Hyvä rinkka?

[perisofeus]

[Heska]

[.625]

[perisofeus]

Kuinka se kuorma jää kauemmas selästä aseen takia? Ase on osa kuormaa ja yleensä painavin osa. Sen pitää sijaita lähimpänä selkää. Asekotelon sivulla on myös taskut, jotka pitää täyttää painavalla. Koko tämän osan eli asekotelo + sivutaskut paksuus on 7 cm, ja siitäkin voi halutessaan kompressoida kaikki ylimääräiset ilmat pois. Litistämistä tässä kuvassa ei ole tehty eikä paljoa tarvikaan, jos taskut saa täyteen tavaraa. Älä Heska katso kuvan "massoittelua" tai ulkomuotoa vaan tulkitse kuva niin, että kuinka paljon painoa missäkin kohtaa oikeasti on. Riippuen aseesta ja muun painavan määrästä (patruunat yms.) selkää lähinnä olevaan 7 cm tilaan tulee helposti 8-15 Kg. Kuvasta puuttuu 10 L ylätasku, mihin kannattaa myös sijoittaa jotain painavampaa.


Kokonaan on unohdettu esim. J-sarjan kompressioremmit, jotka ovat olemassa ja joiden avulla kaikki kuorma voidaan litistää selkää vasten. Katsokoon kuvat kuka haluaa:
http://www.kivelaoutdoor.com/Dragonfly.html

Mistä 906:n kompressio tehdään? Miten rinkka täyttyy vajaana vai onko tapana pöyhiä makuupussi levälleen?


Kannattaa myös mitata kantamuksen paksuus mitä se oikeasti on.

Eli nyt et Heska ole mielestäni oikein kartalla. Eihän noista väitteitä oikein mikään pidä paikkaansa. Muuta kuin se,että puhtaasti vaelluskäyttöön putkirinkka on hyvä laite, mikä on yhteen ääneen jo todettukin. Ja kuka tässä mitään väkisin tyrkyttää? Loppujen lopuksi rinkka on hyvä kokeilla vertaillen selkään. Varmasti mukaan kannattaa ottaa kaikki täällä mainitut merkit ja mallit.

[Peltsu]

[perisofeus]

... tupla

[perisofeus]

Käy Ivalossa niin eiköhän tule vastaan. Aloita pelastuslaitokselta.

Jos Peltsu kehtaat niin mittaa 906:n tai 1200:n paksuus täyteen pakattuna siitä selkäverkon pinnasta. Ts. siitä kohtaa mihin selkä päättyy ja reppuosa alkaa. Mun pitää varmaan hommata itselle yksi 906:n niin pääsee kunnolla vertailussa jyvälle. (Selvyyden vuoksi, tarkoitus ei ole missään nimessä morkata Savottaa vaan ehkäpä oppia itsekin jotakin.)

Eberlen J-sarja on itseasiassa kolmiosainen. Pääosasto. Sivutaskut ovat 10 litraisia. Tai neliosainen jos 10 litran ylätasku pakataan. Käytän itsekin pakkauspusseja, mutta korkeintaan pari isompaa (10-20 L) ja lujempaa (Nylon tms.) pääosastossa. Minigrip sopii hyvin kännykän suojaukseen, nuotioon muuten joutavatkin.

Olen toki aikoinaan kantanut, ja niin moni muukin esim. meidän porukan hanhestajista, kivääriä etupuolella. Tämä oli 70-80 luvun taitteen niin mullistava kokemus, että kivääri siirtyi siitä vähitellen sivutaskun kanavaan (kiikari irrotettuna) ja vähitellen aloin miettimään oikeata asekoteloa taikka ergonomisempaa kantotapaa. Varhaisia konsepteja on jäljellä ja homma oli lähdossä ns. rullaamaan, kun maailmalta löytyi valmis tuote. Sovittiin sitten Glenin kanssa yhteistyöstä. Olin ensimmäinen suora asiakas suomesta Glenin mukaan. Varmasti satunnaisia kappaleita oli voinut olla sitä ennen - mm. merivoimilla oli ollut Gunslinger testissä.
Meillä on esim. messuosastolla käynyt melko paljon asiakkaita, jotka ovat benchmarkanneet esim. J-sarjan rinkan juuri sekakäyttöön (vaellus, metsästys, vaellus+metsästys). Yleensä meillä on ollut laittaa reppu täyteen tavaraa (ase+apulantasäkkejä tms.), jolloin sitä on voinut oikeasti kokeilla. Monille asiakkaista on putkirinkat olleet hyvin tuttuja. Ja aika monta isoa rinkkaa on tuolla tavoin mennyt. Oulun messuilla J107 Dragonfly loppui kesken.

