kuvia hienoista ja ei niin hienoista puukoistanne!

[Rastinsahi]

[6mm br rem]

ahjon lämmöllä väriä katsomalla. Ei tainnut entisaikojen sepillä olla induktiouunia eikä lämpömittareita ja teräaseet kesti kovempaa käyttöä kuin nykyään.

[K-Ukko]

[metsäterri]

Mites tuo teroitus,yleesä mitä hiiliteräs puukkoja olen teroittanut. Niin ne on ollut helppo teroittaa,sitten taas tuollainen sepän TAKOMA puukko,on vaikeampi teroitettava. Jotenkin kumalla tavalla,siitä teräksestä tulee parempaa. Eikä tarvi jatkuvasti teroitella. Koskaan en ole saanut hyvää,konevasaroitua puukkoa käteeni..

[igorrock]

Tokihan hiiliteräksen kiderakenne on tiivistettävä takomalla jos meinaa ko. materiaalista saada kunnollisen terän aikaiseksi. Mutta niin taotaan myös seosteräkset. Hiiliteräksiäkin on moneen lähtöön ja karkaisulämpötila vaihtelee ja samoin myös karkaisussa käytettävä neste eli toiset teräkset karkaistaan öljyyn ja ja toiset veteen. Vanhan ajan teräksissä hiilipitoisuudet vaihtelivat paljonkin joten karkaisun ja päästön onnistuminen oli hyvin pitkälti sepän ammattitaidon ja kokemuksen varassa. Nykyisissä teräksissä, oli kyse sitten hiili- tai seosteräksestä, on laadun tasaisuus ihan toista luokkaa joten noudattamalla valmistajan ohjeita pitäisi karkaisun ja päästön onnistua varmasti. Eli tuossa työvaiheessa ei ole mitään mystiikkaa. Hiiliteräksissä on tosin yhä vieläkin jäljellä niiden perusominaisuus eli taonta pitäisi suorittaa mahdollisimman nopeasti ettei liian usein toistuva kuumennus pääse vähentämään metallin hiilipitoisuutta. Muistaakseni terä ruotoineen pitäisi syntyä kahdella "kuumalla".

Lopullisen tuloksen kannalta ei ole merkitystä käytettäänkö kone- vai normaalia pajavasaraa. Ammattimies kykenee molemmilla työkaluilla yhtä hyvään tulokseen. Olen kerran katsellut kun vanha tunnettu seppä Kauko Moisio takoi konevasaralla terän. Homma tapahtui tosi sukkelasti ja teräsaihion liike oli alasimella hyvin pehmeää ja tasaista. Kaikesta huomasi että mies osasi hommansa.

Teroitus on lopullisen käytön kannalta erittäin merkittävä asia. Teräkulma on valittava pääasiallisen käyttökohteen mukaan ja huolehdittava siitä että se myös pysyy jatkossa.

[6mm br rem]

ahjossa lämmitettäessä ei hiilipitoisuus laske mutta metallia pinnasta poistuu vähän joka lämmöllä.Kahdella lämmöllä ei kyllä oikein veistä saa taottua,riippuen vielä aineesta.

[igorrock]

Tuohon takomisnopeuteen vaikuttaa tietystí paljon se että takooko käsi- vai konevasaralla. Käsihommissa varmaan tarvitaan vielä se kolmaskin "kuuma". Kuitenkin, kaikitenkin; mitä vähemmillä ahjokerroilla päästään, sitä parempi se on terän kannalta.

Nylkyhommiin käytettävän puukon terään voisi ehkä olla hyvä vaihtoehto ns. skandinaavinen tapa ts. matalamman hiilipitoisuuden omaavien "poskien" väliin ahjohitsataan suikale suuremman hiipitoisuuden omaavaa terästä. Lopullinen tuotos kestää paremmin taipumista yms. rasitusta mutta teränsuun kovuudesta johtuen pitää hyvin teränsä vähemmillä teroituskerroilla.

[FOSTER´S]

Viimeisin tekele. Terä ja etuhela ostosia, muut kotikutoisia!
Tupin teko meni pyllylleen, mut muuten ihan omaanmieleen.

[mekaanikko]

On kaunista katseltavaa. Tietääkös joku kuka opettaisi Hämäläiselle moisen teon? Kansalais opistossa on meillä tarjolla tanssia ja pitsin nypläystä sekä kauhia määrä muita todella mielenkiintoisia aiheita.

Ylpeänä pitää isovaarin tekemää puukkoa kädessä ja seppiä on suvussa 1600 luvulle tunnetusti, nyt vain kolme polvea näitä rautahepoja sepittäneitä itseni mukaan lukien.

Onkos kellään Seppä Tervaraudan eli Rainion Pasin puukkoa? Juteltiin viikolla hänen kassaan raudasta ja historiasta, mukava kaveri ainakin.
_________________
kuule vänskä, mis sie tarviit oikein huonoa miestä?

[6mm br rem]

Ketä on takonut puukon taikka katsonut miten se alusta loppuun asti tehdään takomalla eli myös terä taotaan eikä pelkkää ruotoa tietää että jutut kahdesta lämmöstä tai kolmesta on huuhaata.Koneella ei pysty tekemään terää eli takomaan viistettä..Muotin käyttö onkin eri juttu,eli laitetaan terä muottiin ja mäjäytetään koneella ja loppu hiotaan ....tulos vaan on kaukana taotusta terästä. Ahjossa hiilillä lämmitettäessä ei teräksen hiilipitoisuus laske vaan pintaan "imeytyy" jopa vähän lisää.Lämmityskertojen määrällä ei ole niin kauheasti merkitystä.Niin monta kertaa kuin tarvii. Kaasulla jos lämmitetään niin siinä hiilipitoisuus laskee. Puukon teossa terän teon viemä aika on n 30% kokonais ajasta..mutta se on sen puukon sielu..

