Surkein hirvikaliiberi Suomessa

[Tupella]

Ladata tässä on saanut näitä yleisiäkin ammukkeita, jotta on varmasti samanlainen lähtö myös seuraavassa koukistuksessa. Vaikka ei kai silläkään ole merkitystä iäisyystaustaa vasten tarkasteltuna.

[Chillie]

Siinä oli taas kaverin veljellä käyny flaksi.. tai mikä lie..
Kaksi vasaa nurin 6.5 millisellä, mutta hautajaisia olivat saaneet viettää..
keuhko-osuman saanut vasa oli painanut 5 kilometriä ennen kuolemaa.. Ja koska se oli löytynyt vasta seuraavana päivänä, niin voi vaan kuvitella, kuin kävi lihojen..

Six feet under ja sitä rataa..


No ensi kaudeksi 450 marlini puoliautomaattina tai vipulukkona..

S

PS.. Toinen oli kellistynyt vasta päälaukauksella kun ensin oli useaan otteeseen ammuttu läpitte..

[westi]

[Chillie]

Villi veikkaus ettei kyseessä todellakaan ole ollu mikään kakka luoti vaan parhaimpia mitä moiseen kaliiberiin voi laittaa.. Sen verran hyvin tunnen ko. veljekset..
Mut pistän heti statistiikkaa latauksesta ja muista detaljeista jahka juttelen kaverin kanssa seuraavan kerran.. Yritin tuossa jo soittaa, mut ei vastannu puhelimeen vielä..

S

[sasu]

Kyllähän se niin on, että kaikki metriset kaliberit (6.5x55, 7x57, 9.3x62, 9.3x74R jne) ovat todella surkeita. Ne ovat onnettomia sosialistisen Euroopan aikaansaannoksia, puolivillaisia räpellyksiä. Kukaan ei kehtaa laittaa edes nimeään näihin.

Sitten aivan toista maata ovat tehokkaat ja miehekkäät amerikkalaiset kaliberit, joilla kaatuu riista kuin riista ja joilla voitetaan lisäksi kaikki merkittävät ampumakilpailut. Jo kaliberien nimikin kertoo, että osaaminen ja perinteet on yhdistetty taitavasti ja ylpeydellä: 308 Winchester, 35 Whelen, 375 Ruger, 280 Remington, 340 Weatherby Magnum, 450 Marlin jne. Näillä kelpaa metsämiehen ampua.

Kaliberivalinta jo erottaa miehet pojista.

[Visapää]

.........

[Chillie]

Joo.. kuten arvelin.. Eli 10.1 ooryksi ja N560:stä yli kolme rammaa oli ollu paukussa takana.. Eli kyllä olis pitäny luodin levitä niillä käskyillä..

mut pieni on pieni.. ei siitä pääse mihinkään..

S

[petri r]

Hyvät 6.5mm kuulat aukeaa 15-18mm kokoon. Siihen yhdistettynä vielä kohtuullisen kovan (750-900m/s) vauhdin tuoma iskushokki ja lähes aina elukan läpäisy johtuen hyvästä "paino suhteessa poikkipinta-alaan". Vertailun vuoksi Lapuan tehdas mega 9.3x62 aukeaa sanomalehtitestissä suunnilleen samaan kokoon ja lähtee liikkeelle 660m/s hidastuen nopeasti huonosta BC:tä johtuen. Se on varmasti paljon käytetty latinki suomessa ja ei siitä isommin valiteta. Mutta jos kovemmalla vauhdilla tungetaan saman kokoinen kalikka läpi elintärkeiden elimien niin ei se vaan kuole. ("pieni kun on")..kun hirvi ilmeisesti tietää, että pienestä reijästä on kalikka lähtenyt liikkeelle? Fysiikan ja maaliballistiikan lait ovat kovin ihmeellisiä Ja tuota ei usko kukaan että elukka menee 5km kunnollisella keuhko-osumalla, millään kaliberilla. Huttua sekin. Toki perseelle ammuttut voi mennä hyvinkin 5km...mutta sehän ei ole kaliberikysymys ollenkaan. Tai sitten ampumalla pusikon läpi, jolloin kuulat kääntyilee, särkyy tai muovautuu aukeamattomaksi tai menettävät tehonsa mäntyjen läpi kahlatessaan. Joskus toki voi sattua ihmellisiä yksittäisiä tapauksia, mutta että oikeen kaksi samalla kertaa samalle hepulle... eikä kuole millään....hmm... haiskahtaa vähän

