| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
 Lähetetty: 14.05.2011 12:24 Viestin aihe: |
 |
|
| MtJ kirjoitti: |
Tämä onkin mielenkiintoinen homma. Nimittäin, lääkitään mieltä "terveeksi". Olisin kovin kiinnostunut näiden lääkkeiden todellisista hyödyistä - onko niitä? Mitenkähän on, kuinka paljon mielialalääkkeiden hyötyjä on puntaroitu nuorilla ihmisillä ja onko näiden haitoista tehty kattavaa tutkimusta juuri missään? Epäilen kovasti esimerkiksi Prozacin hyötyä alle 25-vuotiaille, varsinkin meillä Suomessa, jossa tyypillisin tapa lääkitä ihmistä on heittää se pilleripurkki kouraan ja pyytää noudattamaan annostusta. Em. linkissä onkin hieman purettu auki haittavaikutuksia, joskaan lääkkeiden vaikutusta itsemurhariskiin tai äärimmäiseen väkivaltaan ei ole ilmeisesti tutkittu. Maailmanlaajuisesti kuuluisa ääritapaus tästä on tietysti Columbinen verilöyly, jossa tekijät olivat syöneet lääkettä nimeltä Zoloft. Suomessa tätä ainetta (sertraliinia) myydään ainakin nimillä Sertralin ja Zoloft. |
Siitä, että onko mielialalääkkeiden vaikutusta pohdittu ja onko niistä alle 25-vuotiaille hyötyä, tutkivat maailmalla hyvin korkeasti koulutetut tutkijat. Psykologian, neurologian yms. erikoislääketieteen edustajat, professorien johtamissa tutkimusryhmissä. Lisäksi korkeasti koulutetut lääkärit suomessa tutkivat asiaa ja teeman ympärillä on jatkuvaa kehitystyötä ja tutkimusta. Lääkeiden kaikkia haittavaikutuksia tutkitaan erittäin tarkasti ja niille on asetettu tarkat kriteerit. Vieläpä lääkkeet, joista saa Kelalta korvaukset ovat sellaisia, jotka ovat näyttäneet kyntensä pidemmällä aikavälillä. Uusia - tutkimusvaiheessa olevia - lääkkeitä ei Kela-korvaavuus koske.
Tietyillä mielialalääkkeillä on niiden alkuvaiheessa todettu olevan itsetuhoisuutta lisääviä vaikutuksia, mutta ne vähenevät n. 2-4vk:n aikana, jolloin ko. lääkeiden positiiviset vaikutukset alkavat näkyä. Tällöin lääkkeen vaikutus on mielialaa kohottava (muun muassa), joka taas vähentää itsetuohoisuutta.
Lääkärien (perusterveydenhuollossa) tietämys kieltämättä on lääkityksestä vaillinainen, mutta lisääntyy jatkuvasti. Ei kuitenkaan niin vaillinainen, että he määräisivät lääkkeitä (puhun siis mielialalääkkeistä, joihin viittaat) masennustilan hoitoon. Lääkärien käyttämissä hoitosuosituksissa jonkin verran tulee ottaa myös huomioon asiakkaan (pohdinnassasi nuoren) väkivaltataipumus/agressio, mutta taitaa olla mahdotonta yrittää seuloa potenttiaalisia koulusurman tekijöitä, kun he ovat niiiiin marginaalissa ja tärkeintä lääkärin kannalta on tehdä oikea diagnoosi ja löytää siihen sopiva lääkitys.
| MtJ kirjoitti: |
Itseäni hiukan ihmetyttää tämä lääkitseminen ja pillereiden määräily jokaiseen mielenterveyden vaivaan. Voi nimittäin olla niinkin, että nykyään kenelläkään ei ole aikaa tai halua kuunnella toista ihmistä. Lyödään pillerit kouraan ja saadaan sillä keskimäärin rauhallisempi, onnellisempi ja yhteiskuntakelpoisempi yksilö, poistamalla tai lamaannuttamalla epätoivotut tunteet ihmiseltä lääkkeillä. |
Tämä ihmisen persoonallisuuden muutos (jos ei ajatella mielialan muutoksena) keskimäärin rauhallisemmaksi, onnellisemmaksi, yhteiskuntakelpoisemmaksi poistamalla tai lamaannuttamalla epätoivotut tunteet lääkkeillä on melkeinpä mahdotonta. Lääkkeet, joihin aikaisemmin viittasit eivät kykene tähän. Tämän kaltaisiin vaikutuksiin päästään muilla keinoin, ei ko. lääkityksen avulla.
