Niskalaukaus

[ar]

Joo taas se legendaarinen .308

[JukkaI]

Varmista ennen lopetuslaukausta kaksi asiaa. Älä aiheuta kuulovammaa koiralle/ihmiselle. Katso, että ruhon (pään) läpäissyt luoti ei aiheuta kimmokevaaraa. Tiedän tapauksen jossa suolla hirvikiväärillä lopetuslaukausta ampunut hirvimies vietiin terveyskeskukseen paikattavaksi kimmokkeen takia. Tuolla hieman ylempänä joku vähän naureskeli tätä kimmokevaaraa, mutta se riski on olemassa ainakin jos lopetuslaukaus ammutaan kiväärillä!!
Tuo lopetuslaukauksen paikka edellisissä on mielenkiintoinen. Minulle on opetettu, että piirtää mielessään viivan korvasta silmaan ja ampuu siihen janan keskelle. Kumpi lienee oikeampi???
_________________
Jos väittelet idiootin kanssa, varmista ettei hän tee samoin!

[Elain]

Lopetuslaukauksen tarve kannattaa kokeilla koskettamalla kiväärin piipulla kevyesti hirven silmää ja jos se reagoi, laukaus kannattaa ampua. Kiväärin piipulla siksi, että se on valmiiksi käsillä ja jos tilanne muuttuukin nopeasti, niin pystyy ampumaan nopean laukauksen. Rankaosumassa hirvi pitää päätään pystyssä ja pyrkii pystyyn, mutta takapää ei tottele ja silloin ei tietysti tarvitse arvioida laukauksen tarpeellisuutta. Kannattaa lähestyä hirveä takaa päin ja liikkua rauhallisesti.

Missään tapauksessa ei kannata mennä etupuolelle tai jalkojen väliin vaikka hirvi näyttäisikin olevan kanttuvei. Kun hirvi reuhtoo päätään, niin siinä on yleensä tietty rytmi ja se on aina jonkin aikaa hiljaa paikoillaan ennen kuin alkaa uudestaan. Juuri tuossa vaiheessa on lopetuslaukauksen aika.

Laukausta ei yleensä koskaan pysty ampumaan suoraan takaa päin vaan laukaus ammutaan jommankumman korvan taakse. Sellainen vajaa kämmenen leveys korvan taakse ja suuntaus vinosti niin, että luoti tulisi ulos vastakkaiselta puolelta suurin piirtein juuri leukaluun alapuolelta leukanivelen kohdalta tai vähän sen etupuolelta. Tuolla laukauksella ei pilata trofeeta, lihoja eikä kieltä.

Laukaus kannattaa ampua riittävän läheltä piippua pitkin tähdäten. Jos hallitsee aseensa, niin sen voi ampua myös lonkalta tai kainalosta, silloin suuntaus on itse asiassa helpointa tehdä. Sitäkin kannattaa harjoitella, ennekuin tekee sen jahdissa.

[Hharri]

Itse en mene pyssyllä kokeileen silmää vaikka hirvi näyttäisi olevan "kylmä" en sivulta enkä takaapäin. Ettei käy hirvi päälle.

Jos hirvi pitää pienintäkin liikettä tai ääntä niin niskaan laaki sopivalta turvaetäisyydeltä ettei käy vahinkoo tai jos ei oo sarvia niin ohtaan mäjäytän. Näin teen minä ja joka kerta lopetuslaakin jälkeen hirvi hiljentynyt ennemmin tai myöhemmin

Jos se osuma on keuhkoilla lopetus laaki on aika turha kuten edellä on mainittu, ei se hirvi enään tajua mistään mitään kun aivot ei saa verta ja hirvi on sokkissa, mutta varmuuden vuoksi itse ammun aina lopetus laukauksen.

[Jbear]

Voihan se luoti sieltä suostakin kimmota. ja voinhan minäkin voittaa lotossa. Mutta jos/kun oikeaan paikkaan osuu ei luodilla ole energiaa enää tulla edes hirvestä ulos niin ei sillä kyllä ole paljon potkua kimmotakkaan.
_________________
The worst Part of Cencorship is *** !
Ei kaikkien arvitse olla idiootteja. Riittää ku enemmistö o -> demokrtia

[futari]

Ne on nämä pistoolimiehet, jotka yrittävät kaikin keinoin saada tuon lopetuslaukauksen niin vaaralliseksi, että sitä varten täytyisi saada lupa käsiaseelle. Minusta on kumma, että he yleensä uskaltavat tulla metsään ollenkaan kun se kimmokevaara kiväärillä ammuttaessa on niin hirmuinen.