Minusta tämä sotiminen ei vaan ole hedelmällistä. Jos joku ei ns. pärstäkertoimesta tai tuotteesta pidä ollenkaan niin mikäs siinä. Mutta hyvä, että mielipiteitä on. Selvitän tarvittaessa mittanauhalla ja puntarilla noita faktoja.

[JuusoJ]

tässä nyt on vain se ristiriita, että perisofeuksen kirjoituksia on mahdoton ottaa objektiivisina näkemyksinä asiasta.. ja vaikka puhuisitkin totta, niin silti subjektiivisuus paistaa monessa kohtaa läpi ja tekstit muistuttavat enemmän markkinointia kuin objektiivista näkemystä tuotteistasi..

ja silti on varma, että jos joku tarvitsee VAELLUSrepun, niin ensin kannattaa katsoa hyviä anatomisia reppuja ja jos oikein hyvän haluaa, niin karrimoria.. tämän jälkeen sitten jos haluaa rinkan isältä pojalle, niin esim. savotan putkirinkkoja.. ja sitten kun tarvitsee repun latvalinnustukseen ruotsiin ja tietää, että kantaa reilun vko.lopun verran tarvikkeita mukana, niin sitten noita eberleitä.. EIVÄT NE OLE HUONOJA.. ja vaikka armeija niitä käyttääkin pitkillä reissuilla, niin niinhän suomenkin varusmiespalvelussa viikonleirit liikkumallakin pärjätään niillä huikeilla keksinnöillä..

Eberle on hyvä ellei loistava tuote.. mutta ei se ole VAELLUSrinkka.. kuin ehkä sotilaiden käytössä.. missä kantolaitteella on muitakin vaatimuksia kuin repunpakkaaminen ja painon karkaaminen kauemmas kantajasta.. sotajoukkojenin käytössä joudutaan tekemään kompromissejä.. sotilaiden tarvikkeet eivät ole täydellisiä, vaan nimen omaan parhaita mahdollisia kompromissejä siihen käyttöön..

Mutta jos tarvitset vaeullusrinkkaa, niin sitten etsi oikeita rinkkoja.. eikä todellakaan putkirinkat ole huono vaihtoehto..

[perisofeus]

Voi olla, että näkemykseni ovat omiani. Mutta niinhän ne näyttävät olevan muillakin kommentoijilla. Me kaikki varmasti pyritään tasoittamaan noita "argumenttien" korkeimpia vuorenhuippuja puolin ja toisin. Totuus on ehkä siellä puolessa välissä rinnettä.

Laitan tähän Peltsun kommentin tuoreeltaan kun hän sai muistaakseni pari vuotta siten J105:n testattavaksi. Tuon mallin on sittemmin korvannut J107, jossa selän pituuden säätö riittää yli 2m kantajille ja siinä on 10 litran ylätasku pakattavissa pään korkeudella. Muusta en osaa sanoa, muuta kuin, että pakkauspusseja löytyy meiltäkin eri kokoisia ja eri materiaaleista. Ja, että vesi valuu asekotelon saumasta pois vaikka venttiilit ovatkin vähän ylempänä, kuten on aina tehnyt. Jos homman summaa tämän Peltsun kokemuksen perusteella niin 20-25 Kg ylöspäin valitaan putkirinkka ja erityisesti jos pääasiassa vaelletaan. Ja, että rinkan pakkaaminen oikeaoppisesti on aina erityisen tärkeää, vähintään yhtä tärkeää kuin rinkan säätäminen kantajalle sopivaksi.


"Noniin…ensimmäiset kokemukset Eberlestock J105 –repusta, taikka rinkasta. Sain tuollaisen repun testattavaksi ja nyt siitä on jo jonkun verran kokemuksia.

Ensivaikutelma, kun avasin paketin joka sisälsi repun, laajennusosan, sadesuojan.

