Haulikon tukkiremontti

[Sarvikuono]

saahan sen jatkopalan hiottua vanhan peräpalan mittoihin, niinkuin ite tein. Tulee ruma, mutta eipä se palalaikassa paljoa paina.

Johonkin tyylikkäämpään aseen on sitten toi hiottava perälevy vaihtoehto, tai jos olkapää kestää, niin puisen (tai rautaisen) perälevynhän saa helpohkosti tehtyä vaikka kuinka hienon, ja vielä helpommin oikeaan mittaan (hiot samalla)..
_________________
Video meliora proboque deteriora sequor.

[kuovi]

Pohdin lähinnä sitä, miten pitkiksi/korkeiksi tukkisepät tekevät englantilaistyyppisten haulikoiden perälevyt? Tosin eihän niihin yleensä perälevyjä tehdä. Olisiko mitta esim. 125 mm? Jos siihen sitten lisätään vielä tuuman perälevy, kasvaa tuo mitta ainakin 10 mm.

[igorrock]

"Olisiko mitta esim. 125 mm? Jos siihen sitten lisätään vielä tuuman perälevy, kasvaa tuo mitta ainakin 10 mm."

Juuri tämän vuoksi erikokoisia perälevyjä valmistetaan. Tosin oma mielipiteeni on se että normaalissa metsästyskäytössä vaimentavalla perälevyllä ei ole haulikossa kovin suurta tarvetta.

[Wikke]

[kuovi]

Eilisiltana sain viimein aikaiseksi irrottaa haulikosta perän. Puun ja metallin sovituksia katsellessa ei voinut muuta kuin ihmetellä sitä, miten pieni on tukin rekyyliä vastaanottava pinta-ala. Ilmeisesti juuri tästä syystä on sulkuvivun jousta varten tehdyn syvennyksen ja ulkoreunan välille syntynyt jo mainitsemani hiushalkeama. Harmikseni huomasin, että halkeamaa on aikaisemminkin yritetty liimailla. Tosin onneksi näyttäisi siltä, ettei liimaa ole saatu kovinkaan syvälle halkeamaan. Joka tapauksessa uudelleen liimaamisen onnistuminen hieman arveluttaa. Mitenkähän siinä pitäisi menetellä?

Liimaamisen jälkeen olisi sitten tarkoitus ottaa lakka pois ja laittaa uusi pinnoite. Siihen toi uutta ajateltavaa igorrockin toiseen keskusteluun laittama linkki. Kiitokset siitä miehelle!

Kaikkea linkin materiaalia en vielä ehtinyt lukea. Sellaisen käsityksen ehdin saada, että siinä käytettiin pinnoitteena kiinanpuuöljyä. Jos oikein ymmärsin ensin hiottu tukki kyllästetään kiinanpuuöljyllä (sealing the stock). Lopuksi puun syyt tukitaan (vesi)hiomapaperilla tai teräsvillalla kevyesti rahnuamalla (filling the grain). Ja sitten homma olisi periaatteessa valmis. Mahdoinkohan nyt ymmärtää asian oikein?

(Pistetäänpä tähän vielä linkit noihin em. työvaiheisiin:
http://riflestocks.tripod.com/seal.html
http://riflestocks.tripod.com/fgrain.html)

Tulipa pintaan sitten mitä öljyä hyvänsä, öljyämistä edeltävä värjääminen petsillä hieman arveluttaa. Jos tukin syyt tukitaan tuollaisella viimeistelyhionnalla, onko vaarana petsikerroksen kuluminen laikukkaaksi? Sekin mietityttää, miten käytössä tulleet, petsikerroksen rikkoneet naarmut voidaan korjata?

[igorrock]

Tukin halkeamiin onnistuu liiman levitys injektioruiskulla jossa on kiinni mahdollisimman paksu kanyylineula.

Epoksia kannattaa hieman ohentaa ja itse teen tämän siten että ensin lisään perusliimaan sekoittaen hieman SINOLia kunnes aineen juoksevuus paranee ja vasta lopuksi sitten kovete jonka määrä vastaa alkuperäisessä vahvuudessaan olevaa liiman perusainetta.

Valmis seos pitäisi nyt mennä hyvin ruiskusta läpi. Kannattaa käyttää ns. hidasta epoksia ja liiman levityksen jälkeen puristaa halkeama kiinni puristimella ja antaa rauhassa kuivua 4-5 vrk. Silloin lisätty liuotin on varmasti haihtunut ja sauma saavuttanut maksimaalisen lujuutensa.


Jos joudut petsillä tukkiasi sävyttämään, kannattaa syiden tukkiminen hiomalla suosiolla unohtaa.

