| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
veetee
Kanta-asiakas
Liittynyt: 11 Maa 2004
Viestejä: 5936
|
 Lähetetty: 05.10.2016 17:12 Viestin aihe: |
 |
|
Muistui muuten vielä mieleen tuo Tuholan harmaiden suitsutus....
nimittäin kun se haavakko tahtoo mennä veteen, niin (omassa porukassa) täällä järvi-suomessa ne harmaat on tahtonut jäämään rannalle.Vaan se aiemmin mainitsemani karhukoira menee sutena perään uimaan. Helpottanut pirusti (onneksi harvoina kertoina) kun näkee minne haavakko suuntaa - siis silloin kuin tuolla karhukoiralla on myös näköhavainto (hajullahan ei pärjää vesillä). |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
Kattokuorma
Liittynyt: 11 Syy 2016
Viestejä: 5
|
| Lähetetty: 05.10.2016 22:59 Viestin aihe: |
|
|
| tuhola kirjoitti: | | BlueMarlinin ei suoraan sanonut ohjettani tyhmäksi. Mutta aika suoraan arvosteli sitä toiminattomaksi. Että pitäisi vaan sillä liinakoiralla kattella.... Juuri siksi olisin halunnut kuulla nimenomaan mikä on suomen kovinman jäljittäjän ohje. Semmosta vaan ei tule. Koska tällä herralla ei kuulemma ole minulle mitään sanottavaa. Ja juuri siksi pidän BlueMarlinin juttuja ylimielisenä. Toki rahkeita on olla ylimielinen, sitä en kiellä. Tämähän juontaa jo jälkikoiran reenaus ketjuun koko touhu. Ei ole kyse vain tosta yhdestä kommentista. |
Tämän kirjoituksessa esiintyvän nimimerkin edesottamuksia ja muita seppäilmarimaisuuksia joskus sivusilmällä ja lähinnä huvittuneena seuratessa olen täysin samaa mieltä. Peurapusikoissa, eläimen mentyä sen sata metriä liinakoira toimii, oli siellä minkälainen turilas tahansa.... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
tuhola
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004
Viestejä: 20411
Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
| Lähetetty: 06.10.2016 10:35 Viestin aihe: |
|
|
| Kattokuorma kirjoitti: | | tuhola kirjoitti: | | BlueMarlinin ei suoraan sanonut ohjettani tyhmäksi. Mutta aika suoraan arvosteli sitä toiminattomaksi. Että pitäisi vaan sillä liinakoiralla kattella.... Juuri siksi olisin halunnut kuulla nimenomaan mikä on suomen kovinman jäljittäjän ohje. Semmosta vaan ei tule. Koska tällä herralla ei kuulemma ole minulle mitään sanottavaa. Ja juuri siksi pidän BlueMarlinin juttuja ylimielisenä. Toki rahkeita on olla ylimielinen, sitä en kiellä. Tämähän juontaa jo jälkikoiran reenaus ketjuun koko touhu. Ei ole kyse vain tosta yhdestä kommentista. |
Tämän kirjoituksessa esiintyvän nimimerkin edesottamuksia ja muita seppäilmarimaisuuksia joskus sivusilmällä ja lähinnä huvittuneena seuratessa olen täysin samaa mieltä. Peurapusikoissa, eläimen mentyä sen sata metriä liinakoira toimii, oli siellä minkälainen turilas tahansa.... |
No mun pointti ei ollut arvostella liinakoiraa huonoksi. Tai vähätellä BlueMarlinin taitoja ja saavutuksia. Liinakoira on ehdoton kapine tarkkaan haavakkojen ja etenkin kolarielukoiden etsimiseen. Optimaalisin liinakoira lienee juuri sellainen millä ei ole muutoin luonnollista kiinnostusta esim sorkkaeläimiin. Mutta pystyykö esim noutajasta koskaan koulimaan hyvää haavakkokoiraa jos esim kolarielukoita ei tule ku 1-2 vuoteen? Hirvijahdissa joo mutta ei siellä ketään näy reenaamassa. Kyllä sanoisin että aika isoksi osaksi hyvän haavakkokoiran saa jälkivainuisesta hirvikoirasta. Eikä sitä tartte vähätellä yhtään. Menee liinassa ja vapaana. Ja pitkälle. Paljon pidemmälle kuin vaikkapa noutaja. Noutaja, mäykky tms on varmaan todella pätevä alueelle missä kolaritouhua on PALJON. Toisaalta mun pointti BlueMarlinin arvostelussa ei ollut edes mitenkään itse haavakkojen etsimiseen liittyvää. Kolarielukan etsiminen on asia mistä en edes kovin helpolla lähde vänkäämään koska koen että minulla ei ole vastaavaa ammattitaitoa lähellekkään. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Peto
Kanta-asiakas
Liittynyt: 05 Maa 2004
Viestejä: 10076
Paikkakunta: Tre/P-pohjanmaa.
