ampumatilanteet hirvijahdisssa.

[huntikas]

ensin sitä odotetaan muutama tunti ja kaikki on ohi muutamissa sekunneissa.

tilanne selostuksia,ampumamatkoista,luodin toiminnasta,osumakohdista,pakomatkoista,
kaliiperista...valokuviakin kiitos

tässä pieni oma tarina tältä syksyltä:

hirvet ovat haukussa lammen rannassa ja itse olen ison mäen päällä josta näkee toiseen päähän lampea. kohta kuuluu molskahdus jolloin emä ja vasa menee lampeen mutta kiertävät vain lenkin ja tulevat takaisin rantaan. ensin ravistellaan vedet pois ja vaihde päälle.
hirvet tulevat vauhdilla aukon kulmaan jolloin ammun vasaa liikkeeseen noin 80-90 metrin päähän,hieman viistosti ja hirvet katoavat taimistoon.
ilmoitus laukauksesta ja eikun etsimään, vasa löytyy ja pakomatka noin 100m. oryx 11,7g ja 308 varusteina.. luoti lävisti koko elukan. keuhkot ja molemmilta puolelta kylkiluun, meno puolella oli vereslihaa, mutta ulostulo oli siisti noin 1,5cm reikä.

[Kortto2]

Oli pyyetty jo pari viikkoa ilman ainoatakaan eräksi päätynyttä hirveä. 3 aikuisen ja kahden vasan luvat polttelivat takataskuissa. Itse olin jo menettänyt kaiken toivon hirvensaannin suhteen, olihan käyty jahdin alkamisesta lähtien joka päivä jahdissa. Aamuksi lupasi oikein komiaa pakkaskeliä ja mietin että lähtisikö teerijahtiin. Setä sai onneksi houkuteltua lähtemään hirvenhoukutteluhommiin:



Ampumamatka 45m, pakomatka 20m. Luoti suoraan rinnasta sisään ja sydämestä läpi keuhkoille jonne se jonnekkin pysähtyi. 9.3x62 ja 18.5g Norman Oryx. Nätti reikä. Lihahukkaa ei käytännössä yhtään.

[Dirty Harry]

Viimeisiä hirviä jahdataan edelleen ja pahasti näyttää että juoksemaan jää... Mut pari viikkoa sitten saldoa lisäsin vasalla.

Olimme jo valmistautumassa pois lähtöön kun koira sai haukun noin 500m päässä nuotiopaikasta, jolloin nopea passeihin siirtyminen ja koiramies liikenteeseen.

Passipaikka oli tieuralla ja pienen odottelun jälkeen hirvet (emä ja kaksi vasaa) tulikin ryteikössä suoraan kohti passia. Pysähtyivät noin 10m päähän ja veti turpa pystyssä vainua, kunnes lähtivät kiertämään tien suuntaisesti kauemmaksi minusta. Hirvien mieli kuitenkin teki uran yli joten sitä kohti ne myös lähti.

Nostin aseen valmiiksi olalle ja odottelin hetken kun emä ilmestyi ojapenkalle ja odotti vasat taakseen. Siitä hitaasti kävellen tieuralle ja vasat koko ajan takana seuraten (prkl ampumaton paikka) Hirvet melkein jo uran toisessa reunassa ja minä mielessäni kaikki mahdolliset kirosanat läpikäyneenä korjasin hieman asentoani ja vaatteet kahahti sen verran että emä otti parin metrin spurtin ja jätti vasat avoimelle paikalle. Vielä senkin jälkeen piti odottaa että vasat erkanevät toisistaan sen verran että on mahdollista turvalliseen laukaukseen. Vihdoin toinen vasoista ottaa muutaman askeleen ja saan ristikon takimmaisen vasan lavan taakse. Puristus... Vasa tekee noin 5m kierroksen ja kaatuu suorilta jaloilta maahan.