Tämä työvaihe on eurooppalaisilla pähkinäpuilla pelattaessa siksikin turhaa että ko. puu on yleensä melkoisen tiivistä ja pienisyistä joten jollei ihan välttämättä haluta tukkiin ns. "peilikiiltoa", riittää perusteellinen öljyvaha-käsittely ainakin oman kokemukseni perusteella ihan sinältään.

Jos petsaus tehdään vesipetsillä ja levitetään väriliuos kunnolla esikasteltuun märkään puuhun, tunkeutuu väri sen verran syvälle että ihan pienet naarmut eivät juurikaan erotu, vaikka niitä käytössä syntyisikin. Tähän tietysti auttaa myös kunnolla suoritettu pintakäsittely.

[kuovi]

Kiitokset, igorrock!

Epoksin ehdinkin jo ostaa ohjeittesi mukaisesti, ohenteena ajattelin käyttää asetonia. Ruisku ja neulakin on hankittu. Mietin vain sitä, että kannattako vanhoja liimanrippeitä yrittää jollakin lailla poistaa?

Kauppareissulla tuli vastaan Sateenkaaren havupuutärpätillä ohennettua kiinanpuuöljyä, ja pitihän se ostaa, "kun halvalla sai". Ostin myös CLOU:n petsijauhetta. Tuli vain mieleen, että voisikohan koko projektin hoitaa tuolla kiinanpuuöljyllä. Sellainenkin ajatus tuli mieleen, että voisiko tuota petsijauhetta liuottaa havupuutärpättiin ja sitten sekoittaa kiinanpuuöljyyn. Pullossa oleva öljy vaikuttaa melko paksulta tavaralta, joten ehkäpä siinä olisi vielä ohentamisvaraa. Tällöinhän ei tarvitsisi tehdä erillistä petsivärjäystä, joka hieman hermostuttaa. Minulla on hieman huonoja kokemuksia petsaamisesta, se ei mielestäni ole lainkaan mikään "läpihuutojuttu".

[igorrock]

Lopputuloksen kannalta on parempi jos teet petsauksen ja öljyämisen erikseen. Petsi levittyy kyllä hyvin ja tasaisesti jos vain kastelet tukin pinnan kunnolla ennen värin levitystä. Käytä isoa sivellintä ja levitä väriä reilusti ja nopeasti tasaisesti kauttaaltaan. Jollet luota itseesi niin harjoittele ensin johonkin muuhun puukapulaan.

On varmaan viisasta ohentaa tuota Kiinanpuuöljyä suunnilleen 50%. Ensimmäisen 3-4 käsittelykerran jälkeen voit käyttää jo ohentamatontakin.

Asetonia voi tietty käyttää mutta hitaampi SINOL on siitä hyvä että antaa kunnolla toiminta-aikaa ettei tarvitse hosua. Vanhaa liimaa voit koittaa ensin pehmittää vaikka juurikin Asetonilla ja sitten poistaa mekaanisesti.

Ja muista että vesipetsatun tukin on hyvä antaa kuivua vähintään vuorokausi ennen ensimmäistä öljykerrosta.

[kuovi]

Nyt on tukki liimattu. Homma oli vaikeampaa, kuin osasin odottaa. Vanhan liiman poistoa en uskaltanut edes ajatella, kun kanyylineulankin vieminen mitaltaan ehkä 20-25 mm:n halkeamaan oli todella työlästä. Kiiloja käyttämällä sain kuitenkin rakoon sen verran tilaa, että ohennettu liima pääsi valumaan kunnolla sisään. Kaiken kaikkiaan todella stressaavaa hommaa ensikertalaiselle. Toivottavasti seuraavat työvaiheet ovat leppoisampia.

Liiman kuivumista odotellessa olisi varmasti hyvä hahmotella seuraavia työvaiheita:

1. Lakan poisto maalinpoistoaineella. Kannattaako muuten etutukin piippuja vasten tulevalta pinnalta poistaa lakka?

2. Puiden huuhtelu runsaalla haalealla vedellä ja kuivutus.

3. Hionta. Kaapista löytyy papereita karkeuksilla 80, 120, 150, 240, 600 ja 1000. Ajattelin, että ehkä 240, 600 ja 1000 riittäisivät.

4. Kostutus ja kuivutus, jonka jälkeen hiotaan "karvat" pois. Riittäisikö siihen 600 ja 1000? Kannattaako tämä vaihe toistaa useamman kerran, vai riittääkö yksi kerta?

5. Kostutus ja petsaus.

6. Öljyäminen.

Jos jokin/jotkin noista vaiheista meni pieleen, otan kiitollisuudella korjausehdotuksia vastaan.