+ Työn jälki siistiä ja kunnollista niiltä osin kun osaan arvioida
+ Vaikutti tilavalta.
+ Ryhdikäs
+ Neljä erillistä pikkutaskua, joihin pääsy repun ulkopuolelta
+ Laajennusosan kiinnittäminen varsinaiseen reppuosaan kahdella vetoketjulla. Nopea, ja vetoketjujen tukevuus vakuutti.
+ Pintamateriaali pehmeä ja vaikutti äänettömältä
- Epäilys että säilyttääkö ryhtinsä pidemmän käytön jälkeen.
- Isot, yhtenäiset sivutaskut (näistä myöhemmin)
- Pintamateriaali likaherkkä ?
- Läpässä ja pohjassa irtoremmejä varten olevat kiinnityspisteet liian kapealla.

Kotona kokeilu aseen kanssa. Normaali kivääri isommalla kiikarilla ja b-squaren bipodeilla.

+ Aseen sai koteloonsa ja pois sieltä repun ollessa selässä.
+ Ase ei mennyt niin syvälle (25” piippu) että pultti olisi vastannut vartaloon.
+ Kun ase on pussissaan oikeassa asennossa, tukki tulee ulos niin että se on pään kohdalla, ja korkeus on hieman päälaen yläpuolelle.

- Aseen takaisinlaitto ei ollut helppoa
- Asepussiosassa veden valumareijät n. 5 cm korkealla pohjasta, eli sen verran sinne mahtuu vettä

Pakkaaminen. Pakkasin valmiiksi ladatun Savotta 1200n sisällön reppuun.

+ Tavarat mahtuivat heittämällä sisään ilman laajennuspussiakin.
+ Täyteen pakatun repun sai kuristettua hölskymättömäksi kahdella vaakatason ja yhdellä pystytason kompressiohihnalla.
+ Repussa 4 pikkutaskua pikkutavaroille, joihin pääsi käsiksi ilman että pakkausta tarvitsi purkaa ollenkaan. Pikkutaskuihin mahtui kaikki pikkutavara mitä mukana olikin. 8x40 kiikarikin mahtuu yhteen pikkutaskuun
+ Tässä vaiheessa huomasin että isoista sivutaskuista oli hyötyäkin. Yhteen taskuun mahtui esim. Laavu, kirves, sinolipullo ja minitrangia ja se ei ollut vielä edes täynnä. Sivutaskuissa vetoketjut myös sivuilla joten taskun saa ”halki” ja tavaroiden hakeminen helpottui.
+ Aseen sai pussistaan pois kun reppu selässä, ei tosin ihan heittämällä.
- Yksiosainen reppuosa, eli tavarat sikin sokin. Pakotti käyttämään erillisiä pakkauspusseja.
- Repun läppä liian pieni kun reppu on täynnä. Läppä ei peitä kunnolla repun aukkoa.
- Asetta ei saa takaisin pussiinsa kun pakattu reppu selässä.
- Olkaimen ja lannevyön etäisyydensäätö riittämätön, pitkäselkäinen voi olla vaikeuksissa.
- Reppu muistutti isoa palloa, joka nyt anatomiarepuille on tyypillistä.


Maastossa. Repussa tavaraa n. 21 kg + kivääri 3,2 kg. Matka nelisen kilometriä

+- Kävely asentopaikalle ei tuottanut vaikeuksia, ylitti odotukset. Kuitenkin sellainen huomio että reppu painoi selästä poispäin, ts. pyrki kaatamaan ukon selälleen. Rinkkahan painaa selkää kohti oikein pakattuna. Mutta missään tapauksessa reppu ei ole putkirinkan veroinen kantolaite, enkä usko että tuota kannattaa kantaa useita päiviä peräkkäin noin painavana.
+- Seuraavana päivänä käveltiin muutama tunti repun kanssa niin että siellä tavaraa kymmenkunta kiloa. Ei mitään mainittavaa.
+- Olkaimet eivät hiertäneet kaulan sivuja niin kuin muutamassa anatomiarinkassa on ollut tapana.
+ Nostelin täyttä reppua kaikista ulokkeista; olkaimista, läpästä, kompressioremmeistä, lannevyöstä ja mistä kiinni sain. Mikään paikka ei revennyt.
+ Koko ajan oppi arvostamaan enemmän noita pikkutaskuja. Kun matkalla tarvitsi jotain pientä, GPSää, tupakkia, vessapaperia tai muuta sellaista, ne löytyi pikkulokeroista ilman että pakkausta tarvitsi avata.
- Kiikarointi reppu selässä oli hankalaa kun olkaimet vetivät silmille kohotettuja käsiä alas, en keksinyt säätökonstia tuohon vaivaan.
- Kun repun nakkasi selästä, kannatti muistaa aseen piipun sijainti.
- Mukana koko ajan myös haulikko jota piti kantaa koko ajan käsissä.
- Asepussin alapää (jossa siis piippu) osui välillä pohkeeseen, varsinkin kun joutui harppaamaan isomman askeleen. Tätä ongelmaa pystyi korjaamaan olkaimien yläpään säädöillä.

