ukkomauserin saaattaminen hienoon kuntoon.

[TAK85]

No nyt on hankittu 9 mm ukkomauseri. Numerotarkka osiltaan ja samannumeroisella puukotelolla. Pantaisiinko talkoot pystyyn.
Kaipaisin nyt asiantuntijoiden neuvoja miten saisin aseen sellaiseen kuntoon että se seuraavien sadan vuoden aikana säilyttäisi arvonsa. Arvo saisi jopa lisääntyä.
Täysin virheeton samannumeroinen puukotelo säilyisi edelleen halkeamattomana ja aseen mielestäni 98 %:nen sinistys ei ainakaan vähenisi.
Pistän kuvaa aseesta ja kotelosta lähipäivinä tälle palstalle. Puukotelo on se jonka ehjänä pysyminen minua eniten huolestuttaa.
Auttakaa nyt igorrock ja kumppanit . Miten kotelo puhdistetaan ja millä se öljytään?. Kahvan numerotarkkojen sivulevyjen suojaaminen sisältä ja päältä myöskin kiinnostaa. Metalliosien kanssa uskon kyllä pärjääväni.
Numero 111XXX. Kysymyksessä on broomhandle Mauser 1896 eli luudanvarsi mauseri.

[Vieras 1*]

Ajan haisevan hengen mukaan voisi kyllä sanoa että arvo säilyy parhaiten mahdollisimman perusteellisella deaktivoinnilla...

Mutta omani on ollut viimeisen neljännesvuosisadan normaaleissa asuintiloissa, kevyesti aseöljyllä öljyttynä. Käsittely mieluiten niin ettei käsihikeä pääse sinistetyille pinnoille - ainakin itse olen sellainen happokäsi että ajanmyötä taatusti lähtee kahva-sini jos paljaskäsin kättelee.

Pistoooli kannataa säilyttää pois kotelostaan, eikä muutenkaan mielellään sitä sinne koteloon työntää, mikä varjelee sinistystä kulumiselta ja koteloakin kolhuilta.

Itse olen sitä koulukuntaa, että ajanpatina saa näkyä kunhan pahin irtop@ska poistetaan. Eli ei tukille mitään hiomisia eikä öljyämisiä, joilla saattaa olla ajan mittaan arvaamattomia vaikutuksia. Pistoolien viritysurista muuten kannattaa vaikka hammastikulla työntää niihin yleensä kertynyt pöly/öljy/ihohilse/salainen ainesosa-tatina pois, lähtee yleensä sellaisena inhana tikkuna ja valitettavasti alla usein on hiukan syöpymää (tämä nyt ei niin suuresti liity juuri ukkomauseriin).

Eli lyhyesti: huolto kuten muillekin aseille ja säilytys suht vakaassa normaalissa asuntoilmastossa.

[EKo]

Ja tuohon vielä lisäyksenä, että ase säilyttää parhaiten arvonsa kunhan ei yritä fiksailla ja parannella sitä. Eli antaa niiden mahdollisten naarmujen sun muiden olla, ne on osa aseen historiaa. Pitää vaan varmistua, että niitä ei tule lisää eikä jo olemassa olevat pahene.
Paljon aseita on pilattu uudelleen sinistyksellä, hionnalla, jne. Tietysti tähänkin löytynee poikkeuksia, mutta näin on keskimäärin.
Tasalämpöisyys ja sopiva kosteus (=kuivuus) on avainsanoja aseen säilytyksessä on sitten kyse metalli- tai puuosista. Liian kuiva ilma käy puuosien päälle samoin kuin tietysti liika kosteuskin.
Jos sulla on mahdollisuus käydä kevätpuolella esim. ArmaAboassa Turussa, niin siellä on ilmeisesti ensi keväänäkin neuvontapiste aseiden entisöintiin ja säilytykseen liittyvissä asioissa. Sieltä saanet vinkkiä esim. kannattaako puuosia käsitellä jollain mömmöllä ja mikä on tuo aine.

[TAK85]

Tässä se viimeistelyn tarpeessa oleva kohde sitten on.