Itse olen myös sitä mieltä, että joissain tapauksessa lääkkeitä myönnetään liian herkästi, mutta toisaalta on myös kokemuksia että joskus jätetään selvissä tapauksissa myös lääkkeet määräämättä. Potilaalla on myös (joskus harmittavasti) oma mahdollisuutensa joko kieltäytyä tai sitten hän voi jättää lääkkeen yksinkertaisesti ottamatta. Pillerit kouraan ja kotiin -ajattelu on kyllä persiistä, mutta nuorten kohdalla perusterveydenhoidossa oleva lääkäri ei oikein voi muutakaan. Kyseessä on rahan puute ja toiminnasta on omat ohjeistuksensa. Masennuksen yms. hoito on kallista, jos se tehdään heti, nopeasti ja tehokkaasti. Tietysti se voi tulla paljon kalliimmaksi nykyisellä hoitokäytännöllä, mutta sille ei oikein tahdo voida mitään.
Columbinen verilöylystä vielä sen verran, että mielestäni on hyvä, että kaverille oli Zoloftit määrätty, mutta en tiedä söikö hän niitä. Annostus oli ehkä liian pieni ja lääkkeen aloittamisesta ehkä liian lyhyt aika. Toisaalta saattoi olla, että kaverin diagnosointi oli epäonnistunut ja toisentyyppisistä lääkkeistä olisi ollut enemmän hyötyä. Kuitenkaan en usko, että tuo Zoloft olisi mitenkään avain ongelmaan, siis niinpäin, että olisi laukaissut hirmutyöt.
Lääkitys on tarpeellista nuorten kohdalla. Vielä tärkeämpää on koulusurmien kohdalla puhua hyvän oppilashuollon merkityksestä, jossa kaikkien: opettajien, kuraattorien, opinto-ohjaajien, kouluterveydenhuollon, kodin, opiskelijan yms. tahojen pitäisi olla hereillä ja valmiita auttamaan ja reagoimaan nuorten ongelmiin. Myös niiden nuorten, jotka eivät ole vaaraksi muille, mutta kuitenkin oireilevat ja voivat huonosti. En kuitenkaan missään nimessä itse hyväksy sitä ajatusta, että edelllä mainituista lääkkeistä olisi haittaa nuorten mielenterveysongelmien ratkaisussa, asia on kuitenkin monimutkainen. Ajatus on vähän sama kuin se, ettei ase itsessään ole kuin työkalu, käyttäjä päättää miten sitä käyttää. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
ioni
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Tam 2008
Viestejä: 7663
Paikkakunta: Keski-Suomi / Pohjois-Pohjanmaa
|
| Lähetetty: 14.05.2011 12:39 Viestin aihe: |
|
|
| firebucket kirjoitti: | | Lääkitys on tarpeellista nuorten kohdalla. Vielä tärkeämpää on koulusurmien kohdalla puhua hyvän oppilashuollon merkityksestä, jossa kaikkien: opettajien, kuraattorien, opinto-ohjaajien, kouluterveydenhuollon, kodin, opiskelijan yms. tahojen pitäisi olla hereillä ja valmiita auttamaan ja reagoimaan nuorten ongelmiin. Myös niiden nuorten, jotka eivät ole vaaraksi muille, mutta kuitenkin oireilevat ja voivat huonosti. |
Oppilashuoltoryhmä on moniammatillinen työryhmä joka kykenee käsittelemään hyvinkin monenlaisten nuorten ja lasten ongelmia. Tänä päivänä opettajat osaavat jo aika hyvin käyttää tätä työkalua. Hiljaisten, ns. peruskilttien oppilaitten kohdalla ongelmaksi tietysti muodostuu riittävän aikainen havaitseminen. Aineenopettaja ei välttämättä tunne oppilaitaan riittävästi näissä tapauksissa. Alakoulussa luokanopettaja ja yläkoulussa luokanvalvoja tai -ohjaaja on tärkeässä asemassa.