|
| Lähetetty: 06.10.2016 11:43 Viestin aihe: |
|
|
En jaksanut ihan koko vänkyytä lueskella, mutta kirjottelempa omia ajatuksia haavakon hakemisesta.
Itellä kokemusta ja näkemystä vain hirvien osalta:
- Liinakoira on hyvä, jos elukka on niin huonossa kunnossa, ettei se pakene jäljittäjää
- Myös liinakoirien laatu sekä kyvyt vaihtelevat, eivätkä välttämättä korreloi omistajien luuloihin (vrt. hirvikoiran omistajien luulot koiriensa kyvyistä)
- Varsinkin kolarihirvillä on monesti jalka poikki, eli tarve lopettamiseen, mutta kunto kestää paeta vuorokausitolkulla
- Oman kokemuksen mukaan hirveä pääsee todella harvoin ampumaan liinakoiran edestä
- Joskus sivusta seurannut, kun aikansa jäljitellään liinakoiralla, niin todetaan terveeksi, kun matka jatkuu ja jatkuu (pakenee jäljittäjää)
- Olis hyvä ajallaan luovuttaa ja vaihtaa sille hirvikoiralle
- Ilmavainuinen hirvikoira on ihan toivoton tapaus haavakko tilanteisiin, tästä on liikaakin katkeraa kokemusta
- Jälkivainuinenkin kaipaa reeniä, verijäljen ajo ei huononna hirvikoiraa
- On onni omistaa jälkivarma hirvikoira, joka on kouliutunut haavakon pyyntiin.
- Paras koira meni todistettavasti usein ohi terveistä hirvistä ja jatkoi haavakon perässä (moni vaihtaa ensimmäiselle haukkuun tarjoutuvalle)
- Näitä "verijälkivarmoja" on hyvin pieni prosentti pyyntikoirista ja ongelma on se, miten tälläinen koulutetaan, kun tositilanteeseen pitäisi lähteä vain varmalla koiralla
Hirven osalta oma kokemus on, että saantiprosentti jälkitarkalla hirvikoiralla on ihan eri luokkaa kuin liinakoiralla.
Koiran pitää kuitenkin soveltua lajiin. Mieluummin vaikka kokonaan ilman koiraa, kuin jonkin ilmavainuisen jämptin kanssa sohlaten.
Jos samalla alueella on useita srva-koirakoita, niin kannattaa seurata millä prosentilla haavakot päätyvät orteen.
Väitän, että toisilla hirvi "ei löydy" tai "todettiin terveeksi" aika paljon useammin mitä toisilla.
Tästä sitten voi päätellä, mitä koirakkoa kannattaa käyttää silloin, kun elukka oikeasti halutaan metsästä pois...
