Esimerkkejä koirien pidosta

[Susihukka-seisoja]

Kyllä meillä on monta pentuetta tehty, ensin isän kennelnimellä, myöhemmin meidän yhteisellä, ja tehdään edelleen. Suosittelijat tulee aina olla, koska ihmiset ovat erittäin hyviä valehtelemaan ummet lammet ostotilanteessa, ja todellisuudessa eivät välttämättä kykene pitämään edes huolta itsestään. Näitä on nähty ihan tarpeeksi, jonka vuoksi äärimmäinen varovaisuus on astunut peliin. Pakkohan se on vaan luottaa, ja ostajat valkataan hyvin tarkkaan. Tämän mahdollistaa sen, että pentueita ei todellakaan teetätetä ihan miten vaan, vaan pentujen tulee olla tarkasti harkittuja ja haluttuja. En syyllisty mihinkään rikokseen jos jätän myymättä pennun ihmiselle joka ei ole hoitanut edellisiäkään koiriaan kunnolla. Joitain se v*tuttaa, mutta minkäs teet.

Kaupungeissa on rääkättyjä eläimiä takuulla yhtä paljon prosentuaalisesti kuin maallakin, mutta kaupungissa siitä jää kiinni, mutta maalla saat kiduttaa eläimiäsi kenenkään siihen puuttumatta. Poissa silmistä, poissa mielestä. Puhun maalaisoloista lähinnä sen vuoksi kun niitä tulee nähtyä täältäkäsin hiukan enemmän.

Ja kasvattaja saa kirjoittaa kauppasopimukseen vaikka että ostajan on heitettävä voltti tunnin välein, pätee loppupeleissä tasan tarkkaan yhtä paljon kuin se että sopimuksessa lukee että koiraa tulee kilpailuttaa.

[Oskari]

Höpö,höpö, koira on kauppatavara elikkä esine lain mukaan.
Kohtuutonta vaatia toisen omaisuutta osallistumaan johonkin, aikoinaan oltiin töissä ja työnanataja vaati työsopimukseen nimen ja siinä luki lisäpykälinä ettei maksa pekkaskorvausta eikä matkarahoja, arvaappas kuinka kävi käräjillä kun asia sinne vietiin
Onhana sellaisiakin sijoituksia missä sitoudutaan 2.een tai useampaan pentueeseen ja kennelliiton omissa kupongeissa on 1 pentue...
Eivät kaikki kasvattajat korvaa ostajille koirassa esiin tulleita perinnöllisiä vikojakaan vaikka pevisaan kuuluvatkin...
Turha koittaa tehdä itsestä marttyyria kasvattajana vaikka olisi isoisän nimellä aloittanut, mistä sitä tietää onko suosittelijat puhuttu ja ostaja voi olla vaikka kuinka fiksu mutta sellainen joka ottaa tärpättiä joka vkon loppu ja perhe ja koira saa osansa.
Kyllähän niitä molemmista löytyy niin kasvattajista kuin ostajista jotka ei päivänvaloa kestä ja hankala sitä on oudosta kaverista hetken "tuttavuuden" perusteella takuuseen mennä, vai menetkö takaamaan vippä oudolle kaverille joka on fiksu ja sillä on hyvät suosittelijat???

[heguli]

olisi erittäin hyvä että kasvattajat katsoisivat tarkkaan kenelle pennun myyvät, jos koira on oskarille esine suosittelen ostopaikaksi kirpparin pehmokoira osastoa. minulle koira on perheenjäsen joka nauttii sovellettuja oikeuksiaan perheen mukana. koiran osto ei ole heräte ostos vaan sitä harkitaan tarkkaa niin rodun kuin muittenkin ominaisuuksien vuoksi. minulle koira on kaveri jonka seurasta haluan nauttia seuraavat 10-15 vuotta.

[Susihukka-seisoja]

[quote="Oskari"]Höpö,höpö, koira on kauppatavara elikkä esine lain mukaan.

Turha koittaa tehdä itsestä marttyyria kasvattajana vaikka olisi isoisän nimellä aloittanut, mistä sitä tietää onko suosittelijat puhuttu ja ostaja voi olla vaikka kuinka fiksu mutta sellainen joka ottaa tärpättiä joka vkon loppu ja perhe ja koira saa osansa.[/quote]

Mitä höpö höpö? Tuolla juuri sitä tarkoitinkin että kasvattajalla ei ole koiran myynnin jälkeen enää mitään oikeuksia kasvattiinsa. Senpä takia juuri onkin tehtävä se "myyräntyö" etukäteen ostajia valitessa. Pienet on piirit, ja monta kivantuntuista ihmistä on jäänyt ilman pentua kun on vaan osannut pitää varansa. Ei tarvitse kaukaakaan hakea kun löytää näitä ihmeellisiä koiradiilereitä, ja nimenomaan metsästyskoiraporukoista. Kaikenlaisia mätämunia sitä eksyy kaikkiin harrastuspiireihin.