Olen ollut mukana käsittelemässä kahta vaikeaa tapausta joissa koulu toimi täysin oikein ja oppilashuoltoryhmä teki tarvittavat toimenpiteet, mutta varsinainen hoito tyssäsi, ainakin aluksi, resurssipulaan. Kunnan omat mielenterveyspalvelut olivat riittämättömät ja johtivat kuukausien odottamiseen. Toisessa tapauksessa nuori olisi haluttu lähettää sairaalakouluun, mutta resurssipula esti tämän. Minulla ei ole tiedossa miten näissä tapauksissa lopulta kävi, mutta alku ei kyllä hyvältä näyttänyt. Rajanveto kiireellisen tai vakavan ja lievän välillä voi olla joskus rahastakin kiinni. Ko. tapaukset ovat ajalta ennen kouluampumisia. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
| Lähetetty: 15.05.2011 01:58 Viestin aihe: |
|
|
| ioni kirjoitti: | | Olen ollut mukana käsittelemässä kahta vaikeaa tapausta joissa koulu toimi täysin oikein ja oppilashuoltoryhmä teki tarvittavat toimenpiteet, mutta varsinainen hoito tyssäsi, ainakin aluksi, resurssipulaan. Kunnan omat mielenterveyspalvelut olivat riittämättömät ja johtivat kuukausien odottamiseen. Toisessa tapauksessa nuori olisi haluttu lähettää sairaalakouluun, mutta resurssipula esti tämän. Minulla ei ole tiedossa miten näissä tapauksissa lopulta kävi, mutta alku ei kyllä hyvältä näyttänyt. Rajanveto kiireellisen tai vakavan ja lievän välillä voi olla joskus rahastakin kiinni. Ko. tapaukset ovat ajalta ennen kouluampumisia. |
Eikä resurssointi sen jälkeen ole mitenkään erityisesti muuttunut. Samalla tavalla ohjaus tapahtuu nykyisinkin, mutta ehkä päivystystapauksien kohdalla tuo M1 -lähete on aivan vähän hellinnyt helpommalla. Erityisesti niissä tapauksissa, joissa on ollut puhe aseista tai selkeästi itsetuhoisuudesta.
Isommilla paikkakunnilla oppilashuoltoryhmät toimivat jotenkin, mutta pienten paikkakuntien väki ei välttämättä edes tiedä koko ryhmän olemassaoloa. En rupea arvaamaan, kun en tiedä, mutta pohdin että pienillä paikkakunnilla voi kuitenkin tarttuminen olla nopeampaa, koska yleinsä nuoren asiat ovat jo entuudestaan paremmin tunnetut. Mitenköhän asia eteni Jokelassa tai Kauhavalla? Onko tullut vastaan tietoa heidän oppilashuoltoryhmistään. Ehkä vähän väärä foorumi kysyä, pitääpä pohtia töissä... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
ioni
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Tam 2008
Viestejä: 7663
Paikkakunta: Keski-Suomi / Pohjois-Pohjanmaa
|
| Lähetetty: 15.05.2011 12:06 Viestin aihe: |
|
|
| firebucket kirjoitti: | | Mitenköhän asia eteni Jokelassa tai Kauhavalla? Onko tullut vastaan tietoa heidän oppilashuoltoryhmistään. Ehkä vähän väärä foorumi kysyä, pitääpä pohtia töissä... |
Tapauksiin virallisesti liittymättömien tahojen lienee mahdotonta saada tietoa. Jollakin tasollahan ainakin toista tapausta oli koulussa käsitelty. En jaksa muistaa keiden toimesta tai että mikä oli lopputulema noissa käsittelyissä.
Toinen edellä mainitsemistani tapauksista tapahtui erittäin pienessä kunnassa. Siellä kyllä oli koulun oppilashuolto hallussa juuri niinkuin kuuluu. En jaksa uskoa että enää tänä päivänä ko. työryhmä olisi huonossa jamassa tai jopa olematon missään koulussa. Näin siis arvelen. Tietoa minulla ei ole. Tiedän opettajakunnan arvostavan oppilashuoltoryhmää suuresti sillä sen vuoksi kenenkään ei tarvitse painiskella ongelmaisten oppilatten kanssa yksin yhtään kauempaa kuin kokee tarpeelliseksi. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Johan Nyton
Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Maa 2010
Viestejä: 1221
|
| Lähetetty: 15.05.2011 12:17 Viestin aihe: |
|
|
| firebucket kirjoitti: | | ioni kirjoitti: | | Olen ollut mukana käsittelemässä kahta vaikeaa tapausta joissa koulu toimi täysin oikein ja oppilashuoltoryhmä teki tarvittavat toimenpiteet, mutta varsinainen hoito tyssäsi, ainakin aluksi, resurssipulaan. Kunnan omat mielenterveyspalvelut olivat riittämättömät ja johtivat kuukausien odottamiseen. Toisessa tapauksessa nuori olisi haluttu lähettää sairaalakouluun, mutta resurssipula esti tämän. Minulla ei ole tiedossa miten näissä tapauksissa lopulta kävi, mutta alku ei kyllä hyvältä näyttänyt. Rajanveto kiireellisen tai vakavan ja lievän välillä voi olla joskus rahastakin kiinni. Ko. tapaukset ovat ajalta ennen kouluampumisia. |
Eikä resurssointi sen jälkeen ole mitenkään erityisesti muuttunut. Samalla tavalla ohjaus tapahtuu nykyisinkin, mutta ehkä päivystystapauksien kohdalla tuo M1 -lähete on aivan vähän hellinnyt helpommalla. Erityisesti niissä tapauksissa, joissa on ollut puhe aseista tai selkeästi itsetuhoisuudesta.
