei tuntuisi vielä laskettelumonoilla tepastelulta.

[Unforgiven]

[Sukkamieli]

Jos tykkää löntystää viikon märissä kengissä ja yrittää kuivatella niitä joka ilta nuotiolla niin gorekengät on ihan jees. Oma valinta on tällä kokemuksella kumisaapas. Ainoo varsinainen vaelluskenkä mitä voisin harkita saappaan tilalle on nää Lundhagsin vuorettomat nahkakengät. Tommonen perus vuorellinen ja kalvollinen kenkä toimii kyl kuivalla kelillä poluilla ja päiväretkillä ihan hyvin.

[TKH]

Kyllähän kumisaapas on täysin mennyttä maailmaa.En ole henkilökohtaisesti tykännyt ikinä. Töissä kun pitää kolme tuntia betonivalussa niin sukka yhtä märkä kuin vaelluskengässä pienen pulahtamisen jälkeen. Urheilussa paskotuilla nilkoilla ei myöskään kehtaa lähteä leikkimään saappaalla.

[Sukkamieli]

Juu kyllähän kumisaapas jonkin verran hiostaa, mutta sitä vaivaa voi hoitaa vaihtamalla kuivat sukat jalkaan vaikka joka tauolla. Vaelluskengän kans ku kerran puljaat niin se ei kyllä sit erämaaolosuhteissa kuivu viikkoon. Mutta niinku sanoin niin Lundhagsin kengät olis mun kakkosvaihtoehto pitkille reissuille. Kumiterä, nahkaa, ei vuorta eikä kalvoa. Melko toimiva kombo.

[Mettäkala]

[Jaatinen]

[-Teemu-]

[AnttiSn]

Mulla ei ainaskaan ole jokaiselle tauolle tarjota kuivaa sukkaa. Tyypillisesti 1-2 vaihtosukkaa mukana, joista yhdet pidan aina kuivina. Kumppareilla kelista riippumatta saa varautua siihen, etta jalat on vahintaan hivenen kosteat. Ja jos yopyminen on teltassa ilman tulia, ei niita kumisaappaitakaan kaikilla keleilla kylla kuiviksi saa! Vaelluskengilla jalat on tuurista riippuen joko kuivat, kosteat tai umpimarat. Itselle jalkojen kosteusastetta merkittavampi tekija on kenkien kayttomukavuus kohteena olevassa maastossa. Joskus kaipaa vahan tukevampaa kenkaa, toisinaan taas ei. Kylla itselle maasto maarittaa sen lahteeko mukaan kumisaapas vai vaelluskenka. Esim. ylatunturissa isomman rinkan kanssa kulkiessa ei kumisaapas ole mulle ollenkaan optimaalinen ratkaisu, vaelluskenka lahtee itsella aina tuonne mukaan! Jos ne kastuu (harvemmin tuolla niin kay), kuljen sitten marissa kengissa mutta on sekin itelle parempi kuin ajoittain kuiva kumisaapas noissa olosuhteissa...

[Jaatinen]

Onko noissa lundhagseissa miten jäykkä pohja? Ihan uusi tuttavuus minulle, kovasti mielenkiintoinen kyllä. Onko vaelluskenkämäinen paksu vuori myös? Pärjääkö kylmemmällä kelillä?