(Tuossa neljä miinusta joita ei putkirinkan kohdalla ole)

Seuraava reissu. Päiväretki koiran kanssa, mukana vain kivääri.

Repussa pakolliset eväät ja kirves. Painoa ei kauheasti ollut, n. kahdeksan kiloa. Kävelyä aamusta iltaan ja repun kannosta ei mitään mainittavaa. Ryteköissä ei ollut putkirinkkamaisia vaikeuksia kun aseen perä on suoraan pään takana, eli jos muistaa viedä päänsä vapaasta aukosta, koko muu keksintö tulee perässä.
Reppu oli täysin äänetön, siitä ei kuulunut mitään ääntä missään vaiheessa, vaikka pakki ja kirves oli samassa pussissa. Kompressiohihnoilla tavarat pysyivät liikkumatta. Koivupuskan läpi mennessä olematonta raapimisääntä.
Metsässä törmäsin muutamaan kanssametsästäjään, jotka kiinnittivät huomiota reppuun ja kun sitä tutkittiin, he vakuuttuivat että laite on käyttökelpoinen ja aikoivat sellaisen hommata.
Pari kertaa tuli kävellessä äkkistoppi, että nyt on kivääri unohtunut jonnekin. Mutta siellä se oli, pussissansa.


Mitäs muuta.

Kohtuullisen positiivinen kokemus anatomiarinkaksi. Hyvä pikku reissuille, jossa tavaraa ei tarvitse kauhean paljon. Rajana pitäisin 25 kg aseen kanssa. Riski mies kantaa enemmänkin.
Seuraavalle reissulle otan mukaan vaikka tavaraa onkin mukana turhan reilusti ja kävelymatka n. 8 km linnuntietä. Pitäähän tuo kokeilla.

Selvästi korjattavat asiat.
- Läppä isommaksi
- asepussin vedenpoisto mietittävä
- Lisää korkeussäätöä, eli lannevyötä alemmas.
- valmiiksi mitoitetut pakkauspussit 2 kpl.
- irtoremmien kiinnityspisteet leveämmälle.

Vertailu putkirinkkaan kahdella lauseella.
+ ei kolise eikä tartu kiinni
- paino tuntuu enemmän"


Loppuun Pasi Romakkaniemen lyhyet kommentit. (Metsästys ja Kalastus lehti 9/2008). Testihän on jatkunut siitä asti ja se tulee ehkä syksyllä lehteen. Mukana testissä olivat Haltin (2) ja Savotan (2) aseen kantamiseen tarkoitetut reppumallit. Vähän pienempää kokoluokkaa.

”Erittäin laadukas ja monipuolinen, hyvin muunneltavissa oleva rinkka, josta löytyy ominaisuuksia joka lähtöön. Oikea eikä-siinä-vielä-kaikki-tuote, jossa ainoastaan suuri koko ja paino kiusasivat joitakin käyttäjiä. Ainoa, mistä aseen saa näppärästi käsiinsä ottamatta reppua selästä. Mitään tarrakiinnityksiä tai solkia ei ole, mutta ase on erittäin tukevasti kantajan selkää vasten. Se on myös oikealla korkeudella, eikä aseen mukanaoloa juuri edes huomaa. Aseen kantamiseen joukon paras. Eberlestockin kantojärjestelmän säädöt ovat vakuuttavat.” Pasi Romakkaniemi

Halukkaat voivat lukea myös J107 Dragonfly:n käyttötestin Erä-lehden numerossa 4/2008.

Kokemusten peilaaminen sijaintiin ja sitä kautta metsästysmaastoihin:
Peltsu on Inarista.
Pasi Romakkaniemen kokemukset tulevat Pellon korkeudelta.
Erä-lehden testaaja Jari Klemettilä tulee Kuusamosta.

