Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[amadeus]

Jälkihommia yleensä hoidetaan melko pimeässä 6mm hauli on erittäin hyvä, vierailla alueilla kun taustaa ei aina tunneta on turvallisuuden kannalta erinomainen.

[BlueMarlin]

Kiitos vastauksista ja ideoista. Kuulevia kuppisuojaimia olen kokeillut mutta en pitänyt niitä hyvinä tähän käyttöön. Ryteikössä kulkiessa tippuvat päästä ja taskusta niiden esiin ottaminen kestää liian kauan. Myös äänien suuntahavainnointi on hankalaa näiden kanssa. Nuo korvan sisään laitettavat nappikuulokkeet voisivat olla hyvät, hintaa niillä tosin on melkoisesti. Toisaalta harrastusvälineisiin minulla on mennyt kymmeniä tuhansia niin ei siinä kai muutama satanen missään tunnu. Asia menee selvitykseen ja ei kai kuulolaitteetkaan ilmaisia ole? Tällä menolla se on väistämättömästi edessä.

Haulipatruunaa olen muistaakseni käyttänyt kahdesti. Toinen jäi pakolaukan jälkeen, toisesta jäi paikan päälle takahammas. Olen tyytyväinen käyttämääni täyteiseen, tarkkuus ja teho on ollut riittävää. Kymmeniä peuroja ja kymmenisen hirveä olen keikoilla ampunut. Muistaakseni kivääriä en ole koskaan jäljityksellä kantanut. Silloin, kun vaki jäljityskaverini on matkassa niin hän kantaa kivääriä. On muuten hienoa olla jäljellä kaverin kanssa joka osaa lukea koiran liikkeitä ja sijoittuu itse sen mukaan. Jäljitystehtävät ovat ainakin minulle niitä, että parempi yksin, kuin huonon kaverin kanssa.

[fr0z]

Muistelen nähneeni että sinulla olisi aika tumppi-mallinen pumppuhaulikko käytössä? Lyhyt piippu iskee korville kyllä pirun pahasti. Jo 18" on pirun ikävä korville.

Jos pääosin käytät täyteisiä, niin kuinkas olisi joku vaimennin? Kiväärissäkin piisaa ihan alle 10cm pitkä ja 3cm paksu, viemään huomattavasti suupamauksesta pois. Tokihan sen haulikossa hieman suurempi pitäisi väkisin olla, mutta olisiko kuitenkin kokeilemisen arvoinen? Tiedä vaikka Jaki-tuotteella innostuisivat jotain värkkäämään testimielessä, kun kysäiset... Esmes jostain Jaki Forestista tms.

[Tikkamies]

Unassa on tuo turvallisuust yksi tekijä jonka takia en käytä kuin spesiaalitilanteissa.Metsästä aukealle ammuttuna vaarallista tavaa tuo 3.25 una.

Itsellä ollut hiljaista vielä jäljestysrintamalla mutta kaverit ysitienvarressa operoivat kyllä vilkkaasti.

Omalle kohdalle yksi hirvijäljitys ja kehut naapuriporukalta.

Soittivat minulle kun nuori kaveri joka on juuri armeijassa oli ampunut hirvisonnia keskellä koivuvitikkoa ja ei löydy verta , karvaa tai muuta merkkiä osumasta.
päästyäni ampumapaikalle niin totean sen hyväksi holliksi .Noin 50m ja seisova hirvi. Ampumaala esteetön muutemaa 2mm koivuvarpua lukuunottamalla. Selvää risuosumaa ei löydy kun perkaan ampumalinjan.

Koiraa vaan jaljelle kun ampujan tietäen ja tuntien en ohilaukaukseen usko ja tilanne on muutenkin selvitettävä.

