Kanalintuhavainnot 2022

[Hautaterva]

Kyllähän se seisojan kanssa parhaimmillaan on helppoa. Vaan aina ei.
Vähän samoin se teeren kyttäyskin on monesti helppoa. Vaan aina ei.
Jos vaihtoehtoina on pelkästään ilman koiraa maksimoida saalis tai koiran kanssa maksimoida saalis niin oman kokemuksen mukaan ilman koiraa se onnistuu todennäköisemmin koska aamupassit on niin tuottoisia.
Eikä ole niin keliriippuvaista kun pomppuja hakee.
Se sitten on jokaisesta kiinni mitä arvostaa. Kyllä koiran kanssa kulkeminen on paljon rennompaa ja mukavampaa vaikka saalis joinain päivinä kärsiikin.
Tosin en minäkään sitä ensi viikon latvareissuun ota mukaan.
Ehkä eniten sen takia että siitä joutuu huolehtimaan kun kelit on aika raakat välillä.

[heiluri]

Ei noista aamupasseista nyt mitenkään ihmeellisiä saaliita kerry, 2008 taitaa olla edellinen aamupassikaato, ja herranpojat että niitä passeja on ollut, tälläkin kaudella joku kolmekymmentä.
9/10 ei näy vilaustakaan ja lopuissa joku, yleensä yksittäinen, ohilento.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Valto.]

[Valto.]

Hautaterva laittoi hyvän pointin. Koirametsästys on nimen omaan rennompaa. Ja minusta ne jahtipäivät koiran kanssa on muutenkin mukavampia. Aivan sama vaikka ei näkyisi vilaustakaan, niin saa ainakin seurailla sen koiran touhuja. Tuleehan siitä itsellekin aina hyvä mieli, kun seurailee vierestä miten toinen nauttii sydämmensä kyllyydestä, kun pääsee tekemään sitä hommaa mitä varten on syntynyt. Ja tahtoopa sekin tehdä hommaa mielekkäämmäksi, että kun koira hakee, niin niitä lintuja näkyy ja siiveniskuja kuuluu päivän aikana melko paljon enemmän mitä koirattomana.

Jos ottaisi yhden koiran eliniän vaikka 13 vuotta. Veikkaan että jos maksimoisin saalista ensin 13 vuotta ilman koiraa ja sen jälkeen 13 vuotta koiran kanssa, niin enemmän saisin ilman koiraa mikäli kanta olisi kokajan jokseenkin sama. Mutta jos se koira on edes kohtuullisen hyvä, niin saan koiran kanssa silloin pelivuosina saman tai enemmän lintuja mitä ilman koiraa huippuvuosina, mutta paljon rennommin. Ei tarvitse lähteä pimeässä otsalamppu päässä kömpimään mihinkään suolle kyttäämään. Nukkuu pitkään, syö kaikessa rauhassa ja lähtee iltapäivästä ampumaan ne samat linnut. Ihan yhtälailla saa sen linnun pari jos siltä tuntuu.

[heiluri]

Ei kyllä ikinä ole ollut missään 99% passeja, 10% olisin jo oikein tyytyväinen.
Samoten maita kulkemalla jää kyllä havainnot jokseenkin olemattomiin, eräskin kilometri kun tulee kauteen rääseiköissä ryvettyä.
Kyllä se koirahomma vain on saalisvarmempaa, pelkästään passittamalla jää kyllä reppu tyhjäksi liian usein.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[EIVA]

Kyllä tänä syksynä ainakin on ollut senverran lintuja että halutessaan ei ole monene päivänä tarvinnut kulkea koiran kassa tai ilman etteikö linnunlihan makuun olisi päässyt.

[Valto.]

Kyllä me on jo heiluri kuultu, että sinä et sieltä passista ikinä mitään saa. Otan osaa jos jutut pitää paikkansa. Mutta kuten totesin, niin paikkoja on erilaisia. Me kaikki ei metsästetä teidän seuran mailla, vaikka ei meilläkään nyt satoja kilometrejä ole väliä. Muulla voi olla paikkoja missä se saalisvarmuus on lähelle 100% passista. Muistelen että kehuit käyneesi jahdissa myös koirien kanssa, eikä siitäkään tullut kuin sanomista. Toki jos jutut pitää paikkaansa, niin mitäpä sitä tyhjältä alueelta pyytää. Oli koiraa tai ei, niin tyhjästä ei ole mitä ottaa. Ei se koirakaan sinne lisää lintuja mistään pysty taikomaan. Minä onnistun omilta mailta melko hyvällä prosentilla koiran kanssa tai ilman. Pelaavan koiran kanssa paremmin ja ainakin itselle mieleisemmällä tyylillä. Vastaavasti niitä saaliittomia koulutuspäiviä tulee myös paljon nuoren koiran kanssa, eli keskiarvo voi kääntyä koirattoman puoleen, jos lasketaan tunnit metsässä/saalis. Ehkä koirattomana ei myöskään jaksaisi käyttää aikaa yhtä paljon ja panostaisi enemmän hyviin ajanjaksoihin ja ottavampiin paikkoihin. Koiran kanssa hyvänä aikana hyvältä paikalta saa vähän liikaakin, joten mielellään jakaa painetta ja kulkee enemmän myös niitä oudompia paikkoja. Ja koska koiran kanssa retkeily on mukavaa, niin kävelee enemmän myös sellaisina aikoina kun linnut on arkoja ja saalis jää laihemmaksi.

