NIVALAN SUUREN ASEJUTUN UUTISET

[E_h_e]

"...Jos taas herra P.Vee myy luvanvaraisia "paineenalaisia" aseenosia ilman myynti ja ostolupaa, niin ko. herra syyllistyy aserikokseen yhtälailla kuin myisi kokonaisen aseen..."

Niin liittyyköhän tämä jotenkin asiaan:

Ampuma-aselaki (9.1.1998/1)
...
17 § Soveltamisalaa koskevat poikkeukset

Tämä laki ei koske:
...
8) valtion käytöstään poistamien ampuma-aseiden, aseen osien, patruunoiden ja erityisen vaarallisten ammusten luovuttamista;

9) valtion viranomaisten haltuun niiden toimivaltaan kuuluvien tehtävien perusteella tulleita ampuma-aseita, aseen osia, patruunoita ja erityisen vaarallisia ammuksia;
...

Lisätietoja: Finlex
_________________
Errare humanum est

[Jorge]

[m]

Tämä saattaa olla hieman off-topic, mutta haluaisin mainita kokemuksia omasta juupas-eipäs-jutustani. En ole aiemmin tälle palstalle kirjoittanut. Lueskelemalla muiden viestejä olen saanut kaipaamani tiedot tarvittaessa, mutta hoksattuani tämän jutun aiheen haluaisin mainita omakohtaisia kokemuksiani tilanteessa jossa iso remmi alkaa jyrätä.

Meikäläistä vietiin kuin pässiä narussa 2000-luvun alkupuolella tv-uutisiinkin päässeessä jutussa, jossa mopo karkasi sekä median että poliisien osalta totaalisesti käsistä. Kirjoiteltiinpa jutustani ainakin saksalaisissa ja englantilaisissä sanomalehdissä tyyliin "al-quaidan pohjoismaiden haarakonttori tuhottu" tms. Nykyään tapahtumat tuntuvat lähinnä enää surkuhupaisilta, mutta ei se silloin naurattanut.

Oli kuulemma kaikkien aikojen suurin asekätkö, johon sisältyi tuhansia aseita ja satoja pommeja. Vanha eläkeiän kynnyksellä oleva seniilihkön oloinen poliisipamppu esiintyi tv-kameroiden edessä mitallit rinnassa kilisten: "Nyt saatiin iso kala koukkuun". Lööppejä riitti aikansa, kunnes keksittiin uusia mediaseksikkäitä sepustuksia ja homma painui unholaan.

Keppiä ja raippoja tuli lopputuloksena oikein korkojen kera, eikä kukaan välittänyt kirjoitella sanomalehtiin, mistä todellisuudessa oli kyse. Lehtien sivuilla esiteltiin kuvia luvallisesta ressupyssystä, jota kommentoitiin kuvatekstein "tämäkin armeijalta varastettu rynnäkkökivääri löytyi etsinnöissä" jne. Osa lehtien sivuilla käytetyistä kuvista oli sotamuseon kuvamateriaalia, mistä lie arkistoista kaivettu, jonka johdosta taas sotamuseon väki innostui kyselemään omien "varastettujen" vehkeittensä perään. Asian oikea laita taisi kuitenkin selvitä sille väelle aika pian.

Loppujen lopuksi väitetyiksi olleet tuhannet aseetkin haihtuivat olemattomiin ja kädenvääntö jatkui neljästä dekotusta kp.sta. Aina välillä sai kuitenkin vastata tästä aihealueesta mitään tietämättömälle naistuomarille, että niitä lööpeissä olleita tuhansia aseita ei ole koskaan ollutkaan muualla kuin lehtien kohuotsikoissa. Olen kuitenkin melko varma että tämä ei lainoppineelle tädille mennyt ihan jakeluun. Aina välillä sieltä kuului jotain mutinaa, aivan kuin hän kuumeisesti olisi pohdiskellut miten saisi tämänkin terroristin lähetetyksi Quantanamoon ja pestyä kädet koko jutusta, minkä hoitoon tiedot eivät riittäneet. "Täällä takavarikkoluettelossahan lukee, että ´100 kpl 12,7 konekivääri MH´ . Sata konekivääriä herrajumala sentään!" Tämän ja lukuisien muiden vastaavien tuomarín suusta tulleiden kommenttien jälkeen sai kyllä purra itseään kieleen, ettei olisi päästänyt suustaan tuhmia. Sai siinä aika tovin rautalangasta vääntää, että 12,7 konekivääri MH tarkoitti 50 cal aseen messinkihylsyjä, eikä suinkaan konekivääreitä. Tuostakin oikein varuskuntaan piti tuomarin soittaa kesken käräjöinnin, että pitääkö tuo nyt paikkansa. "No mitä ne hylsyt ovat, ovatko ne vaarallisia, eivätkö ne ole siis sama asia kuin aseet?" Huhhuijaa...