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
tuhola
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004
Viestejä: 20411
Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
| Lähetetty: 06.10.2016 12:00 Viestin aihe: |
|
|
Jotenki sen huomaa ketkä on hirvijahdissa kulkeneet ja eri tilanteisiin törmänneet. Ja kenelle hirvi on tuttu. Ja ketkä ovat jahdanneet hirveä alueilla missä tapahtumaa ja kaatoja ja haavakkotilanteitakin riittää.
Siinä Pedolta hieno lista asioista jotka voin itse allekirjoittaa täysin. Kuin olisin itse kirjoittanut. Tosin itsellä vasta tekeillä se verijälkivarma koira. Sitä se ei vielä ole mutta katotaan ku reeniä tulee. 2v vasta ikää. Hyvä aihio ja tällä hetkellä mun koirista paras haavakkojahtiin. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tusee
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Syy 2005
Viestejä: 305
Paikkakunta: Kouvola/Hamina
|
| Lähetetty: 06.10.2016 13:40 Viestin aihe: |
|
|
| overkill kirjoitti: | | Tusee kirjoitti: | Eniten itteäni tässä ketjussa häiritsevä kohta on se että, kukaan ei ole vielä perustellut sitä millä tapaa se jälkispesialistinoutaja on parempi siinä haavakon/kolarielukan etsinnässä kuin oikeasti jälkitarkka hirvikoira?
Ja toinen mitä syvästi kummaksun on se että, täällä kauhistellaan ja pidetään suurena virheenä tuoda siihen ampumapaikalle hirvikoira ja laskea linkku auki kun pelätään että siellä onkin terve elukka haukussa. Jos koira on oikeasti JÄLKItarkkaa tyyppiä niinkuin esim. harmaista vielä suuri osa on tänäpäivänä, eli ei vaihda helpolla jälkeä ja varsinkaan verellistä verettömään, niin mikä se ongelma siinä on? |
No seuraavana olisi hyvä esimerkki jossa kaikki meni niin päin sitä itteään kuin vain voi.
Eli useita vuosia sitten olin kaverin luona vieraana ja siinä naapuri seuran alueella oli nuorella koiralla ensi kaato tilanne edessä. Haukulle oli myös päästetty kokemattomampi kaveri joka oli päässyt hienosti ihan haukun tuntumaan ja oli "varmalta" hollilta ajatellut että pääsee "isojen miesten kerhoon" ja ampunut päähän. No hirvi lähti ja ampuma paikalta oli löytynyt jokunen hammas.... No luonnollisesti koira oli seurannut hirveä ja jossain vaiheessa oli sitten luovuttanut seuraamisen muutamien tuntien jälkeen. Ampujan mielestä oli ollut yksinäinen uros jolla pikku tapit päässä. Tässä vaiheessa meidän koiran haukku siirtyi samalle alueelle ja tultiin tilanteesen mukaan.
No hiukan mietittiin että olisiko koira voinut vaihtaa elukkaa ja kun tutkan jälki oli vielä tallessa päätettiin käydä katsomassa paikoista missä oletettavasti jälki olisi nähtävissä. Niin noin 1-1,5km päästä erään tien ylityksestä vielä oltiin varmasti oikean hirven jäljillä kun tieltä löytyi pieni luun siru ja hiukan verta. Mutta tämän jälkeen tilanne meni arvailuksi. No jäljelle alettiin laskemaan jälkitarkoiksi koiriksi tunnettuja ja todella hyväksi hirvikoiriksi tiedettyjä koiria. Muistaakseni 3 eri koiraa ainakin päästettiin jäljelle ja kaikki ottivat hirven haukkuun enemmän tai vähemmän heti tuo tien takaa. No aluetta oli haravoitu seuran toimesta jalkaisin ja tilanteesta ei millään saatu enempää selvyyttä noilla keinoin mitä oli kokeiltu.
No syksy jatkui ja aika kuului kunnes talvella noin 500m päästä tuosta tiestä missä oli tilannetta ihmetelty löytyi kokonainen hirven luuranko millä oli alaleuka palasina. Niin ja hirvi oli 1,5 vuotias naaras... Eli semmoinen oli sen "tappisarven" tarina.