[heiluri]

Kerran etsittiin seisojalla pari päivää riekkoja Ivalossa, yhtään ei löydetty.
Toivossa eletään että ehtii vielä elää syksyn jolloin pyynti onnistuu, lintuja kyllä saisi olla reilusti enemmän kuin nykyään, tai osua maille missä lintua olisi.
Passihomma on kyllä yhtä tyhjän kanssa näillä tiheyksillä mitä täällä on.

Ja juu, käytössämme ollut koira oli todistetusti toimiva.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Patruuna]

[Jalluri]

Ja mikä helevetti siinä oikein on, että sen pyynnin pitäisi olla aina aivan erikoisen vaikeaa, että se olisi mukavaa. Minusta ainakin on mukava ampua lintuja koiran seisonnalta joka on yleensä aika helppoa, kytiksestäkin on mukava ampua lintuja, on mukava hiihtää metässä ja ampua lintuja. Sorsa ja kyyhkysmetälläkin on mukava ampua lintuja. Mulle riittää, että on hauskaa.

Ja kyllä, nautin lintujen ampumisesta. Ei kait ole järkeä harrastaa linnun metsästystä jos ei siitä nauti. Toki joka reissu ei tarvi lintua saada, mutta kyllä se yleensä on parempi reissu se, missä saa. ampua lintuja kuin tyhjä reissu.

Lupaan lopettaa heti linnun metsästyksen, kun mua alkaa tympäsemään lintujen ampuminen.

[Valto.]

Ei kai sen pakko ole olla vaikeaa. Jokainen nauttikoot eri asioista. Minulle se linnun ampuminen on suunnilleen sama kun savikiekon ampuminen. Onhan se ihan mukavaa, kun maksan kiekoista ja panoksista, jotta pääsen niitä ampumaan. Mutta ei siitä nyt voi sanoa mitään huikeita fiiliksiä saavansa. Ja ihan mukava myös osua niihin kiekkoihin, mutta ei se nyt hirveitä harmita vaikka joku menisi ohikin.

Kuten sanoin aikaisemmin, niin minä nautin ensisijaisesti siitä jahdista. Eli siitä, että linnut pitää ensin löytää, sen jälkeen lähestyä ampumahollille ja lopulta päästä ampumaan hyvältä paikalta. Vielä jos tämä tehdään koiran kanssa hyvässä yhteistyössä, niin entistä parempi. Nautin enemmän hyvästä jahtitilanteesta koiran kanssa vaikka jättäisin ampumatta, mitä siitä että käyn läpsäyttämässä teeren tuohon pellolle. Saan ne samat kiksit siitä, että pamautan reijän pahvitauluun. Ampuminen on ihan kivaa, mutta ei se ole sen ihmeempää ammunko reijän tauluun vai lintuun. Mutta taulut ja savikiekot ei tarjoa sitä jahtaamisen mahdollisuutta. Otetaan verrokiksi perhovapa ja katiska. Minä nautin siitä saalistuksesta ja kalasruksesta, aktiivisesta tekemisestä. Mahtava se yksi pienikin kala siiman päässä, kun on tarpeeksi kevyet vehkeet. En taas saa mitään kiksejä siitä, että saan ravistella katiskasta ämpärillisen kalaa siitä varmalta tutulta paikalta mökkirannasta.

Nautin kalastuksesta ja nautin metsästyksestä. Ei ole väliä millä tavalla saan saaliin tehokkaalla ajankäytöllä, koska nautin siitä itse tekemisestä. Töistä haluaisin rahat ja jos voisin saada saman rahan tekemällä vain puolet ajasta, niin ehdottomasti ottaisin sen vaihtoehdon. Harrastuksissa nautin enemmän siitä itse tekemisestä ja haluaisin tehdä vieläkin enemmän, kun aikaa olisi käytössä muulta pakolliselta. Ja jos saan itselle riittävän saalismäärän vaikka sitten vaikeamman ja työläämmän kautta, niin miksi tehdä asiaaa helpomman kautta? Syydänkö vesakkoon sen ylimääräisen saaliin mille ei ole tarvetta, jotta saan harrastaa yhtä paljon määrällisesti? Teen vaikeamman kautta, niin pysyy homma mielenkiintoisempana. Jos alkaa koira pelaamaan niin hyvin, että taas alkaa saalista kertä yli oman tarpeen, niin alan ainakin osittain metsästämään lintuja jousella. Jo alkaa taas säilyä jahdissa jännitys, kun koittaa ampua teeriä seisonnasta lentoon jousella.

