Peurajahtia Englannissa, tarinaa&kuvia

Peto · Viimeinen muokkaaja, Peto pvm 14.12.2012 14:21, muokattu 1 kertaa

There's method in my madness

Käytiin tuossa poikain kanssa tutustumassa Brittiläisiin panimotuotteisiin paikan päällä ja
metästeltiin siinä aikansa kuluksi myös kuusipeuraa. Ajattelin kirjotella vähän tarinaa,
miten reissu meni ja yleisiä havaintoja peuranpyynnistä englannissa. Jos vaikka jotakuta sattus kiinnostamaan.

Eli muutama tuttu aloitti tämän homman herra Malcolmin heittäydyttyä täysipäiväiseksi jahdinjärjestäjäksi.
Kuulin jahtimahdollisuuksista heti ensimmäisen suomalaisryhmän palattua reissultaan
ja oma matka oli varauksessa jo ennen M&K:ssa julkaistua juttua.

Jopa opiskelijoilla on varaa jahdata Englannissa...

Ajankohtaa pähkäiltiin. Kyseltiin neuvoja suomen päästä, että millon kannattais mennä.
Porukka oli ollut eka reissulla heti kiiman jälkeen, jolloin pukit olivat olleet aivan hukassa.
Naaraita oli kuitenkin näkynyt satoja. Meitä neuvottiin, että joulukuun alussa olisi jo hyvä aika,
kun pukitkin ovat toipuneet kiimasta ja hakeutuisivat mielellään ammuttavaksi…
Tämähän meille passasi, koska alku syksystä suomessakin riittää jahdattavaa,
eikä malttaisi lähteä pidemmälle reissulle.
Näin joulukuussa taas kotimaan jahdit alkavat pikkuhiljaa hiipua, joten ajankohta sopi kaikille.

Reissuun kelpuutettiin vain A-luokan metsästäjiä.

Eli nyt reissu on tehty. Mikä jäi päällimmäisenä mieleen? Hyvin järjestetty jahti.
Oppaat olivat täsmällisiä ja palvelu pelasi. Jahtimatka kävi oikein rentouttavasta lomasta,
jossa oli sopivassa suhteessa jahtia, ohjeistoimintaa ja lepoa.
Jahti sijoittui pääasiassa West Sussexiin Horshamin tienoille…

Majoitus.

Breakfast puoli.

Päivät menivät käytännössä niin, että 6.30 oppaat tulivat hakemaan porukkaa bed&breakfast –majoituksesta.
Oppaita oli aina yksi kahta metsästäjää kohti. Toinen metsästäjä vietiin treeständille peuranpoluille
kyttäämään ja toinen lähti stalkkaamaan peuroja oppaan kanssa metsistä sekä pelloilta.
Aika oli sopiva, kytikseen ehti pimeässä.

Aamujahdissa meni reilu pari tuntia, jonka jälkeen lähdettiin lahtivajan kautta majoitukseen.
Majoituksessa odotti maukas englantilainen aamiainen klo. 10.00. Syönnin päälle ehti ottaa pikkuisen lepiä,
kunnes oppaat tulivat hakemaan iltajahtiin klo. 13 tienoilla.
Nyt vaihdettiin vuoroja, toinenkin ukko pääsi metsiin hiippailemaan. Pimeä tuli puoli viideltä,
joten viiden maissa kokoonnuttiin lahtivajalle/oppaiden tukikohtaan, jossa hörpättiin kahvit ja kertailtiin tapahtumia.
Sitten takaisin majoitukseen n. klo 18 aikaan. Suihku ja vaatteiden vaihto.
Oppaat tulivat hakemaan klo 19. korvilla pubiin, jossa maisteltiin paikallisia
panimo- sekä tislaamotuotteita sekä erinäisiä ruoka-annoksia. Ennakkotiedoista poiketen ruoka osoittautui erinomaiseksi.
Fish&Chipseillä täyttyi isommankin miehen nälkä, kuuluihan siihen reilun kokoinen leivitetty kolja kokonaisena.
Muita hyviä olivat esim. lampaan potka ja vasikan maksa.
Jahtipäivän päätteeksi ukot olivat kypsiä unille jo klo. 22 aikaan, joten siinä ehti nukkumaan
paremmin kuin kotona tavallisesti ennen klo. 6 herätystä. Siitä sitten sama homma uudestaan neljänä päivänä.

