Uuden ampumakokeen ongelmat

[jkvi]

^Noinhan se kyllä käytännössä monesti menee....

[veetee]

[jkvi]

^Teidän ajasta en niin tiedä, mutta jo -80 luvun lopulla noita välillä ammuttiin kohdilleen.

[Ollari]

[Nimrod]

[Nimrod]

[Nimrod]

Mutta otetaanpa nyt taas tämän syksyn kokemuksia näistä koehommista, ettei unohdu tämän nykykokeen luonne.

Eli olen nyt kolmatta vuotta ollut opettajana naisille suunnatulla metsästysleirillä, jossa käydään läpi ampumista, aseita ja sitten tietenkin metsästetään. Näiden leirien yhteydessä on käytetty aseita, jotka ovat olleet lainassa maahantuojilta. Olen ne kohdistanut ja niillä sitten opetellaan ammuntaa. Lähinnä hirvikoetta tuelta ja sitten vanhaa koetta, jotta tukemattomista asennoista ampuminen tulisi tutuksi. Tämän lisäksi vedän ampumaharjoituksia seuran porukalle.

Huomio 1:

Hirvikoe menee tällaisella tarkasti kohdistetulla ase-/tähtäinyhdistelmällä läpi järkyttävän korkealla prosentilla, olipa kyse hirven tai karhun ampumakokeesta. Ja kyse voi olla ensikertalaisista tai kokeneemmistakin ampujista.

Huomio 2:

Ampumaharjoituksia omalle seuralle vetäessä olen huomannut, että jotkut hirviukkelit eivät vain osaa tehdä tuelta(kaan) ampumisesta itselleen helppoa. Eli perusongelma on se, että asetta ei osata tukea oikein ja sitten se koejännitys saadaan pilaamaan suoritus täysin.

Huomio 3:

Kivääreillä ei osata tähdätä. Eli tämä korostuu varsinkin silloin kun kyseessä on hirvi- tai karhutaulu. Tämän huomaa siitä kun odotuspaikalta kuuluu syväanalyysiä osumakohdan sijainnista siinä taulussa. Sitten joutuu opettamaan sen, että jos se rengas ei näy, niin aivan paljaalla silmälläkin näkyy se neliskanttinen pahvi, jonka KESKELLÄ se ympyrä sijaitsee. Eli porukka haluaa ehdoin tahdoin tehdä hommasta aivan liian vaikeaa.

---

Kaiken tämän perusteella olen lakannut olemasta "mukava mies" tuolla kopissa. Komennan aseiden käsittelystä (kannetaan piippu suunnattuna ties mihin, lukkoa ei avata jne), opetan ampumaan tuelta siten, että inhimillinen elementti saadaan pois suorituksesta ja sitten yritän myös opettaa tähtäämään oikein. Sitten olen jo heittänyt pyyhkeen kehään kohdistusongelmien kanssa ja kohdistan ne romut siinä samalla kun treenaavat jos/kun se kasa saadaan järkevän kokoiseksi siinä taulussa sen jälkeen kun on ensin opetettu porukka ampumaan tarkasti.

Olen vakaasti sitä mieltä, että yli puolet hirvenmetsästykseen osallistuvista ei saa kohdistettua aseitaan omin avuin ilman järkyttävää laukausmäärää. Tämän vuoksi olen kohdistanut niitä oman seuran porukalle talkoilla, jotta homma ei olisi niin hirveää katseltavaa. Kyllä, homma pitäisi hoitaa itse, mutta kun ilmeisesti kaikilla ei kapasiteetti tähän yksinkertaisesti riitä tai sitten ei kiinnosta. Tai sitten pelätään aseita tai jotain muuta omituista.

Että jos mahdollista, niin puhukaa tästä asiasta seuroissanne ja ryhtykää toimeen. Aina löytyy joku tekijämies, joka saa aseen kohdalle muutamalla laukauksella ja joka osaa neuvoa tuelta ampumista. Ja jos ajatus on se, että suomalainen metsästäjä osaa ampua, niin se kannattaa korjata heti. Ei osaa. Tällaisella asennoitumisella on paljon nopeampaa ja tehokkaampaa saada se porukka osumaan.

[Sigamees]

Kohdistusasia on juuri noin. Joka syksy on radalla kavereita jotka käy siellä ampumassa monta kertaa asetta kohdalle. Osa säätää kolme napsua kun kasa on 30cm vasemmalla. Joku vie taulun kotiin ja säätää kiikaria illalla siellä taulua tutkien ja tulee taas parin päivän päästä koettamaan, ym. sellaista.

Kokeen läpäisyprosentti on kai reilu 50, joten se kertoo juuri tuosta.
...Sekä siitä tuen ottamisen osaamattomuudesta. Sekin on usein hirveännäköistä. Vaikka kopissa olisi hyvätkin tukipussit (joita aina ei ole) niin ase tuetaan ihan tukin etureunasta, liian matalalla pöydällä, perä irti pöydästä niin siitä ei kyllä "silmät kiinni repäisylaukausulla" -tauluun osu.

