Kuksan nävertäjät

[viisasverneri]

En ole koskaan laiskana miehenä alkanut pahkoja keittelemään. Toisaalta kuksa-aihiot ovat saaneet olla odottamassa vuosia peruslämpimässä varastossa jatkojalostusta. Eipä nuo ole halkeilleet. Joskus harvoin on tullut otettua ronskimmalla otteella, mutta virheistä oppii. Jos on oppiaakseen. Jotenkin tuntuu, että kiireellä pilataan monta asiaa tämän päivän maailmassa.

[Sämpy]

Vuosia kuivunut pahka on melko kovaa tavaraa työstää. Keittämällä saa siististi kuoren pois puulastalla pukkimalla. Muulla tavalla se on aika työläs homma eikä saa yhtä siistiä.

Se suolavesi ei monenkaan tunnin keittämisellä kovin hyvin pahkaan uppoa. Minä olen pahkakuksien ja kapustoitten työstön aloittanut heti keiton jälkeen ja antanut työstöjen välillä olla suolavedessä liossa. Tässäkin pitää sitten käyttää järkeä ettei niin pitkään liota että homehtuu.

Minusta kuksan teossa pitää erityisesti varoa ettei varsiosa halkeile kun puu lähtee kuivumaan. Tämä riski pienenee olennaisesti jos varsiosaan pyörittelee työstojen välillä rätin jossa on nestemäistä parafiinia. Ja kuppiosan osalta uskon että ohutseinäinen kuppi ei niin helposti halkeile kuin paksu. Kuksan osalta tämä ei tullene ongelmaksi muutenkaan mutta löylykauhan rasitukset on ihan eri kertaluokassa.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[andes]

[Hietala]

[Lahtis]

Toi mun parin sivun takanen on keittämätön, ja ainakaan vielä ei ole haljennut. Tänään löytyi koiraa reenatessa uusi sopivan näkönen ja kokonen aihio yksityisestä metsästä. Täytyy katsoa josko olisi vaikka keväällä motivaatiota alkaa väkertämään. Tai josko tuo nyt on edes järkihintaan lunastettavissa.

/Antti

[andes]

Niinno Lahtis kuksasi onkin nävertämällä tehty sopivan kokosesta pahkasta ehjällä ulkopinnalla. Nehän kyllä kestää..
Ymmärsin että tässä keskustelussa keittämisen tarpeellisuudesta, on kyse nimenomaan veistettyjen leikkokuksien teosta. Jos ne keittämättä onnistuisi halkeilematta lähestulkoon aina, niin enpä uskokaan että olisi vakiintunut tapa keitellä niitä suolavedessä. Voihan sitä muutaman varmaan tehä keittämättä ja saaha kestämään halkeilematta, mutta kovin pienellä otannalla en ite ainakaan vetäisi johtopäätöksiä keittämisen tarpeettomuudesta. Tiiä sitten mikä on kummassakin menetelmässä haljenneitten prosentuaalinen osuus ja paljonko eroa..
_________________
Sole niin justhiinsa..

[Peltsu]

[Hietala]

[KHaivula]

[andes]

[andes]

[Hietala]

[KHaivula]

[andes]

Voihan se olla nuinkin. Jotenkin vaan on puusepällä sellanen kutina, että puun pinnassa, ja varsinkin pahkan pinnassa, se kuorenalainen pintasolukko saattaa olla rakenteeltaan erilaista, mitä sitten syvemmällä. Eli voi tulla hankalia jännitteitä tms. jos osa kuksan pinnasta on sitä ehjää pintaa ja osa rikottua. Voin olla kyllä väärässäkin..

Toisaalta puulla on aina ovat vinkeensä, eikä se, että kuksa halkeaa, tarkota välttämättä että työstömenetelmä olis ollu väärä tai että olis muutenkaan jotain mokannu. Tuossakin "kuksa-ammattilaisen" haastattelussa jonka mainihin, niin kertoi että aina sillon tällön joskus joku kuksa halkeaa. Arveli syyksi, että pahka on ollut niin tiivistä, ettei pitkässä keitossakaan suola ole päässyt vaan imeytymään riittävän hyvin.
Missään nimessä ei kannata lannistua Haivulan, voi olla että seuraavat kymmenen kuksaa onnistuukin ilman halkeiluja. Mutta jos seuraavakin halkeilee, niin luulenpa että edellä mainittu intuitioni osui kohalleen..
_________________
Sole niin justhiinsa..

[viisasverneri]

[quote="Sämpy"]Vuosia kuivunut pahka on melko kovaa tavaraa työstää.

Voihan se olla näinkin. Teen vain itselleni eikä kiirettä ole. Monessa hommassa olen huomannut, että paras tulos tulee juuri edellä mainitulla tavalla.
Ehkä homma voisi olla hopumpaa, jos markkinoille saakka väkertäisin.