Englantilainen aamiainen.

There’s plenty of deer here

Sitten itse asiaan eli mitenkäs se jahtipuoli onnistui. Hieman vaihtelevasti, koska tämän tyylin jahdissa
tuurilla on suuri osuus onnistumiseen. Alueellahan ei ollut lainkaan ruokintoja tai muita keinotekoisia houkutteita peuroille.
Myös keli vaikuttaa, niin kuin toki kaikkeen muuhunkin jahtiin.

Ensimmäisenä päivänä oli aamulla pari astetta pakkasta. Märkä ruoho oli jäätynyt ja rahisi kävellessä.
Tammimetsien paksulla lehtimatolla ei ollut toivoakaan hiljaisesta etenemisestä.
Velipoika pääsi kuitenkin täräyttämään kauriin n. 140 metrin matkalta pellolle. Hyvä alku.

Malcolm jäisessä ruohikossa.

Englantilainen herrasmies nimeltä Robin, kauris ja veljeni leijonamieli.

Yksi kaveri näki muutaman peuran ja tunnistamattoman kipittäjän, joka myöhemmin paljastui muntjakiksi.

Iltapäiväkin meni suhteellisen hiljaisissa merkeissä.
Aamulla hiippailuvuorossa ollut velipoika täräytti kuitenkin passista kuusipeura naaraan.

Reissun ensimmäinen kuusipeura.

Oppaiden tukikohta, jossa kylmiöt riistalle.

Toisena päivänä velipojan tuuri jatkui ja toinen peura kaatui naakimalla.
Iltapäivästä myös toinen kavereista pääsi avaamaan kaatotilinsä kauriilla.

Tässä välissä hieman ihmeteltiin, kun nähtyjen peurojen määrä ei aivan vastannut odotuksia.
Oppaat kuitenkin vakuuttivat peuraa olevan, mutta ne olivat laumoissa.
Kuusipeurat eivät ole paikkauskollisia kuten kauriit, joten on tuurissaan sattuuko lauma vaeltamaan kohdalle.
Ja olihan maastossa nähty reippaasti jälkiä.

Luontaisten lehtimetsien lisäksi Englannista löytyy istutettuja havumetsiä.

Reissun toinen kauris.

Seuraavana aamuna Robin vei minut ja toisen ”saamattoman” kaverin omille jahtimailleen East Sussexiin.
Siellä olikin hieman toisen tyyppistä maastoa ja peuraa todella paljon liikenteessä.
Täällä on mm. suojelualue, jossa on laskettu olevan 6000-7000 kuusipeuraa.
Alueen läpimenevällä tiellä tapahtuu vuodessa 250-300 peurakolaria 2 km matkalla.

Maisemia.

Peuroja.

Maisemia.

Peuroja.

Robinin metsästä pääsimme molemmat naakimaan omat peuramme, joten reissu oli sikäli
täysin onnistunut – kaikki olivat nähneet ja saaneet riistaa.
Stalkkauksessa tapetut peurat suolistettiin ja ripustettiin puihin roikkumaan.
Jahtia jatkettiin ja kun aiottu lenkki oli kierretty, palattiin noutamaan saalista.
Itse naakiminen on mielenkiintoinen metsästysmuoto. Hiivitään vähän ja kiikaroidaan paljon.
Pitäisi huomata peura ennen kuin se huomaa sinut.

Perus stalkkausta.

Markun peura.

Sattuu se joskus minullaki kohalle.

Vasa kulki olallakin.

Iso naaras vedettiin kauempaa pulkalla.

Illaksi menimme toiseen paikkaan, jossa liikuskeli 2-3 kultamitalisarvista kuusipeuraa.
Pellot olivat kuitenkin kynnetty ja saaliiksi saatiin ainoastaan kettu. Jokunen peura kuitenkin nähtiinkin.

Juttua riittää.

Kettu kaukana.

Kuti - ja huti.

Pellon reunat kyntämättä. Näissä peurat vielä ruokailivat.

Illan päälle toinen yritys kettuun. Osuihan se tällä kertaa.