Itse olen myös käyttänyt aina epävarmoissa tapauksissa tuota kiväärinpiipulla silmään painamista. Jos hirvessä on vielä henkeä tallella, niin silmä reagoi. Ase on kuitenkin siinä tilanteessa nopeasti käytettävissä jos on tarve ampua lopetuslaukaus.

[st]

"Voihan se luoti sieltä suostakin kimmota. ja voinhan minäkin voittaa lotossa. Mutta jos/kun oikeaan paikkaan osuu ei luodilla ole energiaa enää tulla edes hirvestä ulos niin ei sillä kyllä ole paljon potkua kimmotakkaan."

Niin aloittajahan kysyi ampuakko koko- vai puolivaipalla, kyllä sillä fmj:llä energia riittää ja kimmokevaara on todellinen.
Se onko niskalaaki aina tarpeellinen onkin jo eri asia.

[Artsi]

Olen joutunut ampumaan lopetuslaukauksen kahdesti kun viime syksynä ammuin vasan ja tänä syksynä uroksen rankaosumalla tielle. Vasaa jouduin ampumaan sivulta takaraivoon sillä nosteli vielä päätään mutta urosta oli helpompi ampua takaa kaularankaan sillä retkotti aivan kyljellään. Uros ei olisi välttämättä enää karannut mutta takavuosina sattunut tapaus mielessä ammuin kaiken varalta.

Kerran nimittäin sattui että eräs ampuja meni ajon loputtua pistämään toisen ampumaa hirveä eikä hänellä ollut kuin puukko mukana. Päästyään hirven viereen elukka ottikin jalat alleen ja pistäjä jäi hölmistyneenä puukko ojossa katsomaan katoavan luonnonvaran perään.

En tiedä mikä on oikea tapa ampua lopetuslaukaus mutta joku viisas sanoi porukassa että hän ampuu aina kaularangan juureen niin että luoti menee rangan ja ruoka- ja henkitorven läpi ja samalla veret valuu pois eikä tarvii pistää, miten lie.

[Artsan]

tuo edellinen juttuhan on tapahtunut joka hirviporukassa parikymmentä vuotta sitten... ei millään pahalla artsi....tulee vaan mieleen ne lukuisat armeijassa liikkuvat huhut ja puheet joita jotkut kertovat totena silmät kiiluen.

[Nihis]

Ei tarvitse mennä parinkymmenen vuoden taakse. Hurjia juttuja olen minäkin aina kuullut okahaaraosumista, mutta kaksi sellaista sattui ihan tänäkin vuonna ja vieläpä tosi likeltä. Molemmissa tapauksissa jo kuolleelle vaikuttanut hirvi pomppasi ylös. Toinen oli vasa ja toinen oli ihan oikea sarvipää.

[Artsan]

joo kyllähän okahaarake osumasta mahallaan käyntejä sattuu, ei se mikään huhu olekaan. itsekin sain tänä syksynä olla silminnäkijänä kun juuri okahaarake osumasta vasikka putos heti, mutta ei kymmentä sekuntia mennyt kun nousi ylös ja matka jatkui jonkin aikaa. Mutta nämä "...just kun olin puukko toisessa kädessä kyyristymässä pistääkseni sen..." niin on jo ehkä toinen juttu. Mutta tosiaan, jotta tuon välttää niin mikä ettei kannata lojauttaa varmuuden vuoksi ohtaan, jos kattoo että kuulan reikä on vähän liian ylhäällä.

[Artsi]

Olikohan kolme vuotta sitten kun jahdattiin viimeistä aikuista ja ajon päätteeksi eräs kokenut ampuja pääsikin turauttamaan uroshirveä joka kaatui heti nurin. Ampujan lähtiessä laskeutumaan kivääri selässä portaita alas tornista vilkaisi olkansa yli ja huomasi hirven jo nousseen yläs ja jatkavan juoksuaan. Äkkiä kivääri selästä (308) ja heittolaukaus pakenevan elikon jälkeen, pomo osallistui viereisestä tornista myös tulitukseen (30-06) vaikka matkaa olikin se parisataa metriä. Uros ei hidastellut vaan kaahasi kolmannen passin vierestä yli passilinjan, ampuja ei voinut ampua sillä ei ollut varma mitä elikkoa viereiset olivat tulittaneet. Pari tuntia myöhemmin urokseen saatiin osuma (45-70?) reiteen jolloin vauhti hyytyi sen verran että sama ampuja sai aikaiseksi tappavan osuman.
Mitä opimme tästä tarinasta? Sen että kuolleeksi luultukin voi vielä juosta ja ampumaharjoittelusta on hyötyä. (syksyllä käytiin porukalla ampumaharjoituksissa, miten huonosti olisikaan osuttu jos ei oltaisi harjoiteltu?! Hirvessä oli muuten osuma okahaarakkeilla ja kaksi raapaisua perseellä + tappava laukaus)

