Naturalis ei tapa hirveä

[Hietala]

[eräweikko]

Kyllä se kuoli hirvilehmä Naturaliksella. Kyljittäin seisovaan elukkaan pääsin n. 30 metristä posauttaan. Ratakympin tienoille. Rapiat sata metriä juoksi alarinteeseen, sieltä löytyi hengetönnä. Kaliperi 30-06.
Toinen kaveri ampui kaksi aikuista hirveä Naturaliksella, henki lähti niistäkin samoin kuin lyijykärkiluodilla ammutuista.
Eli omasta kokemuksestani en voi vielä Naturalista kehua enkä moittia muuta kuin hintaa (5,20 €/kpl). Vaan kaksi panosta meni tänä syksynä. Toisella listin ketun, se juoksi noin 40 m. laukauksen jälkeen, osui vähän taakse.

[Pohjolanmies]

[eräweikko]

Jyväskylässä.
Taisi kauppias kusettaa kaveriani kunnolla. Osti nimittäin vahingossa myös 30-06-panoksia, vaikka itsellään on .308 kivääri. Pelastin sitten sen 30-06-lootan itselleni. Vai minuako kusetettiin?
No joka tapauksessa, ei niitä monta kaudessa kulu. Hyvästä (?) kannattaa maksaa.

[kr8228]

Tervehdys Hyvät Jahtiveljet,

Olen seurannut osaksi kiivaanakin käynyttä keskusteluanne Lapuan Naturalis- luodin käyttämisestä hirvieläinmetsästyksestä. En malta olla tuomatta omaa korttani yhteiseen kekoon.

Käytän hirvi- ja peurajahdeissa samaa asetta: Sako Finhunter 75 kaliiberi 308. Täksi jahtikaudeksi siirryin käyttämään patruunana Lapuan Naturaliksen (11,7 g) tehdaslatausta.

Kokemuksia on ensimmäisellä jahtikaudella kertynyt useiden kymmenien ratalaukauksien lisäksi neljästä hirvestä ja samasta määrästä valkohäntäpeuroja. Kokemukset ja tuntemukset ovat olleet vaihtelevia.

Ensin radalla kokeiltaessa patruuna toimi erinomaisesti. Verrokkina ammuttuun Sakon Superhammerheadiin (11,7g) verrattuna kasat olivat noin 50 % pienempiä. Muutaman kerran luodit menivät samasta reiästä sisään ammuttaessa kahden laukauksen kasoja. Käynti oli siis kohdallaan ja sopi käyttämääni aseeseen.

Ensimmäinen hirvi: 14- piikkinen sonni. Ensimmäinen osuma juoksevaan hirveen noin 45 metrin päästä. Eläin lähes optimaalikulmassa. Ei peitettä. Osuma lavassa. Eläin juokseen noin 30 m ja pysähtyy. Matkaa kunnanrajalle noin 100 m. Paikkolaukaus takaviistosta samalle alueelle: eläin ryntää viisi metriä ja kaatuu kuolleena maahan. Kumpikaan luoti ei mene läpi vaan jäävät eläimen sisään. Sisäänmeroreiät siistejä. Toinen löytyy paloittelussa. Näyttää ihan samanlaiselta kuin mainoksisssa: hyvin sieneentynyt ja jäämäpaino lähes 100 %.

Toinen hirvi: tappisonni. Ensimmäinen osuma paikallaan olevaan hirveen noin 85 metrin päästä. Eläin vahvasti vinoittain, vasen etulapa edessä. Jonkun verran peitettä hakkuuaukossa. Eläin lähtee ensimmäisen laukauksen jälkeen täyteen vauhtiin. Toinen laukaus täyteen vauhtiin noin 50 metrissä. Eläin optimaalikulmassa. Ei peitettä. Osuma lavan yläosassa. Eläin heittää voltin ja jää paikkaansa; selkäranka poikki. Ensimmäisenä ammuttu luoti löytyy nyljettäessä "vastapuolelta" ruhon ja nahan välistä. Toinen on mennyt puhtaasti läpi. Löytynyt luoti on hyvin sieneentynyt ja jäämäpaino lähes 100 %. Ensimmäisen laukauksen sisäänmeroreikä "poikkeuksellisen" suuri: noin 25 mm; tosin osumakohdassa näkyy puusälää eli puskaa on raapaissut mennessään; siitä huolimatta hyvä sineentyminen eli lienee mennyt oikeassa kulmassa sisään.