Sitten on metsästyksen kannalta se isoin juttu. Suomalainen metsästäjä ei harjoittele niitä tapoja, joilla riistalaukauksestakin tehdään helpompi. Eli tuenotttoa niin kuin se metsässä onnistuu. Puunkylki, istuma-asento maassa tai reppujakkaralla, keppi, yms.
Oikeesti noista ei ole moni kuullutkaan, käsivaralta pitää osua.
_________________
Running target!

[Nimrod]

[Sigamees]

Sulla on sitten melkein perhepiirissä ainakin vahvoja mielipiteitä

Vanhan mallin hirvikokeellahan se väärä tapa suomalaiselle hirvimiehelle iskostettiin. Ja tänä päivänä sitten vaan kohdistetaan asetta.

...Ja sitten kun aletaan harjoittelemaan, ja seurat laittaa vaateita harjoitelulle, ne on aina pelkästään liikuvia. Vaikka osaamisen puolesta ei ole mitään edellytyksiä/pohjia järkevälle harjoitelulle noin.
_________________
Running target!

[Nimrod]

Hieman liikkuvista:

Jos sitä vanhaa koetta muistellaan vähän, niin siinähän ne liikkuvat tuottivat lopulta ne ongelmat. Mutta jos kysytään, että miksi, niin moni ei hoksaa sitä, että erityisesti vanhuksilla tulee jossain vaiheessa se hetki, että toimintakyky sakkaa. Puhutaan vanhuusajan kognitiivisesta heikkenemisestä.

Vanhan hirvikokeen liikkuva maali oli aikarajoitettu kohde, jossa suurin haaste ei ollut itse ampuminen (koepaineen alla liikkuva oli mielestäni helmpompi kuin seisova maali...), vaan se, että kaikki asiat piti suorittaa neljän sekunnin aikarajassa. Sen jälkeen oli lataaminen ja uusi neljän sekunnin rako. Sitten vielä kerta kiellon päälle kun oli ensin saatu tuomio ensimmäisistä laukauksista.

Eli se liikkuva siinä kokeessa testasi ampujan toimintakykyä paineen alaisuudessa ja aikarajoitettuna ja siinä mielessä koe oli erityisen onnistunut. Vanha koe myös karsi porukkaa pois, joka on nyt seurojen ongelma. Sanoisin, että dementikko metsällä on ongelma perheelle, seuralle ja dementikolle itselleen. Toisaalta sen toimintakyvyn saa alenemaan myös kun kurlaa riittävästi alkoholia, eli koe karsi tätäkin porukkaa. Joka tapauksessa nykykoe ei toimi samanlaisena ulkopuolisena rajoittajana, joten näitä pökkelöitä on sitten aina toisinaan seurojen riemuna. Ja kun kyse on yksityisestä maanomistuksesta ja usein myös perhesuhteista, niin kyllä se vanha koe oli melko armollinen ongelmahenkilöiden lähipiirille.

Tästä on sitten ihan omakohtaistakin kokemusta, eli enoni oli hyvin pitkälle dementoitunut ennen kuin raja tuli vastaan. Loppu hirvihommille tuli siinä vaiheessa kun hän ei muistanut käyttää lukosta liikkuvia takana ja kuti ei sitten jostain syystä lähtenyt. Pari vuotta tätä ennen (kun edellinen koe oli vielä voimassa) näin hänet huoltoaseman pihalla. Silloin hän ei löytänyt autostaan bensatankkia. Eli ne kaksi vuotta, jotka hän oli hirvijahdissa mukana olivat melko tapahtumarikkaita. Jalat kun pelasivat, mutta pää ei. Ja kotona kummitätini ei vain kertakaikkiaan nähnyt asiaa realistisesti vaan oletti, että kun se kotona köpöttelee normaalisti, niin miksei tuo menisi hirvimetsilläkin haukkaamassa raitista ilmaa. Että silloin treenattiin sitten porukalla henkilöetsintää...

[Anttari]

Järkevä harjoittelu?

Se edellyttänee sitä, ettei kuvion kulloista etenemisnopeutta etukäteen ilmoiteta ampujalle ja kuvion luakkausnopeutta vaihdellaan laukaisuttain?

Näin ampuja ei voi laskea optimaalista tähtäyspistettä etukäteen!
_________________
Ellen olisi nöyristä nöyrin ja diplomaattisin niin sanoisin: …, mutten silloinkaan ääneen sanoisi.

[Nimrod]

[Sigamees]

[leverman]

En voisi enempää olla Nimrodin kanssa samaa mieltä. Erityisesti kahdesta asiasta: 1) suomalainen perus-hirvenmetsästäjä ei osaa ampua (ampumataito sisältää minusta myös aseen käsittelytaidon) ja 2: vanha hirvikoe oli nimenomaan hyvä siinä, että se mittasi toiminta- ja paineensietokykyä, jota nykyinen ei mittaa, ja siivosi pois jahdista ne pahimmat tyypit, jotka nykyään roikkuvat mukana jahtipäällikön ja kaikkien muidenkin kiusana, aiheuttaen haavakoita tai kokonaan ohiammuttujen hirvien turhaa tuntikausien etsimistä...