Ampumamatka noin 60m, luotina 11.7g oryx, siistit läpimenot ja ei luu osumia. Aseena brno 308w

tilanteen ajankohtaa selventänee se että suolistus piti jo hoitaa loppuun keinovalossa, joten aika tipalle meni. Kuvakin vasasta on, mut känny kameralla otettu, joten voitte kuvitella sen valovoimaisuutta
_________________
En minä, mutta pojat....

[Metsnugis]

Tämän päivän jahdissa oli yksinäinen vasa neljänkymmenen hehtaarin motissa ja 8 passimiestä ympärillä koira alueessa hirviä hakien. Aikaa kului lähemmäs puolituntia, kun haukku alkoi.

Viereiseltä passipaikalta kuuluu laukaus ja ampuja ilmoittaa, että vasa tulee jokirantaa kohden. Itse olen passissa jokitörmällä. Laukauksen kuultua otan varmistimen pois, laitan kiväärin kaatuneen puun päälle ja menen polvilleni, ja koko ajan tähtään jokimutkaa kohden. Silloin näen siellä jotain vilahtavan ja katson kiikarista kun palanen hirven kylkeä näkyy kahden kuusen välissä jokimutkan takana vastapenkalla. Ristikko osoittaa lavan taakse, ja hirvi on menossa viistosti pois päin minusta. Ammun saman tien. Matkaa oli 80 metriä.

Otan koiran kiinni ja menemme kokoontumispaikalle odottelemaan, sillä hirvi on mennyt joen toiselle puolen, josta se myöhemmin löytyykin jokipenkan takaa kuoleena. Pakomatka oli ollut 20 metriä. 30. kaliiperin Lapuan 12g Mega oli mennyt keskeltä hirven kylkeä sisään osuen pötsiin, maksaan, keuhkoon ja tullen pois vastapuolen lavan läpi. Lavassa oleva reikä on siisti, aavistus vertymää, kuten myös kyljessä; mutta vain hiukan.

[JuusoL]

huoh.. itseltäni jäi tänään se eka hirvi saamatta, kun olin muutaman kymmenen metriä väärässä paikassa.. kohtuullinen sonni juoksi koira kannoillaan ohi ja kun näin sen, ni se oli jo 100m päässä ja sitte se loikkasi aukolta umpi mettään.. nyt vitutttaaaa..

[quattro]

Vielä se tulee sieltä, ei niistä toinna tressiä repiä

[NiCo]

kyllä se hirven
kaatoki vielä omalle kohalle sattuu
_________________
''Hirvikoiramies NiCo''
Ammattimetsästäjä Thomas Ekberg

[Voere]

Olin mettätiellä passissa ja ajoketju oli aloittanut ajon. Radiopuhelimessa puhuttiin, että passimiehen edestä oli lähteny kakkosvasat liikkeelle ja ne kulki tien suuntaisesti.
Odottelin aikani ja kohta kuului pientä pätkettä ja otin aseen käteen. Lehmä tuli tielle ja perässä tuli ensimmäinen vasa. Vasa pysähtyi ja ammuin sitä lavan taakse. Heti perässä tuli hölkäten toinen vasa ja se tuli minua kohden penkkaa pitkin. Vasa kääntyi tielle ja ammuin sitä liikkeeseen.
Lehmä ja ensimmäinen vasa olivat jo kauempana harvassa mäntymetsässä, mutta jälkimmäistä vasaa ammuin uudestaan kun se juoksi suoraan kylki minua kohden. Vasa kaatui ja lopetin sen.
Toinen vasa löytyi noin 100m päästä kuolleena ja täydellinen laukaus lavan takana. Ase oli Tikka LSA-55 ja luoti oli 11.7 Lapua Mega. Lehmäkin olisi ollut mahdollista ampua, mutta samaan aikaan juoksi kaksi jo reitettyä vasaa eikä meidän porukassa saa ampua lehmää ja vasaa "samaan kasaan".
_________________
Marocci 03 12/76
Tikka LSA-55 308 Win.
Remington Model 700 22-250
Voere 2114 22.

