Liittymismaksut ja ulkopaikkakuntalaisuus

[Puuhapete]

Kaksoishinnoittelu kävi kalliiksi

Tiivistelmä:
Korkein oikeus on tuominnut pielavetisen metsästysseura Kurkisuon Kaiun maksamaan takaisin perimiään liian suuria liittymismaksuja. Ennakkopäätöksen perusteena oli se, että seuran säännöissä ei mainittu, että maksu voidaan määrätä eri kokoiseksi eri jäsenryhmille. Seura otti Liperistä ja Nastolasta kotoisin olevat miehet jäsenikseen helmikuussa 2005. Samassa kokouksessa seura määräsi liittymismaksuksi maanomistajille 40 euroa, maattomille jäsenille 250 euroa ja Pielaveden ja Keiteleen ulkopuolelta tuleville 2 500 euroa. Miehet kokivat maksujen loukkaavan jäsenten yhdenvertaisuutta ja nostivat kanteen. Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon Piirin toiminnanjohtaja Heimo Lindströmin mukaan seurojen sääntöjä pitää tarkistaa. Jos erilaisiin liittymismaksuihin on tarvetta, asia pitää kirjata sääntöihin. Metsästysseurojen liittymismaksut vaihtelevat suuresti. 2 500 euroa tuntuu Lindströmistä kovalta maksulta. Kaiun puheenjohtaja Risto Pääkkönen kertoo, Kurkisuon Kaiku halusi korkealla liittymismaksulla hillitä ulkopaikkakuntalaisten liittymisintoa, sillä tulijoita on ollut jatkuvasti. Uusien jäsenten tulo valmiiseen seuraan ilman seuran hyväksi tehtyä työtä tai rahansijoittamista on aiheuttanut jatkuvasti riitaa, Pääkkönen selvittää.

Media: Savon Sanomat (printed version)
Päivämäärä: 23.4.2008
Kirjoittaja: Anna Laukkanen
Päälähde: Toiminnanjohtaja Heimo Lindström / Suomen Metsästäjäliiton Pohjois-Savon Piiri, puheenjohtaja Risto Pääkkönen / Kurkisuon Kaiku
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Puuhapete]

Metsästäjäliitto: Tarkkuutta metsästysseurojen jäsenyyssääntöihin

Tiivistelmä:
Metsästäjäliitto toivoo metsästysseuroilta tarkkuutta sääntöjen laadinnassa. Korkein oikeus katsoi, että pohjoissavolainen metsästysseura rikkoi jäsenten yhdenvertaisuutta, kun sen liittymismaksujen porrastusta ei perusteltu seuran säännöissä. Metsästysseura peri Pielaveden ja Keiteleen ulkopuolella asuvilta jäseniltä 2500 euron liittymismaksun, kun paikalliset maanomistajat maksoivat liittymisestä 40 euroa. Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Markku Kejonen sanoo, että seuran olisi pitänyt tarkistuttaa sääntönsä Metsästäjäliitossa. Kejosen mukaan porrastetut maksut sinänsä ovat oikeudenmukaisia. Alemman maksun periminen esimerkiksi maanomistajalta, jonka maita käytetään metsästykseen, on perusteltua.

Media: YLE Pohjois-Karjalan Radio
Päivämäärä: 23.4.2008
Kirjoittaja: -
Päälähde: -
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Puuhapete]

