Kaikella kunnioituksella metsästäjiä kohtaan, mutta...

[Kettu]

[Repesorsa]

[Tinurien Kirkkoherra]

En viitsi avata uutta topiikkia, anteeksi jos sotken. Metsästysseura toimintaa katselen tässä Lounais-Suomessa pohjoisemman ihmisen silmin. Metsästysseura A on hyvin perinteinen seura, jossa toiminta kulkee niin kuin se on kulkenut vuosikymmenet, hirviporukka on pääelin ja jäsenien ikäjakauma 50-60 vuoden välissä. Tämä on heti semmoinen resepti, että vaarassa on koko eteläisemmän Suomen metsästysharrastus. Ensinnäkin, ihmiset ja etenkin nuoret, kaupungistuvat eli vieraantuvat luonnosta. Tämä johtaa yhä kaukaisempaan ajatteluun luonnon käytöstä. Lisäksi seurojen mailla harjoitettavaa riistanhoitoa suorittavat vain ne muutamat ihmiset, omine mielenkiinnon kohteineen. Suurin osa jäsenistöstä on välinpitämätöntä, laiskaa "flanellipaitaa". Päätöksen teossa kurssin suuntaavat suurimmat maanomistajat. Yleisesti toiminta keskittyy niihin samoihin mielikuvituksittomiin ajattelumalleihin, kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Ne toimivat silloin, eivät enää.
Mitä sitten tulisi, minun mielestäni tehdä?
Luoda valikoiva mutta uudistava pääsykoe/keino päästä seuran jäseneksi ikään, sukupuoleen, ehkä jopa asuinpaikkaan katsomatta. Avattava toiminta medialle ja koko ihmisyhteisölle. Pyrittävä uuteen, monipuoliseen ja välttämättömään toimintaan seurassa, velvoittamalla kaikki(niin nuoret kuin vanhatkin jäsenet) suorittamaan tätä tehtävää. Luotava yhteistyötä luonnossa muutenkin kuin metsästäen liikkuvien järjestöjen kesken.
Lyhykäisesti sanottuna, tulevaisuudessa on pyrittävä laatujäseniin ja ulospäin suuntautuvaan meininkiin. Kolkot, laiskuri hirviseurat tappavat itse itsensä ja muun metsästyksen. Mielipiteitä?
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[Kettu]

[Kettu]

[jg]

kuhna kirjoitti:

[jg]

[quote="jg"]kuhna kirjoitti:

[Repesorsa]

[kuhna]

Seuroissa konservatiivisyys ja perinteet on ehdoton "in". Kaikki pitää tehdä niin kuin ennenkin, koska se on rakennettu ja naamioitu perinteeksi ydinjoukon etuja silmällä piäen.
Harmillista vain juuri tämä toiminta ajaa metsästyksen koko yhteiskunnan ulkopuolelle.
Voi, voi...aijai...tätä minäkin olen jankannut täällä(ja moni muu) liki 10 vuotta(jo vesan metsästyssivujen aikaan). Kuitenkin olen ensisyksynä pakotettu tottelemaan näitä konservatiivisia perinteitä, että saisin edes jonkinlaisen passipaikan ja pysyisin porukassa.

[Tinurien Kirkkoherra]

Sepä se, siinä on innokkaatkin selkäseinää vasten. Tottele, tai istu kotona itkusilmässä, aseet seinällä. Tämmöinen toiminta tappaa kyllä kaiken innovatiivisen. Metsästysseura on hyvä mahdollisuus laaja-alaiseen toimintaan, alueensa ja turvallisuutensa puitteissa. Mutta metsästyseuroille pitäisi saada kilpailua aikaan, siksi, että ne alkaisivat tuottamaan laadukasta meininkiä. Pakko takapuolen alla, ajaa ihmisiä eteen päin, eikä synny flanellilaardiaattoreita. Esim. verrattaessa kaupallista toimintaa, hoitavat nämä alueensa riistaa ehkä 100-kertaa paremmin ja tehokkaammin. Miksi seuroissa ei voisi olla näin? Aatelkaapa mikä riistanrikkaus/metsästyksen jatkumo tässäkin maassa olisi saavutettavissa, eikä tarvitsisi edes haikailla metsästyseurakulttuurimme tuhoutumista. Mutta nyt kun te vanhat äijät kuolette poikkeen, niin me iskemme ja tuotamme parempaa riistataloutta, että tulee uusi sukupolvi ja saattaa meidät hautaan naureskellen... Muistakaa, palaakaan metsästysmaata ei hautaan mukaan tule!!
_________________
...saadakseni lopettaa. Moron poro!

[MtJ]

Itse olen vuosien kuluessa huomannut, että hirviporukan ja muun porukan välille uurtunut uoma on niin syvä, ettei sitä kitillä tai hitsaamalla paikata. Niinpä olen hyväksynyt asian hiljaisesti ja jättänyt kaiken silleen. Otin muutama vuosi kantaa esimerkiksi metson rauhoitusasiaan pystykorvalla metsästävän näkökulmasta katsoen, ei vaikutusta. Metson, kuten muunkin pienriistan, metsästäminen käsitellään joka vuosi korkeintaan kesäkokouksen aloituspuheessa - siinä se.

On jotenkin viistoa edes mennä kokoukseen, kun koko muu sakki on hirvimiehiä. Siis suomeksi sanottuna yhtenäinen porukka, joka koko hirvijahdin on samaa sakkia. Olen yksin ainoa hirviporukan ulkopuolinen. Ja mitä metsällä tapaa pienriistapuolen miehiä, niin he hyväksyvät kaikki hirviporukan päätökset moitteetta. "Jees-miehiä" kaikki tyynni. Tämän lisäksi metsästysseuraan pääsee kyllä, kuitenkin käytyään läpi vuosien koeajalla olemisen, seuran vuosittaiset maksut ja velvoitteet, sekä oltuaan siivosti sen puolen vuosikymmentä. Ilman maata ei seuraan pääse.

