Keskiaasianpaimenkoira varastettu!

[Kati]

"Meille erittäin rakas koira, nimeltään Usma, varastettiin sunnuntaina 23.7.2006 autosta Askolan kyläkaupan pihalta. Nyt Usma todennäköisesti on päästetty vapaaksi ja sen on havaittu liikkuvan Turun suunnalla Paraisissa ja Paraisten ympäristössä, nähty mm. tien numero 110 varressa.

Usman tuntomerkit:
Rotu: Keskiaasianpaimenkoira
Väri: Valkoinen mustin merkein (käytännössä pääväri valkoinen, päässä, kyljissä ja hännän tyvessä mustaa)
Säkäkorkeus: 66-68 cm

Kuva :


Usmalla on mustat luppakorvat, vasemmassa korvassa tunnistetatuointi. Sillä on panta kaulassa ja musta nahkahihna roikkuu perässä.

Varastamisesta on tehty rikosilmoitus.

Kaikki havainnot koirasta joko poliisille tai numeroihin:
040 850 48 03 (mieheni numero) tai 040 414 7276 (oma numero)

Jos näet Usman, toimi seuraavasti:
Luonnossa ollessaan koira villiintyy helposti, se käyttäytyy henkiinjäämisviettiensä mukaan, ja väistää kaikkea, mikä on sille uhka. Näin ollen se väistää myös ihmistä, jos siihen kiinnitetään liikaa huomiota. Jos näet Usman, älä lähde ajamaan sitä takaa vaan mene kyykkyyn, käänny selin koiraan, juttele ystävällisesti mutta kannustavasti ja ilmoita heti havainnostasi asianomaisille.

Kadoksissa oleva koira liikkuu yleensä öisin, etenkin ilta- ja aamuhämärissä. Etenkin näihin aikoihin liikkuessasi pidäthän silmäsi auki. Usein luontoon villiintynyt koira liikkuu vesistöjen lähistöllä, etsii ruokaa roskiksilta, huoltoasemien pihoilta, nakkikioskeilta ja teiden varsilta.

Ole ystävällinen ja ilmoittelethan varkaudesta myös tutuillesi.

Usman löytymiseen johtavasta vihjeestä luvataan palkkio! "

http://www.lemmikkipalstat.net/cgi-bin/apula/apula.pl?7

[Kati]

Tässä väliaikaistietoja, lainattu toiselta palstalta:


"Kerron nyt väliaikatietoja, sana on levinnyt hyvin ja koirasta oli tullut havainto Paraisista joltain autokorjaamolta. Siellä on nyt joukko vapaaehtoisia etsijöitä ja koiran omistajan mies paikalla, ja ovat saaneet koirasta näköhavainnon!

Valitettavasti koira on jo vähän villiintynyt ja luikkii karkuun. Pelkästään isäntä on jäänyt lähimaastoon makkaroiden kanssa, muut pysyttelee vähän kauempana ja etsijäkoira kokeneen ohjaajan kanssa on matkalla paikalle, hänellä on kuulemma kokemusta villiintyneidenkin koirien kiinniotosta. Eli hyvältä näyttää jo!"

[Kati]

Usma on saatu kiinni!

[Homer]

Hieno juttu
Onko kunnossa?

[9.3x622]

Hieno homma, että karkulainen on turvassa.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Kati]

Usma on kuulemma kunnossa. Laihtunut 6kg ja tassut verillä juoksemisesta, mutta muuten ok.

Tässä vielä omistajan tarina kiinniottotilanteesta (APK=Omistajan mies)

"Mehän siis oltiin jo siltä yöltä etsinnät lopetettu ja ajettu autot sellaseen rauhalliseen paikkaan, jossa nukkua. APK nukkui omassa autossaan ja mä omassani. Tai no, en mä nukkunut, polttelin tupakkaa ja mietin. Sitten siinä puoli viiden aikaan aamusta tuli postinkantajalta soitto, että Usma on nähty keskuspuistossa. Herätin APK:n ja kerroin, että tällainen havainto soitettiin. Mietittiin siinä hetki (ja poltettiin tupakkaa, Luoja kuinka sitä onkaan tämän rupeaman aikana mennyt), että viitsiikö sitä enää edes lähteä ajamaan sinne keskustaan, sillä kokemuksesta tiedettiin, että kun havainto tulee, ei Usmaa enää siellä näy kun itse ehtii paikalle. Ja kun ei tämä havainnon tekijä osannut edes sanoa, minne suuntaan Usma meni. Noh, päätettiin siinä kuitenkin aikamme jahkattuamme, että mennään tsekkaamaan, ja että minä ajaisin suoraan keskustaan ja APK tulisi sieltä pienen mutkan kautta, jos Usma on mennyt sinne.

Noh, siinä sitten ajoin kohti keskustaa ja siinä K-marketin kohdalla näin etulasista jonkun epämääräisen vilauksen, en edes rekisteröinyt mikä se oli, pelkkä vilaus vain. Sitten kuitenkin sivuikkunasta näin mikä se oli, ja Usmahan se siinä mennä rynnisti pyörätietä minkä jaloistaan ehti. Voitte kuvitella, että siinä kohtaa verenpaine oli jotain 200 ja sydän hakkasi niin että oli pulpahtaa suusta ulos. Löin jarrut pohjaan saman tien ja astuin ulos autosta Usmaa ihan normaalilla äänellä kutsuen. Usma kiinnostui minusta heti, muttei tullut luokse. Mulla ei ole mitään ajantajua siitä tilanteesta, mutta ehkä noin parin minuutin ajan se kiersi sellasta "puolikuuta" noin 10 metrin päässä minusta, ei tullut luo, muttei paennutkaan. Koko ajan se katsoi minua kiinnostuneesti mutta kuitenkin kovin pelokkaasti, ja koko ajan sillä oli korvat höröllä. Sitten keksin avata auton takaluukun ja ihan normaalilla äänellä kutsuin Usman autoon. Samassa siihen paikalle tuli joku toinenkin auto, ja sen auton kuski (vanhempi mies) alkoi valittaa mulle, kun olin pysäköinyt auton keskelle tietä. Mä en kuitenkaan siitä välittänyt, viittelöin vaan miehelle painuu nyt paikalta ja vähän äkkiä, että mulla on koiran pyydystys kesken. Ja häipyihän tuo.

Tosiaan, aikansa Usma siinä mua kierteli, kunnes yhtäkkiä NAPS, se tajusi kuka olen, juoksi täysiä päin ja saman tien luikahti autoon. Löin takaluukun kiinni ja varmistin ainakin tuhat kertaa, että se on varmasti lukossa. Soitin saman tien APK:lle ja hoin vaan hysteerisenä, että "Usma on mulla autossa, Usma on mulla autossa". Se hetki oli aivan käsittämätön, ei ollenkaan todellinen, vaan aivan kuin jotain unta. Sovittiin treffit S-marketin pihalle ja näpyttelin siinä odottaessa tekstarin, jonka lähetin kaikille kenen numero mulla kännykässä oli. Odotin, kiskoin tupakkaa ja tärisin.

Kun Mika tuli paikalle, tottakai siinä halittiin ja kovasti otettin Usmasta valokuvia. Tunnelma oli lievästi sanottuna aivan uskomaton. Tuijotin herkeämättä sitä ihanaa näkyä, Usma OMASSA autossa, IHANAA!!
"