Metsästysseuran liittymismaksut loukkasivat yhdenvertaisuutta

Tiivistelmä:
Metsästys- ja ampumaseura ei saanut periä toimialueensa ulkopuolelta tulevilta jäseniltä muita suurempaa liittymismaksua, linjasi korkein oikeus tuoreessa ratkaisussaan. Pohjoissavolainen yhdistys määräsi vuonna 2005 kaksi uutta jäsentään maksamaan liittymismaksua 2500 euroa, kun se muilla jäsenillä oli 40-250 euroa. Kaksikko vaati, että yhdistys velvoitetaan palauttamaan kummallekin 2 250 euroa liikaa perittyä maksua. Kanne hylättiin sekä Iisalmen käräjäoikeudessa että Itä-Suomen hovioikeudessa. Korkein oikeus kumosi tuomiot ja määräsi yhdistyksen maksamaan kantajille heidän vaatimansa summat. KKO:n mukaan yhdistyksen säännöistä ei käynyt ilmi, että liittymismaksu voisi olla eri kokoinen eri jäsenryhmillä. Siksi liittymismaksuja koskeva päätös loukkasi yhdistyksen jäsenten yhdenvertaisuutta ja oli siten lain nojalla mitätön.

Media: Kainuun Sanomat (printed version) , Maaseudun Tulevaisuus, Maaseudun Tulevaisuus (printed version)
Päivämäärä: 22.4.2008
Kirjoittaja: -
Päälähde: -
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Metsastyskerho1]

Korkeimman oikeuden päätös metsästysseurojen liittymismaksuista on merkillepantavaa mutta se täytyy sanoa että mitään yllättävää siinä ei ollut. Pikemminkin voidaan pitää yllättävänä sitä että alemmat oikeusasteet olivat päätyneet vastakkaiselle kannalle vaikka erisuuruinen liittymismaksu ei perustunut yhdistyksen sääntöihin.

Kokonaisuutena arvioiden tapaus oli kuitenkin valitettava monestakin syystä. Jokainen tämänkaltainen oikeuteen saakka mennyt juttu aiheuttaa aina paljon rahanmenoa ja harmia. Vielä suurempi harmi kuitenkin on siinä että tämänkin käräjöinnin myötä moni metsästysseura on entistä varovaisempi jäsenpolitiikkansa suhteen. Ja varovaisuus tuppaa kohdistumaan helposti maattomiin sekä tuntemattomiin (=ei-paikkakuntalaisiin) jäsenyydenhakijoihin. Vaikka näennäisesti juttu saattoi näyttää ratkenneen ei-paikkakuntalaisten eduksi, voitto voi olla sangen akateeminen jos sen seurauksena jäsenyydenhakija ei edes pääse jäseneksi seuraan.

Vastaajana olleella metsästysseuralla on epäilemättä hyvin hankala tilanne niin taloudellisessa mielessä kuin sisäpoliittisesti. Edessä on mitä luultavimmin mojova korotus jäsenmaksuun, ehkäpä käyttöomaisuuden myymistäkin oikeudenkäyntikulujen kattamiseksi. Vakava tilanne heijastuu helposti myös seuran yhteishenkeen, aiheuttaen pahimmassa tapauksessa ”syyllisten” etsintää ja näin kovan kolauksen sille yhdessätekemisen ilolle mitä metsästysseuratoiminta parhaimmillaan on. Hyvän yhteishengen rakentaminen on sangen hidasta, ainakin monin verroin hitaampaa kuin sen raunioituminen.

Entäpä jutun kantajien asema? Miltäköhän heistä tuntuu marssia metsästysseuran kesäkokoukseen kun jokainen muu osanottaja tietää heidän myötävaikuttaneen seuralle aiheutuneeseen tuhansien, ehkä jopa kymmenien tuhansien eurojen laskuun? Tai kuinka jouhevasti keskustelu kulkee hirvijahdin taukonuotiolla kun seurassa mietitään ehkä mojovaakin jäsenmaksun korotusta käräjöintikulujen kattamiseksi? Siitä riippumatta kuka asiassa oli oikeassa juridisessa mielessä, ainakin itsestä tuntuisi jotenkin kovin vaikealta jatkaa jäsenyyttä tuossa seurassa kaiken tapahtuneen jälkeen. Toisaalta eivätpä nämä tapahtuneet ole asianomaisilla kovin hyvä meriitti minkään muunkaan seuran jäsenyydelle joten suo siellä, vetelä täällä. Tapahtunut voi heijastua helposti seuran metsästysmaiden saatavuuteenkin, näin etenkin jos joku maanomistaja alkaa pitää seuran jäseniä kovinkin toraisina riitapukareina eikä halua enää uusia metsästysvuokrasopimusta miettiessään että koskahan hänen olisi hänen oma vuoronsa joutua käräjille jostain asiasta.