[Kuras]

[igorrock]

Piti oikein alkaa tarkistaa noita tietoja Mäki-Rossin Sepän kirjasta. Hiiliahjon kanssa tuo hiilipitoisuuden väheneminen ei tosiaan ole ongelma mutta liian pitkä pitoaika ahjossa sen sijaan hapettaa. Hiilen poistuminen tulee tosiaankin ongelmaksi vasta sitten jos pelataan kaasu-uunin tai -ahjon kanssa. Kun viimeisen terän tekemisestä on jo vuosia ja melkein aina tullut käytetyksi kaasuahjoa, on tuo hiilijuttu näköjään syöpynyt mielen syövereihin vähän turhankin syvälle .

Konevasara on erittäin pätevä peli osaavan käsissä sillä niillä kahdella ensimmäisellä kuumalla taotaan ruoto ja terän muoto. Kolmannella sitten viimeistellään terän suu vasaroimalla. Mutta se että homma onnistuu vaatii paljon harjoitusta, mieluummin vähän pienempikokoisemman konevasaran ja siihen sopivan mallisen alasimen .

Noita muottiin taottuja teriä ei tosiaankaan voi verrata kunnolla takomalla tehtyihin koska hommasta jää pois juuri tuo terän suun kiderakenteen muutos joka tapahtuu normaalissa taonnassa.

Kun itse en sopivien tilojen puutteessa pääse nykyisin teriäni takomaan niin rakentelenpa sitten puukkoni valmiisiin teriin. Ohessa kuva parista jonka tein hiljattain kaverilleni. Leukun terä on ruotsalaista tekoa ja puukossa on Rosellin UHC- nikkari. Puu on raidan visaa ja mustat helat puhvelin sarvea.

[Kuras]

>>igorrock
Näyttävän näköinen leukusetti. Miten pitkä ja paksu on isomman terä.
Teit joskus WOOTZ terän. Oletko malttanut sitä käyttää ja millaiset kokemukset siitä on.

Hapettumisesta muistikuvia
Hiiliahjossa kuumin paikka ilmantulon kohdalla hapettaa kovasti.
Kaasuahjossa hapettunut alue on muistaakseni luokkaa 0,1mm ja kuluu lopputeroituksessa pois.
Karkaisun jälkeen pinnassa saattaa myös olla kova oksidikerros.

Ahjoista asiaa ja konevasaran käyttövideoitta löytyy
Kimmo Kniivilän kotisivuilta
Mutu siellä
Mielestäni kuitenkin damasti on kangasta damaskus olisi oikeampi nimi.
Taittamaton ahjohitsattu terä on laminoitu eikä damamaskus.
http://www.damasteel.se/tech/enlarges1-1.htm
yllä=pakan asettelu, sitten ahjohitsattu ja lovettu pakka, sitten taitettu taas booraksin kanssa taottavaksi jne.
Jos ahjohitsataan vain nikkeliä ja hiiliterästä tulos on mielestäni kuvioterästä kylläkin, mutta damaskuksessa olettaisin olevan vain puukkoteräksiä pakassa.

[Rastinsahi]

Voisinpa ottaa kuvan tuosta damaskusterän ideasta kun käyn seuraavan kerran ahjolla. Uskoisinpa, että se on monelle vähän mystinen juttu ennen kuin näkee vaihe vaiheelta miten se tosiaan rakentuu...

Tuossa erään edellisen kirjoittajan menneiden aikojen kaipuusta voisi sanoa, että turhaa glamouria. Viikko sitten pyöriskelin pari päivää ahjon ääressä erään "kohtalaisen" tunnustetun sepän ja tämä kaveri juuri painotti sitä, että on aivan turha yleensäkään nostaa käsityötä jalustalle, jolle se ei kuulu. Se, että jokin on tehty käsityönä, ei väistämättä tarkoita sitä, että se olisi tämän vuoksi parempi kuin teollisen tutkimuksen, suunniteltun, muotoiltun ja tuotannon tuote.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[igorrock]

"Miten pitkä ja paksu on isomman terä. Teit joskus WOOTZ terän. Oletko malttanut sitä käyttää ja millaiset kokemukset siitä on ? "

Leukun teräpaksuus on n. 3 mm mikä on erittäin sopiva pitkälle (230 mm) terälle ettei leukusta tule liian painava.

WOODS -terä on kaverin käytössä ja sen verran on kokemuksia tullut että ilman karkaisuakin terä kyllä toimii mutta vaatii kohtuullisen jyrkän teräkulman (muutettu kertaalleen). On tuolla (kuva alla) 2-3 hirveä nyljetty ja kuulemani mukaan ihan toimiva peli siihen kun on helppo pitää terävänä. Tuohipääkin "pelittää" hyvin kunhan sen vain kyllästää kunnolla. Terän malli on tuollainen veitsen ja puukon välimuoto koska käyttökin on sitä.

Tuosta käsityöstä ja "jalustasta" sen verran että mielestäni käsityö on silloin arvostettavaa kun se on huippulaatuista ts. päihittää teollisen massatuotantolaadun. Samoin sen arvo piilee niissä valmistustekniikan mukanaan tuomissa teknisissä ja visuaalisissa yksityiskohdissa joita ei kustannus- tai aikarakenteen vuoksi kannata teollisissa esineissä toteuttaa.