Kolmas hirvi: vasa. Ensimmäinen laukaus tiheässä kuusikossa noin 50 metrin päästä; tähtäys lapaan. Eläin optimaalikulmassa ja liikkuu rauhallista käyntiä. Eläin pysähtyy laukauksesta ja kääntyy rintamasuunta ampujaan päin. Ei peitettä. Toinen laukaus paikallaan olevaan eläimeen. Osuma otsassa. Eläin kaatuu kuolleena paikkaansa. Kaadolle mentäessä voidaan todeta, että ensimmäinen laukaus on raapaissut vaaksan pituisen naarmuun kuusen kylkeen, eikä näytä aiheuttaneen vaurioita eläimeen. Toinen laukaus on lävistänyt pään. Eläintä nyljettäessä voidaan todeta, että eläimessä on lavan yläosassa pienen pieni, pikkurillin pään kokoinen reikä lavan yläosassa. Koska olen vierasjahdissa, en tiedä, miten lavassa ollut reikä tulkittiin jälkeenpäin tai löytyikö luotia / sen osia.

Neljäs hirvi: yksinäinen lehmä, jolta vasa ammuttu. Laukaus noin 100 metrin päästä; tähtäys oikeaan lapaan. Eläin optimaalikulmassa ja paikallaan. Ei peitettä. Eläin lähtee laukauksen jälkeen raviin ja "häipyy maisemaan". Seuraavassa passissa oleva kaveri kaataa sen. Seuraan hirven jälkeä kaadolle. Veriroiskeita tasaisesti ja eläin on laahannut oikeaa etujalkaa. Eläintä paloiteltaessa voidaan todeta seuraavaa: ampumani luoti on osunut lapaan, lävistänyt lapalihat ja -luun ja jäänyt eläimen kainaloon. Luoti ei ole tunkeutunut lainkaan konehuoneeseen. Ilman kaverin avustusta käsissämme olisi ollut haavakon jäljityn. Luoti hyvin sieneentynyt, ehjä ja jäämäpaino jälleen lähes 100 %.

Ensimmäinen peura: pieni pukki kyttäämällä. Laukaus noin 35 metrin päästä lavan taakse paikallaan olleeseen eläimeen. Optimaalikulma. Peura etee noin 30 metriä ja kaatuu kuolleena. Luoti lävistänyt eläimen. Siistit reiät.

Toinen peura: vasa kyttäämällä. Laukaus noin 30 metrin päästä lavan taakse viistoittain olevaan eläimeen. Peura kaatuu paikkaansa. Luoti lävistänyt eläimen siten, että sisäänmeno on vasemman takalavan takana ja ulostulo oikeassa rinnassa. Sisäänmenoreikä noin 30 mm; ulostulo vielä suurempi. Aika paljon vereytymiä.

Kolmas peura: vasa kyttäämällä. Laukaus noin 30 metrin päästä lavan taakse optimaalikulmassa olevaan eläimeen. Peura kaatuu paikkaansa. Luoti lävistänyt eläimen. Sisäänmenoreikä noin 20 mm, ulostulo suurempi. Aika paljon vereytymiä.

Neljäs peura: yksinäinen "mullinaaras" mäyräkoiran ajosta. Ensimmäinen lakaus noin 30 metristä lapaan. Eläin täyteen loikkaan. En ole varma osumasta, joten toinen laukaus aavistuksen takaviistosta lavan taakse, vähän alas. Eläin heittää voltin ja jää paikkaansa. Ensimmäinen osuma osoittautuu riittäväksi: lävistänyt keuhkot. Toinen osuma hajoittanut sydämen. Molemmat luodit menivät läpi. Etupää aika lailla valmis koiranruuaksi.

Summa summarum:

Naturalis on toiminut valtaosin juuri sillä tavoin, kuin hirviluodin pitääkin toimia: eläimiltä on lähtenyt henki.

Muutamia "kummallisuuksiakin" matkalle on kuitenkin sattunut eli

- sisäänmenoreiät ovat joissakin tapauksissa olleet mielestäni poikkeuksellisen suuria;
- hirvilehmässä luoti ei tunkeutunut lainkaan konehuoneeseen, vaikka kulma ja matka olivat ok;
- hirvivasassa näytti, kun sieneentymistä ei olisi tapahtunut lainkaan;
- jne.

Itse olen päätellyt täysin mutu- periaatteella, että

- tuotekehitys lienee vielä osaksi kesken; ja
- kupari lienee materiaalina jollain tavoin epäjohdonmukaisempi kuin lyijy siten, että luodin hallittu ja samankaltainen laajentuminen lienee vaikeampaa toteuttaa, kuin perinteisillä luodeilla; ja
- sieneentyminen tapahtunee aavistuksen liian nopeasti aiheuttaen tunkeutuman pienenemisen.

En ole vielä aivan varma siitä, vaihdanko ensi kaudeksi takaisin lyijyyn.

Olisi kiva, jos asiasta tehtäisiin "puolueeton" tutkimus jonkun eräalan julkaisun toimesta.