Mistä kukakin nauttii. Joku hakee verkoista saavi tolkulla kalaa ja jakaa sitten niitä ympäri kyliä, kun itsellä on joka paikka täynnä ja enemmän mitä jaksaa syödä. Joku ottaa kevyen puskavavan ja koittaa kalastaa sen ruokakalan jostain pienestä metsäpurosta pienen vaellus taipaleen takaa missä ei ole koskaan käynyt. Tyylejä on erilaisia ja eri ihmiset nauttii eri asioista. Ei se minusta ole väärin jos joku saa valtavaa hyvän olon tunnetta jokaisesta saaliista. Kyllä minäkin nuorena poikana riemuitsin suuresti aina kun sain jotain. Nyt ei vaan enää niin kiinnosta. Nyt ne onnistumisen tunteet vaatii jo niitä hyviä jännittäviä tilanteita, pelkä lopputulos eli saalis ei enää tuota sitä samaa riemua mitä poikasena. Tilannehan voi joskus iän myötä kääntyä ja alkaakin arvostaa sitä, että saa saaliin mahdollisimman vähällä vaivalla. Eli ajatus kääntyy malliin work smarter, not harder malliin. Vielä en ole siinä vaiheessa elämää, vaan itse olen jahtiuran siinä vaiheessa, että nautin jahdin jännityksestä, hyvistä onnistumisista etenkin yhteistssä koiran kanssa, kiireettömästä metsässä liikkumisesta, koiran touhujen ja nautinnon seuraamisesta jne. Se istutettu pussifasaani siitä tietopuskasta pelaavan koiran kanssa ei aiheuta tasan tarkkaan mitään onnistumisen tunnetta. Siinä ei ole kuin epäonnistumisen tunteen mahdollisuuksia tarjolla. Nuoren pennun kanssa sama tilanne voi aiheuttaa valtavan riemun onnistuessaan. Aikuisen koiran kanssa samaa riemua on jaossa aroilla metsälinnuilla. Vielä jos keli ei suosi, lehti on putoamassa ja linnut todella arkoja, niin onnistuminen vaatii aivan nappi suorituksen ukolta ja koiralta. Siellä on onnistumisen riemua tarjolla. Jos joku muu saa sen oman hyvän fiiliksen eri asioista, niin ihan vapaasti minun puolesta. Ei ole minulta pois. Jokaisen kuuluu saada omasta harrastuksesta niitä hyvän olon tunteita, siksihän sitä tehdään. Jokainen etsii omat harrasteet ja tyylit harrastaa mistä saa itselleen niitä hyvän olon tunteita ja harrastaa sillä tyylillä mikäli on suinkin laillista. Ei ole ainakaan minulta pois ja arvostan ihan yhtälailla myös muiden tyylejä harrastaa. Kerron mikä on se itselle mieleinen tyyli, jos joku toine tykkää erilaisesta, nii mikäs siinä.

[Pohjola]

Just näin, nuin lyhkäsesti tiivistettynä.

[heiluri]

No tuossa katsannossa meikäläiselläkin on jahtinautintoa piisaannut, lintuja on saanut etsiä oikein tuskaan asti, minulle kuitenkin se saliskin merkaa jotain, sen vuoski sinne aamupimeään ja nykyään usein märkään maastoon lähdetään räpimään.
Minusta on jeesustelua puhua jostain jahtinautinnosta ilman saalista, saattaisi valtoakin hiukan v...ttaa jos menisi vaikkapa vuosikymmen ilman minkäänlaista saalista.
Edes hirvijahdissa ei tule tilannetta vuosikausiin mutta siellä kuljetaankin lihan vuoksi, sen niin väliä, linnunpyynnissä soisi sen parikaan lintua kauteen saavansa, ilman saalista homma on ulkoilua, ei metsästystä.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Patruuna]

Jos ei kanalintua vuosikymmeneen saa aktiivisella yrittämisellä niin olisi varmaan paikallaan hetkeksi pysähtyä miettimään mitä tekee väärin. Pitää vaikka välivuoden, unohtaa kaiken vanhan "opitun" ja aloittaa aivan uudestaan. Nuo jutut kuulostaa vaan niin uskomattomalta ettei muka lintua saisi. Tuossa vaiheessa kannattais melkein säästää yhteen ainoaan reissuun jonnekkin paremmille alueille ja käydä siellä vaikka viikon pyytämässä. Hakee sen linnun. Sinun nykyinen systeemi on aivan typerä kun näyttää terveyden päälle käyvän kun maastot pas.kaa, ei ole yhtään lintuja ja kelitki liian vetiset ja lämpimät.

[heiluri]

Sellaisiahan kelit nykyään ovat.
Kaiken mahdollisen olen pyynnin eteen tehnyt, kääntänyt välillä kaiken oppimani päälaelleen, aivan älyttömistäkin paikoista olen välillä kokeillut, mikään ei ole auttanut, vain pellot olen jättänyt rauhaan.
Kauempana maassa en ole pyörinyt kuin joskus satunnaisesti, yhtä tyhjää.
Etukäteen suunnitellut reissut eivät ole toistaiseksi onnistuneet mutta eletään toivossa.
_________________
Kertalaakiyhdistys