Sekarotuinen metsästyskoiraksi

[miketa]

Tai heterotsygoosiin. http://www.koiranjalostus.fi/sekarotu.html
_________________
Working cockerspanieli 06/2012
Pitkäkarvainen mäyräkoira 07/2012
Seropi ajokoira 20.08.2004

[vejunen]

Meidän tarhassa on -95 syntynyt 75% norjan harmaa ja 25% suomen pystis. Hirvikoira vailla vertaa. Olisiko joku raivotauti rokote annettu, mutta muuten ei ole eläinlääkäriä tai lääkkeitä tarvinnut. Toissa syksynä haukkui hirveä, mutta 2009 on ollut 100% eläkkeellä. Hampaat on kuluneet, mutta edes kuulo ei ole heikentynyt.
On kyllä tullut puhtaita koiria eteen, jotka ovat kasvaimiin kuolleet ja vaivoja ollut. Tosin miten paljon esim. koiranruoka vaikuttaa kasvaimiin, en osaa sanoa. Jos jotain lisäaine paskoja syöttää ja syö, niin kyllä se noutaja tulee aiemmin kenelle tahansa...

Niin ja pidän kyllä tätä koiraa "puoluellisesti" edelleen yhtenä kauneimmista näkemistäni koirista. Väriltään vähän kuin norjan harmaa, mutta kultainen rinta ja korvan päät. Myöskin käyttöominaisuudet ovat olleet loistavat. Harmaata kevyempi runko ja ohuempi karva (ei tulehdu, vaikka vähän kastuu) ovat parannusta 100% harmaaseen.

Ja älkää nyt hyvät ihmiset väittäkö, että sisäsiittoisuus olisi jotenkin hyvä asia.

[syksyaamu]

[tapanih]

Se on tuo sekarotuisuus hiukkasen liian laaja määritelmä noin mettästyskoiralle. Aatellaan nyt vaikka tuota norskin ja spj:n sekoitusta verrattun vaikkapa bulldogin ja villakoiran risteytykseen.
Jos samantyyppiset rodut lipsahtavat yhteen, ei se lopputulos välttämättä huono ole eikä ennustettavuuskaan.
Pystykorvaisista kippurahäntäisitä metsästyskoirista tulee todennäköisesti pystykorvaisia kippurahäntäisiä metsästyskoiria, ja joskus eikä niin harvoinkaan, jopa parempia kuin vanhempansa.
Sama pätee luppakorvaisiin piiskahäntäisiin ajureihin.
Sitten näistä seisojista sun noutajista en uskalla kommentoida, ovat liian turhantarkkaa porukkaa niillä pyytävät.

[ajava]

Juuri näin elin voimaisuus kasvaa.Toimivat vanhemmat pää asia.

[kytösavu]

Samalla tapaa se kasvaa oli rotukoira tai sekuli, kunhan taustat on tarpeeksi laajat.
Suomen Pystykorvajärjestössä se on ollut jo hetken aikaa ykkösprioriteetti, muut tulevat hiljakseen perässä jo pelkästään kennelliiton velvoituksestakin, elleivät itse tajua.
_________________

[pelimies]

[kytösavu]

Monen metsästysrodunkin keskimääräinen sukusiitos% vuosittain syntyneistä pentueista on vieläkin likempänä 10, kuin järkevää kannan erisukuisen perimän ja tulevaisuuden kannalta olisi.
_________________

[tulikärpänen]

Samassa pentueessakkii kahela eri pennulla voip olla täysi erilaiset perintötekijät. Se on luonnon oma tapa säilyttää monimuotossuus jotta pentueen sisälläkkii on perimältää täysi erilaisii variaatioita. Klooneja ei synny.

Kun aatellaan vaikka itälaika pentuetta jossa kaikki pennut voip olla eri värissii niin se kertoo osaltaan siitä monimuotossuuesta mitä rovusa on jälelä.

[kytösavu]

Sinäkin tajusit sen vihdoinkin! Tästä jankattiin jo 3-6 kuukautta sitten siinä Suomenpystykorvan saaviin jalostamisessa perimältään kuten esitit.
Mutta paperilla kloonaaminen tekee koirien jälkeläisten jatkokäytön mahdottomaksi, koska ei voi tietää mitä se on perinyt ja lopulta se kuitenkin heikentää elinvoimaa. Uusintayhdistelmiä ei siis kannata tehdä, siksikään ettei siitä ole hyötyä mihinkään ja valinta vaihtoehdot vähenevät myöhemmin.
Vanhaa Mengele koulukunnan touhua.
_________________

[tulikärpänen]

Oon tainnu kytö tietää jo palajo aikasemmi kun sinä?

Niinhä se on jotta pystykorvala se on saaviin jalostusta kun mistää suome rajoje ulukopuolelta ei oo oikeesti löyettävissä vierassukusta pystykorva kantaa. Kun sanottaa mieste omala suula jotta karjalaissuomalainenki laika on suomesta venäjän puolele mennyttä sammmaa saavi ainesta niin ohan se selevä jotta samat geenit pyörii aina ja ikusesti vaikka sukusiitos oliskii nolla. Ne karjalaisuomalaiset laikat on joko venäläistä ommaa laika kantaa taikka sitte ne on suomalaiskoirriitte jäläkeläisiä elikkä paperila vaan muutamasa sukupolovesa vierasverissii ei muuta. Siinäpä päätä kumpii ne on.

Laikolla kun aatellaan tuo euroopan kokone alue mistä voiaan tuua rotuun vierasta verta aina tarvittaesa ja niin kun on muutammii aina tullukki koko ajan ( vielä ei mittää maatakaatavvaa kuiteskaa), niin voiaan olla melekeen sata varmoja kuiten siitä jotta eri puolelta tätä valtavvaa aluetta tuovut laikat ovat toisilleen täysin erisukussii ja niilä voiaan oikeesti nollata niitä sukukertommii ihan millo haluttaan.