Isommilla paikkakunnilla oppilashuoltoryhmät toimivat jotenkin, mutta pienten paikkakuntien väki ei välttämättä edes tiedä koko ryhmän olemassaoloa. En rupea arvaamaan, kun en tiedä, mutta pohdin että pienillä paikkakunnilla voi kuitenkin tarttuminen olla nopeampaa, koska yleinsä nuoren asiat ovat jo entuudestaan paremmin tunnetut. Mitenköhän asia eteni Jokelassa tai Kauhavalla? Onko tullut vastaan tietoa heidän oppilashuoltoryhmistään. Ehkä vähän väärä foorumi kysyä, pitääpä pohtia töissä... |
Pahimmassa tapauksessa hullun pitää teoillaan todistaa että hänen täytyy päästä saamaan hoitoa ja vieläpä suojaisemmalta suljetulta osastolta. Muutaman tapauksen muistan lehtien otsikoista. Yhdessä niistä avohoitoon passitettu puukotti nuoren urheilijatytön hengiltä. Ainoana motiivina oli se että hän halusi tehdä sellaisen teon että taatusti pääsee hoitolaitokseen. Ja, näin pääsi. Samanlainen taisi olla jossain lähiöjunassa sattunut kirveellä surmaaminen. Avohoidossa ollut henkilö otti repustaan kirveen ja löi sillä takaapäin täysin ennalta aavistamattoman matkustajan päähän.
Tällaiset tapaukset ovat varsin samanlaisia kuin koulusurmien "laajennetut itsemurhat". Jo ilman suurempia psykologian koulutuksia on helppo ymmärtää tapausten taustoja. Kyseessä ei ole mikään sattuma vaan ne ovat erittäin hyvin ja pitkään suunniteltuja sekä tarkoitushakuisia. Tekojen motiivitkin on erittäin selkeä. Sairas ihminen on vakaasti päättänyt lopettaa elämänsä. Hän tiedostaa (enemmän tai vähemmän johdonmukaisesti) myös ne tekijät jotka ovat johtaneet hänen elämänsä ja unelmiensa tuhoutumiseen.
Tehdessään lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen luopua omasta elämästään hän kokee saaneensa täydellisen koskemattomuuden sekä oikeuden rangaista kaikkia niitä jotka ovat (suoranaisesti tai välillisesti) osallistuneet hänen oman elämänsä tuhoutumiseen. Silläkään ei enää ole sairaassa mielessä merkitystä vaikka teot käytännössä kohdistuvat ulkopuolisiin ihmisiin. Joka tapauksessa yhteiskunta saa rangaistuksen häneen kohdistuneesta korjaamattomasta epäoikeudenmukaisuudesta.
Kaikkiin näihin on yhteistä että kuoleman sairaalle ihmiselle annetaan ajatusmaailmaan ja mielialaan vaikuttavia lääkkeitä sekä hänet jätetään hoitamaan itse itseään. Siis miettimään yksinään ratkaisua elämäänsä, sairauteensa sekä tulevaisuutensa. Ja, vielä kakkine, sairauden ja lääkityksen mukanaan tuomien, enemmän ja/tai vähemmän, harhaisten ajatusten kanssa.
Varmasti jotain muutakin olisi voitu tehdä potilaan hyväksi.
_________________
Kun katson vihreitä näen punaista.. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
| Lähetetty: 15.05.2011 15:35 Viestin aihe: |
|
|
| ioni kirjoitti: | | Tapauksiin virallisesti liittymättömien tahojen lienee mahdotonta saada tietoa. Jollakin tasollahan ainakin toista tapausta oli koulussa käsitelty. |
Joo, varmasti virallista tietoa ei saa, mutta itse Keski-Pohjanmaalla erään oppilaitoksen oppilashuoltoryhmään kuuluvana pitää kysäistä, että onko tuttuja siellä. Ehkä jotain voivat yleisellä tasolla kertoa. Toisaalta en tiedä, tarvitseeko tätä tietoa olla. Jotkut asiat saavat jäädä tietämättäkin, kieltämättä kyllä vähän kiinnostaa.