30-40m päästä ampujan osoittamalta osumapaikalta löytyy ojan ylityksestä 30mm veripisarat molemmilta ojanpenkoilta. 40m tästä eteenpäim koira tekee pienet piruetit selvää ukkojen saapaanuraa pitkin mutta palaa jäljelle.Noin 100m jäljestyksen jälkeen tullaan veretöntä jälkeä suoraan peuranruokinta paikalle jossa tuoretta peuran jälkeä ihan kunnolla.koira vetää kuin hinaaja ja on varman tuntuinen asiastaan.

Mukana kulkeneet 2 ukkoa jotka ovat vanhempia isäntä miehiä alkavat kovasti epäillä koirani seuraavan peuran jälkeä.Ajava mäykky kun on niin itsellekin hiipii epäilys puseroon mutta kammattuani nuoren ampujan kanssa kontaamalla nenäliinat kädessä jäljen sivut löytyy muutema punainen pisara.Koira vetää edelleen määrätietoisesti juuuri verijäljelle. Ja nyt ei tarvitse enää tarkistella koiran etupuolelta, komennan ukkoja siinä hieman.

Tästä jatketaan niin että pientä !&%¤#"! koirasta kunneltuani otan 50 metriä jälkeä ihan sitä vauhtia minkä koira menee.Askel on kohtuu vetävä minulla joten ampujana toimiva varusmies pysyy kannassa mutta vanhat ukot jää 50m päähän.

100m peuranruokinnalta eteenpäin löytyy 20cm verilätäkkö ja roiskeita on pienissä koivuissa 1,5m korkeudellakin.Koira kulkee osittain jo pelkillä takajaloilla.¤0-50m eteenpäin löytyy ojasta !&%¤#"! verta ja yksi kuollut hirvisonni. Vajaa 2v mäykkynarttuni opettelee murisemaan hirvelle

homma jatkuu jumpalla jossa vedetään kolmeen mieheen hirvi ojasta ja tarkistetaan asumat. Menopuolelta juuri kohdallaan mutta ollut pahasti vinossa tuo hirvi.ei ulostuloa lainkaan.308 win powerhead tehdaslatinkina kyseessä. Myöhemmin kuulemani lahtivaja kommentit tukevat tätä hirven vinossa oloa .luodin kulkusuunta kohti paisteja suurin piirtein

Hirvenvedon jälkeen huomaan vielä 2 pv jälkeen tyviruusukkeen kuvat kämmenissä
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[BlueMarlin]

Kyllä tuota piippua voi lyhyeksi kutsua, pituus on 16 tuumaa. Vaimentaja olisi myös vaihtoehto jos niitä saisi toimivia pienikokoisina. Kaikki mitä olen nähnyt niin melko kookkaita ovat olleet. Aseen kokonaismittaa en juurikaan halua kasvattaa.

[Tikkamies]

Itsellä muuten jäljestyspyssynä mukana Miroku 800 jossa punapistetähtäin päällä.Ei ihan niin pahasti lyö korville kun piippua on 28".Ja panoksena yleensä Federal Premium Buck 4 eli 6.2mm.Käy todella hyvin mirokun suppeisiin putkiin.Erästäkin peuraa tuuppasin noin 30m ja näkyvissä vaan pää ja kaula kropalle saakka .Tuolla alueella oli 8 läpireikää federalin jäljiltä ja 12 haulia käynyt yhteensä.Täyteisistä soveltuu ainakin Gamebore Buffalo.Oman seuran jäljestyskaverilla yleesä kivääri matkassa.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[pirulainen]

Jos kuulevat suojaimet ahdistaa, niin itellä on joskus ollu tuommoset korvissa haulikon kanssa... ei parhaat, mutta ei passkimmatkaan.
Ei hävitä kuuloa niinkuin perustulpat.Tuon narun saa pois, ja tuolla lisätulpalla saa säädeltyä vaimennusta.
Netistä ulkomailta saa halvallakin...


http://www.surefire.com/ep3-sonic-defenders.html
_________________
Vapaan miehen oikeus on kusta luontoon -Veikko Huovinen-

-Marlinisti-Jouskaripelle-

[MikaS]

Käsittääkseni markkinoilla on korvaan valettavia kuulevia/vaimentavia tulppia olemassa, voi kyllä olla vain untakin.