Oma lukunsa on seuran toimiva johto joka on ollut sekin vähintäänkin myötävaikuttamassa aiheutuneeseen taloudelliseen tappioon antaessaan jutun mennä oikeuteen saakka. He saavat puolestaan jännittää aina siihen saakka kunnes seuraava talvikokous on miettinyt tili- ja vastuuvapauden myöntämistä. Luultavasti jatkamishalut ovat aika vähissä ja myös uusien jatkajien löytyminen voi olla sangen hankalaa näiden miettiessä homman jatkamisen vaikeutta haastavassa taloustilanteessa ja seuran henkilösuhteiden tulehtuessa ehkä pahastikin.

Tosiasiallisesti on hyvin vaikea löytää yhtään voittajaa tästä korkeimmassa oikeudessa olleesta jutusta. Juttu osoitti myös sen että olisi hyvä jos tämänkaltaisia asioita ei tarvitsisi viedä tuomioistuimeen vaan jos olisi jonkinlainen kuluttajavalituslautakunnan tapainen puolueeton, suosituksia antava elin. Tällöin asiassa ei tarvittaisi kallista tuomioistuinkäsittelyä vaan osapuolet voisivat tuoda asian tuon riippumattoman elimen käsiteltäväksi ja tuo elin antaisi oman suosituksen. Luonnollisestikin minkään osapuolen ei olisi pakko noudattaa tämän suosituslautakunnan antamaa suositusta vaan kysymys olisi puhtaasti suosituksenomaisesta päätöksestä. Uskoisin kuitenkin että monessa tapauksessa tämänkaltainen puolueettoman, kolmannen osapuolen antama objektiivinen lausunto voisi auttaa asian ratkaisemisessa ja varsinaiselta käräjöinniltä vältyttäisiin.

[olsa]

Metsästyskerho 1. Kirjoitti.
Siinä oli asiaa, ei tarvii lisätä mitään.

[kuhna]

Korkeiden liittymismaksujen taustalla on perinteet. Maatilojen lapset jatkoivat tilaa sellaisena, kuin saivat sen vanhemmiltaan. Vanhuksilla ei ollut mitään sosiaalihuoltoa. Heidän ainut pääomansa olivat lapset ja heidän antamansa syytinki.
Tarvittaessa kaupunkiin muuttaneet nuoret toivat lomillaan lihaksensa elintarvike huollon käyttöön.
Elämä kaupungissa "näytti" helpomalle. Korkeiden verojen ja elismiskustannusten lisäksi kaupungissa asuvat nuoret olivat velvollisia maksamaan "lisämaksua" helposta elämästään. Tinkiminen ja valittaminen oli kiellettyä.
Tämä näkyy vieläkin selvästi maalaisessa metsätyskultuurissa.

"laitetaan ne nuaret maksamaan korkeemmat liitymismaksut"
"ei ny valmiiseen pöytään"
"tulkoot talkoisiin, ku saavat makuuhaavoi kaupungis"
"laitetaan ne kävelymiähet maksaa ne kaatoluvat"

Hieman absurdia. Laillisista palkka tuloista maksettujen verojen lisäksi maaseudulla on eräänlainen kaksihinta järjestelmä omalle "kaupunkilais nuorelle".
Korotettu liittymismaksu on peruja vanhanajan syytingistä.
_________________
Ammuin ohi !