Mulla on kaikista omista kaadoista tilastot ylhäällä ja esim. 9.3x62 ei pysäytä yhtään lyhyemmälle matkalle mitä 6.5x55. Pisimmälle mennyt on nimenomaan 9.3mm (Barnesin X:llä) ammuttu, 300m pakomatka. Normaali etäisyyksiltä ammuttuna peruskeuhko-osuma lavan takana tai keskelle lapaa niin se on n. 100-130m sisäpuolella ja hengetön kun pääsee paikan päälle riippumatta kaliiberista. Itse olen niin nössö, että ainoastaan 6.5mm asella uskallan ampua yli 150m holleja. Siinä on riittävän suora lentorata, tuulen kesto ja se säilyttää riittävät "tehot" sinne 250-300m päähän jos tarvetta tulee.

[Koukkupolovi]

9,3x62:lla on 150 m tehot liki samat kuin 6,5x55:llä piipunsuulla ja 300 m päästä yleensä n puolet sitä enemmän. "Tehosta" on siis turha väitellä. Luodin ominaisuudet merkitsevät "tappotehossa" lähes puolet kokonaisuudesta, ja isompi "hakkaa" pienemmän, kun puhutaan samasta luotityypistä. Osumapaikka on se jäljelle jäävä, isompi puoli, mutta sitä "täsmää" korvaa suurempi luodin teho.
Esimerkiksi : Lapuan Mega todettiin testeissä ja käytännössä jo vuosia sitten "välttävän" tason luodiksi ja Barnes X on melkein kokovaippa 9,3-koossa. Omakohtaista kokemusta on.
Menneen kauden jäljiltä tulee perusvalintani ainakin ensi syksyn alkujahdissa olemaan Norman 18,5 g Oryx, testaan kyllä 21,1 g:täkin..
_________________
Hoc iam omni varietate caret.

[Chillie]

Osuma oli ollut tuolla sprintterillä takakeuhkossa. Ja eläin oli hukkunut vereen lopulta. Mutta pienestä luodinreijästä johtuen, kun ei "ilmarintaa" eli keuhkojen lysähtämistä ollut tapahtunut, niin se hirvi oli sen matkan mennyt.
Keuhkokudos on sellaista höttöä ja hiussuonia täynnä, ettei se aina tuhoudu tarpeeksi suurelta alalta, että joku isompi suoni repeää. Keuhko-osumassa se pysyvä ulostuloreikä edesauttaa, niinsanotun ilmarinnan muodostumisessa, joka imaisee ilmaa keuhkopussin ja keuhkon väliin joka uloshengityksellä. Se ilma puristaa keuhkot kasaan estäen hengityksen.

Olen itse joutunut vuonna 2000 antamaan ensiapua kaverille, jota oli kaksi kertaa ammuttu 7,62X39:llä. (sotilastarkkailija UNIKOM 2000- 01) Toinen osuma oli keuhkoista läpi.. Kaveri oli kuitenkin sen useamman tunnin sen hengissä ja tajuissaan, ja kesti vielä ambulanssikuljetuksen helikopteripaikalle. Menehtyi helikopterissa lopulta matkalla sairaalaan..
Tässä oli siis kysymys ihmisestä, ja keuhko-osumasta ilman niinsanottua ilmarintaa... Se on hidas ja kivulias tapa kuolla, kun hukkuu omaan vereensä...