[img][/img]

[igorrock]

Kuvasta päätellen siistimiselle ei juurikaan ole tarvetta. Aseessa saa ja pitää näkyä sen ikä ja pahin moka on yrittää tehdä siitä uuden, "pakasta vedetyn" näköinen. Huoltoputsauta ase osaavalla sepällä ja nauti sen jälkeen vain omistamisen tunteesta.

[TAK85]

Lähinnä haluaisin puhdistaa nuo kahvalevyt niihin vuosikymmenien aikana kertyneestä hiestä ja liasta. Nuo isot yhdeksiköt putsasin kostealla pumpulipuikolla pyyhkien kun punaista väriä ei näkynyt ollenkaan. Vaan olihan se siellä pysynyt tuon 90 vuotta. Mutta eihän niille uskalla mitään vesipesua suorittaa. Pahoittavat vielä mielensä ja halkeavat
Ja kotelon säilyttäminen jatkossakin halkeilemattomana. Auttaisiko öljyäminen sisältä ja päältä vai koituisiko se lopulliseksi tuhoksi.

Kirja antiikkiaseiden entisöimisestä ei puuttunut millää tavoin tuohon öljyämiseen. Madonsyömien korjaamiseen kyllä oli ohjeita yms. mutta ei tällaiseen ennaltaehkäisevään toimintaan.

[igorrock]

Kahvojen puhdistukseen sopii oikein hyvin "kossu" tai vastaavan vahvuinen SINOL. Sitä vain pumpuliin ja varovasti hankaamalla lähtee pahimmat "töhkät".

En tiedä millaisissa olosuhteissa asetta ja koteloa on aijemmin säilytetty mutta luulisin että jos se huonetila jossa asettasi säilytät, on ns. normaali eli ei ihmisellekään liian kuiva, säilyy kotelo hyvin. Puun on hyvä päästä "hengittämään" joten jos sen säilytysolosuhteet pysyvät edes suhteellisen "stabiileina", on öljyäminen tarpeetonta.

[TAK85]

Kiitos igorrock neuvoista. Talosta ei löytynyt kossua edes joulunaikaan kuten ei muulloinkaan mutta baarikaapin perällä oli puolillaan oleva Finlandia vodkapullo jostain parinkymmenen vuoden takaa. Puhdistuksen kohde ja puhdistusaineet kuvassa. Kahvalevyjen alta löytyi kuivaa punaista pintaruostetta johon sipaisin Break Freetä oikealla olevasta pumppupullosta ja johan pääosa lähti. Loppuhan hinkataankin pikkuhiljaa öljyn ja ajan kanssa.



Vodkapesun ja kynsiharjan jälkeen sahatut karhennusurat olivatkin paljon tyhjempiä.



Aseen piippu oli sen näköinen että jääkäri oli jättänyt sen puhdistamatta lähdettyään Aa joelta. Kumma kyllä, ensimmäisten kamalan näköisten öljyttyjen puhdistustuppojen jälkeen piippu alkoi näyttää aivan erilaiselta ja sieltä päljastui täysin virheetön piipunreikä ja rihlat. Kummallisia nuo entisajan aseteräkset. Nykyrauta olisi ollut jo täysin pilalla jos olisi jäänyt tuohon kuntoon.

Ja sitten, please; vielä hyviä neuvoja tuon kotelon käsittelyyn. Vodkasivelyn se tulee lähipäivinä joka tapauksessa saamaan ja metalliosat öljysivelyn.

[igorrock]

Puu halkeaa lähinnä silloin jos se joutuu voimakkaan kosteuden vaihtelun kohteeksi. Eli ensin kastuu ja sitten kuivuu liian nopeasti. Uskallan epäillä että koteloasi ei ainakaan viimeiseen 50 vuoteen ole kuljetettu säännöllisesti ulkona vaan säilytetty huonetiloissa keskuslämmityksen piirissä. Eli jos jatkat edelleen asianmukaista säilytystä, ei kotelon pitäisi haljeta.

