Ketun ampumatilanne???

[juse]

elähän mittään.. isäukko ja kumppanit ku rupes ketun jahtaamisesta kiinnostuu niin alkuaikoina lähtivät aseen kanssa seuraan jälkiä niinku jotain ristiturpia konsanansa jostakinhan se on nämäkin hommat alotettava..

tuossa tikkamies ku ton eka ketun ammuin niin sen rinkiin kiertäjä vielä mulle sano passiin jäädessäni, että "elä sitten stn kossi töppäile" se muuten ite kusi käsillensä samalle iltaa yhen tilanteen ku kettu lähti sen edestä reiästä 3m päästä suoraan poispäin. huljutteli remarilla ja tokas että liian läheltä...

[juse]

toinen kettutilanne oli muistaakseni vähän ennen sorsajahteja. elokuun alussa juuri niitetyllä heinäpellolla. huvittava juttu.. sinne muka mentiin velipojan kanssa passiin. ku kuulopuheitten mukaan ketut tulevat tämmöselle pellolle ahneesti.

no siinä joskus 8 aikaan illalla mentiin jo ennalta sovittuihin passeihin. keli oli tyven. minä toiseen latoon ja veli toiseen, jotka kummatkin olivat niitetyllä pellolla. oiskohan kello lyöny jotain yheksän-kymmenen väliä, niin alko tapahtuun.. katseltuani ladon sisältä olevasta aukosta jonnii aikaa oikealla metsänreunaan käänsin katseen vasempaan ja hokasin siinä kahden nuoren ketun leikkiä lyövän , (pulssi nousi tuhanteen ja sataan) ja jotain ruokaakin ettivän. no matkaa niihin oli joku 40-50m. aikansa siinä seurasin ja mietin, että en ammu ku ovat siinä rajamailla, aseistuksena jälleen remington 89 ja ladattuna gameboren mammoth 89mm 5,2mm .

velikin oli ketut nähnyt ku ne oli sen edestä pellon poikki jostain vajaan sadan metrin päästä juossu sinne mulle päin. no tällähän petti hermot ja se alko pirulainen mulle viestittään eka tekstiviestein, ja sitten se stn vie soitti mulle ja meikähän amatööri oli jättänyt äänetkin päälle. ei muuta ku kännykkä alko piippaan, vei hetken ennen ku ketun pojatkaan älysivät mitään ja havahtuivat siihen. sillon minäkin tajusin, että nyt on syytä tehdä ratkaisu. kännykkä lenti jonnekkin wittuun ja remi nousi jalkojen päältä käsistä poskelle. ammuin oikean puoleista kettua kylkeen ku se siinä töjötti, kaatu. kuljetin piipun toisen kohdalle, misä se on?! ei näy missään, samassa hokasin, että tämäkin lurkki kaatu eka laukauksen johdosta vaikka sillä oli toiseen kettuun n. 3-4m etäisyyttä . käsitykseni supermagnumien ylivertaisuudesta vahvistui "kerta laakista".

no mulla oli siis vielä ase 1+2 patruunan latingissa. lähdin liekeissä kettujen luokse. pääsin jonkun 20-30 m päähän ku toinen, joka putos vahingossa nousi pystyyn ja lähti heti kohti reunametsää. latasin siihen pummin, kolmannella osu. taas nurin. siinä sitten katsellessani sitä minkä alunperin ammuin tuli semmonen tunne perzeeseen, että nyt selän takana liikkuu jotakin. käännyin niin vielä se pahalainen siitä lähti heräsi ja lähti rampana juokseen metsään. ammuin viimesen kudin ja komea pummi.

kyllä se sieltä vielä korjattiin kuitenkin pois..