[valmet 412s]

itselle sattui tänävuonna kunnia kaataa seurueemme koko aikuisten hirvien kiintiö.

1.11
ensimmäinen kaato sattui kun passiin olin marssimassa metsäuraa, auton jätin varsinaisen metsätien päähän johon jäi toinen passimies ja tretornia toisen eteen sitten heikompaa traktoriuraa parisataa metriä. en passipaikalleni ehtinyt kun hokasin pari hirvennäköistä toistasadan metrin päässä harvassa pöllimännikössä. koko syksyynä ei ollut vielä sonnia kukaan porukassa nähnyt ja niinpä toiveet korkealla jos nyt. ensin katsoin toista-ei sarvia, sitten toista ei sarvia. perhanan lehmät. luulin jo homman olevan siinä kunnes ruuvasin benderistä kaikki irti ja 10-suurennoksella katsoin vielä kerran kunnolla, toisella ei ole vieläkään mutta toiselle olikin piikkiä katolla. ei suuret mutta ei ihan tappipääkään.

vhf ilmoittelee korvaan samalla kaikenlaista turhaa passipaikoista ja ynnämuusta. revin napin pois ja seuraan koska kylki kääntyisi puunrakoseen jotta luodille olisi vapaa linja. semmoinen tulee ja 12g mega tuuppaa matkaan. hirven reaktio yllättää ja päätän ampua vielä juoksuun varmistuksen jos ensimmäinen hilpaisi risuun matkalla. paikko juoksuun lennätti laikan männystä ja tempaisin kolmannen kuulan matkaan. hetken vielä mustaa vilkkui männikössä ja sitten näin kun takapää petti kesken loikan. vhf nappi korvaan ja liikennen kävikin jo kuumana. "sonnin nurin eikä ihan pieni" kuittasin luuriin ja palasin autolle katsomaan vetoliinaa.(ja puukkoa kun ei mukana ollut)

matkaa ampuessa 130m ja pakomatkaa 150m. tikka M65 s-sporter br-t8 30-06 ja 12g mega itseladattu.



14.12

edellisen saalis porukalla oli tuo sonni 1.11 ja toiveet toisen ison saamisesta puolentoista kuukauden jahtaamisen jälkeen olivat heikot. hirviä oli kyllä maissa mutta olimme aina askeleen perässä. yhteisluvan kokous oli ollut juuri ja painotus oli ampua 50/50-suhteella loput isot hirvet.

pari tyhjää ajoa ja ei lumesta huolimatta edes jälkiä tiedossa. sitten pommi putosi, 5 hirveä alueella ja aamuöiset jäljet. passi paikoilleen ja koira perään. pari minuuttia ja haukku alkoi minusta n. 500m päässä. hyvin menee jos tuota rataa jatkaa mietin. sitten haukku katkesi ja minuutin päästä kylmä ilmoitus kuului: "meni läpi passin, ainakin 4." - niinpä taas ja järkeilin heti seuraavaa liikettä. vielä olisi mahdollista ehtiä eräälle metsätielle jos vähänkään hirvet toppaisivat välillä kuuntelemaan koiraa.

nissaniin jenkaa ja ehdin koiramiehen sanovan jotain suunnasta. auto sivuun ja kivääri ladinkiin. minuutin verran ehdin vetää happea kun hirvet(2kpl) tulevat vauhdilla tielinjalle. etummainen iso lehmä ja takimmainen pienempi, ehkä jo sarvensa pudottanut uros. päätän ampua takimmaista vaikka paikka on nopea ja matkaa julmasti. luoti matkaan ja hirvet metsään. koira tulee tielle ja samaa kyyttiä yli.

