Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[BlueMarlin]

Jatkan liinassa jäljitystä niin kauan, kun jaksan itse roikkua perässä tai näen eläimen etumaastossa ja totean sen kulkevan huonosti. Eli irtipäästämisiä olen tehnyt n.10 kertaa. Eläimen kiinni saadessaan koira jää haukkumaan paikalleen, tekee saman loukkaantuneille hirvieläimille ja supikoirille. Tilanteesta riippuen saattaa käydä kiinnikin. Syksyllä koira ui järvellä kolmijalkaisen peuran perässä haukkuen ja välillä se piti käpäliään peuran persauksen päällä ja haukkui samalla. Siinä oli varmaan hyvä levätä.

Vanhempi koirani pääsi jäljityksellä irti ja se juoksi mahoille ammutun vasan kiinni. Päästessäni paikalle näin jotain mitä en meinannut todeksi uskoa: vasa seisoi ojassa ja koira oli kiivennyt selkään ja nylkytti vasaa. Tätä kiinniottometodia emme ole sen jälkeen käyttäneet

[9.3x622]

[vanha pappa]

9,3;
Ettei olisi kateellisen puhetta

_________________
Vanha pappa

[9.3x622]

[BlueMarlin]

Vielä tuohon edelliseen viestiini. Se näky on palanut verkkokalvoilleni, vasa katsoi tulosuuntaani surkean näköisenä ja silmissä oli anova katse. Koira tuli käskyllä pois ja vasan kärsimykset päättyivät.

Kerran keväisessä varisjahdissa ollessamme sama koira yhytti huonokuntoisen, todennäköisesti kolarissa olleen peuran mäntykankaalta. Siitä olisi saanut kanssa hyvän kuvan, kun koira ja peura seisoivat takajaloillaan toisiaan vasten pitäen pystypainia jonka peura hävisi. Kaadon jälkeen koira kävi kurkulle ja minä lopetin peuran ampumalla. Läheisen talon isäntä kertoi peuran maanneen samassa paikassa jo useita päiviä.

[kaupunkilaistollo]

Näitä juttuja kun lukee, niin ei voi kun arvostaa. Hienoa työtä tuollainen. Samalla tuli mieleen että ottaa muuten päähän ne ihmiset, jotka eivät noista kolareista ilmoita minnekään. Näitäkin ilmaantuu vastaan aina silloin tällöin. Vaikka siihen citymaasturin tai rekan karjapuskuriin ei tulisikaan naarmuja, niin voisivat ihan eläinten kannalta ilmoittaa noista, jotta eläimen kunto pystytään tarkastamaan, ja usein myös kärsimykset lopetettua mahdollisimman nopeasti.

[nettijussi]

[BlueMarlin]

Tuli taas tänään poikettua kolaripaikalle etsimässä peuraa, tällä kertaa tuloksetta. Noin 800 metriä kuljettiin ja koira selkeästi jäljesti mutta nyt narunpäässä roikkuva teki lopettamispäätöksen. Verta ei näkynyt ollenkaan ja omasta vireystilasta johtuen päätin kokeilla jo aikaisessa vaiheessa koiran irtilaskua. Edessä iso peltoaukea ja linkku auki. Koira lähti etenemään mutta pysähtyi noin 200 metrin päähän. Siinä pientä pyörimistä ja huusin koiran tästä takaisin. Koira tuli takaisin välillä linkuttaen etujalkojaan. On varmaankin melko kivuliasta kävellä koiran noita mullospeltoja, ne ovat kaikki jäätyneet sellaisille jääpuikoille ja tassu uppoa joka kerta sinne sisään. En muista olenko kovemmalla pakkasella ollut jäljellä mutta ihan riittävä tuo -20 oli. Näin tällä kertaa.

Kotimatkalla puhelin pirahti ja naapuriseuran mies kyseli mitä puuhaan. Kerroin ylläolevan tarinan ja hän sanoi, että hänellä olisi verijälki mitä voisimme tulla kokeilemaan. Ja heti tuli lisää virtaa minuunkin, kun kuulin jäljellä olevan verta. Peuranvasaa oli ammuttu todennäköisesti mahoille ja sitä oli seurattu kilometrin verran. Olivat välillä pitäneet reilun tauonkin mutta eivät tavoittaneet. Verta oli kuulemma tiputtanut koko ajan.

Paikalle päästyämme katsoin ensiksi jäljen ja siinä oli melko pieniä veripisaroita jotka näkyivät kyllä mutta tarkasti sai katsoa. Koira liinaan kiinni ja jäljelle. Vasa oli kulkenut pääasiassa polkuja pitkin ja tullessamme neljän polun risteyskohtaan koira kävi pyörimään sinne tänne ja meni nuuhkimaan yhden kuusipuskan sisään. Samassa näin peuran seisovan koivupuskassa 20 metrin päässä ja koirakin ryntäsi sitä kohti. Vedin koiran pois ampumalinjalta ja kaveri sai lopetettua peuran siihen niskalaukauksella. Lähemmässä tarkastelussa totesimme, että laukaus todellakin oli suolikaapilla ja sellainen nyrkin kokoinen suolinippu roikkui reiästä ulkona. 360 metriä jäi tälle jäljelle mittaa.