[Remington Model 700]

Juse kirjoitti:

[Tikkamies]

Karkeaa haulia ja sitä kautta harvaa kuviota pidän tuohon Juse syyllisenä että karkailevat tuollalailla. Oletkos jälkeenpäin ampunut samalla paukulla kuviota tai muuten metsällä millä tuloksilla ? Montakos haulia niissä on ? Arvelisin että joku 60-70 kpl kun taas 3.8 mm esimerkiksi on lähelle 200 kpl.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[juse]

on on, nimen omaan noitten em. takia alettiin lataamaan itse panoksiakin, että löytyisi juuri niitä käyvimpiä ja itselle mieluisia latinkeja. nykyään patruunat testataan melko hyvästi ennen ku niitä käyttööön otetaan oli ne sitten tehaspateja/itse ladattuja. no tehdas pateja en ammukaan enää ku jotain kevyitä.

yritin noissa tilanteiden selostuksessa jotain sarkasmia, vai mitä se nyt onkaan viljellä

[juse]

kyläketun loppu..

kylän lähellä olevassa suurehkossa metsäsaarekkeessa(70-80ha) kaksi kettua, josta toinen kaatu toisesta ei edes tiedetty ennen ku karkas peltojen läpi juosten piirityksestä. no, mies ajolla kettu liikkeelle. ei meinaa millään tulla pois rämeiköstä. kävelee jo ajomiehen takana kiertäen omaa lenkkiään uudelleen ja uudelleen. osa passimiehistä jo herpaantuu uskon puutteessa, että onko se kettu edes kierroksen sisällä ollutkaan. kettu hyökkää yhtäkkiä pellolle, jossa kaksi passimiestä jo käveleet toistensa luokse jutteleen niitä näitä, miehet huomaavat kohti tulevan ketun, joka tekee 180 astetta silmänräpäyksessä ja palaa metsään. no ilmoitus, ajomiehelle hommasta ja miehet ryhmitykseen uudelleen.

minä istun passissa n. puolen kilometrin päässä metsäpuskasta siihen menevän ojan varressa, joka kasvaa pajukkoa ja männikköä n.2m leveyksisenä kaistaleena. passi näin kaukana metsästä, johtuen harvasta passituksesta, sekä tämä kaistale on pelipaikka, jota ketut käyttävät suojaisena kulkureittinä juuri hädän hetkellä. sekä näin kaukaa pystyy tekemään peliliikkeitä, jos kettu lähteekin tulemaan minun ja viereisen passimiehen välistä(viereinen jelekku minusta n. 400-500m päässä peltoaukean reunalla menevän kanavan vierellä passissa, myös pelipaikka). olen tähän mennessä nähnyt aitiopaikalta edellä mainitut tapahtumat ja naureskellut hihaani.

noh, menee aikansa ja kettu menettää lopullisesti hermonsa ja päättää jättää metsän, sen ainoa mahdollisuus on poistua ylittämällä peltoaukea, oli suunta minne tahansa. minun passini on ainoa, jossa on oltu loppuun asti hiljaa ja liikkumatta, niinkuin kuuluu. huomaan kun kettu lähtee tulemaan jo puolen kilometrin päästä kaistaleen ja ojanreuna vierustaa pellon puolella kuitenkin, minua kohti. kerkiän ajatella niitä näitä tuosta ketusta, kun se tulee mukamas matalana luimien kevyttä ravia. kun kettu on vajaan sadan metrin päässä napsautan hiljaa varmistimen pois päältä, ase on käsissäni jalkojeni päällä. kettu tulee kohti, matkaa n. 30-40m, nostan aseen poskelle. kettu ei huomaa mitään. annan tulla vielä kymmenen metriä. lähetän dapin 4mm kohti pääosan esittäjää. kettu pyörähtää kuin ei olisi osunutkaan ojaan. pomppaan pystyyn ja tarkkailen nopeasti tilanteen. en näe ojaan, päätän hypätä pellon reunalla välittömästi, että näen ojaan ja ehkä takasin päin omia jälkiään palaamaan lähteneen ketun. kettu makaakin ojassa jalat makkaralla. vaihdan veloxin 3mm ja ammun paikassa olevaa kettua kylkeen 15m. peli selvä.