| ioni kirjoitti: | | Siellä kyllä oli koulun oppilashuolto hallussa juuri niinkuin kuuluu. En jaksa uskoa että enää tänä päivänä ko. työryhmä olisi huonossa jamassa tai jopa olematon missään koulussa. Näin siis arvelen. Tietoa minulla ei ole. |
Edelleen oppilashuoltoryhmään kuuluvana tiedän, että omalla alueellani toisissa kouluissa on erittäin hyvää ja kauan kehitettyä toimintaa. Samalla toisissa kouluissa ei ole "minkäänlaista" oppilashuoltoryhmää, niitä kyllä kehitetään ja nyt se on helpompaa, kun ei tarvitse kaikkea tehdä alusta, mutta todellisuudessa se on kyllä varsin lapsen kengissä olevaa toimintaa. Toisaalta pienillä paikkakunnilla ei työryhmän välttämättä tarvitse olla kovin iso. Yksikin hyvä, motivoitunut ja ammattitaitoinen ihminen pystyy tekemään paljon. Joskus jopa paljon enemmän kuin suurempi työryhmä.
| Johan Nyton kirjoitti: | | Pahimmassa tapauksessa hullun pitää teoillaan todistaa että hänen täytyy päästä saamaan hoitoa ja vieläpä suojaisemmalta suljetulta osastolta. |
Tämä on varmaankin samanlainen ilmiö, kuin se, että jotkin rikolliset uusivat rikoksensa vain, jotta pääsisivät takaisin kiven sisään. Laitostuminen on turvallista, jos ulkomaailma pelottaa. Koulusurman tehneet nuoret Suomessa eivät olleet "laitostuneita", mutta on varmaan totta, että tulevaisuudessa näitäkin tapauksia voi tulla. En ehkä samaan kategoriaan laittaisi.
[quote="Johan Nyton"]Kyseessä ei ole mikään sattuma vaan ne ovat erittäin hyvin ja pitkään suunniteltuja sekä tarkoitushakuisia. | Lainaus: |
Tämä on totta koulusurmissa, mutta noiden laitostuneiden ja sinne takaisin pyrkivien ihmisten kohdalla ei todennäköisesti näin ole. Muistaisin siitä metrossa tapahtuneesta kirvessurmasta, että miehellä taisi olla skitsofrenia (ehkä iltalehden tekemä diagnoosi, joten en ole varma), mutta ainakin psykoottinen hän muistaakseni oli. Psykoottinen ihminen ei taas ole kovin otollinen tekemään suunnitelmallisia ja pitkään harkittuja, organisoituja murhia. Ehkä joku, mutta hieman yleistäen ajattelisin itse, että suhteellisen älyllisesti orientoitunut ihminen, joka sairastaa esim. masennusta tms. ahdistusta sisällään pitävää tilaa voi käyttää suunnittelua, miettimistä ja asian parissa touhuamista itseään rauhoittavana tekemisenä. Toisin sanoen tarkoitan, että ahdistuneen tai masentuneen ihmisen oloa helpottaa se, että hän tekee jotain, mikä poistaa ko. tilaa. Muistaakseni puhutaan ihan lääketieteellisestikin välttämiskäyttäytymisestä, eli tunteiden siirtämisestä johonkin toiseen, ei niin ahdistavaan asiaan. Tällöin myös arjen normaalit rutiinit muuttuvat siten, että ihminen ei tee enää niitä asioita, joita on ennen tehnyt.
Tämähän on toisaalta sitä keittiöpsykologiaa, jota voidaan kaikki harrastaa. En varmaksi voi sanoa, että näin on, mutta näin olen itse asiaa miettinyt.
[quote="Johan Nyton"]Kaikkiin näihin on yhteistä että kuoleman sairaalle ihmiselle annetaan ajatusmaailmaan ja mielialaan vaikuttavia lääkkeitä sekä hänet jätetään hoitamaan itse itseään. Siis miettimään yksinään ratkaisua elämäänsä, sairauteensa sekä tulevaisuutensa. Ja, vielä kakkine, sairauden ja lääkityksen mukanaan tuomien, enemmän ja/tai vähemmän, harhaisten ajatusten kanssa. |
Tässä olen erimieltä siltä osin, että ei heitä voi jättää lääkitsemättäkään. Se olisi jo eetisestikin täysin väärin, koska kuten mainitset he ovat sairaita. Se, miten lääkitään ja miten muuten autetaan on toinen kysymys. Itse en ole tyytyväinen avohuollon tukitoimiin monenkaan ihmisen kohdalla. Toisaalta näyttää olevan trendinä, että pakolla hoitaminen on tulevaisuudessa entistä vaikeampaa. Esim. Ruotissahan tehtiin päätös, että ihmistä ei voi pakolla hoitaa, eli heillä ei lääkäri voi pakkohoitopäätöstä tehdä. Ongema on se, ettei mielestäni kaikki ihmiset voi päättää omasta hoidostaan. Ihmisen pakkohoito on varsin perusteltua joissain tapauksissa. Onneksi tämä ei täysin koske nuoria, edes Ruotsissa, mutta ohjaahan tämä varmaan jonkin verran asenteita.
