Puimakoneen kokoinen Metso

[tuhola]

[TetraoFabalis]

[sami.k]

Tänä aamuna käytiin iiroässän kanssa metso saloilla pommikone jahdissa,ja olihan niitä,päätin okein erityisesti tarkkailla karkkojen pituuksia ja heti kärkeen mentiin tuholan mitalla kun vaha kukko karkasi latvasta nähtyään minut kun hyppäsin metsästä tielle,harvan puuston takia pystyi jo silmillä seuraamaan 300 metriä,eikä loppujen lopuksi löytynyt ollenkaan,seuraavaksi koppelo karkasi puusta huitsunfidduun.ensimmäistä pommikonetta seuratessa sattui erään aukon laidassa töyri sijaiskärsijäksi,mutta mehtoa ei näkynyt.seuraavaksi karkuutin 3 poikametsoa joiden karkko osottautui noin 300-400 metriksi,iiro karkuutti jostakin metsänkeskeltä,tästä noin 200 metrin päästä karkottui taas 2 mustaa joiden karkko jäi tuntemattomaksi eli ei löytynyt.noin puolen kilsan jälkeen alkoikin sitten tapahtua kun etsin äsköisiä karkko metsoja ja lähestyin helvetinmoista aukkoa niin juuri ennen aukkoa karkuutin ilmeisesti vanhan kukon ,jäin hetkeksi kuullostelemaan ja yhtääkkiä tajusin että 200 metrin päästä metsästä kuului metson näppäily! jes! aloitin välittömästi hyppäämisen,mutta tuuli vaikeutti hyppäämistä ja kukko soi hyvin katkonaisesti.kerkesin lähestyä kukkoa noin sataan metriin kun yhtääkkiä lopetti ja pian rymähti lentoon.metso ylitti aukon jonka laidassa olin ehkä noin sadasta metristä ja totesin että puimuri osastoa oli.kuullostelin hiljaa että mihin laskeutuu ja niin kohta ryminä kuuluikin noin 3oo metrin päästä toisen aukon laidasta.Ei kun perään.Lähestyin äärimmäisen varovasti aukkoa mutta kulkureittini sivulta lähti vielä yksi kukko ja tämä rymähti saman aukon laitaan mihin äsköinen puimurikin jäi.Eli nyt tiesin aukon laidassa olevan ainakin 2 metsoa,matkaa enää noin 200 metriä.Lähestyin todella hitaasti.maa oli kohmeessa ja risut ja lehdet pitivät kengän alla suorastaan !&%¤#"! meteliä,lisäksi kirkas auringon paiste teki huomaamattoman lähestymisen todella hankalaksi,noh pian huomasin että olin joutunut jo liian lähelle aukon laitapuita ja epäilin suuresti onnistumis mahiksia.olin harvan metsän sisässä ja matkaa oletetuihin istuma puihin enää 80 metriä voi prkle! vahdin puita kuin piru raamattua mutta niin vain karkasi 2 jumalattoman isoa pommaria vähän latvan alapuolelta juurikin noista laitapuista.Voi prkl!! Turhautuminen vaihtui vähän helvetin nopeasti "ei voi olla totta "toteamukseen,satametriä noista karkkopuista metsän sisään alkoi metso laulaa kuin parhaana kevät aamuna!siis kolmas metto!ei muuta kuin hyppäämään.hyppääminen oli todellä hankalaa tuulen ja auringon takia,metsä oli harvaa mäntykangasta eikä minkäännäköistä suojaa.mutta kukko ei kun laulaa!mieleen hiipi ajatus että tässä ei hyvin käy jos en pian nää kukkoa ja pääse kyväärillä ampumaan,haulikko holliin oli nyt todella paha päästä.mutta kukko ei kun rallattaa,vaan ei näy missään. hiominenkin kuului jo todella selvästi ja kokemuksesta tiesin että on jo pakko olla haulikko hollissa,ei muuta kun eteen päin.Uskalsin enää ottaa vain kaksi askelta kerrallaan ja sitten sen huomasin, siinä se oli,männyn lehvien sisällä pari metriä latvasta,matka noin 25 metriä! linnusta näkyi pää kaula ja rinta, ei kun siihen vaan pumm! lintu räpelsi lehvästössä hetken ja luulinkin sen tippuvan mutta !&%¤# mitään tippunut vaan alkoi kauhomaan ilmaa siivillään ja benellin romu teki tietenkin juuri nyt syöttöhäiriön voi vettuprkelestana!!kukko lähti aika jyrkästi alaspäin ja hävisi pian näkyvistä,vaikka kuinka koitin kuullostella ei ryminää kuulunut,ei hlvetti!vetutti niin ettei veri kierrä.ei kun perään.olin jo seurannut noin 200-300 metriä ja oletin raanakon olevan lähellä kuolleena niin eikös se polkase parista kympistä lentoon.Junttasin benellillä 2 kertaa perään(kyllä se !&%¤# nyt toimi) ja metso jää hämmästykseni noin kahdeksaankymppiin männyn ala oksalle,Nappasin pilkkuseiskan selästä ja tiputin kukon alas jes!mutta mitä helvettiä samasta kohtaa mistä tämäkin ylös hyppäsi nousi nyt toinenkin kukko. ei prkle tajusin ettei tämä se haavakko ollutkaan vaan suurin ikinä näkemäni poika metso.no etrsintä jatkuu ja pian iirokin saapui apuun mutta mettos ei vaan löydy eikä ole koiraa matkassa,ja alkoi aikakin loppumaan.haravoitiin ristiin rastiin varmaan tunti mutta ei mitään.lopuksi kävin vielä paikalla johon ammuin tämän nuoren kukon niin 50 metriä sivulta lähti vanha kukko maasta lentoon ja hävisi horisonttiin.epäilen että tämä oli se soittometso jota olin ampunut ja sinne meni.että tämmöistä tänään.