[igorrock]

1. Ei kannata. Mieluummin vaikka suojaksi maalarinteippi ettei maalinpoistoaine pääse vaikuttamaan.

Karhennuksista lakkaa poistettaessa karkea hammasharja on muuten hyvä apuväline. Samoin silloin kun öljykäsittely tehdään, saadaan harjalla hyvin heti tuoreeltaan liika öljy pois karhennuksista etteivät mene "tukkoon".

3. Selvinnee kokeilemalla.

4. "Karvanpoisto" vaatii yleensä 2-3 kastelua/kuivausta/hiontaa. Homma kannattaa hoitaa pois jo #240 paperi-vaiheessa.

5. ...sekä vähintään vuorokauden kuivuminen ennen öljyämistä. Jos teet öljyämisen Rustins' Danish Oililla (suosittelen ), varaudu siihen että homma vie kunnolla tehtynä helposti kuukauden eli kuivumisajat pitenevät loppua kohti.

[Chillie]

Jos löytyy piilossa oleva paikka, niin siihen varovasti pieni reikä poralla.. siihen sitten se epoksi, niin se halkeama täyttyy pohjalta päin..
Reikään sitten vaikka samasta puusta tehtyä ohutta purua epoksiin sekoitettuna..

S

[kuovi]

Projektini on edennyt - tai paremminkin pysähtynyt - petsausvaiheeseen. Vesiohenteinen petsi ei oikein miellyttänyt, kun kokeilin sitä koepalikoihin. Sävy ei ole ihan oikea, mutta muutenkin se jättää pintaan jotenkin samean vaikutelman.

Olenkin miettinyt nykyisen petsin korvaamista Rustin's Wood Dye -petsillä (Walnut-sävy). Mitä mieltä olette tästä aineesta? Onkohan se spriiohenteista? Maahantuojan sivuilla kehotetaan tarvittaessa ohentamaan lakkabensiinillä.

Mieleen nousee lähes 20 vuoden takaa visakoivuviiluinen pöytä, jonka käsittelin tärpätillä ohennetulla lakkapetsillä. Ohennetuna se toi uskomattoman hienosti esiin puun kuviot. Käsittelyä vain hankaloitti nopea kuivuminen. (Olisikohan pitänyt käsitellä pöytä tärpätillä ennen petsausta?) Koska kyseinen käsittely ei saanut aikaan kovinkaan kulutuskestävää pintaa, vedin vielä pintaan kaapin perukalta löytynyttä venelakkaa. Tuli vain mieleen, että mahtaisiko tuo syiden esiintulo ohennetulla petsillä olla sovellettavissa myös nyt käynnissä olevaan tukkiprojektiin?

Petsin ohentamisesta tulee mieleen, että kun maalinpoiston jälkeen pesin puut runsaalla vedellä, värinmuutos todella yllätti. Kuivana puu oli sellaista vaalean ruskean ja tumman beigen sävyistä, mutta muuttui kastuessaan tummemmaksi ja selkeästi oranssin punertavaksi. Lisäksi puun kuviot tulivat todella kauniisti esiin. Mietin vain sitä, onko öljyllä (Danish Oil tai kiinanpuuöljy) yhtä voimakas tummuutta ja värisävyä muuttava vaikutus. Jos vaikutus on yhtä suuri, täytynee petsauksessa olla varovainen.

[igorrock]

Olet jättänyt kokeilusi sikäli kesken että vesipetsi on kuivuttuaan täysin matta jolloin puun syykuvio ei todellakaan tule esille. Lopullinen vaikutelma tulee näkyviin vasta kun puun pinnassa on muutama kerros öljyä. Toivottavasti myös muistit tehdä kokeilusi tarpeeksi märälle puupinnalle koska kuiva pinta imee epätasaisesti ja lopputulos on tästä johtuen laikukkaan kirjava.

Itse teen petsauksen siten että ensin kastelen tukin kauttaaltaan ja sen jälkeen annan veden valua ohuena kalvona puun pinnalla samalla kun lisään pintaan petsiä isolla siveltimellä. Tällöin väriä ei tule liikaa ja jos tuntuu että lopputulos on liian vaalea, on tummuutta helppo lisätä uusintakierroksella kunhan puu on pinnalta ensin vähän kuivunut. Öljy tekee käytännössä saman väriefektin kuin puun kastelu joten ota se huomioon sävyä hakiessasi.

Petsien sävyistä sen verran että vesipetsejä on helppo sävyttää ja itse olen yleensä hakenut lopullisen sävyn sekoittelemalla keskenään vaaleaa pähkinää, kirsikkaa ja mahonkia. Kokeilemalla löytyy se oikea sävy. Huom. kannattaa sekoittaa nesteinä eikä jauhoina.

[kuovi]

[igorrock]

Tee kuten haluat, sinunhan tukki on. Paremmin en nimittäin osaa neuvoa.