Niin ja lääkkeiden ei tulisi tuottaa harhoja, jos lääke on oikea ja annostus pitää. Lisäksi se lääke pitää vielä ottaa. Jotkin lääkkeet toki aiheuttavat harhoja, mutta silloin ne ovat väärät ko. potilaalle ja lääkärillä tulisi olla suurempi vastuu hoidosta. Eipä niihin varmaan jälkikäteen puututa. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
| Lähetetty: 15.05.2011 15:39 Viestin aihe: |
|
|
Meni tuosa edellisessä viestissä lainaukset jotenkin väärin, huomioikaa se lukiessanne, ettei tule väärää käsitystä kuka sanoi ja mitä sanoi  |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
MtJ
Kanta-asiakas
Liittynyt: 17 Tou 2004
Viestejä: 10001
|
| Lähetetty: 15.05.2011 20:38 Viestin aihe: |
|
|
| Lainaus: | | Tietyillä mielialalääkkeillä on niiden alkuvaiheessa todettu olevan itsetuhoisuutta lisääviä vaikutuksia, mutta ne vähenevät n. 2-4vk:n aikana, jolloin ko. lääkeiden positiiviset vaikutukset alkavat näkyä. Tällöin lääkkeen vaikutus on mielialaa kohottava (muun muassa), joka taas vähentää itsetuohoisuutta. |
Koska mitä ilmeisimmin omaat asiantuntemuksen ja laajan tältä alalta, kysynpä nyt vielä tuohon liittyen, että kuinka henkilöön vaikuttaa esimerkiksi epäsäännöllinen em. lääkkeiden syöminen? Enemmänkin itselleni tiedoksi, tarkoitus ei ole osoittaa sormella ja riekkua, että hähää, siinä se syy on.
| Lainaus: | | Jotkin lääkkeet toki aiheuttavat harhoja, mutta silloin ne ovat väärät ko. potilaalle ja lääkärillä tulisi olla suurempi vastuu hoidosta. Eipä niihin varmaan jälkikäteen puututa. |
Käytäntö on minun ymmärtääkseni aika kirjavaa maassamme, ainakin mitä olen vasta toiseen kuntaan muuttaneena saanut huomata. Edellisessä kunnassa lääkärillä oli huomattavasti vähemmän aikaa per potilas, eikä se voi olla vaikuttamatta "lopputulokseen". Tästä esimerkiksi itseni passitus kotiin 40,6 asteen kuumeessa, koska syytä kuumeelle ei löydetty 
(Tosin löydettiin seuraavana päivänä vakituisen lääkärin tultua töihin. Kysyi vakavalla naamalla, että millä tulit ja kun kerroin kävelleeni, sanoi, että sinun tilassasi olevat ovat yleensä osastolla tarkkailussa, aamulla kuume oli 39,7. Vaiva onneksi löytyi lopuksi, mitä ilmeisimmin  ).
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Johan Nyton
Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Maa 2010
Viestejä: 1221
|
| Lähetetty: 15.05.2011 20:49 Viestin aihe: |
|
|
| firebucket kirjoitti: |
Tässä olen erimieltä siltä osin, että ei heitä voi jättää lääkitsemättäkään. Se olisi jo eetisestikin täysin väärin, koska kuten mainitset he ovat sairaita. Se, miten lääkitään ja miten muuten autetaan on toinen kysymys. Itse en ole tyytyväinen avohuollon tukitoimiin monenkaan ihmisen kohdalla....
....Niin ja lääkkeiden ei tulisi tuottaa harhoja, jos lääke on oikea ja annostus pitää. Lisäksi se lääke pitää vielä ottaa. Jotkin lääkkeet toki aiheuttavat harhoja, mutta silloin ne ovat väärät ko. potilaalle ja lääkärillä tulisi olla suurempi vastuu hoidosta. Eipä niihin varmaan jälkikäteen puututa. |
Ei tietenkään saa jättää lääkitsemättä. Tarkoitin vain sitä että lääkkeen antamisen lisäksi tarvitaan paljon muutakin lääkärin valvomaa hoitoa. Mielenterveyden hoitaminen vaatii hieman erilaista hoitoa kuin jonkin haavan tikkaaminen. Tämä seikka tuli vahvasti esille myös koulusurman tekijöiden vanhempien taholta. Siis hoitona oli se että annettiin nuorelle avokätisesti lääkereseptejä ja sitten vain näkemiin. Varsinaiseen, hoitavan henkilön vastaanottoon ei saanut varattua edes aikoja. Puhumattakaan että olisi päässyt ihan keskustelemaan sairaudestaan lääkärin kanssa.