[Mc-manteli]

Kyllähän 95% sitkeistä metoista johtuu siitä että panosta ei oo testattu aseeseen sopivaksi..
Maanantaina viimeksi ammuin istuvaa metsoa, matkaa 40m ja henki pakeni ennen ku kynnet kirposi oksasta..
Rupilla useempi kymmenen haulta.

[tuhola]

Sampalta hyvä tarina. Inspiroiva. Pakko se on huomenna ottaa kivääri ja haulikko mukaan ku menee hirvikoiran penikan hakua reenaamaan. Samalla sitä voi vähä mettopaikkoja hiljookseen hiippailla.

[MtJ]

Ei se aina panoksestakaan ole kiinni. Itselleni kävi tällainen homma 1987.

Meillä oli suvussa tapana hiipata haapojen alle metsokytikseen joka ilta, kun oli tarpeeksi tyyntä ja kirkasta, joskus syyskuun alkupäivänä. Silloin kun haavan lehdet on vihreitä. Noh, oli oikein sopiva ilta ja "metsohaavoilla" oli varmasti ollut jo aiemmin liikennettä, alaoksista oli kaikki lehdet riivitty niin, että pelkkiä lehtikaroja oli jäljellä. Kyseiset haavat kasvoivat sellaisen noin 15 metriä korkean kalliorinteen reunassa ja metsot tuli yleensä iltaisin niihin hakomaan. Ei muuta kun lähdettiin ja käveltiin sellainen 2km tietä pitkin, sitten vanhaa kuusikon pohjaa lähestymään haapoja. Lähestyttiin aikamme ja jäätiin sitten siihen haapojen alle tutkimaan, olisko sitä lintua.

Ei ollut, mutta jäätiin odottelemaan metsoja tulevaksi. Hiljaista oli, pyyt taisi vähän viheltää kuusikon kätköistä, mutta muuten ei mitään ääniä. Yhtäkkiä sieltä kallion päältä alkaa kuulua julmettu suhina, ihan kuin lentokone tulisi. Tyynessä illassa se metson lentoääni oli ihan pirun äänekäs. Iso puimakoneen kokoinen metso tulla tupsahti siihen mun viereiseen haapaan, matkaa oli metsoon ehkäpä 20 metriä korkeintaan. Paremminkin 15-20 metrin välillä. Mulla oli alapiipussa 3,25mm hauleja ja yläpiipussa 4,00mm hauleja. Sedällä oli vielä yksipiippuinen "Tähti", 16cal, jossa 4,00mm haulit piipussa ja täyssuppea supistus.

