Puimakoneen kokoinen Metso

[tuhola]

Kyllä se vain niin on että kun tarpeeksi tulee vauriota niin kuolema on satavarma tapahtuma. Jos tärkeimmät elimet pudotetaan pois pelistä niin eläin ei pysty toimimaan. Jos rintalihakset reijitetään 2,5 haulilla 20m päästä mettäsupistuksilla ammuttuna niin metso ei lennä yhtään minnekkään. Ei niillä lihaksilla meinaan. Jos ammutaan 15m päästä haulikolla niin siinä on kerrasta jo niin paljon vauriota ettei sitä enää minnekkään lennetä. Se on huono osuma ja thats it. Pääosa haulisuihkusta meni ohi ja vain joku hauli kraappasi.

On tiettyjä lain alaisuuksia tässä kuolemishommassakin. Jos esim. sydän putoaa pelistä pois niin aikaa toimia on enää vähän. Jos hyvä osuma keuhkoissa niin aikaa vielä vähemmän kuin sydän osumassa. Jos osuma tuhoaa aivot nin aika loppuu sillä silmän räpäyksellä. Jos tintataan 100kpl 2,5mm reikää alta 20m päästä metsoon niin se aika loppuu, ei siitä enää lennetä mihinkään. Eikä lennetä 4mm hauleilla ammuttunakaan. Kauriskaan ei mene mihinkään jos tinttaa 4mm haulikuorman 15m päästä kylkeen. Siihen lysähtää eikä enää ikinä nouse.

[sami.k]

Tässä minun tapauksessa olen kallistunut koko ajan enemmän siihen suuntaan että ammuin ahneus päissään ohi.Vaan ompa näitä lukemattomia kertoja sattunut että ei kuole vaikka varmasti pitäisi.

Kerran nöösipoikana olin puolangalla etsimässä latvametsoja ja tulin suuren aukon laitaan,oli oikein kaunis ja hiljainen aamu,noh jostakin lennähtää teeri siihen parinsadan metrin päähän kuivan haavan latvaan ja pistää yhdenmiehen orkesterin pystyyn,tuumasin että lopetatkos mokoman mekkaloinnin ja kaltoinkohtelin soittelijaa ja täräytin musketilla nokkaan.Osumasta ei ollut epäselvyyttä sillä mäsäys kuului varmaan kovempaa kuin laukaus.suureksi hämmästykseksi teeri lähti tulemaan vimmatusti suoraan kohti,tosin se unohti toisen jalkansa,suolensa ja kivipiiransa haavan latvukseen,niin karmea kiire sille tuli.mutta teeri tuleekin suoraan kohti kuin viimeistä päivää,ja viimeisiähän tässä kieltämättä olitiin viemässä, eikä merkkiäkään luovuttamisesta.Nostin jo haupitsin poskelle niin silloin tämä eläväkuollut tajusi viimein luovuttaa ja tippui siihen jalkojeni juureen.Niin vaan oli pieni teeren sydän urhea että vasta polttoaineen ehtyminen sen alas suisti.

[kolopesijä]

Välistä sattuu kohdalle uskomattoman sitkaita eläimiä. Metsojen kohdalla vain minusta hiukan normaalia useammin, toinen sitkaita sisältävä joukko on majavat etenkin haulikolla.
Ei minullakaan mitään tarvetta ole valehdella haulien määrästä tms. em metsotapauksen suhteen, mutta näin nyt vaan kävi.
Ensimmäinen metso mitä olen kädessä pitänyt oli isäukon edestäpäin keskeltä viisseiskalla läpi ammuttu, jonka juoksin polvenkorkuisena apumiehenä kiinni, kun yritti aina pätkän lentää, mutta ei ilmassa sentään pysýnyt kurssissa täysin.

[tuhola]

Juu mutta nämä stkeät elukat eivät ole mitään yliluonnollisia otuksia vaan kyse on huonosta osumasta. Lintua kun ampuu edestäpäin kokovaipalla niin saattaa käydä jotta vauriota ei hirmuisesti saadakkaan aikaan konehuoneella ja kuolema pitkittyy. Eli ei katkeakkaan isoja verisuonia ja saadaan vaan enimmakseen lihasvauriota ja vain joku kraapaisu keuhkoille. Kaikkea vastaavaa näkee hirvien kanssa ja sitten syytetään milloin mitäkin.

Metson tekee sitkeäksi se että sen hyöhenpeite suojaa ja samoin suuri koko. Huonoilla panoksilla ei saada vauriota ja metot karkaa helposti. Onhan elukoissa hieman eroa siinä miten nopeasti antavat periksi. Jänis on valmis kuolemaan jo pelkästä pamahduksesta, kettu ei anna periksi ennenkuin elämänloiste häviää silmistä. Mutta jokanen otus kuolee kun vauriot ovat tappavia.