vermeet autoon ja taas seuraavalle metsätielle eteen. muu osa porukasta kokoilee itseään vasta passeista ja kokoajan joku kysyy mitä tapahtui. vastaan jo varmaan viidennen kerran että "isoa ammuttu, menee poikkitielle päin, koira on perässä" haukku keskeyttää kiroamiseni ja kuulostaa hyvin pysyvän paikallaan. koiramies on pelissä mukana ja kertoo olevansa ampumapaikalla ja merkkiä olevan lumella.
tiesinkin kyllä heti laukauksen lähettäessäni että kävi varmasti mutta aina se pelko puntissa on tuommoisissa paikoissa.

haukku jatkuu katkeamatta samoilta kohdin ja koiramies menee haukulle. puolisen tuntia kestää kunnes vaimenninaseen ääni kiirii metsästä ja puhelimeen tulee ilmoitus: "kumos on"

matkaa ampuessa 217m ja pakomatka 200m hieman taakse jääneen osuman vuoksi. niin ja mullihan se siellä kumminkin oli kumossa.

[westi]

Kausi alkoi mitä huonoimmalla uutisella, seuran koiran omistaja ilmoitti että koira ei enää tule jahtiin. Tästä kulminoitui epäonnen vuosi. Hirvet vain nauroivat meille koirattomille viikosta toiseen.

Kunnes koitti tämä onnistumisen viikonloppu, saimme koiramiehen koirineen lainaan ja pääsimme tositoimiin. Mielialat olivat korkealla.

Päättäväisesti kävelin passiin suurta voimalinjaa pitkin noin 700metriä suurelta tieltä. Latasin Sako Hunter 6,5x55SE:n Norma Oryx 10,1grammaisilla otin varmistimen pois ja käännyin kohti odotettua tulosuuntaa.

Yhtäkkiä viereinen passimies huutaa radioon että vasikka tulee linjaa pitkin suoraan minulle päin. Käännyn hiljaa kohti vasan tulosuuntaa. Syke nousee yli kuolemanrajan. Nostan aseeni valmiiksi, kuulen jo juoksuaskeleet. Syke senkun nousee. Tähtään vasaa ja lähetän matkaan Oryxin noin 60metrin päästä vasasta. Hirvi merkkaa osuman pään nytkähdyksellä alas ja säntää juoksuun. Lataan Sakolaiseni ja jatkan tähtäämistä kunnes vasa pysähtyy yllättäen avonaiselle kohdalle, mielessä käy että osuinko ollenkaan kun ei hirvi heilu/vaapu???

Isäni "neuvoo" viereisestä passista radioon "Tao poika uudestaan"

Tähtään kaulaan ja Oryxi matkaan, vasa kellahtaa niille sijoilleen. Ilmoitan johtajalle että vasa on nurin. Syksyn uurastus passissa ja ajomiehenä palkitaan.

Suurempi tarkastelu osoitti että paikkolaukaus oli turha ensimmäinen oli osunut jo tappavasti, mutta pelattiin varman päälle.



Samana viikonloppuna saimme vielä tappisonnin nurin joten täydellinen viikonloppu, eikä kummassakaan tapauksessa saatu koiraa edes jäljille kun hirvi oli jo nurin.

[kalleveikko]

Pitää sanoa kuin kaveri meijän porukasta, tilanne tulee kuin etana ja häipyy kuin salama.

[huntikas]

näinhän se on, etenkin jos sattuu tulemaan vilu kesken passin

[Puuhapete]

Tällaisiakin tilanteita syntyy joskus, kuten tälle norskille:
http://www.youtube.com/watch?v=BPLQc3JJDGw

Paikkolaukaus olisi syytä ollut antaa heti ennen kuin "Musti" ehtii paikalle.
On muuten jätkä äimänkäkenä.
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[J.K]

Rankalaukauksethan on aina suositeltavia
_________________
Kertalaakiyhdistys.

[Kortto2]

Ompa vain äijä ihmeissään

Mutta eikö tuo sattunut säkään?