noutaja vai seisoja?

[Takoja]

On tässä jo pidemmän aikaa tullut mietittyä koiran ottoa ja hetken oli jo rotukin selvillä (labradori).
Mutta nyt kun on tullut kanalinnussa käytyä niin olen alkanut miettiä että joskos seisoja kuitenkin olisi monipuolisempi metsästyskoira?

Koira olisi meidän ensimmäinen ja opettelua on varmasti koiralla ja isännällä, että saadaan homma toimimaan.
Metsästelen lähinnä lintuja ja vähän jänistä ja joskus pienpetoja haaskalta. Eli nyt kaivataan apua ja ohjausta kokeneemmilta ihmisiltä. Onko seisojan koulutus niin vaativaa kuin olen antanut itselleni kertoa vai saako koiran toimimaan aloittelijakin hyvin metsällä. Tarkoitus ei ole tehdä koirasta koekoiraa. Eli pienet virheet sallitaan..

Kun eikös seisoja ole helpompi opettaa noutamaan kuin noutaja seisomaan...

[jarih]

Noin pääsääntöisesti saksanseisojilla on voimakas noutamisen vietti ja rakkaus veteen on myös tullut äidinmaidon mukana On ennemminkin itsestään kiinni millaisen noutajan koirastaan haluaa koulia.

Suosittelen tutustumista seisojatoimintaan esim. jonkin kerhon kautta ja vielä jos on mahdollisuus osallistua mukaan toimintaan sitä parempi. Erityiseen ensimmäisen koiran kohdalla sieltä saa latua tasottavaa oppia kummasti mukaansa.

Alan kirjallisuuteen kannattaa myös tutustua ja löytää sieltä niitä ajatuksenjyviä, miten omaa toimintaa pitää suunnata ja tapoja muuttaa.
_________________

[Retonkimies]

Seisojasta saat sekä noutajan ja seisojan, noutajasta vain noutajan. Mielestäni valinta on täysin selvä, varsinkin jos tavoitteena on saada itselleen ns. reppukoira. Seisojan koulutukseen riittää kunnollinen perustottelevaisuus ja noutokoulutus, muut ominaisuudet eivät tarvitse kuin herättelyä(seisominen, haku jne.).

[Takoja]

Mitenkäs saksanseisoja tulee toimeen lasten ja kissojen kanssa. On tullut jostain sellainen käsitys ettei seisojan kanssa kannataisi mennä anopin lu,o ettei kissojen määrä kovin harvene..

Onko lkss ja kkss muita eroja kuin karva. Esim luonteessa tai koulutettavuuden ja viettien kanssa.
Jos vertaa lkss ja labbiksen kylmänsietoa niin pärjääkö hyisessä syysvedessä lyhytkarvaisella seisojalla vai pitääkö rannalle varata lämmintä päälle että pärjätään.

[tetri]

-kissaviha (+ muut pikkupedot) eriasteisena myötäsyntyistä.
-kkss:ssa lienee hiukan karskimpia sukulinjoja, eipä juuri muita eroja
-ss:lla ei ole samanlaista "rasvakarvaa" kuin labradoreilla, mutta lkss:lläkin pärjää jopa hetkellisesti avanto-olosuhteissa, jos vain koira pysyy liikkeessä. Syksyllä noutohommissa ei mitään ongelmia.

[Mlk]

Noutajasta saa kelvollisen ylösajavan koiran. Metästys on tehokasta kun on koira tai kaks ja kolme kaveria ketjussa niin saalista tulee. Toki pitää olla vähän skarpimpi kuin seisojan kanssa, mutta kyllä siinä yleensä on reilusti aikaa valmistautua ampumiseen. Koira kun saa käryn alkaa häntä vispata ja koko olemus muuttuu sen verran, että sen kyllä erottaa. Varsinkin peitteisessä maastossa metsästettäessä ei laajahakuisesta seisojasta sen suurempaa iloa ole kuin noutajastakaan. Jos metsästää paljon pohjanmaan pelloilla tai lapin tuntureilla lienee valinta seisojaan kallistuva, muuten en valintaa niin selvänä pitäisi. Erittäin harva tosissaan noutajalla metsästävä käyttää koiraansa pelkästää noutavana.

Pienpetoja ei välttämättä tapa vaikka niitäkin yksilöitä löytyy, mutta enpä tuosta ainakaan henkilökohtaisesti perustakaan. Pysäyttävän saa varmasti jos siihen on innostusta.

Labukat toimii lähes poikkeuksetta erittäin hyvin myös haavoittuneen eläimen jäljittämisessä. Itsekin olen tuloksekkaasti käyttänyt koiriani myös siinä vaikken muuten harrastakaan sienen vetämistä.

[kkssu]

No empä oo vielä käyny pellolla sen kummemmin ku tunturissakaa karkiakarvasen kans, vaan metästys tapahtuu peitteisessä maastossa, ja tulosta on tullu. Seisojista osa oppii tiedottamaan seisonnasta kauempana, osa taas ei. Tosin nykysin on saatavana seisonta tutkia, jotka ilimasee näkymättömissä tapahtuvan seisonnan ja sen suunnan.