Lain mukaan koira on esine, mutta kannattaa jättää koiranhankinta kokonaan jos sitä on tarvetta julistaa oikeassa elämässä. Laki on teoriaa, eläimen pito käytäntöä.

[Oskari]

Menee hukka-seisokilla asiat ristiin, aluksi kirjoittaa että vaikka volttia pitää hyppiä kun sopimukseen kirjaa ja nyt sitte vetää takaisin heti seuraavassa kirjoituksessa?
Mitenkäs ne metsäkoiraporukat diilaa koiria? Metsästyskoirilla yleensä huomattavasti pienempi hinta kun näyttelymenestyjillä.
Kyllähän sitä kasvattajiin ja ostajiin mahtuu monenlaista ja pentujen määrä sillä kasvattajalla ja varsinkin sijoituskoirien lukumäärä bisnekseen vaikuttaa.
Heguli taas taitaa olla asiasta ymmärtämätön, lain mukaan koira on kauppatavara elikkäs esine ja suurimmat ongelmat monilla tulee juuri kun koira on vauva ja perheenjäsen.
Koiralle kuuluu laumassa koiran paikka mutta se ei suinkaan tarkoita että koiraa pitää tai kuuluu huonosti kohdella.
Opettaa se pitää metsästyskoiraakin ja huoltaa, näyttelyihmisillä oli jo tapana lakata koirien turkkeja hiuslakalla ja värjätä kirsuja jne se sitten jääköön jokaisen päätettäväksi mikä on esteettisesti oikein ja mikä ei.
Meillä kaikki koirat on noita ns. metsästykoiria ja käyttöä varten kaikki, olot ei ainakkaan sen huonommat ole kun joillain muilla koirilla ja koirat pääsevät tekemään sitä mihinkä ne on jalostettu ja ovat tyytyväisiä ja jos koira ei siihen omaa kykyä niin se laitetaan pois.
Meille ei yhtään koiraa ole heräteostona tehty ja jokusia niitä on ollut, pehmokoiriakin on tenavilla , vanhuuteen ja sairauteen on jokunen mennyt ja yksi annettiin seurakoiraksi kun ei pelannut metällä niinkuin olisin halunnut ja 4v ikään asti sai koiruus yrittää.
Aika monet joilla on toimiva mettäkoira niin harvoin sitä pennuttaa ja monasti pennut on jo metsästäjät etukäteen varannut elikkäs koirat suuntautuu oikeisiin paikkoihin, sitten on näyttelyihmisiä joilla jopa 10 sijoitusnarttua ja pentuja tulee kun liukuhihnalta se alkaa olla enemmänkin sellaista tuohua että myydään kun vaan kelpaa ja hyvällä hinnalla.

[heguli]

oskari vois itse lukea edelliset ajatukset mukana , kyllä se on tiedossa että koira on esineeksi verrattavissa lain kirjaimin aatellessa.
mulle se ei ole esine vaan metsä ym, puuhissa kaveri.
jos mulla olis pentuja myynnissä ei ne lähtis ihan heppoisin perustein mukaan.samoin teki nykyisen koirani kasvattaja jouduttiin aika kovaan syyniin siitä mitä koiralla teemme ja muutaman vierailun jälkeen saimme pennun.

[tuppiroska]

Oliko ne Susihukan kuvat kaikki ulkomailta otettuja vai onko niistä yhtään niitä peräkamaripoikien koiria.

[Susihukka-seisoja]

Ehkä en kirjoittanut tarpeeksi selvästi tuota edellistä kirjoitustani mutta empä jaksa enää alkaa rautalangasta vääntämään. Tajuaa ne jotka tajuaa.

Meiltä ei myydä ensimmäistäkään koiraa kenenkään pehmoleluksi eikä lapseksi, vaikka olisi mikä chihu tahansa. Käyttöön ja näyttöön ainoastaan, laumanjäseniksi, mutta ei tarhan koristuksiksi eikä narun jatkeeksi. Ne jotka ei tykkää, ostavat koiransa joltain muulta satasella. Ja jos ei tykkää siitä satasen koirasta niin voihan sen aina ampua tai laittaa Keltaiseen Pörssiin myyntiin "vaihdetaan perämoottoriin"-tyylillä.

[Hiomalaikka]

Peräkammarin poikana voin sanoa että aina on koirat pidetty aitan nurkassa parinmetrin ketjussa. Kerran päivässä ruoka nokan alle ja hyvin on pelannu. Koira on ensisijaisesti työkalu, eli jos ei pelaa niin pois muonavahvuudesta ja uusi tilalle. Ei siinä ihmeempiä jeesusteluja tarvita.