[JuusoJ]

eikö toi edellämainittu aikapitkälti todistanut sen, että sopii lyhyille reissuille, niin kuin itsekin tuossa ylempänä SANOIN!! eli hyvä reilun vko.lopun reissuille.. ei kuitenkaan mukaan oikeille VAELLUKSILLE jossa saatetaan viettää 10 vuorokautta.....

vai vieläkö halutaan väitellä tästä asiasta..

ja kuitenkin totean edelleen hyvä ellei todella hyvä laite silloin kun kannetaan asetta eikä mukana tarvitse kantaa välineitä 10päiväksi..

Mutta ei siltikään ole VAELLUSRINKKA vaan aseenkantorinkka/-reppu...

[Peltsu]

Täytynee kuitenkin lisätä tähän seuraava...niin, ivalossa minä asustelen, inari nyt on vain kotikunta.

Täkäläinen pitkä metsästysreissu tarkoittaa normaalisti sitä että kannetaan kaikki tavarat perusleiriin jossa asutaan ja siitä tehdään pistoja ympäristöön. Ihan sama mikä on selässä ja mitä siellä on, kyllä se mukana kulkee kun on pakko. Koko ajan siis ei missään tapauksessa kanneta kaikkia tavaroita mukana, vaan vain meno- ja paluumatkalla. Perillä kannetaan tyhjää reppua ja siihen mm. eberle on sopiva kampe.

Itse sitten harrastelen sellaistakin että joka päivä etenen uuteen paikkaan kaikki kamat matkassa ja siinä vaiheessa homman luonne muuttuu ihan erilaiseksi, tarvitaan oikeaa kantolaitetta että hommasta nauttii tai että se edes onnistuu.

Lopuksi, ei se toinen ole 906, muistin tuon numeron väärin. Se on LJK:n prototyyppi jota täälläkin testailtii ja joka hylättiin siihen käyttöön liian heikkorakenteisena. Numero silläkin on mutta mikä lie.

Se on 1200 maksimi paksuus yhtä paljon kuin joutsen 1000 makuupussilla pakkauspussissansa + kehikko, eli reilu vaaksa.

[perisofeus]

[perisofeus]

[igorrock]

Vaeltajaa on niin moneen lähtöön että tyypillistä kantokuormaa on hankala määritellä. Nykyisin valtaosa ns. aktiivivaeltajista on juuri noita "gramman viilaajia" ja mukana ei taatusti ole mitään ylmääräistä.

Ne taas jotka harrastavat ns. vaellusmetsästystä ja yleensä vielä yöpyvät teltassa/laavussa, kantavat mukanaan melkoisesti enemmän tavaraa.

Eli eväiden ja mahdollisen retkikeittimen lisäksi laavu/teltta, makuupussi, ruokatarpeet, ase(eet) ja patruunat, kirves (ja jopa sahakin voi olla) jne. Tuosta kertyy äkkiä painoa melkoisesti kun tavarat vielä yleensä ovat ns. normaaleja eivätkä mitään erikoiskevyttä.

Jos liikutaan pohjois-lapissa, vaikkapa Inarin korkeudella, on siellä maasto pääosin sen verran avointa että asetta ei ainakaan kulkemisen helpottamiseksi tarvitse kuljettaa varsinaisessa aserepussa. Jos esim. kivääri on kiinnitetty rinkan toiselle sivulle, on pakattaessa tietysti viisasta yrittää tasapainottaa kantamusta ja siirtää panokset yms. painavat tavarat repun vastakkaiselle laidalle. Kokonsa puolesta sopivat vaikkapa siihen sivutaskuun.

[Riistakala]

Onko kellään kokemuksia Savotan Jahtimatti repusta? Voiko laatua verrata mitenkään savotan hieman kalliimpiin reppuihin/rinkkoihin? Vai onko kyseessä ihan laadutonta kuraa?
Tarkoitus olisi hommata edullinen päivän tai kahden tarpeisiin riittävä kantovehjes.

En pääse vielä vähään aikaan tuota mallia selkään koittamaan, joten ajattelin täältä kysellä kokemuksia.

Ja tässä itse tuote:
http://www.finn-savotta.fi/index.php?id=5