Todistus harrastuksesta. Suoritettu ampumakoe?

[Kettu]

Moro

Kävin jättämässä hankintalupahakemuksen paikalliseen poliisin palvelupisteeseen. Pienriistakaliiperista oli kyse, mutta nätin kanslistin kanssa keskustelu ajautui hirvenmetsästykseen. Sain kuulla, että jos olisin hakenut asetta perusteena hirvenmetsästys (ja kaliiperina tietenkin hirmuinen "hirvikaliiperi"), niin olisin joutunut esittämään suoritetun hirvenammuntakokeen todistuksen. Hankkimisluvan voisi saada, mutta kuukauden sisällä aseen hankkimisesta, sen esittämistilanteessa, joutuisi näyttämään myös läpimenneen ampumakokeen todistuksen jotta hallussapitoluvan voisi saada. Kuinka yleistä tällainen on Suomen maassa?

Sinänsä tuosta ei ole probleemia, kun en aio hirvelle kelpoista asetta hommata ennen kuin aikaisintaan ensi vuonna ja koe pitää kumminkin ampua, kun hirveä ja peuraa sillä aseella metsästäisinkin. Mulle riittää nyt ajomiehenä toimiminen. Mietin vain, että mitäs sitten tapahtuisi jos ei menisikään läpi se koe läpi sen kuukauden sisällä (käytännössä aikaa olisi vähemmän kuin kuukausi, koska kuussa vain kaksi näyttöpäivää)? Vähintään olisi pirun kylmä rinki perseessä ja hurjat tremolot ranteissa, kun menisi radalle merkkiä suorittamaan

[A-P]

Missäpäin uuttamaata noin on..
Itse kun hirvikiväärin ostolupaa hain niin ei kysytty muutakuin normaali ruksi kohtaan metsästys kortti on , ja tarkoitus hirven metsästys.
Ja siinä kaikki , kolmen päivän päästä soittivat nimismiehen kansliasta että lupa on valmis.

[Elain]

Ei varmaankaan kannata ottaa tuota vaatimusta ihan kirjaimellisesti, koska kyseessä oli keskustelu kanslistin kanssa, joka ei varmasti lupia kenellekään myönnä. Käsittääkseni aselaki vaatii, että aseelle pitää olla jokin hyväksyttävä käyttötarkoitus ja jos sen johonkin tarkoitukseen hakee, niin ei pitäisi olla mitään vaikeuksia tuota käyttötarkoitusta todistaa.

Jos aseen ostolupaa hakee hirvenmetsästykseen, niin ampumakoe on varmasti suoritettava jossain vaiheessa. Kohtuuton vaatimus tietysti on, että lupa pitäisi olla taskussa jo asetta ostettaessa tai lopullista kantolupaa haettaessa. Jos Kettu tietää jonkun lupia myöntävän viranomaisen nimen (ei kanslistin), joka tuollaista käytäntöä harrastaa, niin kannattaa varmaan kirjata se tälle foorumille, poliisit seurailevat tietääkseni näitä juttuja jonkin verran.

On varmaan yleistä, että luvanhakijat eivät täysin hahmota hakemukseen kirjattavien syiden merkitystä. Jos sinne kirjaa, että ’aion liittyä metsästysseuraan’ tms., niin lupa voi helposti tulla määräaikaisena. Lupaviranomaisen pitäisi nimittäin tarkistaa, että tuo aikomus toteutuu. Jos sinne kirjaa, ’aion metsästää vieraskortilla tuttavani metsästysseurassa ja valtion mailla’, niin asia on jo yksinkertaisempi. Koska tietyntyyppisillä aseilla voi olla monia käyttötarkoituksia, niin kannattaa valita yksi, jonka voi helposti osoittaa toteen.

Jos lupaviranomaisena käsittelisin .458 Win mag ostolupaa, jonka hakijalla ei ole ennestään luotiaseita, niin katsoisin kyllä tarkkaan perustelut ja vaatisin näytön ampumakokeesta vuoden päästä. Jos kyseessä olisi jokin monikäyttöisempi kaliiperi, vaikka .308 Win, niin sen voisi antaa jatkuvana, jos hakija on älynnyt pistää vielä linnustukseen toiseksi käyttötarkoitukseksi.

Joku tietysti väittää, että kaliiperilla ei ole merkitystä, koska .222 Rem luvilla saa lainata .458 Win Magia. On kuitenkin huomattava ero sillä, että omistaa jonkun aseen kuin, että voi lainata sellaisen. kaikkien harrastajien etu on, että nurkissa ei loju aseita, joilla ei ole mitään järkevää käyttötarkoitusta.

[Kettu]

Joo. Kanslisti oli vaihtunut. Vaikutti muutenkin vähän tietämättömältä esim. hankintaluvan voimassaoloajasta ja oston jälkeisestä näyttöajasta. Muuten olikin sitten oikein fiksu, ystävällinen ja vielä nättikin En nyt oikeastaan haluaisi kertoa paikkakuntaakaan sattuneesta syystä.

Asiahan selviää sitten ensi vuonna jos innostun hirveä ja peuraa jahtaamaan muutenkin kuin ajomiehenä. Toivoisin ainakin, että aikaa olisi tuon merkin suorittamiseen enemmän kuin vajaa kuukausi. Vaikkapa vuoden määräaikainenkin lupa olisi ihan hyvä, niin ei tulisi liian suuria suorituspaineita. Harrastuksestahan - vaikkakin hyvin tärkeästä sellaisesta - kuitenkin vain on kysymys. Tähän mennessä on tuo pienriistahomma ollut mieleisintä. Kiinnosti vain, että onko tämä kuvaamani käytäntö jotenkin yleistä Suomessa. Kiitos vastauksista.