Eli mitä tuosta pitäisi oppia on se että ikinä koskaan ei pitäisi ampua päähän. Jos laukaus olisi ollut lavalla niin 100% varmuudella siltä matkalta mistä kaveri oli ampunut hirvi olisi löytynyt.
Ja jos tilanteeseen olisi ollut tarjota oikeaa jälkikoiraa niin uskon että tuokin olisi löytynyt mutta vapaalla haulla kaikki koirat vaikka olivatkin niitä "pommin" varmoja jäljestäviä koiria löysivät terveen hirven. Hirvikoiralle kuitenkin tärkein on se hirven kans pelaaminen näin jälkikäteen mietittynä joku noista koirista on täytynyt käydä siinäkin paikalla mistä raato löytyi. Melkein sanoisin että jos paikalle olisi bluemarlin tullut koiransa kanssa niin nylky hommat olisi tullut. Ja kuitenkin tuossa tilanteessa käytetyillä koirilla oli yhteensä satoja seisonta haukkuun ammuttuja kaatoja alla että oikeasti tilannetta koitettiin purkaa koirilla jotka tiedettiin äärimmäisen hyviksi koiriksi. Niin ja tilanteessa käytettiin pari norjaharmaata jotka minäkin käytännössä olen nähnyt äärimmäisen sitkeiksi jäljittäjiksi.
Joten ainakin minä arvostan hyvää liinassa menevää jälkikoiraa todella paljon. Niillä monesti pelastuu tilanne mikä muuten on lähes mahdoton selvittää. Ja mitä tulee tähän perus hirvimiesten haavakon jäljestykseen niin minusta 95% hirvijahdissa mukana olevista jahti miehistä ei sovellu haavakon haussa muuhun kuin nuotion lämmitykseen tai ketjussa opastettuna haravoimaan aluetta. Toki asiansa osaavia on mutta harvassa ne tahtoo olla. Eikä edes joka porukkaan ole sellaista eksynyt mitä olen seuraillut. Monesti kovia puheita on että kaikki löytyy mutta käytäntö onkin ihan eri asia. |
Eli loppupelissä, jos olisi edes sillä hirvikoiralla ilennyt liinata tovin matkaa, elukka olisi löytynyt, eli vieläkään se liinaspesialisti ei olisi ollut avain onneen ja autuuteen...
Mutta suotta vängätä enempää, Peto tiivisti asian oikeastaan aikas hyvin nippuun 
_________________
Kyllähän tää viheltämällä hirveltä pois tulee, jos ei tänään niin sitten huomenna... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
overkill
Kanta-asiakas
Liittynyt: 01 Hel 2009
Viestejä: 1480
|
| Lähetetty: 06.10.2016 14:42 Viestin aihe: |
|
|
| Tusee kirjoitti: | | overkill kirjoitti: | | Tusee kirjoitti: | Eniten itteäni tässä ketjussa häiritsevä kohta on se että, kukaan ei ole vielä perustellut sitä millä tapaa se jälkispesialistinoutaja on parempi siinä haavakon/kolarielukan etsinnässä kuin oikeasti jälkitarkka hirvikoira?
Ja toinen mitä syvästi kummaksun on se että, täällä kauhistellaan ja pidetään suurena virheenä tuoda siihen ampumapaikalle hirvikoira ja laskea linkku auki kun pelätään että siellä onkin terve elukka haukussa. Jos koira on oikeasti JÄLKItarkkaa tyyppiä niinkuin esim. harmaista vielä suuri osa on tänäpäivänä, eli ei vaihda helpolla jälkeä ja varsinkaan verellistä verettömään, niin mikä se ongelma siinä on? |
No seuraavana olisi hyvä esimerkki jossa kaikki meni niin päin sitä itteään kuin vain voi.
