Kirjokarkaisua

[VKK]

Nostetaan tämä taas up. Olisi mulle ajankohtainen... Siis ei vissiin ihan tallissa onnistu...?

[VKK]

Kuulin tuossa eräältä sepältä, että olisi olemassa sellaisia lakkoja, jolla saa kyseisen näköisen pinnan. Mainitsi italialaisissa aseissa käytettävän usein tätä menetelmää... Nyt kielimiehet tilaamaan siis, mä ostan heti ainaki pullon tai kaksi...

[igorrock]

Jos haluat vain värit pintaan etkä tarvitse varsinaista pintakarkaisua niin sitten vain leikkimään kaasuliekillä. Aikansa kun harjoittelee niin saa aikaan sopivan kirjavan "päästövärikartan" joka ulkonäöltään muistuttaa oikeata kirjokarkaisua.

Teräksen pinta täytyy kiillottaa mahdollisimman kiiltäväksi ennen lämpökäsittelyä mutta hommaan ei passaa käyttää mitään hiomatahnoja. Niistä jää metalliin jäämiä (vaikka kuinka puhdistaisi liuottimella) ja ne pilaavat lopputuloksen. Paras on kun käyttää eri karkeuksisia vesihiomapaereita. Viimeiseen pintaan pitäisi 1200 riittää. Lämpökuvioitu pinta on lopuksi suojalakattava metallilakalla

Mutta ole varovainen; jos kuumennat terästä liikaa, se päästyy ja menettää karkaisunsa.

[VKK]

kiitos. Kokeilemaan siis...

[IR]

Mirkalta saa hiomatyynyjä 4000 karkeuteen asti, himokiillotajille

Mirka abralon taitaa olla tuotteen nimi. Saa eri muotoisia, käsipeli hommiin, sekä epäkesko hiomakoneeseen.

[Aris60]

Luettuani koko viestiketjun niin päätin pyörtää aiemman päätökseni ja sekaantua tähän kirjoitteluun.

Ensinäkin tehdään muutama asia ensiksi selväksi, että puhutaan varmasti samasta asiasta.

Kirjokarkaisu EI ole:

1 Teräsesineen päästössä syntynyttä "metson sinisenmustaa" tai kellertävää sävyä.

2 Kemiallisesti pintakäsiteltyä kappaletta käytettiin lämpöä tai ei. Tämän voi tehdä mm. kylmäsinistysaineilla ja hapettavalla kaasupillin liekillä.

Se on teräsesineen karkaisun yhteydessä syntyvä pintakuvio, joka syntyy samalla kun osan pintaan pyritään lisäämään ohut hiilikerros ja lähteenä käytetään orgaanista hiiltä karkaisun yhteydessä. Oikein tehtynä sillä on kaksi vaikutusta. Se parantaa pinnan korrosion kestävyyttä ja toimii alkeellisena pintakarkaisuna. Perinteisesti näin karkaistut kappaleet ovat niukkahiilisiä.

Olen joskus itse yrittänyt (ja joskus onnistunut) karkaista menetelmällä pieniä esineitä. Esim. betoniteräksestä sorvatut ja kiillotetut akselit (5mm) onnistuvat aika kivasti. Menetelmä vain on vaikea muutaman seikan takia.
Jos teräksessä on moly tai vanadiini seostus niin ei tahdo tarttua. Jos käyttää kromiparkittua nahkaa ei mulla onnistunut. Kolmas asia on kappaleen lämpötila. Kappale on pakattu nahkan, luujauhon, pajahiilen ja pienen määrän potaskaa kanssa paketiksi esim. Folion sisään. Tämä siksi, että hiili ei palaisi ja metalli tulisi niin kuumaksi, että se voidaan karkaista. Happea pakettiin ei saisi päästä. Eli väri on karpalon punainen paketin sisällä. Mutta kun sitä ei näe. Ja kun paketin avaa ja jäähdyttää niin se pitää saada kylmäksi nopeasti. Varovasti palaneet hiilet pois ja päästö. Vasta nyt varovaisen putsauksen ja kiillotuksen jälkeen näkee onko onnistunut. Pitoaika pitää olla suhteellisen pitkä ja vaatii uunin jossa lämpötila pysyy tasaisena. Noita akseleita kun tekee niin saa mun taidoilla tehdä 10 kappaletta ennen kuin saa yhden tosi hyvän. Aseen runkoa en uskaltaisi edes kokeilla. Ohuet osat taas tahtovat vääntyillä pahasti.

