Fundamentaalinen luotivertailu: 9.3mm versus 308

[huru ukko]

Lapualla oli hyvä yritys tuottaa ns. premium-luokan suurriistaluoti, mimittäin ForeX vuonna 1996. Sen kehittely taisi tyrmätä liian monimutkaiseen ja myös kalliseen valmistusprosessiin. Luotihan valmistetiin kuparitangosta koneistamalla luodin kärki ja peräpäähän reijät. Lyijyä on vain kärkiontelossa ja ontto peräpää tekee luodista keulapainoisen ja siten vakaamman risuosumissa. Lisäksi luodin runko oli sorvattu piipun sisämitan kokoiseksi ja siinä oli kolme tiivistelaippaa jotka olivat piipun isokaliberin mittaisia ja siten tiivistivät ja ohjasivat luodin oikeille urille. Tällä rakenteella saavutetaan muihin umpikuparisiin luoteihin verrattuna selvästi pienempi kitkapinta ja myös pienemmät paineet. Mahdollistaa suuremmat lähtönopeudetkin.

Löysin aseliikeestä näitä risuluotinakin mainostettuja 308 patruunoita yhden laatikollisen (20 kpl) joskus v 1998. Yllätys oli jo tuolloin hinta 18 mk/kpl, eli n. 3€. Ammuin näillä paukuilla kaikkiaan 12 hirveä, yksi 240kg sarvipää ja muutama pienempi aikuinen sekä vasoja. Yksikään hirvi ei juossut laukauksen jälkeen yli 20 metriä. Jos luoti osui luihin irtosi osa lyijymassata matkalla. mutta kupariosa oli kauniisti sienenmuotoinen, kuten nukyinen Naturalis kuvissa. Punnitsin muutamia 308 12g ammuttuja luoteja ja jäämäpainot olivat 10,5-11,2g. Luoti lävisti vasat, mutta aikusilla hirvillä se löyti lähes aina vastapuolen nahasta.

Tämän patruunan suurin ogelma lienee ollut niiden korkea hinta ja siksi heikon menekin takia valmistus ja jatkokehitystyö loppui. Näin ainakin Lapuan edustaja vastasi, kun sitä tehtaalta tiedustelin. Kehittettävää olisi ollut lyijyseoksessa ja paremmassa liittoksessa kuparivaippaan.

Kyselin myöhemmin ForeX-patruunoita useista kaupiosta, mutta eioota tarjottiin kaikkialta. Onnistin lopulta löytämään 12 g 308 irtoluoteja, joita sitten latailin ja käytän edelleen aina, kun 308 on mukana hirvijahdissa. Hintaa niilläkin 9,5 mk/kpl vuonna 2000.

Nykyisin ammuskelen hirviä myös 9,3x62 Tikka T3:lla 18,5 grammaisilla Norman Oryxilla, enkä aijo toistaiseksi vaihdella muihin merkkeihin. Tärkeintä on mielestäni riittävä ampumataito METSÄSTYSTILANTEESSA. On ammuttava oikeaan paikkaan ja valittava sellaisella luodilla ladattu patruuna, joka ei ole risuherkkä, jos metsästetään peitteisillä alueilla.(Tästäkin on jauhettu sivutolkulla) Oma käsitykseni asiasta on, että mahdollisimman tylppäkärkinen ja keulapainoinen luoti sopii "pusikkosuomeen". Niilläkään ei pidä ampua tallisesti risukon läpi hirviä. Barnes-X:t sun muut teräväkärjet jättäisin aaleelle-laakeelle, jossa ne ovat myöskin hyviä valintoja.

[miksa]

Tuo nopea avautuminenkin on hiukan kaksipiippuinen juttu, vaikka homma periaatteessa omienkin havaintojen perusteella on juuri Lahtisen kuvaama. Peuroissa ei esim.9,3 Mega avaudu juurikaan. Kyllähän ne kaatuu, mutta kompromissi tuo on.

Megakin sitten toisaalta hajoaa, kun sopivasti käy olkaluuhun. Tästä yksi omakohtainen kokemus, jossa tehdaslatauksella ampumamatka noin 120 m. - aikuinen hirvi.
Jäämäpaino taisi mennä aika pieneksi, kun verimuhjun joukosta löytyi vain luokkaa 2-3 gramman palasia. Tässä tapauksessa konehuoneen puolelle ei mennyt kuin muutama pieni sirpale.
No, pakoetäisyys oli kuitenkin vain noin 50m , ja toinen lapa meni käytännössä koirille. Lahtivajalla mietin, miten pitkään olisi haettu 30. väljyisellä ampumisen jälkeen...