[hOLIC]

http://www.ahtihuvila.fi/cgi-bin/webio2kauppa?Kuulosuojaimet/Radians_muotoutuvat_korvatulpat&naytasivu=1212&id=1095&saitti=ahtihuvila

http://www.ahtihuvila.fi/cgi-bin/webio2kauppa?Kuulosuojaimet/Acu-Life-_kuulevat_korvatulpat&naytasivu=1202&id=1085&saitti=ahtihuvila

Noilla ei ainakaan konkurssiin asti pitäisi mennä..

[kinttu]

Nuo acu-lifet oli mulla käytössä koko syksyn. Olivat kyllä ihan ok ja hintansa väärtit. Korvaan istuvuus voisi olla parempi, mutta muuten yllättävän hyvät ja aika hyvin noilla kuulee. Ainoa miinus, että kovemmalla tuulella suhisevat. Loppu syksystä kun noihin tottui, niin niitä ei edes huomannut.
_________________
jokaiselle tulee joskus NOUTAJA

[BlueMarlin]

Pitää tilata Huvilalta molemmat testattavaksi. Soitin Kuulotekniikkaan Siemensin kuulevista napeista ja tarjoushinta on 695 euroa. Kaarle Martel on blogissaan kirjoittanut näiden hinnoittelusta ja ne ovat täällä melkoisen paljon kalliimpia, kuin muualla maailmassa mutta niinhän on kaikki muukin.

[Rymyruska]

Mulla on käytössä acu-lifen kuulevat mekaaniset tulpat, ei ole hinnalla pilattu 21e näky olevan armoriassa.

[BlueMarlin]

Taas tuli vietettyä vähän aikaa jäljitystehtävillä. Sunnuntaina kaverini soitteli aamulla klo. 10 aikaan ja kyseli mitä teen? Kerroin olevani töissä. Hän oli jäljittämässä koirallaan kolaripeuraa, verta oli tullut ja näköhavainnon saatuaan oli laskenut koiransa irti peuran perään. Koira oli palannut hetken päästä eikä ollut suostunut jäljittämään enään. Syy ei selvinnyt, olisikohan saanut sorkkaa? Sanoin pääseväni töistä klo. 13.30 ja sen jälkeen voisin lähteä kokeilemaan. Sain paikasta koordinaatit ja asia oli sovittu. Kovin mielelläni en näille"sotketuille"jäljille lähde mutta nyt oli kyseessä kaveri joka kertoo asiat miten ne on oikeasti mennyt eikä salaile asioita mitä metsässä on tehty. Veri oli siirtyillyt kengissä ja koirakin oli ollut vapaana. Kaikki eivät valitettavasti näitä reilusti kerro.

Hieman jälkeen klo. 14 lähdin etsimään jälkeä ja toinen kaveri tuli metsään passittamaan mahdolliseen kulkusuuntaan. Löysin metsästä paikan ja siellä oli ihan riittävästi miehen, koiran ja peuran jälkiä. Koska peuran poistumissuunta ei ollut tiedossani niin päätin kokeilla tuuriani laittamalla koiran pienelle veripisaralle ennen mahdollista rengastamista. Koira lähti heti kulkemaan mutta liina ei ollut kovin kireällä. Kuljimme aluksi kuusikossa jossa ei ollut edes lumen härmää mutta kohta saavuimme taimikkoon jossa oli. Sieltä löysin veripisaran ja mikä parasta niin siinä ei ollut miehen eikä koiran jälkeä. Mieli piristyi kummasti, kun pääsimme puhtaalle jäljelle. Emme kulkeneet pitkälle, kun koira alkoi nostelemaan päätään ja riuhtomaan liinassa. Tämä on yleensä merkkinä siitä, että kohde on lähellä mutta koira ei vielä tiedä missä. Vilkaisin taakseni ja peura makasi kolmen metrin päässä heinän seassa. Samassa se nousi ylös ja lähti juoksemaan pois päin. Koira pyrki tietenkin perään mutta kelasin sen vierelleni, koska näin peuran pysähtyneen parinkymmenen metrin päähän pienten mäntyjen taakse. Siitä näkyi pelkkä peräpeili ja tein ampumispäätöksen. Laukauksen jälkeen peura kaatui ja laskin koiran sen luokse. Peura nosteli vielä päätään, otin koiran pois ja annoin viimeisen voitelun. Vasen takajalka oli poikki kinnerjänteen kohdalta. Kaveri otti raadon hoitaakseen ja minä lähdin kotiin tarkoituksena levätä ennen yövuoroa. Aina kaikki ei mene kuten suunnittelee...

