Uuden hirvikokeen tulokset ??

[heiluri]

[Jbear]

Niinpä -- Meidän kuolevaisten pitää harjoitella.

Onkos nämä teidän porukan/tuntevasi harjoittelemattomat urpot myös huolimattomia aseenkäsittelijöitä jotka ampuvat hirveetä mahaan eivätkä pääse kokeesta läpi. Jos ovat niin kyllä niille jonkun pitäis asiasta ilmoittaa. Jos eivät ole niin mitä virkaa sillä harjoittelulla on jos homma sujuu turvallisesti ja eläin kuolee ilman lippaallista.
Tuossa harjoittelussa koe ei auta. Halu harjoitella pitää löytyä metsästäjältä. Jos ja kun näitä metsästäjiä löytyy jotka vaan eivät halua osata ampua kuin kokeen ja haavureita aletaan jahtaamaan enemmänki, täytyy porukan pistää kaiffari harjoittelemaan. Tähänkään ei vanha koe auta. Porukalla luulis senverran selkärankaa löytyvän että ohjeistaminen oikeille urille onnistuu. Muussa tapauksessa olettaisin seurueesta löytyvän muunlaisiakin ongelmia ja oma ratkaisuni olisi parempi valikoima metsästys kavereissa.

[Lahtinen]

Meillä oli aikoinaan porukka ”kovassa tikissä” ampumataitomielessä. Jos syksyn aikana tuli yksikin hazardi ampumatilanteessa, niin se oli aikamoinen poikkeus. Todella suuri osa porukoista ampui aktiivisesti myös kilpaa. Tuolloin oli ”melkoinen häpeä, jos joutui ohilaukaksen seurauksena rakentamaan tornin”.

Tuolloin maailma oli muutenkin erilainen. Vaikka säännöt mahdollistivat hirviseurueen jäsenyyden jokaiselle seuran jäsenelle, niin käytännössä hirviseurueeseen ei päässyt, jos seurueesta ”ei kutsuttu”. Ja muutenkin ”ajan hengen mukaisia kuvioita” . Tuolloin päällikkö saattoi määrätä, että jokaisen on todistettavasti ammuttava vuosittain hyväksyttyä hirvikoetta vastaava suoritus, eikä kukaan urputtanut mistään "vaatimuksen laillisuuksista".


Tuohon aikaan olisi itsekin voinut paukuttaa täällä takki auki, että ”on se nyt prkle, jos ei porukka saa jäsenistöään treenaamaan”.


Meillä tapahtui ehkäpä läpi koko porukan jonkintasoinen ”aktiivisuustason lasku” harjoitusmielessä. Tuo näkyi aika dramaattisesti riista-ampumatilanteiden lopputuloksissa. Parhaista vuosista hazarditilanteiden määrä varmaan kymmenkertaistui, jos ajatellaan huonoimpia vuosia…


Oman näkemykseni mukaan nykypäivänä:

- On aika turha kuvitella, että voisi ampumataitoperusteella diktaattorimaisesti päättää, kuka pääsee porukasta passiin ja kuka ei.

- On aika turha kuvitella voivansa valita hirvijahdissa jahtikaverinsa tai vaihdella seuruetta ihan tosta vaan.

- On aika haasteellista saada harjoitteluinto nostettua läpi koko porukan riittävälle tasolle.



Eiköhän aika monessa seurueessa ole nykypäivänäkin se ”Matti”. Kun Matti kertoo VHF:ään ampuneensa, niin heti aletaan suunnitella varotoimenpiteitä ja mihin suuntaan” heitetään ketjua” nopeasti eteen. Mattihan ei harjoittele kuin juuri sen verran, että koe menee läpi. Ja Mattihan tietää, että porukan sisäiset harjoittelupakot ”ovat laittomia”.

