Hirveen Jahti 2012 eteneminen

[tuhola]

[tuhola]

Alkaa olla vain niin pirun vaikea löytää tuottamattomia naaraita. Jotain 1,5v ikäisiä tuolla kulkee mutta kaikilla muilla on vasat. Missä näet hirvenjäljet siellä on melkein varmasti myös vasan jäljet. Sonnit on pieniä ja naaraailla kaikilla vasa.. Eiliset ykkösvasat 95kg, 85kg, ja tämän päivän kaksoisvasa 95kg 73kg.. On niiden vasojen täytynyt olla ennen suuria kun nykyään ovat nuon pieniä... Tuo 73kg on toki pieni mutta tuon kokoisia on ammuttu vuosittain ihan -70 -,80, -90 luvuillakin.

[Peto]

Olipa onni jättää se kymppipiikkinen perjantaina ampumatta. Siinä nimittäin olisi mennyt viimeinen aikuisen lupa
ja lauantain menestys olisi jäänyt haaveeksi.

Tuli nimittäin tuossa alku syksystä puhetta, että yksi jahtikaveri on ollut vaihtelevalla intensiteetillä
hirviporukassa jo täydet kymmenen vuotta ilman kaatoa. Päätin, että tälläinen epäonni täytyy mahdollisuuksien
mukaan päästä kääntämään.

Lauantainan haetimme omalla arjenharmaalla työrukkasellani ensin tyhjän maaston,
jonka jälkeen siirryimme pettämättömän vaistoni (tuurin) viitoittamana paremmille hirvivesille.

Sieltä löytyikin nätti pikku sonni, jota Tiger tähtäili meikäläisen kuvatessa.
Päätimme kuitenkin, että emme ammu, koska suositelimme muillekin aamulla vapaaehtoista
vasajahtia, niiden lupia kun on vielä jonkin verran käyttämättä.

Jahtipäälliköltä kylläkin tuli taas armoton käsky tappaa hirvi, mutta jatkoimme piittaamatonta tottelemattomuuttamme.
Silloin mieleeni välähti tämä kaverini. Tuskinpa ketään haittaisi, jos hänen pitkä kuiva hirvijahtiuransa
piristyisi kaadolla.

Tuumasta toimeen, soitin kaverille ja kehotin tulemaan paikalle. Menin itse oppaaksi ja kaarrattelimme
haukulle melko vaativassa maastossa. Kahden miehen ryminä murrokossa aiheutti parikin
karkkoa, mutta Hero seisotti hirveä aktiivisesti pysäyttäen, joten jahti kierteli suht pienellä alueella.

Ja me hiki hatussa kiersimme tuulen alle ja uusimme yrityksiä. Yhden kerran hirveä tähtäiltiinkin
jo alle 40 metrin matkalta, mutta sakea risukko esti varman laukauksen ampumisen.

Saattoi siinä jo kaverillakin iskeä epäusko, mutta en antanut periksi. Pysyimme hiljalleen siirtyvän haukun
kintereillä ja teimme viimeisen yrityksen aukon yli. Siitäpä muodostuikin selvä ampumatilanne n. 70 metrin matkalta.
Kaverin 308 sorti hyvin, yksi laukaus ja hirvi lyyhistyi viiden metrin hoipertelun jälkeen paikoilleen:



Laitetaan vielä kuva, jossa esillä kaadon vaatimattomat apuvoimat:



Iltaohjelmassa olikin sitten perinteistä maksanpaistoa, saunomista ja pienimuotoista peijaisten pitoa.
Kerrassaan hieno jahtipäivä. Syksyn tavoite saavutettu.

Tänään keskityimmekin lähinna palastelemaan orressa roikkuvia hirviä. Tuli siinä sivussa yksi vasakin taas ammuttua.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[Nimrod]

[tuhola]

Pedolla hyvä tarina kuvineen. Kun koira pelaa niin on vaikea olla saamatta hirveä.