Isäni tekee autotallissa käyvän könniläisen kellon koneiston siitä alkaen, että aloittaa kellon teon valamalla runkoa varten levyt, aihiot hammaspyörille ja kelloille (tuntien lyönnit). Jyrsii itse hammaspyörät ja sorvaa akselit. Sanoi mulle, että homma on niin vaativa, "lopeta kokeilu - tai päätä opetella se tuhlaa aikaa muutama vuosi".

Tosta edelläkerrotusta kai jokainen ymmärtää, että perinteisen, alkuperäisillä menetelmillä suoritetun kirjokarkaisun tekeminen kotona autotallissa valmiille aseen rungolle ei oikein onnistu. Eikä se ole siitä kiinni, että ei sitä voi tehdä ja oppia. Niitä harjoituskappaleita vain ei ole tarpeeksi.

[igorrock]

Erittäin hyvä kommentti Aris60. Olen tullut siihen lopputulokseen että suurin osa asiasta kiinnostuneita haluaa saada aikaiseksi lähinä sen värivaikutelman mitä ko. reaktio saa aikaan. Helpoin tapa tehdä haluttu lopputulos on tehdä homma asetoniliekillä. Taitava liekin käyttäjä saa aikaan hyvin saman näköisen loppuutuloksen mitä oikeasta kirjokarkaisusta seuraa.

[VKK]

Joo, sitä väriä minäkin vain olisin vailla. Täytynee luoda uusi topic nimellä "kirjokarkaisun jäljitelmät ja työmenetelmät jännän kirjovärisävyn aikaansaamiseksi".

[Custom Jake]

Itse en kyllä päästövärjäämällä tehtyä feikkipintaa omaan pyssyyn huolisi. Se kun vaan ei ole aito kirjokarkaisu...

Arikselle sellanen kysymys että kenenkä nahkaa oot käyttäny tuossa karkaisemisessa? parkittua?

[Aris60]

Olen kokeillut kromiparkitulla, pajun kuorella parkitulla hirvennahalla ja pelkästään liotetulla ja rasvapoiston läpikäyneellä hirvennahalla. Värjätyistä nahoista tulee mustia suttuisia jälkiä. Molemmat hirvennahat toimivat tyydyttävästi. Parhaan tuloksen olen saanut kun niiden lisäksi olen käyttänyt koivuhiiltä ja luujauhoa 50/50 suhteella lisänä.

Saksasta löytyy tekijämies nimeltään Klett - tosin vain yhden aseen olen nähnyt. Hieno on. Hinta aktion käsittelylle on 750-800 € silloin kun hän tekee koko aseen. Jos käsittely tehdään vain osalle niin hintaa ilmeisesti tulee lisää hintaa kiilloituksista ym.

[Custom Jake]

mitenkä on ollu nuo luujauheet nahkariekaleet ja hiilet sekasin siellä, onko ollu kerroksittain vai ravisteltu ihan miten sattuu?

[igorrock]

Kun löytyi tähän topicciin liittyen pari artikkelia niin ajattelin laittaa linkit jos vaikka joku haluaa tutustua niihin:

http://home.sprynet.com/~gex/Color.htm

http://doublegunshop.com/doublegunjournal_v7i4_9.htm

ja perään vielä yksi foorumikeskustelu samasta aiheesta

http://www.marlin-collectors.com/forum/viewtopic.php?f=5&t=3732&st=0&sk=t&sd=a