Tipsejä maagiseen pudotusprosenttiin???

[pölykeuhko]

Radalla kannattaa harjoitella mahdollisuuksien mukaan useita lajeja,jos sellaiseen on mahdollisuus.Olen tainnut mainita joskus aikaisemminkin,että jokainen laukaus radalla,parantaa mahdollisuuksia metsällä.Monipuolista harjoittelua,niin tulee varmuutta riistalaukauksiin.

Aseen kanssa on oltava "sinut" Itse pidän tuota tärkeimpänä asiana.

[RealExtreme]

[dominator]

[Nimrod]

Itselläni on sportingin pariin matkaa alun toistasataa kilometriä suuntaansa, mutta ei se ole mikään este harrastamiselle. Treeniaikana tulee pari reissua viikkoon ajettua sinne.

[Ollari]

[JokuUkko]

Jos prosenttia halua parantaa, kannattaa ampumataidon (ja asetekniikan) lisäksi (tai sijaista) parantaa metsästystaitoja ja tekniikkaa. Käytän nyt kyyhkyjahtia taas esimerkkinä: Jos jahtaa kyyhkyjä jossain lentoreitin varrella puskassa naamioitumatta, joutuu todnäk ampumaan matkalennossa korkealla kovaa lentäviä lintuja, ja aika vaikeita laukauksia on tiedossa.

Jos taas panostaa naamiointiin ja houkutuskuviin, ja siirtyy jahtaamaan ruokailupelloille, voi ampua laukaukset juuri kuville laskeutumassa oleviin, hidastaviin kyyhkyihin lyhyeltä etäisyydeltä...

Ite ainakin henkilökohtaisesti saan suuremman tyydytyksen siitä, kun on onnistunu höynäyttämään villin luontokappaleen todella pahasti, kuin siitä, että onnistuu pudottamaan 40m korkeudessa täysillä lentävän kyyhkyn Tom Knaap -maisella mestarilaukauksella

[MtJ]

Onhan se mukavaa, kun on vaikka laskupuitten alla ja koko parvi pelmahtaa siihen yläpuolelle istumaan 20 metriin. Valikoi siitä 2-3 pulua, jotka istuu vierekkäin ja eikun liipaisinta Joka pulu tulee rättinä alas, matka on niin lyhyt. Monet kerrat olen odotellut, että se vahtipulu, joka lentää ekana, istahtaa ja sitten vaan muutaman minuutin odottelu, niin loputkin pelmahtaa istumaan siihen. Haulikon piippua hiljakseen siirtelemällä ja parhaan ampumapaikan valitsemalla saa sitten sen kaksi tai kolme alas "helpolla", ilman, että pitää lentoon koittaa.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Nimrod]

Silloin kun ammunta kulkee, ei lentoonammunta ole kokeilemista.

[TKH]

Mulla ei ainakaan riitä aika eikä enää mielenkiintokaan ajella sataa kilometriä suunta ampumaan sportingia. Työ pakkaa haittaamaan harrastuksia ja muija ja vielä koirakin(joka tosin itsessään on harrastus)

Hommasta katoaa mielekkyys jos kauhealla vitutuksella ja kiukulla lähtee pitkän työpäivän jälkeen istumaan autoon ja vieraalle paikkakunnalle kuuntelemaan experttien (yleensä) ammuntavia entisestään huonontavia neuvoja.

[Nimrod]

Elämä koostuu valinnoista.

[MtJ]

[deadline]

Ei se huippu ampumataitokaan auta, jos ei oo kivekset laskeutuneet (metsästyksessä se tapahtuu näkemykseni mukaan joskus 30 ikävuoden paikkeilla...)

Parhaaseen tulokseen pääsee sitten, kun alkaa todella tajuta, mihin paikkaan kannattaa ampua ja mihin ei. Kaikkiin paikkoihin ei oo pakko puristaa vaikka ois miten hullu ampujaguru.

Yleensä siinä vaiheessa saalista alkaa tulla vaan enemmän, kun mielestään valikoi nirsosti paikat. Ehkä sitä aikaa ei kulu liitureiden ettimiseen tai jotain, en minä tiiä...
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Nimrod]

Ampuminen ja riistalaukauksen suorittamisen valikointi ovat kaksi eri asiaa. Vähän verrannollinen siihen, että on olemassa kivääriampumataitoa ja kiväärimiestaitoa. Toinen on sitä, että osaa ampua teknisesti erittäin hyvin ja toinen on sitä, että osaa ampua helpoimmalla mahdollisella tavalla tai osaa maksimoida osumisvarmuuden ja osaa ampua oikeaan paikkaan.

Eli ampumataidon ja riistalaukauksen "hakemisen" välillä on iso ero ja näitä asioita ei pidä sekoittaa toisiinsa.

---

Jos palataan hieman aiheeseen, on olemassa paljon tapoja, joilla voi varmistaa osumista. Tämä liittyy aika paljon ennakointiin. Yksi pahimmista virheistä metsällä on yleisellä tasolla se, että ampumisen kanssa hätäillään. Jos katsotaan mitä hyvänsä lajinsa huippua, on näillä kavereilla aina aikaa suorituksensa tekemiseen. Käytettävissä oleva aika ja mahdollisuus pitää siis osata käyttää tehokkaasti.

Esimerkiksi lähtevällä linnulla tai pomppulinnulla perusvirhe on se, että ensin lajintunnistuksen kanssa aikaillaan ja sen jälkeen laukaus poltetaan salamannopeasti ja sysihuonosti. Kokemus auttaa tässäkin, eli lajintunnistuksen kanssa ei aikailla (vaistonvaraista) ja jos se osoittautuukin vääräksi, on kyseessä enää alkaneen suorituksen keskeytys. Toisin sanoen suoritus alkaa, mutta se otetaan takaisin kun paikka ei ole sopiva.

Linturiistassa juuri nämä lähtevät linnut ovat monelle se sudenkuoppa. Lentävä ilmamaali kannattaa ampua vasta silloin kun sillä on olemassa jokin vakiintunut lentorata.

[sabatti]

Meillä on semmonen 6metsästäjän porukka kun metsästetään kyyhkyjä, voisin sanoa että puolet porukasta on matkassa koko kesän menttaliteetillä "että lahjattomat treenaa" sitten kun jahti alkaa on reaktiot ku vanhalla mummolla, tämä puoli joka on treenannu on kerinny ampua pyssyt tyhjäksi ennenkuin toinen puoli on saanu varmistinta pois..eli harjoittelu parantaa reaktiota, matkan/nopeuden arviontia..Pomppu sorsatkaan ei meikäläisen edessä ehdi kovin montaa metriä nousta kun suunta on jo takaisin alas.. ja tätä olen harjoitellut trappi radalla, olen pyrkinyt ampumaan kiekon heti kun lipan alta vilahtaa..

[deadline]

Joo, en toki tarkoittanukkaa, että haulikolla ei pitäisi lainkaan harjotella. Päin vastoin, mitä enemmän laukauksia, niin sen parempi tietysti. Ja parempihan se on ne enimmät paukuttelunhalutkin poltella radalla kuin kyyhkysjahdin aloituksessa (mitä ikävä kyllä näkee joka vuosi...)

Tarkoitin vain, että todelliset riistatilanteet on siltikin ihan oma hommansa, ja siinä kokemuksesta (ja mitä hain: ennen kaikkea maltista) on paljon apua.
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"