[Paavo]

Nämä poikkeuksellisen isot sisään menoreijät kielivät esteestä ennen hirveä. Muutenkin tulee sellainen kuve, että ensimmäisen laukauksen ampumista olisi pitänyt harkita tarkemmin.

[338 Lapua Magnum]

Mielestäni muilla tapauksilla ei ole suurempaa merkitystä mutta tuo kun kerroit että ei ollut tunkeutunut ollenkaan keuhkoihin asti vaan jäänyt lapaan on mielestäni aika huonosti kyseiseltä luodilta, jos vielä olet varma että luoti ei ollut osunut matkalla mihinkään. Sillä Naturaliksenhan pitäisi säilyttää painonsa ja siitä johtuen myös läpäistä reilusti vaikka osumanopeus ei olisikaan aivan mahdoton. Mittasitko muuten avautuneista luodeista halkaisijoita?

[Vieras]

[Puukko]

Kerroin jo aikaisemmin muutamia kokemuksia naturaliksesta jonkun toisen otsikon alla. Kertaus ei kuitenkaan liene haitaksi tässäkään asiassa.

Vaihdoin nyt syksyllä megasta naturalikseen paremman läpäisevyyden toivossa. Vuosi sitten megalla kävi tapaus, jossa ammuin vasaa noin 15 metrin päästä tornista yläviistosta lapaan, jolloin luoti pirstoutui eikä läpäissyt luita vaan kääntyi takaviistoon keuhkoille. Aseeni kaliberi on 30-06.

Minulle tuli nyt päättyvällä jahtikaudella kolme kaatoa naturaliksella. Ensin ammuin vasan kevyeen raviin suoraan sivusta noin 50 metrin päästä. Luoti läpäisi eläimen ja katkaisi selkärangan säkän kohdalta. Eläin tietenkin putosi paikalleen. Omituista tapauksessa oli se, että säkästä oli tunkeutunut ulos kahdesta kohtaa jotain sirpaileita. Ulostuloreikiä oli siten kolme: yksi osuman vastapuolella kyljellä ja kaksi rangan yläpuolella säkässä.

Toisena ammuin koiran haukussa seisovan tappisarven noin 20 metrin päästä. Luoti läpäisi eläimen lavan takaa "ontosta kohdasta". Sonni otti lojot ja kaatui reilun sadan metrin päähän, mihin kuoli ennen kuin ehdin saada koiran kiinni ja ampumaan armonlaukausta.

Kolmantena ammuin sitten kymppikerholaisen sonnin, joka tuli koiramiehen säikäyttämänä kovaa kyytiä yli tielinjan noin 60 metrin päästä. Sitäkin osuin onttoon kohtaan lavan taakse, ja eläin kaatui taas tuon reilun sadan metrin päähän. Henki oli siitäkin lähtenyt jo päästessäni paikalle ja saatuani koiran kytkettyä.

Mielestäni naturalis toimi noissa kaikissa tapauksissa aivan toivomallani tavalla. Yhtään luotia en saanut talteen, koska kaikki menivät läpi ja sitä tietä lepikkoon. Hakemaani läpäisykykyä luodilla siis näyttää olevan. Merkillepantavaa oli molempien sonnien kohdalla hyvin vähäinen verenvuoto kehko-osumista huolimatta. Kropan sisällä luodit olivat tehneet selvää jälkeä, mutta hangella osuman merkit olivat hakemisessa.

[kr8228]

Olen samaa mieltä siitä, että valtaosin luoti on käyttäytynyt juuri niinkuin pitää, kuten jo aiemmassa tekstissänikin totesin. Suurta huolenaihetta ei ole.

Mitä tulee tapaus "lehmään", niin todettakoon vielä seuraavaa:

Olen varma siitä, ettei matkan varrella ollut peitettä. Kyse oli uudehkosta hakkuuaukosta, joka ei ollut vielä pusikoitunut. Ammuin lisäksi notkelman yli, joten luoti lensi valtaosan matkastaan selkeästi "puskatason" yläpuolella. Luodin huonoon läpäisyyn mainitussa tilanteessa ei ole löytynyt "varmaa järjellistä" syytä, vaikka sitä on pähkäilty erinäisiä kertoja eri kokonpanoilla.

Ainoa jossain määrin looginen selitys olisi luodin "liian nopea" sieneentyminen, joka olisi aiheuttanut tehon ja tunkeutuman menetyksen, erityisesti, kun luoti on osunut vahvoihin olkavarren / lavan luihin.

Toinen filosofisempi kysymys liittyy siihen, että perinteisen lyijyluodit muuttanevat muotoaan siten, että

a) tunkeutumavaiheessa ne ovat jossain määrin "sukkana";
b) sieneentyen sen jälkeen hallitusti siten, että sieneentyminen on suurimmillaan sisäelinalueella; ja
c) luodin läpimitan jossain määrin pienentyessä sen jälkeen, koska luoti edelleen muotoutuu koko ajan.