Ideaalisessa keuhkolaukauksessa on nopea avautuminen etu, mutta esim. kuvaamassani tilanteessa olisi tarvittu solidi riittävän läpäisyn varmistamiseen.

[Vieras]

Itse käytän .308 ja hyvin on kaatunut, kaksi hirveä tänä syksynä, molemmat jäivät alle kymmenen metrin päähän osumapaikasta. (toinen vasa, toinen naaras)

[bscontti]

Lahtinenhan laittoi ajatelemisen aihetta.Mielestäni esim.peltohirvijahtiin käy luotti kuin luoti koska saalis on paikallaan,joten osuma on siinä mihin tähtääkin.Mutta ajometsästyksessä saalia liikkuu,joten yksikään täällä tai muualla kirjoittavista ei osu varmuudella mihin yrittää joten ennemmin tai myöhemmin luoti osuu isoihin luihin.Se että esim.Megassa olisi avautumis ongelmia ei meikäläinen allekirjoita.Minulla jokainen meka on hajonnut osuttuaan esim. kylkiluihin 300:lla ja 9.3:lla,joten Mega ei kuulu minun luotivalikoimaan hirvestyksessä.Mielenkiintoista kyllä täällä näkee kommetteja esim. A-framesta tosi vähän jos ei ollenkaan.Minulla käytössä molemmissa kalibereissa.Lahtisella kyllä ajatusta mietiskelyissään.Oryksin kehujia en ymmärra,tai minulla oli tosi huono erä.Ei sopinut 300:n ollenkaan.Rumaa jälkeä,läpi menivät,mutta ruhossa julmetut reijät molemmin puolin.Tälle syksylle 308 ja megalla osuma olkaniveleen(liekkö nimi oikein)ei läpäissyt niveltä joten ammuttiin 2 tunnin päästä koiranhaukkuun.Luoti löytii nivelen vierestä.Lapa !&%¤# mutta olisi elänyt vielä jonkin aikaa.Kyllä luodin pitää olkanivel läpäistä.

[huru ukko]

Norman Oryx on luoti sieltä pehmoisimmasta päästä ja näyttäisi toimivan hitaammilla nopeuksilla, eli juuri tuo 9,3:n 720m/s säilyttää luodin useimmiten ehjänä ja hyvin muotoutuneena. Nopeat lataukset n. 800m/s ja ylikin rikkovat rakenteen. Niin se Lapuan megalle käy kun osuu luuhun, mekaanisesti lukittu lyijy jättää kuparikuoret. Kyllä luoti on usein kaliiberikohtainen juttu, eikä yhden nimiin kannata yleisesti vannoa. Metsätääkö pusikkomaastossa vai aaleella-laakeella, vaikuttaa myös valintoihin.
Onko kukaan muuten kokeillut Winchester Fail Safea, sitä mustaa molybdeenisulfidilla pinnoitettua. Oman kokemuksen mukaan jälki on vakuuttavaa 308:lla. Perusrakenne samantyyppinen kuin Barnes-X:llä. Luuosuman jälkeen luoti kulkee moitteetomasti hirven läpi, aikuisella hirvellä jää kyllä joskus nahan alle. Joku sakarankärki voi puuttua, mutta ammutuille luodeille ei liene kauneuskilpailuja järjestetty.

[Ongelmaan]

on ollut melkein täydellinen vastaus jo 20 vuotta.
18,5 g Norma Alaska. Jos vielä hitusen kärkeä tylpistäisivät...

[Vieras]

Meillä ammutiin 21-piikkinen about 260 kilonen 9.3:lla 18 grammasella. Matkaa 150 metriä ja osuma keskellä sydäntä. Meni vielä n. 100 metriä osuman jälkeen, että silleen.

[Sjc]

Tottakai sonnit puskee ensin verensä pois..

[Lahtinen]

Miksa:

Tuon mainitsemasi sirpaloitumisongelman takia nopeastiavautuvassa luodissa pitäisikin olla tuo väliseinä. Tuolloin luodin loppuosa jää aina yhdeksi kappaleeksi, jollain 18g luodilla loppunatsan paino taitaa olla tilanteessa kuin tilanteessa vähintään 10g.

[Hietala]

Hyvää juttua Lahtiselta.

Kaveri osti 338 winimakkiin barnesia ja nosleria. Juuri Lahtisen mainitsemista syistä suosittelin patruunat ladattavaksi noslerilla.
_________________
Laiskuuttaan tingan häviää

[miksa]

Aivan, ehkä nosleri voisi olla parempi.
Sakon äksää tuli joskus kanssa kokeiltua. Omalle kohdalle ei silloin sattunut kuin peura, joka kyllä meni nappiosumasta ihan tarpeettoman pitkälle. Se kai olis myös vahvarakenteinen luoti, mutta kun ei aukee niin ei aukee.
Ja samaa puhuivat, jotka sillä hirveä ampuivat meidän porukassa - keuhkolaakista ei mitään merkkausta.