Velipojan käsittämätön tuuri jatkui tällä välin Horshamissa.
Hänet (”lucky bastard”) laitettiin tyhjäksi todettuun metsikköön tukikohdan viereen,
jossa muut olivat kyttäilleet saaliitta jo pari päivää. Mies oli mennyt ständille ensimmäisen kerran kahdelta
ja ampunut peuran vartin kyttäämisen jälkeen.
Tämän jälkeen hän oli roudannut peuran lahtivajalle ja mennyt toiselle ständille samaan puskaan.
Taas vartin kyttäyksen jälkeen peura nurin. Joskus koko porukan tuurit sattuu yhdelle miehelle.
Onneksi tämä Hannu Hanhi ei älynnyt ampua sitä muntjakkia, joka myöskin hänen passiinsa työntyi.
Ei ollut tunnistanut eläintä, mutta kun oppaamme Malcolm rääkäisi muntjakin äänen, niin tunnistus varmistui.
Muntjakin ampumista ei meidän muiden huumori olisi enää välttämättä kestänyt.

Tämä mies niitti peuroja urakalla. 5 kaatoa 4 päivässä.

Malcolm ja Tod.

Viimeisenä päivänä toiset heput vietiin ihmettelemään East Sussexin maisemia.
Sieltä sai aiemmin vain kauriin ampunut kaverini ammuttua myös kuusipeuran,
joten nyt laji oli jokaisen saalispäiväkirjassa. Toinen kaveri ampui Horshamin puolesta pikku pukin.
Velipoika oli hyvin pettynyt, kun tämä oli ensimmäinen päivä, jolloin hän ei ampunut mitään. Razz

Mitäs siellä?

No peurapa tietenkin.

Kuuskuustoistane - se sortaa.

Reissun komeimmat pukit.

After all

Mitkäs mietteet näin jälkeen päin?
Jossain vaiheessa hieman särähti korvaan suomen pään kavereiden lupaukset hyvästä pukkisesongista.
Englannissa oppaat nimittäin kertoilivat avoimesti, että isompia sarvipäitä on mahdollista saada oikeastaan vain kiima-aikana,
joka on tavallisesti pariviikkoa lokakuun alussa. Tämän jälkeen isommat pukit hakeutuvat syvemmälle metsiköihin,
eivätkä näyttäydy helposti päivän valolla. Eihän ne isoksi kasvaisikaan, jos tyhmiä olisivat.

Tässä valossa matkan ajankohtaa olisi ehkä voinut vielä miettiä uudemman kerran.
Tämä ei kuitenkaan tehnyt meitä murheellisiksi, sillä reissu oli kaikin puolin onnistunut.
Ehkäpä seuraavalla kerralla otamme tähtäimeen Sika & Red stagit skotlannissa…

Malcolm on kyllä huippu äijä ja hänen jahtijärjestelyitään ei voi kuin kehua.
Ja Robin oikein mukava englantilainen herrasmies.

Jos joku kiinnostuu lähtemään Britteihin, niin lisätietoa voipi onkia osoitteista:
http://www.thestalkingdirectory.co.uk/
http://www.ukoutfitters.co.uk/

Malcolm toivoo tiedustelut osoitettavan Suomessa Juha Surakalle, jonka yhteystiedot saa minulta yv:llä.

Muokkaus: Parissa kohti oli yöntunteina mennyt eastit ja westit sekasin + vaihdoin yhteyshenkilön.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

hyppyjäläki · Lähetetty: 14.12.2012 07:49 Viestin aihe:

Mielellään tällaisia juttuja lukee!

heiluri · Kanta-asiakas Liittynyt: 20 Mar 2006 Viestejä: 34968

Hyvä reissu äijillä,plussaa varsinkin tuo naakiminen,hyvät kuvat.
_________________
Kertalaakiyhdistys

Tiger · Lähetetty: 14.12.2012 09:05 Viestin aihe:

Oli kyllä aivan upea reissu. Tosiaan tuo skotlanti Sikastag- reissu polttelis jo mielessä. Mitä nyt omilla auttavilla lontoontaidoilla ymmärsi, niin mielenkiintosta jahtia olis tarjolla myös sielläpäin.

Ja itellä oli tuo kuuskuustoistanen ensimmäistäkertaa sorkkaeläin metällä mukana ja sekä kauris, että kuusipeura totteli laaki ja vainaa periaatetta 6.5g oryxilla. Luotia ei jääny talteen kummastakaan. Että sortaa se, jos ukko peräntakana on tikissä. Wink