[heiluri]

No joo,Lahtiselta silkkaa asiaa.
Noinhan se käytännössä on,meillä ei onneksi ole tällaista Mattia,mutta aika monet jättävät ampumaharjoittelun vain porukan ammuntojen varaan jossa sielläkin ampuvat vain pakollisen kohdistuksen tarkistuslaukauksen ja jättävät liikkuvat ampumatta.
Porukan ampumataito on keskimäärin heikohkoa,huippuna olympiatason ampuja ja pohjalla kaveri joka ei ammu oikeastaan koskaan.
Haavakkoja tulee kuitenkin eniten aktiivisimmilta ja parhaat passit korvamerkinneiltä "ammattilaisilta" sekä porukan koiramiehiltä,jotka ampuvatkin hirvistämme noin puolet.
Itselleni on sattunut yksi hutilaukaus hajonneen kiikarin takia,joka sekin on oikeastaan jo liikaa,sen verran harvoin ampumatilaisuus kohdalle sattuu,noin joka toinen vuosi,joista niistäkin joutuu osan jättämään ampumatta nopean liikkeen ja/tai peitteisen maaston takia.
Harjoitteluun kannustava koe on mielestäni tärkeä siksi että ampuja oppii tuntemaan aseensa ja oman osaamisensa rajat.
Harjoittelematta tai pelkkään pahviseen ympyrätauluun pussilta ampuen ei opi ampumaan,oppii vain puristamaan liipasinta ja siitä on ampumataitoon vielä pitkä matka.

Lähdenkin tästä viettämään imrovisaatiotuokion 30-06 puolarini kanssa montulle,olen ehtinyt ampua vehkeellä vain noin 300 laukausta joten on tarpeen ampua erilaisista asennoista erilaisiin maaleihin vaihtelevilta matkoilta kohtuullisen taidon saavuttamiseksi.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Lahtinen]

[Metsnugis]

Pientä ajatuksen juoksua itseltänikin tähän ketjuun:

Ideaalitilanteessa kokeita olisi vaikeusasteeltaan monenlaisia. Helpoimmasta lähdetään ja joka kolmas vuosi pitäisi siirtyä astetta vaikeammalle tasolle. Esimerkiksi viiden tason systeemillä 15 saavutettaisiin ampuja joka kykenee ampumaan 100 metristä liikkuvaan hirveen varman laukauksen useamman kerran perä jälkeen.(toiveajattelua)

Tämän tyyppinen koe velvoittaisi jokaista harjoittelemaan. Ne jotka eivät halua harjoitella, jäävät tietysti pois, mutta tätä kautta syntyisi ilmapiiri, jossa lähes kaikki hirvimiehet harjoittelisivat säännöllisesti ja tämä tukisi/innottaisi myös muita harjoittelemaan.

Kolikon kääntöpuoli on, että kaikki hirvimiehet eivät tykkää kiväärillä ampumisesta ja se on välttämätön paha mettällä ollessaan. Tosin nämä yrittävät kaikin tavoin sitten välttääkin sitä ampumista.

Fakta kuitenkin on, että mitä paremmin osaat ampua, sitä enemmän siitä tykkäät. Harjoittelun lähtökohta kuitenkin on sisäinen halu oppia ampumaan ja mielenkiinto ylipäänsä koko ampumatapahtumaa-kohtaa. Ikävä tosia on, että läheskään kaikilta tätä halua ei löydy, sillä tarkka ja varma ampuminen kiväärillä vaatii tietynlaisia ominaisuuksia, joita kaikilta ei löydy. En nimittäin usko, että yksikään hirvimies joka harjoittelee, tekee sitä pelkästään ampumakokeen takia.

Olen nähnyt tapauksia, jotka eivät harjoittelusta huolimatta opi ampumaan lainkaan ja on ymmärrettävää että kipinää kivääriammuntaan ei synny.

[Lahtinen]

Mielenkiintoinen ajatusmalli.

Tuota voisi vähän soveltaakin. Aika monethan meistä muistaa ne armeijan ”pi…umagneetit”, nuo eri väriset lomatakin rinnuksiin tulevat ”kuntoluokkamerkit” eri lajeista.

Ja kyllähän nykyäänkin näkee monen aseenperässä niitä liimailtuja ”Hirvikoe 200x” tarroja.


Mitenkähän toimisi vanha koe palautettuna, jossa esimerkiksi nippa nappa läpimenneestä kokeesta saisi rapamahan värisen suorituskortin ja tarran. 30 pisteen ylityksestä pronssisen, 40 pisteen ylityksestä hopeisen ja 50 pisteen ylityksestä kultaisen.

Olisi päällikölläkin helpompaa, kun seurue olisi selkeästi ”rankattuna” keskeisimmän hirvimiehen perustaidon mukaan.