_________________
Kun katson vihreitä näen punaista.. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
perisofeus
Kanta-asiakas
Liittynyt: 25 Lok 2006
Viestejä: 6147
Paikkakunta: Rovaniemi
|
| Lähetetty: 16.05.2011 08:43 Viestin aihe: |
|
|
| TAK85 kirjoitti: | | Eiköhän se ole lopetettu myös käytännössä. Luulen nähneeni siellä mustan miehen presidenttinä. Vai oliko se vain unta. |
Obama on myös 50% valkoinen.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
| Lähetetty: 16.05.2011 19:25 Viestin aihe: |
|
|
| MtJ kirjoitti: | | Koska mitä ilmeisimmin omaat asiantuntemuksen ja laajan tältä alalta, kysynpä nyt vielä tuohon liittyen, että kuinka henkilöön vaikuttaa esimerkiksi epäsäännöllinen em. lääkkeiden syöminen? Enemmänkin itselleni tiedoksi, tarkoitus ei ole osoittaa sormella ja riekkua, että hähää, siinä se syy on. |
Erittäin hyvä kysymys kyllä. Viittasinkin jo aikaisemmin tähän ongelmaan (mutta meni tuonne lainauksien sekaan jotenkin hassusti), eli iso ongelma nähdäkseni on joissain tapauksisa juurikin se, että potilas saa itse päättää ottaako lääkkeet vai ei. Jotkut lääkkeet mitä ilmeisemmin lisäävät erittäin paljon itsetuhoisuutta ja agressiota silloin kun niitä tankataan epäsäännöllisesti. Aikaisemmin viitattuihin serotoniinilääkkeisiin liittyy vielä se, että jos niitä syö epäsäännöllisesti ahdistuksen yms. oireiden lisäksi lisääntyy myös fyysinen paha olo. Esim. päänsärky, huimaus jne. Jos lääkäri määrää jonkin lääkkeen, niin se pitäisi kyllä ottaa sillä annostuksella, millä ohjeistetaan ja melkeinpä siihen kellonaikaan kun sanotaan. Toiset serotoniinilääkkeet väsyttävät joitakin ja samat lääkkeet piristävät ihan hetkellisestikin toisia, ikään kuin silloin kun ei pitäisi. Näin ollen se oikean lääkkeenkään löytyminen ei ole automaatio.
Joidenkin nuorten kohdalla voidaan joutua kokeilemaan kahdeksaakin (ehkä useampaakin) eri lääkitystä, ennen kuin se oikea löytyy, riippuen ongelmasta.
Tämä OIKEAdiagnosointi ja lääkityksen aloittaminen on ongelmallista ja siinä järjestelmä kyllä kusee, jos jossain. Kerotkin siitä:
| MtJ kirjoitti: | | Käytäntö on minun ymmärtääkseni aika kirjavaa maassamme, ainakin mitä olen vasta toiseen kuntaan muuttaneena saanut huomata. Edellisessä kunnassa lääkärillä oli huomattavasti vähemmän aikaa per potilas, eikä se voi olla vaikuttamatta "lopputulokseen". Tästä esimerkiksi itseni passitus kotiin 40,6 asteen kuumeessa, koska syytä kuumeelle ei löydetty |
Jos lääkäri ei löydä ongelmaan ratkaisua käy noin, jos on ongelma se pitäisi tutkia. Autokorjaamollakaan harvoin lähetetään jarrutonta autoa kotiin, koska ei nyt oikein tiedetä, missä se vika on.
Mielenterveysongelmainen nuori väärällä lääkityksellä ja puutteellisella seurannalla on altis a) itsetuhoiselle käytökselle b) lääkkeiden itsenäiselle lopettamiselle c) sivuvaikutuksista kärsimiselle d), e), f) ... jne.
| Johan Nyton kirjoitti: | | Ei tietenkään saa jättää lääkitsemättä. Tarkoitin vain sitä että lääkkeen antamisen lisäksi tarvitaan paljon muutakin lääkärin valvomaa hoitoa. Mielenterveyden hoitaminen vaatii hieman erilaista hoitoa kuin jonkin haavan tikkaaminen. Tämä seikka tuli vahvasti esille myös koulusurman tekijöiden vanhempien taholta. Siis hoitona oli se että annettiin nuorelle avokätisesti lääkereseptejä ja sitten vain näkemiin. Varsinaiseen, hoitavan henkilön vastaanottoon ei saanut varattua edes aikoja. Puhumattakaan että olisi päässyt ihan keskustelemaan sairaudestaan lääkärin kanssa. |
+1
Itselläni saman suuntaisia kokemuksia jatkuvasti. Vaikka olen huomannut, että lähes päivittäin kun teemme yhteistyötä lääkärien kanssa ja sitä kautta he ovat oppineet luottamaan meidänkin arvioon jää välillä joku selvästi (meidän mielestämme) puutteellisen terveydenhuollon laiminlyömäksi. Mutta myös lääkärit monesti pahoittelevat että ei ole aikaa nyt tähän, ja voi voi, kun se seuraava aika olisi kolmen viikon päästä. Ei ne sitä piruuttaan tee, mutta resurssipula on valtava. Tässä säästetään väärässä paikassa ja sitten me aselajien harrastajat kärsimme niistä esim. uuden aselain kiristyksinä.