Tuollaisista kaadoista koiramies nauttii melkein eniten. Sen kun saa ammuttaa jollakin toisella henkilöllä oman koiran haukkuun hirven. Etenkin jos kaato menee vielä nuon oikeaan osoitteeseen kuin kaverillesi.

[pekusti]

Kiitos peto! Hieno tarina. Oikeaa meininkiä!

[VOSTOZNOSIBIRSKAJA LAIKA]

[Nimrod]

[Kiul]

[BlueMarlin]

Viikonloppua tuli vietettyä hirvijahdissa ja kaikki ei mennyt, kuin elokuvissa. Näillä kolmella lyhyellä tarinalla oli kuitenkin ns. onnellinen loppu.

Lauantaina olin ensimmäistä kertaa hirvijahdissa uuden seuran mukana ja jahti toteutettiin miesajona. Passipaikalle saavuttuani totesin siinä olevan ainoastaan yksi paikka johon voi ampua. Hetken päästä ajomies jo huutelikin, että passiani kohti tulee lehmä ja vasa. Näitä odotellessa jouduin melkein kahden peuran yliajamaksi, ohittivat minut kolmen metrin päästä. Hirvet saapuivat näköpiiriin ja pidin kiinni suunnitelmastani. Hirvet kulkivat poikittain ampumasektorissa, nostin kiväärin ja ammuin vasaa. Vasa jatkoi matkaansa ja ilmoitin päällikölle ampuneeni vasaa. Sain käskyn mennä tarkastamaan ampumapaikkaa ja sieltä löytyi verta paljon. Maassa oli isoja roiskeita ja puissa verta yli metrin korkeudella. Lämmön tunne hiipi rintaani ja ajattelin hirven löytyvän läheltä. Ajomies saapui luokseni ja lähdimme yhdessä seuraamaan verivanaa. Noin 150 metriä kuljettuamme alkoi veri vähenemään ja tässä kohtaa lämmön tunne rinnassa muuttui kylmäksi ringiksi"hanurin"ympärillä. Teimme päätöksen jälkikoiran hakemisesta paikalle. Vaimoni toi koiran ja taas jatkettiin. Verta löytyi taas hieman enemmän ja kohta oli oikein verikuohapallo erään kallion päällä. Tässä vaiheessa aloin liputtamaan keuhkolaakin puolesta. Koira alkoi kaartamaan jo kuljetun jäljen päälle kulkien sitä vastakarvaan ja tämä toistui kahdesti. Kaverini alkoi epäilemään hukkaa mutta koira veti niin rivakasti ja liina kireällä, että hukka ei tuntunut vaihtoehdolta. Matkaa oli taitettu n. 300 metriä, kun edessämme olevasta tiheästä kuusikosta alkoi kuulumaan ryske, hirvi lähti makuulta. Taas laitettiin peli poikki ja vetäydyimme sopan syöntiin.

Reilun tunnin päästä jatkoimme ja nyt matkaa taittui 50 metriä ja siellä vasa oli kuolleena ojassa. Helpotuksen tunne oli suuri ja koira toimi hienosti.

Nyt arvon raati voikin esittää arvailuja missä osuma oli? Vastaus kerrotaan huomenna.

"kuohapallot"

Kaadolla

Päivä oli uuvuttava ja kotiin päästyäni sanoin vaimolle, että toivottavasti tänään ei tule haavakko/kolari soittoja. Turha toive. Kello 19 aikaan tuli puhelu jossa kerrottiin alueellamme ammutun peuraa ja peura oli poistunut metsään verta vuotaen. Vaatteet niskaan, ase matkaan, koira autoon ja matkan tekoon. Perille päästyäni sain hyvän selvityksen tapahtuneesta ja muutenkin lähtökohdat oli hyvät: peuran metsäänmeno paikka oli merkattu paperilla samoin kohta mihin jäljitys oli lopetettu. Eli hienot lähtökohdat jäljityksen aloittamiselle. En päässyt 50 metriä, kun kuljimme kuusitureikkoon jossa koira kieputti jälkiliinan puiden ja jalkojeni ympärille. Jouduin irroittamaan otteeni liinasta silloin se tapahtui: koira lähti, kuin Naton ohjus ja"paikka"huutoni kaikuivat kuuroille korville. V-käyrä lähti rivakkaan nousuun...