Koettakaa nyt pikkuhiljaa tajuta, ettei pienet kaliiberit jätä niin suurta marginaalia kuin isot. Toki henki niilläkin lähtee ajan kanssa, mutta jos mukana on vaan yhtään huonoa tuuria, niin silloin se virhemarginaali on vaan pienempi niillä pienillä kaliibereilla.. Se on vaan yksinkertainen taivaan tosi.
Pysyvän haavakanavan merkitys on se, mihin tulee kiinnittää huomiota. Se on tärkeää myös, että kudostuhoja tulee siellä sisällä, mutta jos pintareikä on kuin neulanpisto, niin se verienpaine ei laske.. Sinne kudoksien väliin valuva veri jää sinne, kun sen pitäisi lentää hangelle...

S

[Coltiainen]

Offtopikiksi menee, muta en malta.

petri r kirjoitti:

Vertailun vuoksi Lapuan tehdas mega 9.3x62 aukeaa sanomalehtitestissä suunnilleen samaan kokoon ja lähtee liikkeelle 660m/s hidastuen nopeasti huonosta BC:tä johtuen.

Millaisella tynkäpiipulla on saatu tuo 660m/s nopeus? Viime kesänä ammuin crhonyn läpi tehdasladattuja megoja ja naturaliksia. Megat lähtivät piipusta 702-705 m/s. natut puolestaan 755-765m/s. Aseena 57cm piipuinen Tikka 695.

Noita Riista/Rekyyli lehtien juttuja 9,3x62 ei pidä ottaa vakavasti, paukut on järkiään ladattu 50-100m/s alitehoisiksi tehdaspaukkuihin verrattuna. Mieleen tulee legendaariset Hirvimies -lehden "testit". Sitä en kiellä etteikö olisi parempiakin luoteja hirvijahtiin kuin mega. Lapuan tehdasmegoja olen käyttänyt lähinnä rataharjoitteluun. Metsällä olen luottanut omaladattuihin, lähinnä woodyn 20,7g (685m/s) ja oryxin 15g(805m/s) paukkuihin.

[9.3x622]

[Visapää]

Hmmm....

Tutkimus ei tue käsitystä 6,5 mm huonosta pysäytyskyvystä.

Suuren Pohjoismaisen hirviluotitutkimuksen perusteella (Metsästäjä 6/2006) 6,5 mm kaliiperilla ammutulla hirvellä näyttäisi olevan lyhyempi pakoetäisyys (50-70 m) kuin 9,3 mm kaliiperilla...

Pakoetäisyys oli kaliiperikohtaisesti (matka on arvioitu artikkelissa olleen kuvasta 2, "aikuisen hirven pakoetäisyys yhden osuman jälkeen, kun luoti on lävistänyt molemmat keuhkot")

308W 78 metriä
30-06 75 metriä
9,3 70 metriä
6,5 66 metriä

Muilla tutkimuksessa mukana olleilla tehokkaammilla kaliipereilla pakoetäisyys oli sitten selvästi lyhyempi kuin näillä neljällä kaliiperilla.

En nyt väitä mitään, mutta ainakaan tämän tutkimuksen perusteella ei voi väittää 6,5 mm pysäytystehoa huonoksi verrattuna noihin muihin "perus"kaliipereihin? Vai mitä sanotte?

Linkki tutkimukseen on tässä:

http://epaper.mmd.net/riista/epagereader4.php?pgNum=6&issue=94

[Nimrod]

Ja tutkimukseenhan ovat päässeet vain ne hirvet, jotka ovat osuman jälkeen löytyneet. Kuinkahan paljon on sitten niitä, joita ei löydy marginaaliosuman jälkeen lainkaan (eritoten pienillä kaliipereilla)... Saattaisi keskiarvo pompata ylös kun se 2,4 km pakomatkakin yläkeuhko-osumalla pääsisi joskus niihin tilastoihin.

[Visapää]