[Puuhapete]

Oikeastaan asiaa voi katsoa toisinkin päin. Mitä korkeampaan oikeusasteeseen jokin metsästysasia menee käsittelyyn, niin sitä vähemmän korkeammasta oikeusasteesta löytyy asiaan vihkiytyneitä (metsästystä harrastavia) henkilöitä.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[220]

Metsästyskerholla hyvä kirjoitus.Vaikka olsa jo torpedoi lisäykset,lisätään nyt kuitenkin.

Kyllähän ms on vastuussa jos yleiskokouksessa on tehty sellaisia päätöksiä että ko toiminta on hyväksytty.Ei siinä silloin enää vastuu vapauksia kysellä siitä asiasta sen perusteella.

Mutta jos päätökset on tehty "sisäpiirissä" ms vahingoksi on ms oikeus vaatia näiltä tekijöiltä vahingon korvauksia..........yleensä vahingon maksaa se joka sen aiheuttaa.

Henkilösuhteisiin se aina vaikuttaa mutta varmaan vähempi jos päätökset kestää tarkastelua lakikirjankin kannalta.
_________________

[Metsastyskerho1]

Eri oikeusasteiden asiantuntemuksesta voidaan puhua paljonkin mutta tosiasia on se että monesti myös metsästystä harrastamattomilla henkilöillä on vaikutusvaltaa monen metsästykseen liittyvään asiaan. Näin on aina ollut ja näin tulee aina olemaan. Toisaalta metsästysseuratoiminta on yhdistustoimintaa joten vaikea tässä on yhdistyslain vaatimuksiakaan sivuuttaa.

Oma kommenttini koskien tapauksen valitettavuutta ei oltu tarkoitettu ainakaan yksinomaan pahoittelemaan kantajan toimintaa vaan sitä että tuohon saakka piti ylipäätään mennä. Melkein sanoisin että metsästysasioiden ilmestyminen käräjille on likimain aina huono homma tavalla tai toisella, olipa syy sitten ihan kenessä hyvänsä. Perustelut tähän kannanottoon toin esille jo edellisessä kirjoituksessani joten en lähde kertaamaan niitä.

220 mainitsi mahdollisuuden periä kulut "vastuullisilta". Toki tämä voi olla mahdollista mutta ongelmaa se ei ratkaise, saattaapa jopa pahentaa koska se on käytännössä yksi käräjäreissu lisää ja taas lisää mielikuvaa toraisista metsästäjistä.

On olemassa asioita joita mikään tuomari ei voi palauttaa vaan jotka tulevat -jos ovat tullakseen- aivan muulla tavoin. Näihin kuuluu iloinen yhdessäolo ja metsästyksen rentouttavuus sekä positiivinen mielikuva metsästyksestä.

[Kiul]

On varmaan niin, että käräjöinnillä asiat pääsääntöisesti menevät ainakin vähäksi aikaa 'vaikeaan tilaan'. On kuitenkin myös toisenlaisia kokemuksia, jossa vasta käräjöinnillä on saatu 'lukittunut tilanne' purkautumaan ja pöytä ns. puhtaaksi uutta alkua varten. Vähän sananlaskun 'Parempi kerta rutina kuin ainainen kitinä' tyyliin. Tällä en tarkoita, että kärjöintiin tulisi mitenkään pyrkiä, päinvastoin, mutta joskus on tilanteita, jolloin asiat vasta siellä selkiävät myös näissä yhdistyshommissa. Puuhapeten referaatistakaan ei juuri homman taustat selviä, minua esim hieman ihmetyttää, miten kaverit osasivat asiasta edes valittaa? Oliko homma kuinka suunnitelmallista, ensin maksetaan kovat maksut ja sitten peritään ne oikeusteitse takaisin, vai olivatko siinä luulossa, että maksoivat normaalin, kaikkia uusia jäseniä koskevan liittymismaksun? Kuka vei ja ketä? Mitä muuta oli homman takana? Oliko kavereilla mahdollisesti 'sponsori' seuran sisältä? Paljon avoimia kysymyksiä. Referaatista ei selviä myöskään päätöksen tekijä, yleiskokous vai johtokunta. Tämähän vaikuttaa suoraan kustannusten maksajaan, kenen kontolla laiton päätös on, se myös maksaa. Hommahan menee niin, että johtokunnan jäsenet ovat henkilökohtaisesti vastuussa, jos tekevät 'laittomia' päätöksiä.