Viranomaisilla, niin armeijan, poliisin, kuin syyttäjienkin taholta ei löytynyt "munaa" virallisesti myöntää, että homma oli karannut heiden osaltaan täydellisesti käsistä, vaikka se minulle epävirallisesti kyllä tunnustettiinkin. Siitä huolimatta että dekotut 4 kpl k-pislaria oli toimitettu armeijan asekoulun käsiteltäviksi ja korjattaviksi, ne eivät koeammunnoissa pelanneet kuin klik,klik,klik, pam- moodissa. Koeammuntavideo oli surkeaa katsottavaa, niin asekäsittelyn, kuin asiantuntijoiden korjaustoiminnot läpikäyneitten dekopyssyjen toiminnan suhteen. "Käytössämme oli koko asekoulun henkilöstön asiantuntemus aseiden toimintakuntoon saatamiseksi" luki armeijan ukkojen lausunnossa. Siitä huolimatta vermeet olivat vieläkin pelkkää romurautaa.

Sadat pommitkin selvisivät lopulta ilotulitteiksi ollen merkiltään joko thunderking tai kissanpieru. "Tämä thunderking on myyntikiellossa olevaa mallia" totesi punakka armeijan kapiainen asiantuntevasti käräjäsalissa ja taas suhisi kynä tuomaritädin kädessä. Tyhjiä koriste-esineinä olleita heittimen kranuja olivat armeijan äijät räjäyttäneet m-heksogeenilla taivaan tuuliin "ihan varmuuden vuoksi" tuhoten melkein kaikki pienen kokoelmani yksilöt. Joitain olivat unohtaneet tuhota ja ne sainkin takaisin melkoisen väittelyn jälkeen. Ainut mistä kuvittelin saavani jopa oikeutetusti tukkapöllyä oli muutama dynypötky, jotka oli hankittu aikoinaan omaamani nuoremman panostajan lupakirjan myötä louhintakäyttöön kesämökillä. Paprut eivät olleet enää voimassa ja sen takia odotin sanktioita ihan aiheesta. Mutta tämä tuntui olleen vain sivujuonne koko jupakassa, eikä se kiinnostanut ketään. Osaltani hyvä niin.

Vuodatukseni lopuksi toteaisin, että olkaa varuillanne 80-luvun aikana dekottujen konepyssyjen kanssa. Niistä saa halutessaan melkoisen jutun aikaiseksi, eivätkä seuraukset ole tavallisen tossunkuluttajan kannalta mitenkään miellyttävät. Katkotut iskurinpiikit ja patruunapesään hitsatut plöntit ja rautakappaleet eivät ole kuulemma mikään este kenellekkään ampua aseella. No, minulle ne kyllä olivat sitä, enkä koskaan kuvitellutkaan romuilla mitään tekeväni. Kunhan nyt olivat lojuneet 20 vuotta nurkissa.

Tapaukseni sisältää lukuisia hupaisiakin asioita, joista sai vääntää kättä niistä tässä mainitsematta. Omalta kohdaltani olen todennut, että tässä tapauksessa voidaan puhua vain tuomiolaitoksesta, eikä oikeuslaitoksesta. Tuomiothan julistettiin jo lehtiotsikoiden sensaatiohakuisten lööppien myötä. Kummallista kyllä yleensä niin murhanhimoinen keltainen lehdistö oli varsin vaitonainen aiheesta.

Aseharrastaminen aihepiirinä, olkoon kyseessä niin luvalliset aseet kuin lupavapaat koriste-esineet ei tunnu olevan yhteiskunnallisesti hyväksyttävä juttu. Mieleeni onkin ikuisesti syöpynyt kuvajainen käräjäsalissa todistajana olleesta punakasta ja pönäkästä kapiaisesta, joka nuuhki sieraimet väristen aukikairaamaansa Sten mk 2:sta todeten nokinen rinkula nenän päässä: "Tällähän on selvästi ammuttu, olet siis käyttänyt tätä ihan hiljattain!" Taisi vain äijältä unohtua 10 minuuttia aiemmin katsottu koeampumavideo, jossa sekin Steni heiden kokeilemanaan laukesi melkoisen ähellyksen jälkeen. Parikin kertaa.

[Fields]

[TAK85]

Mitenkäs aikataulu tuomion julistamisen suhteen on. Joko pian kuullaan?
Tiedotusvälineet ainakin olleet ihan hiljaa.

[Stoppari]

30.11.2007

[ukko]

No,miten kävi?

[Gorba suuriseikkailija]

[ukko]

No niinpäs olinkin täytyy odeotella sitten vielä.

[TAK85]

Monikin odottelee että mitenkäs paljon yhteiskunnan varoja ja poliisien työaikaa tähän käytettiin ja mikä oli tulos. ... Haanpään kolme pirullista pistettä. Kun poliisipirejä yhsistetään niin toivottavasti Jonnylle jää ässä käteen märkänemään.

[Stoppari]

Päätöksen saanti siirtyi 14.12 07 asti...

[ukko]

Jaksamista vaan sulle

[TAK85]

Näyttävätkin valmistelevan joululahjaksi tuota päätöstä. Tai kirjoitushommathan siellä kesken lienevät.

[Stoppari]

http://www.youtube.com/watch?v=kaBmRrw2Nok

Tämmöstä se oli...

[Stoppari]

Putkassa pamputtaminen oli kaikkein pahinta...jalkapohjiin, että ei päällepäin näy...