Illalla klo. 17.15 aikaan tuli soitto SRVA-yhdyshenkilöltä naapurikunnasta, että olisi koiralle tarvetta kolaripaikalla. Kamppeet päälle ja menoksi. Paikka oli merkattu poliisin toimesta hienosti ja se löytyi helposti. Autoilija oli kertonut peuran kulkusuunnan mutta sillä puolella tietä ei ollut peuran menojälkiä ollenkaan. Aikamme penkkaa haravoituamme päätimme varmuuden vuoksi katsoa toisenkin puolen tiestä. Ja tehokkaan lampun valokiila tavoitti kiiluvat silmät heinikosta noin neljänkymmenen metrin päässä tiestä. Kaverini jäi näyttämään valoa ja minä hain haulikon autosta. Lähestyin peuraa tähdäten sitä koko ajan ja päästyäni parinkymmenen metrin päähän peura käänsi katseensa minuun. Se jäikin viimeiseksi näyksi, sanoisinko täyteisen maalivaikutuksen olleen"tyhjentävä". Kävimme vetämässä peuran orteen ja lähdin ajamaan kotiin tyyny mielessäni...

Taloliittymääni päästessäni puhelin pirisi jälleen ja näytöllä näkyi em. yhdyshenkilön nimi. Vastattuani sain ohjeet tehdä u-käännös ja palata 190-tielle. Siellä oli linja-auto kohdannut peuran. Nyt poliisi ei ollut kerinnyt vielä paikalle ja hetken kesti, että paikka löytyi. Naapuriseurasta tuli kaveri avuksi ja nostimme peuran kyytiin. Tältä tehtävältä tuli bonuksena metsäkauris joka roikkui pajupuskassa joulukoristeen tavoin sorkat kohti taivasta. Tähän auto oli osunut todennäköisesti muutamaa päivää aikaisemmin. Keula kohti kotia, nyt oli mielessäni ruoka ja tyyny...

Nyt pääsin jo pihaan saakka kunnes puhelin pirisi jälleen. Seuraava tehtävä ei ollut, kuin kilometrin päässä mutta se kuivui kasaan nopeasti. Tieosuudelta ei löytynyt mitään kolariin viittaavaa, eikä hätäkeskuksella ollut tehtävää kyseisen kunnan alueelle. Myöhemmin selvisi, että autoilija oli ollut naapurikunnassa ja antanut aivan väärät paikkatiedot. Tämän jalkeen pääsin kotiin kellon ollessa 21.20, kerkisin juuri syömään ja käymään suihkussa ennen töihin lähtöä.