[Tikkamies]

Kahden ketun päivä.
Olin jahdissa samalla seudulla mistä olen ylempänä jo pari kettua tunnustanut ampuneeni. Metsätien päästä lähtevän pienen siemenmännikön halkaisevan piston päästä lähden liikeelle ja päästän koiran irti. Piston päästä löytyy se lampi joka toimii ohjurina ja passikivi jonka päältä pummasin ja meinasin ohessa teloa itseni. Koira lyö siinä heti autolta lähtiessä ketunjälkeen nokkansa ja ihme ja kumma alkaa täyden ajon. Eletään helmikuuta joten kettu liikkeellä päivälläkin joskus. Ajo lähtee kauas ja kovaa. Noin kolmevarttia seisoskelen ja kuuntelen kaukana 1-2 km päässä kuuluvaa ajoa.Ajo loittonee vielä kauemmaksi ja teen lähtöä autolle. Sinne siis sellainen 3-400 m kävely. Ehdin umpilumessa paarustaen autolle ja kuulen kuinka ajo lähestyy passiani josta siis hetki sitten olin poistunut. Ryntään juoksuun mutta sitten välähtää että turhaa hommaa kuulee se minut ja jähmetyn siihen metsätien ja piston risteykseen . Vaudikas ajo vyöryy suoraan kopiksi ja minulla pyörii jo pää kuin pöllöllä . Kettupariskunta ilmestyy siihen 25 -30 m päähän aika vauhtia. Risukkoa välissä joten hivutan itseäni tielinjan suuntaisesti että vartalossa riittää kiertoa ampua tielinjalle oikealle puolelle jonne ketut kiertävät. Ketuilla väliä sellaiset 2-3 metriä . Odotan että molemmat nousevat tielle ja ensimmäinen ehtii nousta penkassa olevan aurausvallin päälle ja avaan tulen . Ensimmäinen kaatuu laakista mutta toinen laukaus myöhästyy pahasti ja jää taakse . Kettu lähtee tietäpitkin suoraan pois päin . Minulla pyssyssä jo uudet paukut kitos ejektorien. Poltan molemmat piiput kohti ketun niskaa. Kettu kaatuu mutta hyppää metsään . Koira saapuu 40-50 s paikalle ja tavoittaa karkulaisen noin 70m päästä puolikuoleena. Koira kantaa ketun minulle. Aseena Tikka 512 S ja paukkuina sekaisin Rotweilin Magnumit ja Mini-Magnumit 3.7mm kokoisina kaikki. Ampuma matka oli tiellä noin 30m ekaan kettuun ja lähenteli varmasti 45 m toiseen kettuun.huonoa ammuntaa kaikenkaikkiaan.Jälkimmäisessä ketussa ei kovin montaa haulia löytynyt.
Harvinaista että pysyivät noinkin pitkän ajan kiimapari yhdessä. Koirani ajo oli sentään ihan kunnon lentoa ja lunta aika paljon.Jälkeenpäin ei ole pariskunta pysynyt yhdessä vaan on tullut ero viimeistään 10min kohdalla.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[ArttuPuukko]

Ehkäpä ikimuistoisin tilanne...ajokoira ajoi ja passi liikkui mukana senverran mitä siltä talvimyrskyltä ajoa kuulimme.. 9 tunnin ajon jälkeen kun seisoskelin passissa, valmet tapio olalla, kädet munissa ja tuhannen jäässä niin kettu hilputtaa aukonlaitaa suoraan minua kohti.. otin hiljaa pyssyn käsiin ja odottelin että kettu tulee lähemmäksi..hanaa kun ei kannata vetää liian aikaisin taakse...matkaa oli 20 metriä ja viritin pyssyn peukalolla "naks" kettu pysähtyi ja katsoi minua. Silmästä silmään tuijotimme odottaen kumman hermo pettää..yhtäkkiä kettu alkaakin jolkuttamaan minua kohti jolloin ajattelin että NYT!!! ...mitä vielä kädet olivat niin kohmeessa että eivät kertakaikkiaan nostaneet asetta!! PUM! ..pyssyn potkaistaessa tunsin vain viiltävän kivun poskipäässäni kun pyssyn tukki tärähti! Ensimmäinen huomio että kettu nurin.. pyssy auki ja äkkiä uutta panosta taskusta.. panos tippui maahan ja kun sain sen käteen ja jotenkuten tökittyä pyssyn piippuun niin kettua ei enää näkynyt missään!! Menin ampumapaikalle ja siitä lähti ketun hyppyjäljet viereiseen pusikkoon... ei veren tippaa eikä karvan vahinkoa!! Puhdas huti!
_________________
Takana on raskas retki metsän siimeksessä,olalla kirves ja riista, polte sydämessä...

