Hakekaa nuoret seuroihin

[sironen]

Ei toivoakaan päästä v-suomessa metsästysseuraan, jos ei ole antaa maita seuralle käyttöön. Taikka sitten pitää olla "kyläläinen"...
Ite osallistuisin ilomielin talkoisiin ja ajomieheksi vaikka en oo ison riistan perään, riittää vielä linnut ja jänöt. Ehkä myöhemmin isompaa.
Ja kun tässä nyt kirjottelen niin ilmoittakaa seuroja v-suomessa seuroja johon olisi mahdollisuus päästä. Ite 25v

T:
Man without a land

[Korni Pienpena]

Siroselle: Rymättylässä löytyy pari seuraa, joista ainakin toiseen pääsee ilman maita. Seuralla ei tosin ollut omia maitakaan vuokrattua pienriistanmetsästykseen, silloin kun minun oli ajankohtaista liittyä siihen (muutama vuosi takaperin ennen muuttoa muualle), mutta metsästystapahtumiin pääsi mukaan silloin tällin muitten jäsenten kanssa. En muista seurojen nimeä varmuudella (toinen taisi olla Rymättylän metsästysseura ja olisiko toinen ollut Metso?), mutta Rymättylän kunnantoimistosta antavat mielellään yhteystiedot seuroihin, sieltä minä ne ainakin sain. Ota ihmeessä yhteyttä ja kysy mitä seuroille kuuluu tänä päivänä. Minua ainakin asiallisesti neuvottiin ja informoitiin vallitsevasta tilanteesta otettuani yhteyttä.
Jos sinulla on tuttuja Nousiaisissa, niin Nousiasten Paukku antoi ainakin viitisen vuotta sitten, metsästää kyyhkyjä ilman vierasmaksua maillaan jäsenten kanssa. Nyt en tosin enää muista, oliko tämä rajoitettu elokuun 10.-19. päivään.

Ei se kyläläisyyskään muuten aina auta seuraan pääsyyn siellä Varsinais-Suomessa. Muistan kun itse asuin Askaisissa ja hain seuraan. No, seuraan en tietenkin päässyt, mutta kaikki vastaantulijat kylänraitilla kyllä tiesivät (seuran jäseniä tai ei) minun hakeneeni sinne. Innokkaimmat rupesivat kertomaan, miten olivat keskenään sukunimeni perusteella arvaillut minun sukulaissuhteeni muihin paikkakuntalaisiin. Rivien välistä saattoi ymmärtää, että sukunimestäni aiheutetut arvailut ei suinkaan ollut eduksi seuraan pääsylle. Tuskin tarvii lisätä että kyseistä sukulaisuutta ei tietenkään ollut olemassa.

Muualla päin Suomea, on minun kokemuksieni mukaan ollut huomattavasti helpompaa päästä metsälle. Esimerkiksi keskellä valtion maita Hämeessä sijaitsevaan noin sadan hehtaarin palstalle riitti "elinikäiseen" metsästysluvan saantiin, että menin juttusille minulle ennestään tuntemattoman isännän kanssa.
Ja muistanpa senkin, kun työkeikalla ollessani Savossa selvät supinjäljet johtivat erään talon riihen alle ja "nuoruuden innoissani" (noh, nuorihan minä vieläkin) menin tupaan kyselemään sille tappolupaa. Minua opastettiin takahuoneeseen, jossa sairas vuoteenomana makaava pitkäpartainen harmaantunut kovasti yskivä isäntä (ilmestys oli kun suoraan vanhasta Suomi-filmistä ja minulle tuli mieleen, ettei vanhus enää tuosta nouse) oitis antoi metsästysluvan, neuvoi toiseen mahdolliseen supipaikkaan ja toivotti vielä hyvää onnea yritykseen.

[pohjalainen]

jaa se voi olla vaikeeta!
itse olen kolmessa seurassa joista yksi on sellanen johon ulkopuoliset
voi yrittää(huom voi yrittää) ei tuskin pääse!
mutta tähän v-suomeen pystyy ottaan vieraita!
ja noita jänis passittajia ei ole paljoo tyrkyllä
_________________
mav

[Vieras]

Voi voi ikäjako hommasi taitaa aiheuttaa sinulle liikaa stressiä Metsästys ja seuratoiminta ei ole kaikille sopivaa.

”Kun kerroin että hirviaikana ei jahdata muita niin sehän on aivan selvää. Kun kaikki ovat hirvijahdissa joko ampujana tai ajomiehenä niin muut jahtaajat ovat salametsästäjiä. Seurassa olemme sopineet että hirvilupia ei tuhlata ja siksi kaikki osallistuvat hirvenpyytöön kunnes viimeinenkin on saatu. Jossain harrastelijaseurassa tilanne voi olla toisin, mutta meidän seurassa pyydetään suurriistaa. Metsästyksen tarkoitus on hakea metsästä lihaa ja hirvessä sitä riittää.”

Oheinen kommentti oli ikäjakon tekstistä.

Toivottavasti kaltainen ajattelu ei ole yleistä. Taitaa ikäjakon asiantuntemus yhdistysasioissa pahasti tökkiä koska tämän kaltaisessa tilanteessa ei varmasti jäsenet ole yhdenvertaisia. Metsästysseuran toiminta on kehittää metsästysharrastusta eikä pelkästään paukutella hirviä lihan toivossa. Puheenjohtajan ja johtokunnan velvollisuus on toimia siten että metsästysseuratoiminta on tasapuolista kaikkea metsästystä ajatellen.

Moinen manttalimies on monesti este seuran toiminnan parantamiseksi, nuorten kannattaisi miettiä mihin seuraan liittyä. Jos vaihtoehtona on hirvenlihan hankinta maksoi mitä maksoi vai antoisa harrastus johon liittyy kaikenlainen metsästys ja mukava porukka. Ihmetyttää myös jos seuralla on hirvitilanne ettei niitä saada kaadettua ilman pienriistan metsästäjiä kannattaisi miettiä onko kanta hyvä vai huono.

Jäsenten yhdenvertaisuus on asia johon ei vaikuta onko jäsen ison talon isäntä ta

[9.3x622]

Ikäjako kirjoittelee ihan huvin vuoksi noin, vaikka se saattaa muuta väittääkin. Itse otan huumorilla kaiken sen, minkä ikäjako on kirjoittanut.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[steemu^]

Totuus on se että kyllä niihin seuroihin pääsee vaikka ei sitä maata löydy, kunhan vaan viitsii näyttää pärstäänsä tarpeeksi usein hommissa ja tehdä kaikki hyvin ja vielä vähän siihen enemmänkin. Oma-alotteisuus on tärkeä sana! Äijät kattoo heti paljon suokeammin silmin kun tulette tutuiksi ja porukka huomaa, että olet pohjimmiltasi kunnon kaveri. Kävin itsekkin tämän hirvikauden ajomiehenä ja lämmitin kämppää, saunan, olin aktiivinen ja suurena plussa oli varmaankin puheliaisuus(ei liian varmaan tyyliin, vaan kyselee ja näyttää, että haluaa oppia asioita) ja tein muutenkin hommat hyvin. Äijät oli todella mukavia jo muutaman viikonlopun jälkeen ja antoivat jopa viimeisistä hirvistä vajaa 5kg lihaa minulle!(olivat porukassa päättäneet, että annetaan vähän palkkiota hyvästä työstä että saadaan uusi innokas nuori seuraan)

Kannattaa kokeilla, EI SE OTA JOLLEI SE ANNA!