Naturaliksen kova kupari ei ilmeisimminkään enää sieneentymisen jälkeen juurikaan muuta muotoaan, vaan sieneentymisen saavutettua maksiminsa, luodin muoto säilyy muuttumattomana. Toisin sanoen: kun jarru on polkaistu pohjaan, sen myös pysyy pohjassa. Se selittäisi myös sieneentyneen luodin hyvin säilyneen muodon ja hyvät halkaisijat. Olen mittaillut löydettyjä luoteja ja ne ovat järjestäen olleen noin 15 mm luokkaa.

On hyvä käydä näitä keskusteluja luotien käyttäytymisistä. Toisaalta ei kannattane olla turhan hysteerinen. Eräs viisikymmentä vuotta hirviä metsästänyt, aktiivisesti ampumaurheiluun ja itselataukseen suhtautuva kaveri totesi lakonisesti "kun paljon tekee, niin aina väliin sattuu mitä ihmeellisimpiä asioita". Eli: ei liene kehitetty luotia, joka aina ja joka tilanteessa käyttäytyisi juuri odotetulla tavalla...

PS. Kyllä niitä laukauksia aina on ollut tapana harkita. Ei tullut mainituksi aiemmin, että on niitä toki jäänyt laukauksia ampumattakin (tänäkin vuonna). Niiden osalta luodin käyttäytyminen on ollut odotettua: on pysynyt hyvin kasassa, eikä ole sieneentynyt.

[Aarska]

Naturalis-kokemuksia lukiessa on tullut mieleen, että juuri tuo naturaliksen hyvä laajeneminen ja sen jälkeen koossa pysyminen on pienillä kaliipereilla myös sen ongelma. Kun luodissa on paljon "jarrupintaa" heti alussa, tarvitaan myös voimaa eteenpäin pökkäämiseen. Hirvessä olkaluu-osumat tuntuvat kokemusten perusteella pysäyttävän luodin ennen sisäelimiin tunkeutumista. Ei tämä ole pelkästään naturaliksen ongelma, huonot lyijyluodit on kautta aikojen levinneet ko osumasta lätkäksi ja hirvi on mennyt menojaan. Johtopäätökseni on tällä perusteella, että naturalis tarvitsee "papua" reilusti, olisko näppituntumalla joku ~4000 joulen lähdöt minimi.

[338 Lapua Magnum]

Kyllähän se tosi on että 308 ja 30-06 on juuri sellaisia kalibereja että jos luoti aukeaa ja sienettyy todella nopeasti niin ei se läpäisy ole välttämättä kovinkaan kehuttava. Vielä jos käytät nopeasti aukenevaa lyijyluotia joka menettää runsaasti painosta heti ensimmäisen luun kohdalla.
Oma ehdotukseni olisi tuohon Naturalikseen että jos joku lataa sitä itse niin kokeilisi ladata sen niin tappiin kuin vähänkin järkeväksi näkee sillä eikös Naturalis kestä kasassa kovissakin nopeuksissa ja luuosumissa ainakin mainosten mukaan.
Läpäisyäkin voi kokeilla vaikka kuinka mutta tosi tilanne on aina eri. Itselle kävi viimeisen hirven kanssa tänä vuonna niin että ammuin 30-06:lla 50 metrin päähän lehmää joka käytännössä lähes kyljittäin kevyessä ravissa.
Luoti lävisti koko eläimen niin että löytyi 15.5-16.5 millisenä sienenä nahanalta, pakomatka noin 40-50 metriä ja luodin jäämäpaino vaatimaton 8.1g (Sakon SHH 11.66 lähdöt 870m/s)

Eli tässä tapauksessa taas ihmetytti noinkin kova läpäisy vaikka painoa oli pudonnut reilusti ja luoti auennut käytännössä aivan loppuun asti.

ELi jos itse alkalisin Naruralista kokeilemaan niin lataisin sen varmasti 30-06:lla tuonne jos mahdollista niin ainakin hyvin lähelle noita 870m/s lukemia.

[dxman]

Äkkinäin voisi kuvitella, että latausta pitäisi pienentää hitaamman aukeamisen saavuttamiseksi. Miten lie?
_________________

[Vieras]

[Vieras]

KYLLÄ TAPPAA, IHAN NIINKUIN KAIKILLA MUILLAKIN LUODEILLA: KAVERI AMPUI TÄNÄ VUONNA 5 HIRVEÄ. 308 JA NATURALIS-LUODEILLA. JOS OSUU OIKEIN NIIN TAPPAA VARMASTI.