Olin mielissäni naapurin miesten huomiosta pyytää meiltä apuja. Tuo peura olisi saattanut löytyä ilman meitäkin mutta koiralle se on aina hienoa, että jäljen päästä löytyy lämpöinen palkinto. Lumisena aikana ei helposti koiraa kutsuta paikalle jos verta tiputtaa. Mutta koiralla jäljitettäessä on tuolloinkin yksi etu. Voi nimittäin katsella rauhassa etumaastoakin, kun koira pitää huolta jäljityksestä. Jos itse kulkee nenä maassa niin siinä ei etumaastoa paljon tarkkailla.

[BlueMarlin]

Koska muilta ei tarinaa jäljityksistä tunnu tulevan niin kirjoitellaan itse pitkästä aikaa. Aamulla seitsemän jälkeen tuli kaksi ilmoitusta kolareista eri pitäjistä. Ensimmäisellä paikalla mälli olikin ollut melkoinen, syyläri hajalla ja auto hinurilla korjaamolle. Tiessä oli karvoja melkoisesti muttei yhtään verta. Koira nosti heti jäljen ja saavuttuamme pellolta metsän reunaan se pysähtyi ja veteli vainua ilmasta etuoikealta. Ei kuitenkaan lähtenyt sinne vaan kaarsi vasemmalle palaten lenkin kautta omalle jäljelleen josta jatkoi suuntaan mistä ilmavainua ensin veteli. Tästä metsään ja alle sadan metrin päästä nousi peura makuulta poistuen polkua pitkin komeasti loikkien. Makuulla ei näkynyt verta mutta koira kertoi vetovoimakkuudellaan, että siinä meni kohteemme. Jatkoimme jäljestystä ja liina pysyi kireällä. Kilometrin kuljettuamme löysin ensimmäisen n. 10mm halkaisijaltaan olevan veripisaran. Kun kaksi kilometriä alkoi tulla täyteen lähestyimme isoa peltoaukeaa. Aloin miettimään seuraavaa peliliikettä ja päätin, kuten Lasse Lehtinen sanoisi, kilauttaa kaverille. Ennen puhelua tuli selväksi ettei peura ollut ylittänyt peltoa vaan se oli lähtenyt pellon reunavitelikössä oikealle. Tässä kohtaa oli myös kämmenen kokoinen veriläntti. Kaveri ehdotti tauon pitämistä ja passimiesten hankkimista, kun kuuli mihin suuntaan peura oli menossa. Samassa peura nousi vattupuskasta 20 metrin päästä ja lähti loikkimaan meistä pois päin. Koiran liina ei ollut kädessäni joten se tietysti ryntäsi peuran perään karjuntani saattelemana. Kumma kyllä se pysähtyi ja jäi haukkumaan paikalleen. Peura jatkoi matkaa mutta pysähtyi 70 metrin päähän painautuen maahan puskan taakse. Lähdin etenemään kohti peuraa ja koira haukkui paikallaan. Kun olin edennyt 30 metriä nousin kuution kiven päälle ja nyt peura seisoi kyljittäin puskassa. Piste peuran kylkeen, sormi koukkuun ja maalivaikutus näkyi heti. Peuran kellahtaessa kyljelleen koiralta petti hermo ja se juoksi peuran kurkkuun kiinni. Tässä vaiheessa on tietysti vaarana saada sorkkaa mutta en tuohon väliinkään kerinnyt. Myöhemmin jatkoimme keskustelua em. kaverin kanssa ja hän totesi saaneensa pienen kuulovaurion karjumisestani. Sain toiselta kaverilta vetoapua ja nylkiessä peuran vauriot selvisivät. Kolme kylkiluuta oli poikki ja ne olivat tehneet kehkoihin reiän. Lisäksi jaloissa oli melkoisesti mustumaa.

Toinen jälki oli 12 tuntia vanha joten odotukset eivät olleet korkealla. Koira kuitenkin jäljesti 2 km ja kaksi makuutakin kosteikoista löytyi mutta ei verta eikä karvoja. Etumaastossamme juoksi yksi peura terveen näköisesti meistä pois päin. Laskin koiran irti mutta se palasi 150 metrin päästä takaisin ja homma oli siinä. Onnistumisprosenti oli 50 eli parannettavaa jäi mutta ei kai näissä koskaan sataseen päästäkään, vaikka kaikki kärsivät haluttaisiinkin tavoittaa.