[MikaS]

Fail Safea on tullut 30 - 06 kokeiltua 180 grainisena ja 308:lla 150 grainisena.

30 - 06 kanssa tuli muutama hirvi ammuttua ja olin luotiin erittäin tyytyväinen.
308:lla riitti yksi riistalaukaus peuraan ja sen jälkeen oli paluu B -Tippiin ( tosin eilenkin pukki nurin 375 H&H ja A-Framella).
Muissa keskusteluissa on ollut Fail Safesta enemmän juttua

[Vieras]

Ongelmaan kirjoitti. Norma 18.5 g alaska.

Kerro lisää ko. luodista. Luodin profiili on mielestäni oikeanlainen, lähinnä kiinnostaa aukeaako hyvin, Pysyykö kasassa, ja onko risukosketuksia.
Kaliperi ois 9.3.
Ballistinen kerroin ei kummoinen ole, mutta 10m - 150m ei pitäisi ongelmia olla.

Mikä olisi paras nopeus Vo. ko. luodille ja saako irtoluotina. Tässä on onneksi ensi kevät ja kesä aikaa etsiä huippu toimiva luoti.

Onko muilla kokemuksia?

[Ongelmaan]

en ole Alaskan kanssa joutunut. Hirviä liki 30 vasasta "kymppikerholaiseen", kettu, pari jänistä ja muutama teerikin.
Kokeilin aikoinaan RWS:än paria versiota, Norman Vulkania, Megaa, Sako-Barnesia ja vanhaa Sakon D102:ta itseladattuna.
Viimeiset 4 vuotta olen tyytynyt Alaskaan. Ei sillä mitään "erityisominaisuuksia" taida olla, mutta toimii luotettavasti, saisi laajeta enemmänkin, ehkä pieni tylpistäminen auttaisi. Läpäisee yleensä hirven ja tekee tuumaisen tuloreiän ilman verimössöä lavalla. Koiramiehenä pääsen yleensä 10- 50 metriin ja ammun kaulan tyveen tai korvalliselle. Rankaosuma pirstoo luuta ja kaulalihoja, mutta läpireikä on niissäkin tavallinen. Varsinaisia risukokeita en ole tehnyt, mutta kerran aamuhämärissä 50 m päästä jäi näkemättä n 4 cm kuusi ja luoti sattui keskelle sitä 2 m ennen hirveä, sattui (onneksi!) kaulaan ja tiputti hirven paikoilleen. Menoreikä oli tuumainen, luupirstaa, vaipanriekaletta ja lyijysirua oli kaulassa parin litran verran.
Norman taulukon ja Paanasen kirjan maksimin mukaan lähtönopeutta on 720m, eli hieman enemmän kuin Megalla, eikä tuota ainakaan ylittää tarvitse, vähempikin riittäisi, mutta sitten se avautuminen... Irtoluodeista ei minulla ole havaintoja, koska
tehdaslatauksen saatavuus on hyvä ja hinta suht edullinen, en näe tarvetta vaihtoon enkä itselataukseen.
Ja tehoa on 150 m:llä liki sen mitä .308:lla piipunsuulla, niin mikä ettei sorkkaeläin sorru.
Mitäpä sanoo Lahtinen tähän "jokahirvenhöylään"??
Muuten olen samaa mieltä tuosta jäämäpainoajatuksestasi.
Kuolleelle elukalle (ja saajallekin) on lopulta ykshailee, kaivetaanko 5 vai 15 g jäämäpainoinen mötykkä ulos.

[Lahtinen]

Norman Alaska on meikäläiselle sikäli outo kuula, että omakohtaisia kokemuksia ei ole.

Mikäli olen oikein ymmärtänyt, niin kyseessä on “perinteinen” metsästysluoti ilman mitään kikkoja. Luodissa ei ole väliseinää, lyijyä ei ole mitenkään sidottu vaippaan, laajeneminen perustuun ohuempaan kärkivaippaan ja sen paksunemiseen tyveä kohti.

Pelaa varmaan ihan hyvin 9.3 väljyydessä ja maltillisissa nopeuksissa.

Uskoisin että moisella rakenteella tulee joskus niitä hazardejakin, pienemmissä kaliibereissa tai jos lataa johonkin maagilliseen lähtönopeuteen.

Rakenne vastaa kaiketi sitä vanhaa Hammerheadia periaatteeltaan?