[rakki]

Kiväärillä ammuttaessa tuo siipeäminen taitaa olla yleisempää. On reikä sen verran pienempi.

[iiroS]

Minä olen majavien ampumisen lopettanut haulikolla jo vuosia sitten, on vähän liian epävarmaa hommaa. Tokihan tähänkin monella kokeneella on varmasti aivan erilainen näkökanta. Jokunen päivä sitten, eli lauantaina, viimeeksi majavat keetoili noin tunnin verran haulikkohollilla ja viimeinen yksi kapusi kuivalle ja sai harteisiin viisseiskaa, etenemä sen jälkeen noin 5,5 cm.
Haulikkoa pidän meton ammunnassakin jo metson jämäkän rakenteen vuoksi melko epävarmana, haukusta yritän aina luodilla jos paikkaa vain on, olipa matka mikä hyvänsä. Varminta saada lintu heti kenttään on katkaista siipi, sama kuin hanhellakin, siksikin lentoonammunnassa rytisee huonostakin osumasta useammin. Vaan on nuo tähdet olleet viime viikot siinä asennossa, että asetyypin valinta on ollut murheista pienimpiä karkkolintuja katellessa...
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...

[tuhola]

Ite kans ruvennut jättään haulikon kotio kun majavajahtiin olen mennyt. En tykkää. Pilkkuseiskan hommia on tuo. Pääosumaa haen jos vain hyvä tuki ja maltillinen ampumamatka.

[iiroS]

Niin, samik:n metson katoamista koskevaan kirjoitukseen vielä, että toki koira oli matkassa, kyseessä siis nuorempi pystäri, neiti 4kk. Eli käytännössä ei ollut koiraa, teoriassa kyllä.
Nyt lähden sitä isomusta jallittamaan samanikäisen lk saksanseisojan kanssa, ennuste suursaaliille on siis loistava
_________________
Annan toisten mä talletella suuret setelit...

[waidmannsheil]

[pihkat]

Parjatulla 308:illa kaikki osuman saaneet puunjuurella, samoin 7x57R:llä, 5,7:lla kahdesta sivuttain istuvasta ja yhdestä kohtiistuvasta läpi, kaikki metsälle, 6,5x55:lla keuhko-osumalla teeri lensi kahdestasadasta puolenmatkaa vastaan samalla kaliperilla muutama helikopteri.. Uskaltaakohan mettoa eres koittaa?
_________________
Voi pihkat

[MtJ]

Ammuin viime syksynä 20 metriin teertä koiran haukkuun 5,7:lla. Keskelle teertä tuli noin neljän sormen mentävä reikä. Teeri lensi yli 200 metriä eteenpäin, tippuakseen kivikuolleena mättäälle siellä.

Meidän eralle.net-asiantuntijat ne on vaan niin tiedoissaan ylivertaisia, että näitä oikeassa elämässä sattuneita tapauksia ei koskaan tapahdu

Ootte te pojat vitsejä. Mutta pitäkää tuo. Siihen asti voitte vakuuttaa tekniikan ja tiedon ylivoimaa, kun se ensimmäinen teeri osuu kohdalle, jossa on puolet kropasta pois ja se vielä lensi sen 100-200 metriä.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[mikko81]

[jussijänismies]

Metällä sattuu ja tapahtuu. Kelle ei ole sattunut, ei ole vielä kulkenut tarpeeksi..

Joskus kun lintu/elukka ns. "rautaupi", näyttää ettei siltä saa henkeä pois. En tiiä syytä tähän, mutta nähty on. Jänis kuolee toisinaan pelkästä säikähdyksestä, toisinaan taas ei. On tullut joskus metsoa ammuttua muutama kerta joka lopuksi nousee taivaalle ja häviää.. Joskus tarvi kun raapasujälki löytyä ja hengetönnä puun alla..
_________________
Jussa

[MtJ]

Mietipä itse. Pääsin puun alta ampumaan (haavan alaoksilla siivet levällään) niin rauhassa, että pystyin tähtäämään pidemmän aikaa keskelle metsoa. Huomioi, että ammuin 2 kertaa ja molemmilla kerroilla pääsin tähtäämään haulikolla. Setä on ampunut eläissään parisensataa metsoa, joten sillä ei hiki tilanteessa noussut pintaan, vaan ampui kokemuksen tuomalla varmuudella laukauksen myös lintuun. Siis oksilla siivet levällään olevaan lintuun

Se on niin, että metsästyksessä voi käydä mitä vain ja kun tarpeeksi saatte riistaa, väliin sattuu tapahtumia, joita ei helposti selitetä.