[Oskari]

Jaaha,elikkä Susihukka meinasi että ostajalla täysi omistus pentuun, hyvä saatoin sitten saada väärän käsityksen kirjoituksesta, kun hegukin vielä kirjoitti pehmoleluista.
Peräkammarinpojalla oikea jalostusmetodi, meillä aika paljon koirat tarhassa, tarhat osin katettu,lämmitys kopeissa jne.
Mutta voihan se huippuostaja jonka olette huolella seuloneet myydä koiran eteenpäin jne ja vaikka kuinka tekee tuota teidän myyräntyötä ei takaa että pentu sen parempaan paikkaan pääsee jne.
Osaahan psykopaatitkin käyttäytyä tosi mallikkaasti.
Toki itsekkin olen ostajista karsinut osan pois, jotku kun soittavat tyyliin :"laita postissa koira tulemaan, maksan tilille, mulla ei oo autoa että pääsen kattomaan..."
Mutta ilman rautalankaa voisit valaista lisää tuota väitettä:

"Pienet on piirit, ja monta kivantuntuista ihmistä on jäänyt ilman pentua kun on vaan osannut pitää varansa. Ei tarvitse kaukaakaan hakea kun löytää näitä ihmeellisiä koiradiilereitä, ja nimenomaan metsästyskoiraporukoista."

Näyttelyllä on pilattu metsästäviä rotuja Suomessa ja itse olen ollut siinä luulossa että jos esim hyvän ajokin omistaa niin pennut menee hyvin ja nimenomaan mettäkäyttöön, harvempi pelkkää näyttely ja seurakäyttöä varten ajokoiraa ottaa.
Sitten taas on monia näyttelykoiran kasvattajia jolla itsellä useampi koira ja kun omiin hoiviin ei sovi niin sitten sijoitettaan ja pentueita useita joka vuosi, harvemmalla metsästystä harrastavalla on kauhean montaa koiraa ja harvemmin sijoittavat koiria.
Hyvin näyttelyssä menestyneen koira pennuista on saa ihan kivan hinnan kun "naapurin-Matin" monen näkemän ja todistaman hyvän ajavan koiran pennuista.

[kkssu]

Kylläpä on taas jutut kohillaan. Siellä tuntuu taas kaupunki puudeli pelleillä olevan föönit lämpimänä, ja fifillä hanhenmeksapallerot ruokakupissa. Koiran pilalle hyysääminen ja koiran pito on eri asioita. Sitä heitetään jenkeistä otettuja kuvia tänne ja samaan lauseeseen pistetään suomalainen maaseutu. Muistaakseni joku eläinsuojelu tyyppi mainihti suurimmaksi epäkohaksi koirien ulukoilutuksen, että ihmiset juoksuttaa koiria kerran korttelin ympäri. Ja tietääkseni maaseuvulla on aika vähä kortteleita. Mutta kai ne eläimet sitte kuuluu kaupunkeihin ja kerrostaloihin ja viihtyvät siellä parhaiten.

[sarol]

[kkssu]

Ja jos ehtoa ei täytä, niin mitä sitte seuraa? Sakot? Kaupanpurku? Vai jotaki muuta?

[riistarosvo]

Ajokoirapuolella ainaki niin suurimmalla osalla nartuista ei oo juurikaa valioita ,ku kattoo noita lehren ilimotuksia,mutta sieltä ostetaan mistä halvimmalla saaraan eli siis....

[sarol]

Sakkoja tuomitaan vain rikosprosessissa, joten sopimusrikkomusta koskevassa oikeudenkäynnissä ne eivät tule kyseeseen.

Vahingonkorvausta voidaan tuomita maksettavaksi ja sopimussakkoa, jos siitä on kauppakirjassa sovittu eikä se ole kohtuuton.

Nykyisin oikeudenkäyntikulut ovat yleensä huomattavat, ja säännönmukaisesti häviäjä maksaa voittaneen kulut. Oikeusturvavakuutus korvaa kyllä hävinneen omat oikeudenkäyntikulut, mutta vastapuolen kulut joutuu hävinnyt itse maksamaan.

Haluaisinpa nähdä sen koiranostajan, joka kauppakirjan selvästä ja kohtuullisesta ehdosta huolimatta ei noudata ehtoa, vaan joutuu alioikeuteen myyjän nostaessa kanteen sopimusrikkomuksesta:

vaikka pentu olisi kauppakirjan mukaan myyty 500 eurolla, voisi myyjä saada vaikkapa saman verran vahingonkorvausta taikka voitaisiin tuomita saman verran sopimussakkoa maksettavaksi - eihän se taloudellisesti vielä mitään ostajalle yleensä merkitse, mutta jos asia päättyykin vasta hovioikeudessa ja ostaja velvoitetaan korvaamaan myyjän ehkäpä 4.000 euron oikeudenkäyntikulut, niin siinähän joltakulta saattaa hymy hyytyä.