Ylitimme pellon siihen suuntaan mihin koira poistui ja sieltä löytyikin pieni veritippa. Kutsuin ja vihelsin koiraa ilman toivottua lopputulosta. 20 minuuttia odoteltuamme kaverini lähti ajelemaan teitä autolla, josko koira sieltä löytyisi. Ja koirallahan oli 12 metriä jälkiliinaa perässään ja todennäköisesti se olisi kohta ankkuroituna johonkin karahkaan. 40 minuuttia katoamisesta sain soiton: koiran haukku kuuluu jostain vaimeasti ja kaveri yrittää haarukoida paikkaa. Ja sitten tuli mieltäni helpottava toinen soitto: koira haukkuu paikallaan eräällä rantapellolla!

Kehoitin kaveria olemaan kutsumatta koiraa ja me lähdimme toisella autolla paikalle kaverini pojan kanssa. Noustuani autosta vaihdoimme muutaman sanan ja samassa koira olikin jo vieressäni. Kysyin , että mihin peuran jätit? Koira poistui pimeyteen ja sitten jo haukku raikasikin. Lähdin pellolle ja näin peuran olevan persaus pystyssä mutta etupää oli polvien varassa. Koira oli sen etupuolella kolmisen metriä. Siirryin sivusektoriin ja ammuin täyteisen kylkeen, matkaa oli n. 40 metriä. Jäljestys oli päättynyt.

Tätä peuraa ei olisi liinasta kiinnipitäen tavoitettu ainakaan hetkeen aikaan, todennäköisesti ei koskaan. Koira pystyi vapaan antamaan tarpeeksi painetta ja sai väsytettyä sen. Eli oli hieman tuuriakin matkassa.

Kuten kuvistakin näkyy niin osuma oli hieman liian alhaalla.



Hieman edellinen meni topicin aiheesta sivuun mutta jatketaan vielä hirvestyksestä. Tänään kello 14 aikaan tuli naapuriseuralta soitto ja kysyttiin mahdollisuuttani auttaa haavakkohirven jäljityksessä. Ja taas mentiin. Perillä sain koiran autosta ja samassa kuului pam, pam ja pam. Ja heti perään helpottava viesti: hirvi on nurin!

Koska olimme jo ulkona autosta niin päätin käyttää tilanteen hyväkseni ja kysyin lupaa saada kulkea jäljen harjoittelumielessä. Sen saatuani poistuin metsään ja sain oppaankin matkaan. Opas yritti etsiä verijälkeä mutta koira oli nopeampi. Se otti poikkijäljen ja matka jatkui. Hirvi oli kulkenut pääosin suolla ja muutaman sadan metrin päässä en löytänyt enään silmiini veritippoja. Ja kerrankin minulla oli mahdollisuus niitä etsiä, kun ei tarvinnut tarkkailla etumaastoa eläimen vuoksi. Viimeiset 400 metriä oli tätä"veretöntä"ja koira vei minut kaadolle. Myöhemmin soittelivat ja kertoivat haavoittaneen osuman olleen kurkulla.


Koira on osoittanut pystyvänsä vähintäänkin kohtalaisiin suorituksiin, isännän toimissa taitaa olla enemmän toivomisen varaa. Koska se osoitti nyt sitkeyttä tuossa peuran paikalleen haukkumisessakin niin minun pitänee hankkia tutkapanta. Voi sitten tarpeen tullen laskea liinasta irti oikein luvan kanssa. Tällaista tällä erää...