Muita vastaavia ovat;
- 308:lla teertä keskelle ja se lensi useamman sata metriä, tippui alas ja siinä oli reikä keskellä, josta näkyi läpi
- Metsoa haukkuun kiväärillä ja toinen keuhko hävisi, lensi vielä yli 500 metriä toiselle kankaalle, arvioitiin, että noin 600-800 metriä.
- 20 metristä poikateertä 5,7:lla keskelle kroppaa, rintalastan kohdalta läpi. Teeri lensi vielä 200 metriä.

"Huono patruuna". Kilin v**tut. Metsästyksessä tulee tilanteita, jolloin se kovinkaan osuma ei vaan heti tapa.

Niin ja tulipa mieleen yksi 5,7:lla ammuttu jänis, jota ammuin edestä läpi noin 120 metristä. Ammuin sitä niin, että lapaluu räjähti kappaleiksi, mutta se juoksi viitisentoista minuuttia vielä pystykorvaa pakoon, ennenkuin eteen tuli oja ja sitä se ei pystynyt kolmella jalalla enää ylittämään, vaan koira tappoi siihen paikkaan.

Pitää ottaa huomioon tässä sekin, että olen metsästänyt vuodesta 1986 ja olen uhrannut metsästykseen kaiken vapaa-aikani. Nykyisin käyn metsällä joka ikinen päivä kauden alusta maaliskuun viimeiseen päivään. Siihen mahtuu sitä riistaa pari ortta enemmän kuin viikonloppujahtaajalla.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[kolopesijä]

Kun ollaan aiheen sivussa niin pysytään vielä hetki. Tuon 17 haulin meton lisäksi juolahtaa heti mieleen sitkeähkö kettu jota läpsäytin haaskalle 308:lla ja 6.5 ramman leikkurilla. Sivukuvioon hyvässä kuutamossa ammuttu laukaus, osumaääni ja kettu putoaa. Hetken kuluttua jaloilleen ja viistosti karkuun. Toinen laaki vauhtiin ja taas osumääni ja kettu putoaa.
Seuraavan kerran kiikaroin ketun suuntaan ja kettua ei missään. Lampun valossa ajoin hetken verijälkeä ja totesin, että parempi jatkaa aamulla. Aamulla jälki päättyi vajaan kilometrin jälkeen luolaan. Luukut umpeen ja koira ja luolakalusto paikalle, vaikka oletin, että koiran vastapeluri on jo kylmennyt yön aikana. Mitäpä vielä, parin erän jälkeen sain kallionalusesta tarttumaan rassiin nurkan takaa ja vetelin pihalle. lopetuslaakia antaessa oli epätodellinen olo.
Ketulla oli reikä lavan ylä sekä alaosassa! Eka laaki katkoi etujalan tyveltä ja raapaisi rintapäätä. toinen paikko viistosti pakenevaan meni juuri rangan alta niskasta. Jostain arkistoista löytyisi varmaan kuva minkä perusteella varmasti moni väittäisi kettua kuolleeksi osumien perusteella.

Toinen esimerkki haulikkomajavasta. Masse nousi maalle hiukan reiluun kymppiin pesän toiselle puolelle. Winsun buck shotilla sitten runttasin kupeeseen. Kaikki haulit osuivat ja lävistivät majavan vähän "joka puolelta" ml. vitaalit. Laakin jälkeen olin heti välitulpan jälkeen majavan luona ja nappasin hännästä kiinni. Tätä seurasi paini, jossa vastapelurin piti kaikkien Tuholankin lakien mukaan olla kivikuollut, mutta joltakin muulta se tuntui aika pitkänkin aikaa.

Vielä vähemmän kuollut oli se melkein ensimmäisiä majavia, jota tintattiin kaverin kanssa yhteislaukauksella haapasyötille. Molemmilla putkessa sen aikaista legendaa eli bb-haulia.
Yhteislaukauksen molemmat haulikuviot erottuivat erikseen nyljettäessä oikean kyljen verimöhjöstä. Siltikkin joku ilmeisesti unohti kertoa majavalle, että se on kuollut, koska se paineli vajaan kymmenen metriä järveen ja lähti uimaan karkuun. Onneksi kuitenkin kääntyi muutaman kymmentä metriä uituaan kohti rantaa ja sinne pääsin sen niskalaakilla lopettamaan, kun ihan normiasennossa uiskenteli mättää juurella.

Tarpeeksi, kun tolskaa niin näitä tosiaan joskus sattuu.