Haulikon sain nostettua ja tähtäsin vähän ylävoittoisesti metsoa, että haulit viistäisi enempi pään puolta, kuin keskeltä kroppaa. Jymäytin ekan laakin ja metso ropsahti alemmalle oksalle siivet levällään, höyheniä leijui alas siellä ja täällä. Noh, nuoren miehen veret sen verran kiehahti, että meinasin, että nyt et karkaa ja ammuin vielä nelimilliset ehkä hieman yli 15 metrin päässä olevaa metsoa päin. Samassa setä ampui oikealta vielä laukauksen metsoon siten, että siitä joka laukauksella tippui höyheniä.

Mentiin sitten puun alle ja katseltiin, kun metso makaa reporankana oksalla. Miten tuon saisi alas? Taitettiin piiput ja alettiin katsella pitkää pihlajasäipää tai muuta, jolla saisi sen verran yltyttyä lintuun, että se tipahtaisi sieltä.

Niin helkutti, metso nousee oksalla ensin ylös, sitten pomppaa lentoon! Molemmat katsotaan äimän käkenä, ei voi mitenkään olla mahdollista! Ihan tyyni kun on ilta ja lentosuunnassa vain vanhaa kuusikkoa, niin alettiin kuunnella, että kuuluuko mitään? Aivan ääneti kuunneltiin sitä lentoa, mistään ei kuulunut tippumisääntä. Sinne hävisi.

Haravoitiin maastoa koko seuraava päiväkin, mistään ei metsoa enää löydetty. Samana iltana vietettiin kävellen lentosuuntaan siksakkia joku 3 tuntia.

Sinne meni iso torpeedo.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[rakki]

[mikko81]

[iiroS]

[tuhola]

Jos sampalla olis ollut mossberg, olisi hän isomusmetsoa rikkaampi. Benellit on vähä tuollaisia kun oikein tiukkapaikka tulee. Inertia voi olla fysiikan laki mutta sitäkin vahvempi laki on oma vasen käsi mikä vetää lukon auki ja kiinni silloinkin kun fysiikanlait pettävät.

Sori, oli ihan pakko.

[iiroS]

Onhan siinä voinut tapahtua vasten matalaa aurinkoa ampuessa sellainen melko harvinainen ilmiö tälle Benellisankarille, sitä kutsutaan sami hutiksi

[MtJ]

[tuhola]

[MtJ]

Jaaha, tuhola on oikein asiantuntija. Kertoo vuoden 1987 metson tiputuksesta tasan tarkkaan miten kävi

Yksikään laukaus ei mennyt ohitse. Joka kerralla tuli höyhentä alas oikein läjähtämällä. Metsästyksessä ei vaan yksinkertaisesti ole sellaista tilannetta, jossa satavarmasti tiputat jonkun elukan. Niitä lähtee lentoon välillä, vaikka linnusta näkyisi läpi.

Olen nähnyt useita teeriä ja metsoja, jotka on lähteneet osuman jälkeen lentoon, puhutaan 308:sta ja 222:sta. Yksi noin 3,5kg metso jaksoi vielä lentää 800 metriä seuraavalle kankaalle, vaikka keuhkoista oli toinen häipynyt osuman mukana toisesta kyljestä johonkin. Löytämättä olisi jäänyt, ellei koira olisi perannut sitä esille. Suunta oli alaviistoon osuman jälkeen ja näytti, että tuo ei mennyt kuin 20 metriä. Koira perään, kunnes aloitti haukun vähän alle kilometrin päässä, että täällä on. En uskonut, etsin lähistöltä toista tuntia sitä lintua.

Se oli siivennyt lentämällä alaviistoon toiselle kankaalle, osuma oli sydänten ja keuhkojen alueelle siten, että takimmainen keuhko oli kadonnut kokonaan.

Vain teidän villeissä unissa metsot tulee hyvästä osumasta aina ja satavarmasti maahan. Mutta onhan noita unelmia hauska lukea
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[rakki]

Jos 15-20 metristä mettoa kolme kertaa täräyttää = kaikkia haulet läpi, ja vielä lentoon lähtee lentoon niin kuulostaa kyllä aika legendalta.