Ase&Esittely: Kolmenollakasista isoreikäiseen!

[Tursas]

[retvetti]

[9.3x622]

[ELLU69]

..

[9.3x622]

No joo, ei kai sitä pidä hermostua. Mutta tuntui kyllä helpottavan .
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[karju]

[9.3x622]

Se on totta, että on hyvää itsetuntoa, jos tietää, että minä osaan. Mutta monen kirjoituksista saa sen käsityksen, että isommalla kaliperilla kohotetaan heikkoa itsetuntoa tai kasvatellaan munaa. Meuhkaajat ovat sitten asia erikseen ja se on sitten ihan sama, mikä vehje heillä on käsissä. Puheet heillä on kuin hevosella, joka p askantaa veteen, eli polske vaan kuuluu.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Lahtinen]

Henkilökohtainen kaliiberivalinta

Tässä asiassa on tärkeää pitää mielessä pari asiaa, jos on omaa kaliiberirepertuaariaan päivittämässä:

- Kovaäänisin kehuja harvemmin tarjoaa luotettavimman informaation.

- Kaliiberivalinta pitää tehdä nimenomaan omiin tarpeisiin.


Mielessä kannattaa pitää sekin, että tee-se-itseladaten-mies pystyy venyttämään melkoisen paljon kaliiberin ominaisuuksia molemmista päistä. Käytännössä lähes kaikki tällä palstalla olevat kaliiberikommentit perustuvat siihen, että patruunoita itseladataan. Tuo kannattaa ehdottomasti huomioida ja kiinnittää valintaan erityistä huomiota, jos tarkoitus on käyttää vain ”tehtaanlaisia”.


Muutama muukin huomioitava asia:

- Käytetäänkö isoreikäistä kalustoa esim. rata-ammunnassa, TA hommista tai vastaavissa.
- Onko tarkoitus metsästää myös muita riistaeläimiä mitä hirveä.
- Käydäänkö vaarallisen riistan jahdissa.


Mielessä kannattaa pitää sekin, että seurue ohjaa hyvin pitkälti hirvijahdin kulkua. Samoin Suomi on iso maa ja olosuhteet saattavat edellyttää erilaisia ominaisuuksia kaliiberilta. On hyvin tärkeää pohtia aikaisempiin kokemuksiin perustuen, minkälaisia ”passeja” eteen on osunut ja minkämoisia ovat aikuisten oikeasti ne hollit joihin ammutaan. Jos oman seurueen traditioihin ei kuulu kaadot tai niiden yrittäminen satojen metrien etäisyydelle, kannattaa tarkkaan miettiä haluaako olla tuossa hommassa "pioneeri".


Kaliiberiasiaan ei ole mitään universaalia vastausta, vaan kokeneen jahtimiehen tuntee siitä, että hän pystyy valitsemaan omiin tarkoituksiinsa optimaalisimman kaliiberin tai jopa pidättäytymään vanhassa ”hyväksihavaitussa”.



Hirvieläinten pyynti on useimmiten seuruemetsästystä, jossa kaliiberi ei kerro mitään käyttäjänsä kokonaisvaltaisesta kyvykkyydestä hirvimiehenä. Isokaliiberisen omistaja, yleensä kokematon sellainen, saattaa sairastua niinsanottuun kaliiberikoomaan. Tuolloin henkilö ei pysty näkemään mitään normikaliiberien potentiaalisia puolia ja kaikki seurueen ampumatilanneongelmat laitetaan kaliiberin piikkiin vaikka todellinen juurisyy olisi ampumaharjoittelun puute, liian haasteellinen holli, teknisesti huono asekalusto tai tähtäimet jne. Seurueen kannattaa yleensä yrittää parhaansa mukaan auttaa tällaista henkilöä. Sopivia menetelmiä voivat olla esimerkiksi ylimääräiset ajo- saunanlämmitys tai metsästysmajan siivousvuorot.

Omaa kaliiberivalintaa tehdessäni järkeilin, että ampumamatkat ovat keskimäärin 40m omissa jahdeissa ja kerran on tullut ammuttua 130m holliin, joka on selkeästi pisin matka. Tällä perusteella suljin pois 338 Lapua Magnumit ja vastaavat, vaikka silloin lukemassani romaanissa sankari ylsi maagillisiin suorituksiin juuri tuolla kaliiberilla...

[olsa]

Tuli Lahtiselta tosi selventävä kirjoitus, oli oikeen ilo lukea asiaa oikeassa muodossa.

[ent.ap]

Mielestäni "hyvää itsetuntoa" pitää olla, jos eläimiä ylipäätänsä haluaa metsästää ja saaha.

Tuossa aikasemmin mainittin omat kriteerini ampumishommissa. Toinen tärkiänä pitämäni on tuo eläimien tunteminen ja totuttautuminen niitten elintapoihin? Elikkä olen ennen jahtia, koiria opettaessa pyrkiny seuraamaan hirvien käyttäytymistä ja näin "rautautumaan" oikiaa tilannetta silmälläpitäen(saamaan se ampumapaikka).

Molemmissa tapauksissa voijaan puhua "kuivaharjottelusta", joka on monesti tuottanu tulosta oikeissa tilanteissa.

Taaskaan en puhu kaliipereista(tiijän käyttäjiä hyvin monesta eri kaliiperista ja kaikilla tuntuupi homma käyvän, kun on ampuja peräntakana) ym. koska paremmat hoitakoot sen puolen... mutta että esim. siitä että hirvi kuolis mahollisimman kivuitta hyvällä osumalla, niin mielestäni tuossa on niitä, mihin kiinnitän huomiota ennen tositilannetta(siis tämä on sitä omakohtasta hommaa).

Eikä "kuivaharjottelu" ole koiramiesten yksinoikeus..eiköhän sitä ääntelemälläki pääse hirvienkanssa tutuksi, jopa paremmin kuin koirankanssa pyytävä??

Siitä että onko kommenttini läheskään tälle palstalle kuuluva, en tiijä mutta ehkä..
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[Jartsu]

Passi paikalla sitä tekee juuri tuon kaltaista niin sanottua kylmäharjoittelua, kuviteltu hirvi, muutama nosto, sopivan aukon tutkailu.

Ainahan se ei tule mihin ihanteellisinta olis mutta noin suurin piirtein kaavoitusta tulevaan tilanteeseen.

[nippon1]

[ent.ap]

Siis aivan tasantarkkan, niinku Jartsun kanssa, nuin se yleensä minulla...

nippon1, !&%¤#"!
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[ent.ap]

nippon1:haluaisin tietää miten olet päätyny tuohon, olethan aivan mielestäni hurja henkilö...mikä on "nurtsi"=nurmikko mettässä se ei voi olla??

Onko nurtsi siis jotaki, mitä mie en tiijä??

Miksi kuoppa.. johan kaikki kuseepi muutenki??

koirat pehtelee? olekko huomanmnu sitä että äijänki pitäs pehellä??
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[ent.ap]

Nytten olen kohannu aivanviisaan henkilön...
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.