Jos välttämättä haluat jollain koteloa pintakäsitellä niin ohennettu Vernissa (keitetty pellavansiemenöljy jossa mukana kuivumista nopeuttavia aineita) ohuena kerroksena lienee sopivin aine kotelon ulkopintaan (sisäpintaan ei kannata koskea). Ohenteena voit käyttää havupuu-tärpättiä, seossuhde 1:1. Anna käsittelyn jälkeen kuivua rauhassa ainakin parisen vuorokautta normaalissa huoneenlämmössä. Alkuperäisestä pinnoitteesta minulla ei ole tietoa mutta en yhtään ihmettelisi vaikka se olisí juurikin Vernissa.

[TAK85]

Niin se vaikuttaa että sisäsäilytyksessä ase on ollut. Pyysin tietysti aseen historiankin mukaan mutta entistä olistajaa lukuunottamatta se on vielä tulematta.
En aio jatkossakaan ulkoiluttaa asetta vaan holviin se joutuu muiden vertaistensa seuraan.
Mistähän sitä vernissaa saa. K-raudasta vai maalialan erikoisliikkeistä?
Kiitos tähänastisesta. Raportoin edelleen.

[igorrock]

Pitäisi löytyä ihan normaalista maalarintarvikeliikkeestä.

[Vieras 1*]

Itse kyllä jättäisin sen vernissaamisen tekemättä ja tyytyisin pelkkään varovaiseen puhdistukseen. Halko on säilynyt noin hyvässä kunnossa 90 vuotta joten tuskin se jatkossakaan miksikään menee.

Sitä paitsi sitä ei kuitenkaan ole mahdollista puhdistaa täysin puhtaaksi, joten vernissa vain tiivistää jäljelle jäävän lian puuhun pysyvästi. Kun otat nuo valjaat pois, niin siihen takuulla jää niiden kohdalle vaaleammat = puhtaammat alueet, eikä niille raidoille voi mitään muuten kuin hiomapaperilla.

Kuten edellä todettu, tietty patina kuuluu noin vanhaan esineeseen, hyvin säilyneeseenkin.

Tuosta näkyy kohtalaisesti oman pulikkani "rusketusraidat" ja valjaitten sulkunastan kannan jättämä jälki:



Tuolta muuten löytyy täydelliset purku- ja kokoamisohjeet, jos haluaa urheilla:

http://www.surplusrifle.com/pistolc96broomhandle/disassemble/index.asp

[TAK85]

Harkitaanpa sitten vielä sitä vernissaamista ettei tule hätiköityä. Kyllä siellä ne rusketusraidat" tosiaan valjaiden alla ovat. Taitaa olla enemmänkin niin että nahkojen kohdat ovat säilyneet puhtaampana.

Kukaanko ei ole hyvällä tukkiöljyllä öljyämisen kannalla . Se kun tuntuisi minulle ensimmäisenä tulevan mieleen eikä ole mitenkään peruuttamaton toimenpide. Ellei sillä ole jotain haittavaikutuksia jotka eivät minulle tule mieleen.

[igorrock]

Tukkiöljy imeytyy puun solukkoon samoin kuten Vernissakin joten öljyämisen "peruuttaminen" on käytännössä mahdotonta. Nuo värivaihtelut puussa aiheuttaa auringon UV-säteilyn vaikutus yhdessä "valjaiden" parkitusaineiden kanssa. Tokihan puun pintaa vuosikymmenien saatossa on tarttunut yhtä jos toista epäpuhtauttakin (mm. aseöljyä).

Ehdotin Vernissaa vain koska tunnut välttämättä haluavan tehdä kotelolle jotain. Valintani kohdistui ko. aineeseen koska se on todennäköisesti lähinnä alkuperäistä pintakäsittelyä. Mutta parasta olisi jos annat puun vain olla että tee sille mitään. Eli hillitse himosi ja hallitse halusi

[TAK85]

Tottakain haluan tehdä kotelolle jotain. Mitenkähän olisi sitten jonkin tukkivahan käyttö. Se että kotelossa on joitain hankautumakohtia jotka erottuvat muusta pinnasta häiritsevästi aiheuttaa pintakäsittelyn tarpeen.