Näistä kaikista syistä johtuen näen metsästysseuratoiminnan olevan aikaansa jäljessä siellä, missä kuvaamaani kaltaista seuratoimintaa esiintyy. Toimin myös muissa yhdistyksissä mm.puheenjohtajan roolissa ja tätä kautta olen saanut tuntumaa siihen, miten normaali ry:n toiminta pyörii. Jäsenille pyritään näissä parissa muussa yhdistyksessä tarjoamaan kaikki tieto, mitä yhdistyksen osalta voidaan tarjota harrastuksesta, sekä autetaan jäseniä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Valitettavasti metsästysseurassa tälläistä toimintaa ei ole tarjolla, kuin hirvijahdin osalta (ilmeisesti).

Näen itse metsästysseuratoiminnan sekä hyvänä, että huonona asiana. Vie vuosikymmeniä päästä seuran jäsenten kanssa tutuiksi. Jos ei halua harrastaa hirvijahtia, on kokouksessa aina se "uusi jäsen". Itse olen ollut aina se "uusi jäsen", vaikka olen ollut samassa seurassa jo vuosikymmenen.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[kuhna]

Esimerkki: Maastoon ja karttaan merkitsemättömien passipaikkojen opettelussa on vaikeuksia. Äkkiä alkaa kuulua jupinaa: "kaikenlaisii kovakalloi sitä joutuukin viämään ku pässii narussa". Tästä sisuuntuneena nuori jäsen alkaa oma aloitteisesti merkkailemaan oppimiaan passi paikkoja maastoon sekä karttaan.
Jupinaa: "onkost se joku herra ku merkkailee ja kirjottelee". Molempi pahempi. Edellä kerrottu tarina on valittettavaan arkipaivää monessa seurassa...vieläkin.

[MtJ]

Onkohan hirviporukoihin tullut joku ihmeen tiivistymä sellaista sakkia, joka ei muualla pysty pätemään, kuin tälläisissä yhdentekevissa asioissa? Kuhnan kuvaamat jutut kun ovat itsellenikin tuttuja. Vaikka ne olisivat miten letkauksia tai vitsejä niiden esittäjän mielestä, kohde ei niitä sellaisiksi välttämättä miellä. Jos tarkoitus on edistää jotakin harrastusta, sitä ei tehdä heittelemällä palavia halkoja kun tilaisuus tarjoutuu.

Sieppaa tuo kuhnan kuvaama tilanne, koska jotenkin aistin samanlaista mutinaa hirviporukasta. Turha sinne on tunkea nokkaansa, vaikka miten pyytelevät joka vuosi.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[kuhna]

MTJ olet osittain okeassa, että hirviporukoissa on johtajia, joiden taitoja ei ole muualla huomattu.
Mainittakoon, että varsinainen metsätys tehokuudella tulee kiitettävästi hoidettua. Luonnontuntemus, paikallistuntemus, ampuma ja riistankäsittely taito ovat vanhoolllisissa seuroissa ensiluokkaisia. Empatiaakin seuratoiminnasta "tuttujen kesken" löytyy. Laki ja organisoiti taito on usein heikokohkoa, mutta menettelee.
Pimein aukko vanhoollisissa seuroissa on juuri uuden, tutemattoman, erikultuurista porukkaan tuleva jäsen. Oikeastaan muita tapoja ei ole kuin uuden jäsenen nöyryyttäminen ja kyykyttäminen. Jos ei tästä uusi jäsen "ole moksiskaan", niin toivoa vielä on. Se onkin sitten taitolaji, ettei tipu ikuiseksi "kyykytettäväksi noviisiksi". KAUHUNTASAPAINO tulee hallita.(uhkaile, kiristä,mielistele)

[MtJ]

Huimaa peliä.

Itse kun tekee viikot töitä ja osallistuu palavereihin, kokouksiin, osaa kokouskäytännöt, tekee muistioita ja suunnittelee projekteja monen ihmisen kanssa, ei odottaisi enää vapaa-ajalla, että joutuu metsästysseuran kokouksessa käytäntöjen osalta takaisin 1970-luvulle. Jotenkin koko toiminta ja kokoukset ovat hyvin piinaavia. Varsinkin henkilölle, joka ei halua osallistua hirvijahtiin, koska ei koe seuruemetsästystä mielekkääksi.

Tähän on moniakin syitä;
1) Hirvijahti menee päällekkäin parhaan metsästystavan, eli kanalintujahdin kanssa.
2) Osallistumispakko seuruejahtiin, viittaan tässä myös kohtaan 1.
3) Maksut pakko-osallistumisesta jahtiin ovat aivan naurettavan korkeat.
4) Vanhemmat seuran jäsenet kokevat oikeudekseen naurattaa porukkaa nuoremman kustannuksella.
5) Seuran kokouskäytäntö on päällisin puolin kunnossa. Kuitenkaan hirviporukan ulkopuolelta tulevia ehdotuksia ei edes käsitellä.

Omasta porukasta sakkia on jo lähtenyt ja eronnut. Eipä ihme. Yli tuhat hehtaaria maata on vuokrattu naapuriseuroille tai vedetty rasti vuokrasopimuksen ylle. Sama keitos kiehuu edelleen ja ilmeisesti tulee jatkumaan tällä tolalla vielä pari vuosikymmentä. Sitten ei ole todennäköisesti enää seuraa, koska kaikki "nuoret jäsenet" ovat silloin yli viisikymppisiä ja 33-vuotias on tällä hetkellä seuramme nuorin jäsen.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?