Laikollaki kun aatellaan vaikka ruottin kantaa niin ne on paljouessaan sama lähtössii kun suomeen tuovut ja sitte suomesta sinne aikain kuluesa vietyjä elikkä ei ne oo vierasverisii vaikka sukukertomet saahaanki nollille.

Minä suositan kytöö tekemään oikeesti muutaman pentueen ihan omila kyvyilä niin nähään se jalostustaito. Eppäilen ettet etes uskalla kun sillo ei voikaan piiloutuu sen paperilla olevan nippeli tietouven taakse vaan se koiranjalostuksen " sattuma" ja luonto pittää huolta siitä että sillä nippelitievolla ja paperikaaviola ei pitkälle pötkitä.

[kytösavu]

Kyllä ne Itärajan takaiset Suomenpystykorvat ovat alkuperältään ihan samoja viime sotia ennen ja jälkeen katsoen.
Mutta miksi taas neuvot minua itse asiasta, kun olet koko ajan kieltänyt olevasi kasvattaja koita nyt jo päättää, vai vaihtuuko taas näppäimistön omistaja. Ihmekään kun nuo minun ajamat pentuhintojen järkeväistämispuheet(alentaminen) sinua aina lämmittää.
Toivottavasti vuoden päästä saan yrittää narttuni pennutusta, tulisi toinen pyytökaveri tarpeeseen.

Sukusiitos nolla esim. seitsemässä polvessa ei ole mikään pakollinen tavoite, vähemmälläkin(alle 3,0 voisi olla hyvä, enempi ei ole tarpeen, ja vielä tärkeämpi on eri yksilöjen määrä taustalla) pääsee turvallisiin ratkaisuihin, kunhan koirakanta vain on laaja, kuten Suomenpystykorvalla, eli eri variaatioita riittää tulevaisuuden erisukuisen koirakannan ylläpitämiseksi.
Jatkuva korkea sukusiitos kuitenkin altistaa kantaa myös ongelmille, jos niitä kannassa on(joka eläinkannassa on). Lisäksi aikansa tilanteen annettua olla, ei jälkeläisten jatkokäyttö onnistu oikein mihinkään, kun kaikki ovat paperilla enemmän sukua kuin tarpeen.
Kansalliskoiralla on jo siitä onnellinen tilanne, että valintaa jättää jotain jalostuksen ulkopuolellekin mahdollisten ongelmien vuoksi on mahdollista tehdä, kannan laajuuden tai varsinkin käyttöominaisuuksien siitä kärsimättä, kuten koetilastot osoittavat.

Ei se valtava alue ole mikään ratkaisu, pitäisi tuoda niitä koiria, eikä itkeä netissä. Toisaalta taas, jos ovat täysin eri koiria taustaltaan, tulee käyttöominaisuus kasvatus näillä olemaan lottoa. Hyvien ominaisuuksien jalostaminen kun perustuu taustalla olevan samankaltaisen perimän tuomaan hyvään. Voi niistä tulla hyviä vetokoiria, kuka sitten sellaista tarvitsee. Paljon voi tulla pelaamatonta tai ei ja miksi arpoa, kun toimivat rodut joka hommaan on jo täällä olemassa.

Saavissa tai ei, mutta ainakaan omassa päässä ollessa sitä ei kannata rummuttaa.
_________________

[sako_92]

[kytösavu]

Tottakai koirat viedään etukäteen hyvältä tiedettyyn maastoon. Toisilla alueilla on paremmin kuin toisilla, ja isoissa kokeissa kaikille ei riitä samanarvoisia maastoja. Säännöt ovat sellaiset, ettei huonoon maastoon kannata viedä, koska hyviin pisteisiin vaadittavat pistettaulukot antavat paremmin pisteitä vasta kolmen linnun löydön ja haukkuminen jälkeen.
Pääpaino on pysyttämisellä, siitä saa 20p sadasta. Muita em. löytökyvyn ja ensihaukkujen lisäksi tärkeitä ovat haku, seuraaminen, merkintä puuhun 10 p. kaikki jne.
Kokeiden tarkoitus on kuitenkin mitata koirien intoa ja kykyä löytää lintuja, saada ja pitää ne haukulla joko seuraamalla maasta karkottunutta tai suoraan puusta löytämällä. Saada uusintahaukkuja karkonneista ym.
Eri kohdat on pisteytetty, joista koostuu loppupisteet. Karkeasti yleistettynä kahdella- kolmella täydellä 10 minuutin haukulla saa suht hyvän tuloksen( yli 70 p). Enempään tarvitaan jo uusintahaukkuja, erityisansioita, em puustalöytö pelkän vainun perusteella ym.
-92 vuodesta viime syksyyn tulostaso tilastojen mukaan ei ole laskenut, vaikka kannasta on leikattu ongelmia tuoneita hyviäkin yksilöitä jalostuksesta.
_________________

[tulikärpänen]

Kylläpä itälaikoja on kytö nykkii suomeen tuotu ja on syntynny pentuekkii suomesa jossa molemmat vanahemmat tuontikoirii. Aika näyttää jääpikö se pelekäksi sukukerroin jutuksi vai tulleeko niistä joskus jalostus käyttökoirii ja jopa käyttövalioita. Toivottavasti.

Laikolla tuo sukukerroin juttu ei kuiten oo mikkää onkkelma. pitkässä juoksusa Mettästyskoiran hankkijat rovusta riippumati halluu ensi sijasesti sen mettäverilä varustetun koiruuen kuin jotta saap sannoo sielä esson baarissa jotta minun koiruuellappa onkii nolla sukukertomet. Sehä se on se lähtökohta.