[F.Scaramanga]

Ajokoira on hiillostanut kettua noin kymmenen minuuttia saaressa, jonne menee patotie. Seison passissa patotien vieressä olevan kiven päällä, josta näen että kettu hyppää rantakiville yli 200 metrin päässä ja alkaa kipittää kohti. Noin 50 metrin päässä kettu katoaa näkyvistä, ja hahmotan elukan seuraavan kerran tulevan esille alle 20 metrin päässä ison kiven takaa rantaviivassa. Ase ylös, kohta kettu tulee näkyviin ja kettu nurin.

Huudan "kaatui" Scaramanga seniorille, joka on passissa noin sadan metrin päässä pienellä mäellä. Ei kannattaisi huutaa, sillä kettu no 2 säntää karkuun reilun viidenkymmenen metrin päästä minusta ja juoksee metsään. Siitä ilmeisesti uimasille koska ei löytynyt enää samana päivänä vaikka miten etsittiin.

Tilanne ei kuitenkaan ole vielä ohitse, sillä koiran haukkuminen jatkuu ja jänis juoksee saaresta suoraan kohti minua. Jänis myös nurin.

[F.Scaramanga]

Scaramanga on saapumassa vahtaamasta kettua, jota ei sitten kytispaikalla nähnytkään. Ajan yöllä patotielle, joka rikkoo osittain pienen järvenselän ja huomaan että kettu juoksee lähimmästä niemestä kohti patotietä ja saavuttaa tien reunan ennen minua.

Nopeita laskelmia, auto seis, haulikko esiin autosta ja juoksemalla niin kovaa kuin jaloista lähtee pitkin tietä. Kettu on reilut 100m edelläni ja kulkee tien ja jään reunaa, arvelen ettei se ole kiinnostunut juoksemaan avaralle järvenselälle. Noin 80 m päässä kettu kääntää pään kohti spurttaavaa metsämiestä ja lisää hieman vauhtia. Kettu ei taida kuitenkaan tajuta mikä otus takaa-ajaja on, koska metsästäjillä ei taida olla yleisesti tapana yrittää juosta kettuja kiinni, eikä näin ollen säntää täyteen vauhtiin.

Pääsen alle 40 metriin ketusta joka taas kääntää päätään ja ammun heti, kettu tipahtaa. 2 paikkaavaa laukausta ja kettu kyytiin.

[manu88]

tuo juoksemalla kiinni ottaminen taitaa olla hyvä tyyli, kunhan jaksaa vaan juosta

ei muuta kun reenaan juoksemista

[juse]

f.s, oliko tuo saarikettu mihin aikaan, oliko lumikeli tai varma tieto muuten vaan ketusta/ketuista?