Eilen aamulla töistä päästyäni käytin autoa huollossa ja nukkumaan pääsin klo. 09.30. Siitä kahden tunnin päästä olinkin jo pukemassa ja mietteeni seuraavassa jäljityksessä. Koira oli päättänyt laittaa parastaan ja näytti mitä se osaa. Sama kaveri oli matkassa, kuin sunnuntain ensimmäisellä jäljityksellä. Kolaripaikalla ei näkynyt verta mutta koira nosti jäljen. Tämän jäljen kokonaismatkaksi tuli 7,7km ja aikaa siihen meni 2h ja 40min parilla tauolla peuran jäädessä kateisiin. Mutta se mitä tarkoitan koiran osaamisella on seuraava: koko matkan ajan menimme liina kireällä, vaikka verta ei näkynytkään. Kahdessa kohtaa savisella peurapolulla oli sorkanjäljen sijasta pelkkä reikä. Uskon, että peuralla oli jalka poikki heti sorkan yläpuolelta. Koira pystyi seuraamaan loukkaantuneen eläimen"tuoksua"ja voi olla, että esim. sieraimista on tullut verisumua jotan en pystynyt havaitsemaan. Viisi kertaa törmäsimme muihin riistaeläimiin. Teeri lähti kolmenkymmenen metrin päästä ja koira ohi kulkiessaan kävi nuuhkaisemassa paikan. Rusakko lähti kahden metrin päästä kuusen alta, samoin valkoinen metsäjänis. Näitä koira vain vilkaisi. Pyy pyrähti puuhun viiden metrin päästä, sekin sai vain vilkaisun. Kolme peuraa nousi kallion laelta kahdenkymmenen metrin päästä, nekään eivät saaneet koiran huomiota. Peura kulki edessämme välillä alle sadan metrin päässä ja näin sen kahdesti sekä sain muutaman kuulohavainnon. Kaveri melkein pääsi ampumaan sen mutta oli viisikymmentä metriä väärässä paikassa. Lopuksi päästin koiran irti mutta se palasi melko pian luokseni. Minä oli jo aivan poikki ja taisi koiraakin väsyttää, kun autoon noustuamme se änkesi puoliksi syliini ja sulki silmänsä. Harmittihan se ettemme tavoittaneet peuraa mutta muuten oli erittäin tyytyväinen koiran työskentelyyn.

Illalla laitoin perheelle Roadkill-ruokaa ja jälleen puhelin pirisi. Puhelun jälkeen paistoin pihvit loppuun ja otin suunnan kohti naapurikuntaa jossa kaveri oli jo löytänyt kolaripaikan. Koira nosti penkalta jäljen ja lähti pellolle mutta nyt jäljestyksessä oli jotain erikoista. Koira ei kulkenut kuono maassa ollenkaan vaan piti päätään ylhäällä koko ajan suunnatessaan reilun sadan metrin päässä olevaa tiheää ojanvarsipajukkoa. Se kiersi pajukon alapuolelta ja lähti ylöspäin reunaa pitkin. Samassa näin kiiluvat silmät ojassa. Annoin hihnan kaverille, lähestyin peuraa ja ammuin. Laukauksen jälkeen siirryin lähemmäksi peuran nostaessa vielä päätään. Ammuin toistamiseen ja kaveri vielä viimeisteli työn pistoolillaan. Soitimme läheisestä talosta isännän hakemaan peuran ja poistuimme paikalta.

Kruunu päivälle tuli siinä, kun poikani judotreeneistä tultuaan istui viereeni ruokapöytään ja sanoi: isä, on kaksi syytä miksi aion suorittaa metsästyskortin. Toinen on tämä näyttäen peuranfiletta lautasellaan ja toinen on se, että saan hänestä kaverin metsästysreissuille. Voin kertoa, että tuntui hyvälle!

[metsiäinen]

Mahtavaa lukea noita tarinoita! Peukut niille! Tunnin siivottuani ja pestyäni mm. Isännän työkenkiä koiran vellipask..ta, oikein eläydyin tarinaan. Hymyillen luin (vaikka rättiväsynyt olen yösiivoomisesta) ja join yökaakaon. Näitä lisää....siis tarinoita!!

[fr0z]

Komppaan metsiäistä!
BlueMarlinilla kyllä äksöniä piisaa noiden kolareiden kanssa!