Kaiken kaikkiaan ikävä juttu. Varmaan saattaa joissakin seurassa vaikuttaa negatiivisesti uusien jäsenten ottamiseen, mutta ehkäpä myös muutama seura miettii liittymismaksunsa uudelleen.

Mitä oikeusasteiden asiantuntemukseen tulee, niin uskallan väittää, että yhdistyslain asiantuntemus ei ainakaan heikkene ylemmissä oikeusasteissa.

[pystykorvamies]

Mites ois jos eralle.net:in liittymis/aktivointi maksut nostetaqan savon ulkopuolelta tuleville 2000€?

[Metsastyskerho1]

Homma voidaan kyllä saada "ratkaistua" tuolla periaatteella "parempi kerta rytinä kuin ainainen rutina" mutta ratkeaako asia positiiviseen suuntaan, se onkin sitten monin verroin arvoituksellisempaa. Vain aika näyttää kuinka asiassa kävi.

Tässä voi nyt käydä myös niinkin että seuran keskeiset toimihenkilöt perustavat uuden metsästysseuran, maanomistajat vaihtavat vaivihkaa vuokrasopimukset uudelle seuralle ja enemmistö jäsenistä seuraa perässä. Ja uusi seura ei välttämättä ota käräjöijiä tai pahimmassa tapauksessa ketään maataomistamatonta ei-paikkakuntalaista jäseniksi millään hinnalla. Vanhaan seuraan ei jäisi sen enempää metsästysmaita kuin kovin montaa jäsentäkään, lähinnä vain oikeudenkäyntikuluja vastaavat velat, seuran käyttöomaisuus ja nuo käräjöijät. En missään tapauksessa toivo tälläistä mutta en pitäisi tätä mahdottomana.

Isomman liittymismaksun taustalla on varmasti juuri aiemmin esitettyjä syitä kuten mm se että ulkopaikkakuntalaisten panostus talkoisiin on usein aika olematonta. Maanomistajat (jopa ulkopaikkakuntalaisetkin) on taas luultavasti jätetty ison maksun ulkopuolelle koska metsästysseura todellakin tarvitsee heidän maitaan toimintaansa, jopa paljon enemmänkin kuin asianomaisten talkoopanostusta. Tosin ihan oma kysymyksensä on se että miten paljon isompi tuo ei-paikkakuntalaisen ei-maanomistajan maksu voisi olla. Itselläni ei ole tähän valmista kannanottoa mutta kieltämättä kymmenkertainen maksu kuulostaa kovalta, näin etenkin kun kysymys on näinkin suurista rahoista.

Tälle tapaukselle ei enää voi paljoakaan mutta olisi toivottavaa että tästä otettaisiin opiksi. Erisuuruista liittymis- tai jäsenmaksua perivien seurojen olisi hyvä hoitaa asia paitsi sääntöihin, myös selvittää jäsenille riittävän perusteellisesti mutta silti ihan positiivisessa yhteishengessä se mihin tuo erisuuruinen maksu perustuu. Luultavasti aika moni jäsenyydenhakija tajuaisi asian eikä tämänkaltaisia käräjöintejä tarvittaisi. Voi kuulostaa triviaalilta mutta monen ongelman taustalla voi olla puutteellinen kommunikaatio.