[veikka]

Viime syksynä kyttäilin kettua pyöröpaalin takana, nojailin ihan rennosti paaliin ja katselin maisemia. Paalin päällä kivääri ja haulikko. Passiin olin mennyt siinä puolkaheksan maissa, jolloin alkoikin jo hämärtää. 45min kerkesin katselemaan kun kuulin kun kettu haisteli maata(sama ääni kuin koirasta kuuluu kun se tuhisee nenä maassa),jotain nuuskittavaa sielä oli. Meni hetki että tajusin missä kettu on, kunnes näin sen juoksevan suht lujaa vauhtia peltotietä minu kohden, matkaa oli tuolloin vajaa sata metriä, joten nopeasti nostin kiväärin valmiiksi, hetken seurasin kettua ristikolla kunnes tajusin että sehän juoksee ihan kopiksi;Nopeasti kiväärin vaihto haulikkoon, kettu oli sillon jo n.40m päässä, odotin hiljaa ase valmiina, kettuun matkaa 20m nostan aseen poskelle, kettu pysähtyy katsomaan ja laukaisen. Kettu lentää välittömästi kyljelleen ja jää siihen makaamaan.
li sen kesäinen poikanen. Aseena oli vursanin puoliautomaatti ja paukkuna sellier&bellotin fortuna 3.75mm haulein..

[manu88]

No oma, se ensimmäinen kettu tuli kun........
Olin vaarini kanssa peura kytiksellä noin 3m korkeessa kopissa.
Otettiin passiin mukaan kiväärin lisäks haulikko jos vaikka kettuja tai muuta mukavaa näkyisi. Oltiin istuttu passissa 3 tuntia, syöty vähän eväitä tai siis minä olin syönyt ja kattellut kuinka vaari otti nokosia ja välillä yrittäny toppuutella ettei kuorsaisi niin pirusti
Sitten näin kuinka kettu tuli pellolle tiheästä lyhytkasvuisesta kuusikosta noin 100m päästä, kettu näytti hyväkuntoiselta ja oli ihan komia turkkikin.
Sitten vaihdettiin kivääri haulikkoon ja vartoiltiin josko kettu tulisi vähän lähemmäksi, kettu tuli hyvälle hollille noin 20m johon ampusin sitä, laukauksen jälkeen kettua ei näkyny missään mutta kun ei nähty sen mihinkään pakenevan niin tiedettiin sen katuneen pitkään heinikkoon kopin eteen. Peuran kyttäys jatkui vielä hetken mutta mitään ei enään näkyny.
_________________
BERETTA AMPUMISEN ILOA!!!

[Torgoth]

Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa kettu tuli älyttömällä tuurilla. Olimme kaverin kanssa kävelleet koko päivän metsässä lintuja jahtaamassa, ei mitään, muutama kuulohavainto ja kaukaa nähty teeri ja pyy. Ja tietenkin helvetillinen määrä hirvikärpäsiä, ensimmäinen lintujahti viikonloppu kun oli. Olemme jo suuntaamassa autolle ja kuljemme metsäautotien suuntaisesti, kaveri noin 50 metriä minusta sivussa ja minä kymmenisen metriä tiestä, koska siinä kulki ura ja motivaatio oli jo nollassa. Linjassa pysymme viheltelemällä, tiheä pusikko välissä eikä huvita kävellä toisen tulilinjalle. Edestä lähtee pyitä ja pystykorva säntää niiden perään, samalla huomaan tietä pitkin juoksevan jotakin, en ensi näkemältä edes usko sitä ketuksi, tarkistan koiran sijainnin ja kun kettu seuraavan kerran vilahtaa horsmien välistä otan ennakkoa ja täräytän. Juoksun kanssa tielle tähyilemään karkasiko se. Ei karannut, koko hauliroppi päähään kymmenestä metristä, ei tarvitse paikata. Piski tulee seuraavana paikalle, eikä oikein tiedä miten kuolleeseen kettuun pitäisi suhtautua. Huudan kaverille, että tulee katsomaan, luulee minun ampuneen metson, kun niin hilpeänä olen. Ihmettelemistä riittää, että mistä se tuo ilmestyi.
Vien ketun nyljettäväksi tutulle kettumiehelle, sanoo sen olevan vanha uros ja ihmettelee myös, miten olen päässyt niin läheltä täräyttämään.
Tuosta ketusta alkoi oikea kettukuume, en ole ikinä niitä mitenkään pyytänyt, mutta ensi syksynä pitää haaskaa ja loukkua kokeilla.
_________________