Eli useita vuosia sitten olin kaverin luona vieraana ja siinä naapuri seuran alueella oli nuorella koiralla ensi kaato tilanne edessä. Haukulle oli myös päästetty kokemattomampi kaveri joka oli päässyt hienosti ihan haukun tuntumaan ja oli "varmalta" hollilta ajatellut että pääsee "isojen miesten kerhoon" ja ampunut päähän. No hirvi lähti ja ampuma paikalta oli löytynyt jokunen hammas.... No luonnollisesti koira oli seurannut hirveä ja jossain vaiheessa oli sitten luovuttanut seuraamisen muutamien tuntien jälkeen. Ampujan mielestä oli ollut yksinäinen uros jolla pikku tapit päässä. Tässä vaiheessa meidän koiran haukku siirtyi samalle alueelle ja tultiin tilanteesen mukaan.
No hiukan mietittiin että olisiko koira voinut vaihtaa elukkaa ja kun tutkan jälki oli vielä tallessa päätettiin käydä katsomassa paikoista missä oletettavasti jälki olisi nähtävissä. Niin noin 1-1,5km päästä erään tien ylityksestä vielä oltiin varmasti oikean hirven jäljillä kun tieltä löytyi pieni luun siru ja hiukan verta. Mutta tämän jälkeen tilanne meni arvailuksi. No jäljelle alettiin laskemaan jälkitarkoiksi koiriksi tunnettuja ja todella hyväksi hirvikoiriksi tiedettyjä koiria. Muistaakseni 3 eri koiraa ainakin päästettiin jäljelle ja kaikki ottivat hirven haukkuun enemmän tai vähemmän heti tuo tien takaa. No aluetta oli haravoitu seuran toimesta jalkaisin ja tilanteesta ei millään saatu enempää selvyyttä noilla keinoin mitä oli kokeiltu.
No syksy jatkui ja aika kuului kunnes talvella noin 500m päästä tuosta tiestä missä oli tilannetta ihmetelty löytyi kokonainen hirven luuranko millä oli alaleuka palasina. Niin ja hirvi oli 1,5 vuotias naaras... Eli semmoinen oli sen "tappisarven" tarina.
Eli mitä tuosta pitäisi oppia on se että ikinä koskaan ei pitäisi ampua päähän. Jos laukaus olisi ollut lavalla niin 100% varmuudella siltä matkalta mistä kaveri oli ampunut hirvi olisi löytynyt.
Ja jos tilanteeseen olisi ollut tarjota oikeaa jälkikoiraa niin uskon että tuokin olisi löytynyt mutta vapaalla haulla kaikki koirat vaikka olivatkin niitä "pommin" varmoja jäljestäviä koiria löysivät terveen hirven. Hirvikoiralle kuitenkin tärkein on se hirven kans pelaaminen näin jälkikäteen mietittynä joku noista koirista on täytynyt käydä siinäkin paikalla mistä raato löytyi. Melkein sanoisin että jos paikalle olisi bluemarlin tullut koiransa kanssa niin nylky hommat olisi tullut. Ja kuitenkin tuossa tilanteessa käytetyillä koirilla oli yhteensä satoja seisonta haukkuun ammuttuja kaatoja alla että oikeasti tilannetta koitettiin purkaa koirilla jotka tiedettiin äärimmäisen hyviksi koiriksi. Niin ja tilanteessa käytettiin pari norjaharmaata jotka minäkin käytännössä olen nähnyt äärimmäisen sitkeiksi jäljittäjiksi.
Joten ainakin minä arvostan hyvää liinassa menevää jälkikoiraa todella paljon. Niillä monesti pelastuu tilanne mikä muuten on lähes mahdoton selvittää. Ja mitä tulee tähän perus hirvimiesten haavakon jäljestykseen niin minusta 95% hirvijahdissa mukana olevista jahti miehistä ei sovellu haavakon haussa muuhun kuin nuotion lämmitykseen tai ketjussa opastettuna haravoimaan aluetta. Toki asiansa osaavia on mutta harvassa ne tahtoo olla. Eikä edes joka porukkaan ole sellaista eksynyt mitä olen seuraillut. Monesti kovia puheita on että kaikki löytyy mutta käytäntö onkin ihan eri asia. |
Eli loppupelissä, jos olisi edes sillä hirvikoiralla ilennyt liinata tovin matkaa, elukka olisi löytynyt, eli vieläkään se liinaspesialisti ei olisi ollut avain onneen ja autuuteen...