Noutajan kans metästettäessä yksin tahtoo ongelmana olla se, että noutaja tahtoo irtaantua vähä liian kauas >30 metriä ohjaajasta, ja sillon karkko lintua ei yllä enää ampumaan. Tietenki se on vaan koulutus kysymys.

Noutavana koirana seisoja on hyvä, tosin varmaan häviää siinä noutajalle. Mutta jos tarkotus on metästää sekä kanalintuja, että vesilintuja, kallistusin seisojan puolelle, niin ku kallistuinki. Ennen mulla oli noutaja, mutta kanalinnustuksen takia vaihoin seisojaan.

Koulutus uppoaa noutajaan vähä "pehmeämmin", muttei seisojakaa tuota ongelmia. Seisoja vaatii ehkä vähä jämäkämpää asennetta, muttei tuota ongelmia jos on vaan isännällä halua opettaa. Muksujen kans ei oo ollu ongelmia seisojankaa kans. Ainoastaan seisoja on vähä riehakkaampi juniorina, ku noutaja.

[Oskari]

Molempia meillä ollut, seisojia ja nyt lappiksen pentu.
Lasten ja toisten koirien kanssa kaikki ovat tulleet juttuun.
Noutaja perheessä mukavempi kun uskoo emäntääkin, naapurin kissat pysyvät hengissä, hieman pienemmän kokoinen, nopeammin saa pelaamaan.
Seisojissa molemmissa oli sairauksia jonka takia menivät hylkyyn, itse juuri tuon pienpetojahdin takia olisin ollut kolmannen seisoja kannalla mutta emäntä ei oikein lämmennyt kun eivät häntä oikein pitäneet minään, muuten sai opetettua ja toimivatkin. Sen Virkkusen koulutusoppaan kun unohtaa niin koiran kanssa pärjää ihan hyvin .
Meillä kanalintuja tosi huonosti niin noutaja riittää ja tuntuu nopeammin oppivan ja pelaavan, vielä kun olisi terve kun molemmissa noita sairauksia saattaa tulla kaupanpäälle.
Jäi kirjoittamatta seisojissani ollut ikävä piirre ulista / mölytä autossa kun metsälle lähdettiin ja sama ominaisuus esintynyt muutaman tutun koirissa.

[kkssu]

Sarparannan/virkkusen koulutusopas on parasta mitä maa päällään kantaa kirjallisuuen osalta. Toki siinä kannattaa miettiä, että mitähän kirjottaja on mahtanu kirjotuksellaan tarkottaa. Jos kirjassa lukee "voi koiran jopa joutua paiskaamaan kenttään", niin kannattaa tuo vaihtaa nykykielen esim. "painamaan maahan" ilimasuun ja jne...... Siinä kirjassa kuitenki tuuaan erittäin hyvin esille, että jokainen koira on koulutettava yksilönä ja sen mukaan, mitä koiran luonne vaatii. Toinen oppii kevyesti sanomalla ja toista on taas otettava kovasti....

Kannattaa kuitenki harkita tarkon rodun valintaa, ettei rupia myöhemmin harmittamaan.

[Elwood]

Monipuolisuus on paljon omistajasta kiinni!

Mielestäni ominaisuudet menevät hyvin tasan (hyvät & huonot puolet), kouluttaminen voi olla yhtä helppoa tai vaikeata, yksilöistä on kyse (myös tuolla ominaisuus puolella).

Tätä samaa asetelmaa noutaja vs seisoja (ja vielä spanieli) on pyöritelty täällä useinkin ja paras vastaus on ollut:Mieti metsästyksesi pääpaino (esim vesilintu-kanalintu), valitse sen mukaan koira ryhmä ja rotu.

Kuopion alueella toimii: Savon nuuskut, paikallinen noutajakoira yhdistys ja seisojilla taas S E K, eli Saksanseisojien eräkoulutus.
_________________
Tosi asiaa ei tarvitse uskoa.

[Takoja]

Onko kaikki seisojat ja setterit yhtä monipuolisia kuin saksanseisoja. Vai onko kaikki kiinni koulutuksesta?

[jarih]

[eero]

se on paljonkin kiinni kuinka koiran haluaa kouluttaa,mulla on labbis 6kk. ei se kauaksi isännästään mene ja jos se linnulle karkon tekee niin kyllä se tapahtuu haulikko hollilla. koira pitää myös saada pysymään paikallaan jos isäntä rupeaa kiväärillä hollia ottaa. paljon se vaatii kärsivällisyyttä nuoren koiran kanssa. labbis on vesistöjen koira sitä se rakastaa yli kaiken. on tuo pari kertaa lenkillä ollessa ruvennut pupua ajaa kumminkin vähäsen matkaa enkä katso pahaksi semmosta työskentelyä.

[Retonkimies]

[Rastinsahi]

Höh. Seisoja tietysti.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com