Mutta joo: lääkkeistä mielenterveyden hoitamisessa on paljon vääränlaisia käsityksiä. Yksi yleisimpiä taitaa olla se, että persoonallisuus muuttuu ja potilas ei enää ole oma itsensä tms. Lisäksi tuo agressiivisuus jne. mutta se on aika harvinaista todellisuudessa (en löytänyt mitään tilastoa, eli meen MUTU:lla). Ongelmallisempaa on juurikin se, että lääkkeitä jätetään ottamatta, otetaan liikaa kun otetaan tai muuta hölmöä. Liityin tähän ketjuun keskustelevaksi osapuoleksi juuri sanoakseni noiden lääkkeiden tärkeydestä, mutta tiedän kyllä, että niihin liittyy myös paljon ongelmia. Varmaan kaikki on samaa mieltä siinä, että "pillerit kouraan ja kotiin" ei ole oikea tapa, sitä se vaan tuntuu monesti olevan 
Niinjoo vielä sen verran, että ei ne ole oikeasti serotoniinilääkkeitä, niitä vain sanotaan sellaisiksi. Oikea termi on vissiin serotoniiniselektiiviset, mutta ei sen väliä. Serotoniinin (aivojen välittäjäaine) pitäisi lääkkeen avulla pysyä hetken kauemmin paikallaan, jotta sähköimpulssi kulkisi reseptorilta toiselle. Jos näin ajattelee, niin eihän se mistään vakavasta silloin voi olla kyse Muista lääkkeistä en siis ole puhunut, kun mielenterveysongelmatkin on niin perskuleen laaja kenttä, että siinäkin melkein pitää erikoistua yhteen ongelmaan, jos todella haluaa asiasta tietää. Siksipä kait terveyskeskuslääkärit yleensä on niin pihalla ja vähällä työajalla per potilas se aiheuttaa ongelmia tässäkin valmiissa maailmassa. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
|
| Takaisin alkuun |
|
|
firebucket
Kanta-asiakas
Liittynyt: 09 Syy 2010
Viestejä: 248
|
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Koukkupolovi
Kanta-asiakas
Liittynyt: 20 Jou 2004
Viestejä: 6824
Paikkakunta: Kainuu-Koillismaa
|
| Lähetetty: 19.05.2011 23:07 Viestin aihe: |
|
|
Ja vanhemmillako ei ole pätkääkään vastuuta lapsestaan?
Saaren perhetaustoja en ole tullut juurikaan tuntemaan, mutta Jokelan murhaajan ( Auxxxxx antaa sekamerkkejä) kohdalla voisi lähestulkoon puhua heitteillejätöstä.
Kulttuuri- ja aateihmisillä näyttää monesti lapset jäävän sivuseikoiksi.
Esimerkkejä löytyy kerrallisen eduskunnan puhemiehen "kokkelinokkapojasta" laulumiesten ja - naisten ynnä näyttelijöiden lapsiin.
Haudatut hiljaisuudessa tai oikeudenkäynnit suljetuin ovin (Suomihan ei ole korruptoitunut maa)
Kunhan tapauksia muistelette.
_________________
Hoc iam omni varietate caret. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
EeeKoo
Kanta-asiakas
Liittynyt: 13 Lok 2008
Viestejä: 2571
|
| Lähetetty: 20.05.2011 01:58 Viestin aihe: |
|
|
http://www.youtube.com/watch?v=0fwysNLYncI
http://www.youtube.com/watch?v=9TvDuJOuWiU
Jokelan kaverista voisi sanoa sen verran, että kyllä hän vanhempansakin yrittivät, esim. saada kaveria hoitoon jne. En siis puhuisi heitteillejätöstä...
On hyvä muistaa, että niin tälläisissä dramaattisissa asioissa, kuin tavallisessakin elämässä, ihminen voi olla joukossakin yksin. Henkilö jonka perheasiat ovat kunnossa, ympäristö kunnossa jne. voi silti voida huonosti. Osalla se näkyy ulospäin, joillakin ei juuri ollenkaan. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