Mutta suotta vängätä enempää, Peto tiivisti asian oikeastaan aikas hyvin nippuun |
Kyllä tässä olikin se idea eli en missään nimessä sano että liinan päässä tulisi olla aina pakosta se vain ja ainoastaan verijäljelle opetettu koira. Kyllä hirvikoirakin voi olla erittäin hyvä jäljestäjä kun sitähän sen homma aika pitkälti on terveidenkin elukoiden kanssa. Edellä tuli vain esille se että irti hakevan koira vaikka se menisi vain ja ainoastaan sitä jälkeä pitkin ei välttämättä tuo toivottua loppu tulosta. Lähtökohtaisesti aina aluksi jälkeä tulisi seurata liina koiran kanssa niin pitkälle kuin on täysin varmaa että elukka ei löydy kuolleena vaan koira on pakko löysätä irti. Eli käytännössä seurattava pakenee makuulta ja huomataan että meno haluja on sekä voidaan perustellusti sanoa että vauriot ei ole välittömästi tappavia. Tässä hommassa hirvi koirat pääsevät sitten täysin omaan arvostukseensa kun niillä voi tehdä molempia hommia. Mutta ongelman tekee sen kun alueella seikkailee usemapia myös terveitä hirvejä niin käytännössä sellaisia hirvikoiria jotka eivät irtoa verijäljeltä pahimmassa tapauksessa jopa näkö hirvelle ei kovinkaan montaa ole. On toki mutta harvassa. Ja sulan maan aikana kun koiran kanssa mennään jälkeä pitkin niin yleensä mies narun toisessa päässä on aika statistin virassa ja seuraa vain koiraa. Tietämättä yhtään onko jälki vielä sama kuin mille lähdettiin. Vai onko jälkijotos ristennyt toiseen hirveen ja seurattava kohde vaihtunut. Niin tähän perustuen minusta paras koira haavoittuneen sorkkaeläimen jäljestykseen on "riistavapaa" jälkikoira joka seuraa verta eikä varsinaisesti riistan jälkeä.
Mutta toki siinä vaiheessa jos tilanne muuttuu ja koira täytyy laskea vapaaksi on hirvikoira se oikea rotu. Mutta lähtö tilannetta se ei silti muuta.
Olen omaa terrieriä nyt koittanut koulia verijäljelle ja kesä on reenailtu vaihtelevalla menestyksellä ja mitä on kokemuksia hirvikoirista ja niillä haavakoiden etsimisestä ja nyt samat hommat parin terrierin kanssa niin pakko sanoa että yllättävän haastavaa hommaa. Etenkin se että oppii oikeasti lukemaan omaa koiraa niin että pystyy sanomaan milloin ollaan jäljellä ja milloin jäljestys erkanee riistan seuraamiseksi. Toki selvät lähdöt polkuja pitkin on helppo huomata mutta kaikenlaista on sattunut. Ja kyse on siis koirasta jolla jahdataan myös vapaana sorkkaeläimiä jolloin luontainen kiinnostus niitä kohtaan on kova. Käytännön haavakko hommissa kun ei ole merkattua jälkeä josta ohjaaja näkee kun on lähdetty seuraamaan väärää kohdetta. Joten jokaisen hirvikoiran omistajan joka aikoo koiraansa käyttää haavakon hakuun tulisi kyllä jo senkin vuoksi tehdä kesällä etukäteis valmisteluja ja kokeilla miten jäljellä pysyminen onnistuu. Hyvä kokeilu on etsiä jostain näkö elukat jotta tietää mistä ne on menneet. Tehdä siihen verellä jälki ristiin ja lähteä kokeilemaan miten koira reagoi elävän riistan jälkeen mikä risteää verijälkeä. Kaikki tämä vain sitä epäonnista tilannetta varten jotta osaa hiukankin lukea koiraansa jos se oikea tilanne myöhemmin tulee eteen. Ja ihan samalla tavalla voi reenailla ihan täysimittaista verijälkeä niin varmasti siitä on apua niin koiralle kuin ohjaajallekin. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Nimrod
