Muikku

[petra]

Tuli tuossa mieleen Keiteleen muikkuja puhkastessa...kuka jättää muikun pään paikolleen vae otetaanko poes?Mie jätän pään.........pantiinpa se suolaan tae uuniin,tae kalapottuun...

[RiUDE]

Mie taas ostan valmiiks perattuina .
Hintaero aika liki nollaa kun vähentää perskeet (päätkin) painosta.
_________________
Savo suureksi.

[VOSTOZNOSIBIRSKAJA LAIKA]

Pää jätetään paikalleen. Tahtoo vaan aika harvoin olla tuota perattua muikkua tarjolla. Itte pyyetty on tietenki parasta.
_________________
-vaiti on erämaa tuisku unhoituksen tuopi tullessaan-

[kolopesijä]

Muikkuhan pyydetään itse.

Pään jättäminen riippuu täysin kokoluokasta ja käyttötarkoituksesta. Pienellä muikulla ei pää haittaa menoa missään muodossa, mutta esim. rantakalan syöminen alkaa olla aika roisia jos muje on reilu 20 senttistä.

Tulipas himo muikkuihin kun tuli puheeks. Noh enää pari kuukautta ja alkaa verkoilla tavottaa.

[RiUDE]

[Sakollaampuva]

Sen kaksi kertaa vuodessa ku muikkua syön on se purkista tomaattikastikkeessa.Prkle teidän syytä tämä kauppaan on lähettävä

[petra]

Siis,muikkuhan on parasta rapula uamuna tönkkö suolasta otettuna oekkeen ruisleivän piällä....ruisjauhossa pyöriteltynä,voessa paestettunahan mänöö kala kun kala..kukkokalana on parempi särki ja ahvena......van suola muikun voettanutta,iltapalana ei voeta mikään.......ja sittä uamulla lisää......

[sahkuifk]

Kyllä se pää lähtee kun perkaan niin että toisen käden peukalolla työnnän sisukset pihalle samalla kun toisella kädellä käännän pään irti ja suolet tulee perässä nätissä nipussa. Mutta jos jonkun muun perkaamia syön ja pää on paikallaan niin ainakin pienissä menee alas niin että heilahtaa...
_________________
jos ei voi, niin se on voi voi

[Iso-Jaska]

Ite jätän pään pienempiin. Aika hankala sanoa kokoa, josta alkaa päät lähtemään, mutta jos pää on pikkurillin päätä isompi, niin alkaa olemaan jo liian iso syötäväksi.

Tässähä alkaa tekemään mieli suolasta.

Hyvä resepti:

muikkuja, pekonia, suolaa, ruisjauhoa ja vettä.

Muikkuja ja pekonisiivuja ladotaan vuorotellen savipataan/-kulhoon, joka kerros luonnollisesti suolataan maun mukaan (hlö.koht. tykkään, että kalassa pitää olla suolaa niin, että näkyy ja maistuu). Vedestä ja ruisjauhosta tehdään taikina, joka myös maustetaan suolalla. Taikinasta tehdään "kansi". Ennen kannen muotoilua kannattaa kuiten lorauttaa hieman vettä muikkujen ja pekonin joukkoon (estää paiston aikaisen kuivumisen). Kun kansi on saatu muotoiltua, niin komeus uuniin reiluun 200 asteeseen tunniksi, jonka jälkeen aletaan lämpötilaa pudottamaan pienemmälle. Kolme-neljä tuntia ku on kulunut, niin paistos on kypsä vaan ei valmis nautittavaksi. Ite tykkään vetää paistoksen kylmänä

[Sakollaampuva]

Minäpä tein tossa talvella elämäni ensimmäisen muikku kukon aijai ku oli hyvvee.En tiiä oliko resepti oikein ku pekonia tuli melkein yks yhtään fisujen kanssa.

[RiUDE]

[Tvälläri]

Vaan tosimies valmistaapi ja syö selevin päin norsin pään kera
_________________
"Mies, ei koskaan kyllästy tuijottamaan välkehtivää tulta, virtaavaa vettä, tai tippuvaa pontikkaa"

[petra]

[Koukkupolovi]

Oon minä selevinpäin kuitenni suolistanu...
Pekonisiivuissa paistettu kutumuikku, isommista otetaan pää pois ja pyöräytetään ruisjauho-suola-sitruunapippuri seoksessa kuumalla pannulla 2-3 min pitää kolesroolit kohillaan.
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[Derzu]

En minä osaa muuten kuin päättömäksi puhkoa. Ihan pienet tieten menee silleen.
Monenlaista muikusta voi tehdä. Monasti pilkon sipulin pohjalle ja pari valkkarin kynttä kasariin ja öljyn kanssa pehmitys. Sitten muikkuja pari kerrosta päälle ja viimeksi purkki ranskankermaa tai smetanaa ja suolaa sopivasti. Muutaman minuutin haudutus kannen alla ja keitetyt puikulat ynnä vaikka joku puolimakea valkkari kyytipojaksi. Nam!