Uskaltaisin väittää, että rahavirtakin paranisi yhdistyksille. Aika moni läpipäässyt kaveri ampuisi varmasti niin monta kertaa, että halutunvärinen lätkä irtoaisi…

[Jbear]

Eikä varmaan missään tulisi mentaliteettia että pskaako tuota ampumaan enempää kuin tarvis on noissa virallisissa ammunnoissa. Sehän olisi vain sako 85 ku muilla olisi tikka t3.

[hunter00]

No voi v..tu, että jotaki killuttumia vielä liimailemaan aseisiin ja hihoihin
_________________
Kaikki lämpimän p@skan tekijät on tapettavissa.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

Itse näkisin moisella, esimerkiksi nelitasoisella, ”ampumarankkauksella” virallisessa kokeessa muutamankin edun:

- Luultavasti kannustaisi harjoittelemaan enemmän, koska suoritusta mitattaisiin, eikä tavoitetaso olisi pelkästään ”renkaille”.

- Koska ”renkaille osuminen” riittäisi läpäisyyn, ei olisi sen ”karsivampi” kuin edellinenkään koe.

- Ei vaatisi erikoisjärjestelyjä radoilla, normaali SML:n hirvi kelpaisi. Ainoa muutos neljä eriväristä suoritustositetta.

- Mahdollistaisi oikeasti maanlaajuisen hirvimiesten ampumataitokehityksen seuraamisen.

- Mahdollistaisi paikallistasolla jahtipäällikölle oman porukan kyvykkyyden paremman analysoinnin vuosien kuluessa. Esimerkiksi jos vuosikausia hopea-kultatasolla ampunut kaveri siirtyy toistuvasti alimmalle tasolle, voidaan olettaa harjoittelussa tai ikäkunnossa tapahtuneen merkittävän muutoksen.

- Etuna sekin, että yleensä porukan suurisuisin ja kovaäänisin on harvoin oikeassa --> Rapamahan värinen kortti kertoisi porukan aloittelijoille sopivasti kaverin todellisesta kompetenssitasosta esimerkiksi ampumataitoasioissa .

- Porukassa on usein varmoja kaatajia, vaikkei homma radalla häävisti sujukaan. Yleensä noilla kavereilla on niin vahvat näytöt ja itsetunto, jotta ”alimman luokan” hirvimerkki ei hetkauta sinne taikka tänne.



Uskoisin silti, että oheisenlainen neliportaittain mitattava koe aiheuttaisi ”megalomaanisen naukumisen” kentällä, vaikka läpipääsyvaatimus olisi "se tuttu ja turvallinen".

Se ero nykykokeeseen luultavasti olisi, että nykyisin naukuva ampumataitoa painottava ryhmä vaihtuisi niihin, ”jotka haluavat mennä siitä mistä aita on matalin”…

[hunter00]

Kyllähän ne saa, mutta ei oo tarvetta alkaa niitä mihinkään liimaileen. Naurattaa tyypit, joilla kiväärin perät on ko joulukuusen koristeet
_________________
Kaikki lämpimän p@skan tekijät on tapettavissa.

[Jbear]

Ei koe tilanteeseen pidä sekoittaa kilpailutilannetta. Jos ylität tietyn tason saat ampua hirveä ja jos ylität hieman korkeamman tason saat ampua karhua. enempää luokittelua ei tarvi.
Sen sijaan pitää tuoda vanhat perinteet ammuntakilpailuista takaisin. Meilläkin oli ennen seurojen välisiä ja kylien välisiä kilpailuja. Aloittelevana metsästäjänä niihin osallistuneena voinen sanoa että harjoittelu tuotti tulosta vaikkakaan ei ihan mitalleille asti. Näissä kisoissa voidaan sitten rankata seuran ampujat oikeaan passijärjestykseen jos sillä on isoakin merkitystä. Kun kisailu ei mene liian totiseksi niin mukana on muutkin kuin vain kukkulan huipusta kilpailevat yksilöt.

[hunter00]

Tässä esimerkki seurasta, jossa pari kaveria on. Jäseniä yli 80, jaettu 4 hirviporukkaan. Ennen hirvijahtia porukoiden väliset ammuntakisat. Paras porukka saa yhen hirven enemmän ko muut. Ei paljo, mutta pientä porkkanaa.
_________________
Kaikki lämpimän p@skan tekijät on tapettavissa.

[Lahtinen]