[BlueMarlin]

Isänpäivän iltana makasin sängyllä vatsa täynnä herkkuja. Puhelin pirahti ja soittajan nimen näkyessä tiesin ettei se ole onnittelusoitto. Kaveri totesi, että tarvitsen nyt liikuntaa ja kertoi metsässä odottavan kolmijalkaisen peuran. Paikalle päästyäni meille osoitettiin jälki ja ampuja oli kertonut, että peuralta oli varmuudella jalka poikki. Oli ampunut lenkkaavaa peuraa toistamiseen jolloin se oli kaatunut mutta noussut heti ylös ja poistunut metsään. Lähdimme jäljelle, koira määräsi suunnan ja minä vauhdin. Heti aluksi kiinnitin huomiota siihen, että koira ei jäljittänyt tarkasti vaan tekeminen oli sellaista pyörimistä. Verta ei ollut paljoa mutta aina välillä pystyin varmistamaan, että jäljellä olimme. Takaani kuului huuto jossa kerrottiin polulta löytyneestä luunkappaleesta. Koira pysähtyi nuuhkimaan kohtaa missä peura oli ollut kontusillaan ja siitäkin sitä sai oikein kehoittaa jatkamaan. Jatkoimme peurapolkua pitkin kunnes näin edessä yksinäisen kiiluvan pisteen. Otsalampun hajavalo ei auttanut asian selvittämisessä ja katsoin sitä taskulampulla. Ei edelleenkään selvyyttä, sankka sumu haittasi näkyvyyttä. Oli jo varma, että se on joku heijastin jossain rajalinjalla tms. mutta sitten se katosi näkyvästä ja palasi parin sekunnin päästä. Koiralle käsky olla paikalla ja itse lähdin etenemään kohti peuraa puristaen valotukin valon päälle ja samalla tähtäsin peuraa punapisteen läpi. Kun peura alkoi esittää merkkejä ylös pyrkimisestä niin lähetin täyteisen matkaan. Osuma kaulaan ja peura retkahti maahan. Kaverit tulivat kiskomaan peuran metsästä ja minä tyhjensin aseen sekä irroitin koiran jälkiliinan. Peuralta todellakin oli toinen etujalka poikki rintalastan alapuolelta ja toinen laukaus oli tehnyt säkään nyrkin mentävän reiän. Polulta löytynyt luunpalanen oli okahaarake. Kaksi senttiä alemmas niin koira ja minä olisimme olleet tarpeettomia tässä tapahtumassa.

Päästessämme pellolle koira häipyi toiselle puolelle metsään. Kävelin sinne ojan varteen ja tutka näytti koiran loittonevan 200 metrin päässä. Ajattelin, että se tarjosi supille lenkkiseuraa. 250 metrin päässä se haukahti pari kertaa ja lähti melkein omia jälkiään takaisin. Seisoin edelleen ojan varressa ja kuuntelin, että nyt kuuluu koiran läähätys ja vilkaisin tutkaa joka näytti koiran olevan 150 metrin päässä. Samassa puska ojan toisella puolella kahahti ja valtavan kokoinen supi juoksi läähättäen penkkaa pitkin. Koira seurasi kohta perässä ja se pysähtyi 90 metrin päähän. Kysyin kaverilta onko metsässä mahdollisesti kivi tai luola johon supi voisi mennä. Vastaus oli, että kivi. Pyrkiessämme kivelle supi otti sieltä ritolat ja minä huusin koiran pois. Päätimme jatkaa supinpyyntiä tuossa paikassa parempana ajankohtana.

Tuosta peuranlopetuksesta sain sellaisen korvasäryn ja vinkunan, että nyt tarvitsee miettiä tosissaan mikä olisi näihin tilanteisiin sopiva kuulosuojain? Onko ehdotuksia? Vasemmassa korvassa on jo alenema ampumamelualueella enkä halua sitä yhtään huonommaksi.

[moder_pt]

Ansiokasta toimintaa, kaikki ei viitsi. Hatunnosto.

Kuulevat suojaimet?
_________________
RELEASE THE HOUNDS!!

[MikaS]

Mieltä ylentäviä ovat soitot klo 1-ja 4 välillä, vielä kun kuulee peltikatolle tulevan sateen ropinan. Vähän niin kuin viime yönä , mutta lähettävä se on sataa tai paistoi.

Meillä ainakin öiseen aikaan haittaa se että peuroja tuntuu olevan vähän joka puskassa. Jos ei verta tule paljoakaan/ollenkaan niin jäljitys on todella hankalaa, koirankin kanssa.

[valmet 412s]

Vaimennin tai kuulevat tulpat.

-hienosti hoidettu.

-oletko muuten miettinyt haulia lopetukseen koskaan, nelimillinen läpäisee peuran melko varmasti ja osuma haulilla saisi vähän vipatakin...?
_________________
Varisjahdin veteraani...

[valmet 412s]

Vaimennin tai kuulevat tulpat.

-hienosti hoidettu.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Tikkamies]

Itsellä hyviä kokemuksia 5-6mm pukkihaulista jäljestyshommassa. Unaa jotkut käyttää myös mutta se on karvan rajua kun ampumamatka on yleensä lyhyt.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.