Kanta-asiakas
Liittynyt: 05 Elo 2005
Viestejä: 14775
|
| Lähetetty: 07.10.2016 07:23 Viestin aihe: |
|
|
| Meillä päin perinteinen raanakkotilanne tapahtuu yleensä metsässä tapahtuvassa jahdissa, jossa koira on jo hirvityöskentelyssä. Ja yleensä tämä työ jatkuu jos hirvi ei kaadu. Homma siis tästä eteenpäin poikkeaa vain siten, että raanakon pois ottaminen on tärkeämpää kuin perustilanteiden ampumaetiikat. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tikkamies
***
Liittynyt: 07 Maa 2004
Viestejä: 1703
Paikkakunta: Etelä-Suomi
|
| Lähetetty: 07.10.2016 08:27 Viestin aihe: |
|
|
Täällä voi olla niin että on koiran edessä se ammuttu hirvi. Yleensä ei ole. Joku ampuu haavakon tai pitkän kuolinjuoksun niin homma seis muun jahdin osalta. Hirvikoira yritetään saada kiinni ja passin siirtoa ja pientä odotusta. Kaverin kanssa katsotaan ampumapaikka ja mietitään. Pyritään pysymään haavakon perässä aluksi liinakoiralla. Joko tuon minun mäykyn tai sitten kaverin harmaan kanssa. Molemmilla on menty makaukseen ja saatu lopetettua. Monesti menee niinkin että mennään mäykyllä jälkeä ja yritetään saada otus passiin. Hirvitiheydet kovia joten alkuun ainakin liinassa mahd pitkään jos mennään harmajalla. Hyvällä prosentilla on saatu pois. Porukkaa vähän ja iäkästä . 2000ha alueelle ei saa 5 miehellä vedenpitävää passia vaikka tekisi pieniä taikoja. Muistini mukaan noin 5- 6 tuntia on menty liinakoiralla perässä ja lopulta meni passiin. Ei päästetty irti koska 400ha alueessa ainakin 15 hirveä ja kolme vasaporukkaa joista yhtä vasaa ammuttu mahalle ja kaulaan. Kova ja vaikea tilanne mutta selvisi osin tuurilla ja taidolla ja sitkeydellä.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
tuhola
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004
Viestejä: 20411
Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
| Lähetetty: 17.10.2016 08:01 Viestin aihe: |
|
|
Niin.. Aina puhutaan haavakkojahdista ja miten on verijälkeä ja haavoissaan makaava elukka löytyy sitten jostain. Minusta hirvijahdissa vaikempia tilanteita edustaa yleensä se ku tulee useita hirviä passiin. Monta ukkoa ampuu eikä kukaan ole ihan varma mitä ampui. Mistään ampumapaikalta ei löydy merkkiä ja hirvet hajaantuu ku biljardipallot. Tähän ku lisätään se että kymmenen ukkoa marssii jäljillä ja useita eri koiria ja alueessa vielä muitakin hirviä tuon hajaannutetun lauman lisäksi niin alkaa olla mielenkiintoinen tilanne. Et tiedä etsitkö vasaa, naarasta vai sonnia jne. Et tiedä onko osunut vai ei. Ja mihin mikäkin hirvi on lähtenyt ku ampumapaikoilta menee metriä leveä ukkojen polku suuntaan jos toiseen jne
Vähä tämmönen tilanne oli lauantaina. Kyllä siinä useempi tunti meni setviessä mutta lopuksi tilanne saatiin selväksi. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
RiUDE
Kanta-asiakas
Liittynyt: 24 Maa 2004
Viestejä: 20455
Paikkakunta: Savonlinna
|
| Lähetetty: 17.10.2016 09:23 Viestin aihe: |
|
|
Eikö tuollaisilta ukoilta kannattaisi kieltää ampuminen ensimmäisen pamauksen jälkeen?
_________________
Savo suureksi. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
tuhola
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004
Viestejä: 20411
Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
| Lähetetty: 17.10.2016 09:37 Viestin aihe: |
|
|
| RiUDE kirjoitti: | | Eikö tuollaisilta ukoilta kannattaisi kieltää ampuminen ensimmäisen pamauksen jälkeen? |
Ei siinä tapahtunut mitään tuomittavaa. Olosuhteet teki hommasta sekavan. Laukauksia ammuttiin kolme. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
hOLIC
Kanta-asiakas
Liittynyt: 24 Tam 2013
Viestejä: 760
Paikkakunta: Keski-Pohjanmaa
|
| Lähetetty: 17.10.2016 15:14 Viestin aihe: |
|
|
Kai se eläin tunnistetaan varmasti ennen ampumista?  Mutta hyvä homma että saitte selvitettyä tilanteen, aina ei tuommosia tilanteita saa setvittyä. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
tuhola
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Maa 2004
Viestejä: 20411
Paikkakunta: Etelä-pohjanmaa
|
| Lähetetty: 20.10.2016 21:42 Viestin aihe: |
|
|
Peuraa ammuttu. Juoksi 50m ja kaatui. Ampuja laskeutuu tornista alas ja menee pistämään. Peura nouseekin ylös ja pääsee mettään ilman toista laukausta. Tästä tunti ja olen paikalla. Harmaa liinassa. Verta on hyvin ja ampuja merkannu paikan vielä paperilla. Eikä ole sutattu mitään. Täydellinen alustus. Toteamme että todnäk mahaosuma. 200m mennään koira liinassa. Ei tartte epäillä ollaanko jäljellä. Nenä maassa rauhakseen mennään kunnes edestä kuuluu rytinä ja peura painelee karkuun. Ilmeisesti peura. Tarkastetaan jäljet. Verta on. Joo. Merkataan paikka valkoisella paperilla ja gepsimerkillä. Että jos tulee joku sekaannus niin siitä saadaan jatkaa.. Aivan järjettömän sakeeta metsää tuossa.. Ei muuta koira irti. Koira lähtee jälkeä, mutta jotaki jäljellä tapahtuu siinä kiihkossa ja koira joutuu palata pienen lenkin jälkeen ottamaan vauhtia. Sitte mennäänkin jälki tarkoin ja 200m päästä alkaa haukku. Joka muuttuu vinguttamiseksi. Siellä mennään 20kmh vauhtia ehkä 200m lenkki kunnes haukku jämähtää paikoilleen. Ootan hetken ja menen haukulle.. Peura makaa jo mutta kun pääsen lähemmäs niin jahtaa se yllättävänkin agressiivisesti koiraa. Nappaan koiran kiinni, laitan puuhun ja lopetan jälleen makuulle menneen peuran. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tikkamies
***
Liittynyt: 07 Maa 2004
Viestejä: 1703
Paikkakunta: Etelä-Suomi
|
| Lähetetty: 20.10.2016 22:31 Viestin aihe: |
|
|
Hyvä homma. Suht rohkeeaa ja ennakkoluulotonta käyttää harmaata peurahaavakolla . Käytät kuitenkin ilmeisesti normijahdissakin. Aivan oikeia homma mielestäni.
Kerros oikeen Tuhola tuo edellinenkin sekava tilanne alusta lähtien.Useampi mies ampui jotakin...
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