[Kiul]

Minusta kun näitä tämän jutun referaatteja lukee, niin aikamoisia kysymyksiä herää. Seuran puheenjohtajan mukaan korkealla liittymismaksulla pyritään hillitsemään ulkopaikkakuntalaisten liittymistä. Miksi liittymismaksulla, kun seura voi vapaasti päättää ketä jäsenikseen hyväksyy? Seurassa on myös puheenjohtajan mukaan ongelmallinen tilanne jo muutenkin: 'Uusien jäsenten tulo valmiiseen seuraan ilman seuran hyväksi tehtyä työtä tai rahansijoittamista on aiheuttanut jatkuvasti riitaa'. Tästä huolimatta uusia jäseniä on otettu! Kuten aikaisemmin totesin, niin selkeän kuvan ja käsityksen muodostaminen asioista näillä tiedoilla on hankalaa.

Se miten 'rytinä' päättyy nähdään aikanaan, mutta kuten totesin, niin myös kokonaisuuden kannalta positiivisiakin seurauksia on näistä käräjöinneistä ollut. Tosin sen varaan en itse laskisi ja käräjille helposti lähtisi missään tilanteessa. Onneksi omassa seurassa on lakimiehet omasta takaa, niin hommien lainmukaisuus tulee ajoissa kontrolloitua eikä ylilyöntejä pääse tapahtumaan.

Yleisesti ottaen pidän eri suuruisia jäsen- ja liittymismaksuja ongelmia tuottavina ratkaisuina. Jäseneksi ottamisen kynnys on minusta se primäärinen tapa ratkaista miten uusia jäseniä otetaan ja kun kerran jäseneksi on päässyt noudatetaan yhtäläistä kohtelua kaikille. Erilaiset jaot maanomistaja-ei maanomistaja, paikkakuntalainen - ei paikkakuntalainen, maanomistaja yli xx ha - maanomistaja alle xx ha, ovat omiaan pitkässä juoksussa luomaan kastijakoa ja sitä myöten ongelmia. Myöskään niissä seuroissa, joiden toimintaa itse seuraan läheltä ei näillä seikoilla ole minkäänlaista korrelaatiota jäsenen toiminta-aktiivisuuden kanssa. Ne touhuaa, jotka tykkää touhuta. Selväähän on joka tapauksessa, että maanomistajia aina kuunnellaan ja kunnioitetaan heidän mielipiteitään, mutta ei siihen mitään virallista kastijakoa tarvita.

Toivottavasti Pielaveden miehet ottavat järjen käteen ja välttävät tarpeettomia ylilyöntejä kun asiaa alkavat keskuudessaan puida.

[Puuhapete]

"Miksi liittymismaksulla, kun seura voi vapaasti päättää ketä jäsenikseen hyväksyy?"

" Metsästäjäliiton Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Markku Kejonen sanoo, että seuran olisi pitänyt tarkistuttaa sääntönsä Metsästäjäliitossa."

Seuran säännöt voivat olla hyvinkin vanhat, eikä niitä ole päivitetty sen jälkeen kun ne aikoinaan tulivat hyväksytyiksi.

Sattuneen tapauksen pohjalla voi olla jo pitempi aikainenkin eripura seurassa liittymismaksuista, asian oikeuteen saattaneet (ehkä useampikin henkilö) ovat kaikessa hiljaisuudessa päättäneet antaa seuralle näpäytyksen tai jopa karkeammin sanottuna niskalaukauksen, ja jopa ns. kaataa seuran.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Kiul]

Metsästyskerho1 kirjoitti: ' Tosiasiallisesti on hyvin vaikea löytää yhtään voittajaa tästä korkeimmassa oikeudessa olleesta jutusta.'

Tämä varmaan pitää hyvinkin tässä yksittäistapauksessa paikkansa. Toisaalta laajemmin ajateltuna tämä ennakkopäätös saattaa selkeyttää pelisääntöjä useammassakin seurassa ja sitä myöten vähentää potentiaalisia ongelmia jatkossa tämän nimenomaisen asian kohdalta. Välillisesti saattaa 'voittajia' löytyä enemmänkin. Valitettavaa vain on, että pielavetiset maksavat tästä päätöksestä korkean hinnan.