[338 Lapua Magnum]

Monet väittää että lopetettaessa pistooli on turvallinen väline.......miksi Practical miehet käyttää suojalaseja? Eikös pistooli ole kokovaippa luodeilla jopa vaarallisempi kimmokkeille kuin se perus 308 hirviluodilla? En tiedä kun en ole kokeillut mutta arvelin vaan.

Itse paria poikkeusta lukuunottamatta aina ampunut lopetukset, Koira pois, ihmiset pois (jos ehtii pällistelemään joku ajomies) Ja päänkatkaisu kohtaan tai otsaan miten se pää sattuu olemaankin, aina on kumminkin kuollut viimeistään tähän lopetukseen.

[Artsan]

Artsi

kuten jutussasi oli käynyt, että hirvi putoaa laakista paikalleen on kyllä just niin perusvirhe kuin olla ja osaa, että heti lähdetään pukista laskeutumaan. Saa olla kuinka monta vuotta tahansa metällä ollut mutta jos tuon virheen tekee niin vielä pitää istua passissa ja kauan että voi sanoa "että kyllä minä tiedän". Itse olen istunut passissa kiväärin kanssa toistakymmentä vuotta, en esitä kaikkitietävää, mutta toisinkin voi vastaavassa tilanteessa toimia. Kun olen hirveä ampunut ja se tippuu paikalleen, niin heti uuttaa kuulaa valmiiksi ja ampumavalmiina ristikon läpi tarkaillu nouseeko hirvi vai mitä tekee. Joo, aina ei hirveä näe vaikka se olisi kaatunut paikalleen, mutta näkee jos nousee. Jos elukka ei viidessä minuutissa rupee nousemaan niin voi varovasti ruveta ajattelemaan osuneensa kunnolla rankaan ja että hirvi ei enää karkaa. Jos hirvi kaatuu heti, eli ei ota edes hapuilevaa askelta, niin harvoin osuma löytyy keuhkoilta tai jos on ottanut keuhkoihin niin sitten niin ylös että on ottanut myös rankaan. Eli osuma on rankassa (tai päässä) tai sitten kyseessä on okahaaralaukaus, josta hirvi yleensä nousee.

Mutta hyvä jos tuon tarinasi jälkeen viimeistään opitte. Minun mielestäni sinne kaadolle ei ole mikään kiire jos on kuvitellut osuneensa keuhkoille tai jos hirvi putoaa paikalleen, niin vielä vähemmän kiirettä. Tämän takia ei ole tullut juuri armonlaukauksia ammuttua, ovat olleet yleensä vainajia kun paikalle olen ehtinyt. (tästähän koko viesti ketjussa tais olla alun perin kyse) Älä vedä Artsi herneitä nenään jutustani, mutta minua vituttaisi lähteä tämmöisen haavakon perään, jos joku toimisi noin kuten teidän porukassa oli tehnyt. Oletan siis että hirvi oli pudonnut suht näkyville, koska ukko maasta vielä ampui heittolaukauksia.

[Artsan]

Artsi kirjoitti: "syksyllä käytiin porukalla ampumaharjoituksissa, miten huonosti olisikaan osuttu jos ei oltaisi harjoiteltu?! Hirvessä oli muuten osuma okahaarakkeilla ja kaksi raapaisua perseellä + tappava laukaus)..."

Niinpä, kyllä harjoittelu kannattaa kun jo kinkuille on osuttu. Jos ette olisi harjoitelleet lainkaan, niin ehkä raapasuja ei olisi tullut ensimmäistäkään ja tuo tappava laakikin olisi mennyt ohi. Hyötyä on ollut ilmiselvästi. Olisi mennyt siis se okahaaralaukauskin puhtaasti ohi niin ei olisi tarvinnut sen perässä juosta.