[Peto]

[ryynimakkara]

BlueMarlinin vasassa osuma kaulan tyvessä. Tuosta vaahdosta päätellen henkitorvessa reikä.

[Kiul]

Me ajetaan 5-6 ajomiehellä ja tulosta tuntuu tulevan. Mulla on Polaris ja jollain toisella Honda, mutta ei niitä tarvita. Levyllä ja miehillä hirvet on vedetty, joskus harvoin mönkijällä. Mulla ei mönkijä ole yleensä edes mukana, 3h ajomatkakin on jonkinmoinen este. En ota kärryä perään kovin helpolla ainakaan kesärajoitusten aikaan.

Tarkoitus ei ole mollata koiria, päinvastoin. Meillä yksi haavakko saatiin eräksi nimenomaan koiran avulla. Pikemminkin on tarkoitus tuoda esiin muut jahtimuodot, joilla on passimiehen näkökulmasta omat ominaisuutensa. Kuten joskus totesin, ajohommakin vaatii oman osaamisensa.

[Kiul]

Marlinin veri näyttää vähän samalta kuin omassa takavuosien haavakossa: säkä/yläkeuholaukaus. Hirvi meni pimeään asti ja aamulla jatkettiin. Lunta oli nimeksi l. jäljellä pysyttiin miehissä. Elukka oli käynyt 4 kertaa yön ainkana makuulla, mutta meni vaan. Vaahtoa oli oksilla ja ketju kun saatiin eteen, niin sonni oli sen verran sekaisin, että juoksi keskelle aukkoa ja passimiehen eteen.

[optimikko]

Eilinen päivä meni tehokkaasti aamusta iltaan hirven pyynnissä. Aamu alkoi vajalla voudin antaessa suunnat päivän jahdille. Päätimme kaverin kanssa lähteä kulkupaikoille passiin, kun kolmas kaveri löysää jämtin lähialueelle. Puolisen tutia vierähti ja pian alkoi armoton haukku. Yllättävän hyvin pysyi hirvet paikoillaan, kun tänä syksynä on totuttu siihen, että löydön jälkeen elukat painuu maan ääriin.

Haukku siirtyili lähimaastossa ja välillä tuntui tulevan syliin. Silti aina lähestymisen jälkeen haukku loittoni hiljakseen. Pian tuli textari jossa luki "emä ja vasa, tunnin olin viiden kymmenen metrin päässä tana kele tu".

Neljä tuntia kuuntelimme kiivasta haukkua ja alkoi jo tuntua siltä että jää elukka saamatta. Sitten kajahti laukaus ja pian toinen perään.

Kaadolle kun pääsimme oli jo sisukset ulkona. Helpotuksen huokaukset ja tulistelut. Tämä nuori koira on osoittautunut kyllä haultaan ja sinnikkyydeltään loistavaksi hirvikoneeksi

Tuskin kerkesin nostaa jalkoja pöydälle kotosalla, kun taas mentiin. Naapuriporukan miehelle oli sattunut haavakko tilanne, joss oli mukana roppakaupalla huonoa tuuria. Osuma oli sattunut alas ja kahlannut jalkojen läpi. Luoti oli jatkanut siitä vielä osuen takana olleen arjen harmaan päähän. Siinä loppui nuoren koiran taival.

Hirvi oli jäljitetty ja lopetettu todella hankalaan maastoon. Tuosta porukasta ei löytynyt apuja tilanteeseen, joten lähdimme apuun kaverin kanssa. Mönkijä oli lujilla ja kaikki mahdolliset varoitukset rupesivat löytymään mönkkärin kojetaulusta. Vähissä oli bensa ja akun jännite. Kaiken lisäksi kone kävi kuumana. Parin hikisen tunnin jälkeen elukka saatiin pois metsästä. Mönkijäkin tuli kaikista varoituksista huolimatta perille ilma nikotteluita.

Päivän opetuksena, että katso aina koiran sijainti haukulla ennen kuin painat liipasinta.
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys