Mistä kokkiveitsen teräaihio?

[Enemmän, nopeammin!]

Haaveilen kokkiveitsen tekemisestä vaimolle. Terän pitäisi vielä tietysti
ulkonäöksellisistä syistä olla damaskusterästä. Mistä siis löydän riittävän
paksun ja pitkän teräaihion?

Pituuttahan voi jatkaa hitsaamalla jotain halvempaa materiaalia ruodiksi,
mutta jo pelkän terän pitäisi kunnon kokkiveitsessä olla mielestäni noin
25 cm pitkä ja ainakin 5 mm paksu. Onko näitä taottuja aihioita edes
olemassa?

[igorrock]

Jos tyydyt hamaraltaan vähän ohuempaan kokkiveitseen niin löydät materiaalia osoitteesta www.brisa.fi. Käytän firman tuotteita vakituisesti ja voin suositella.

[A.H]

Slöjdiltä löytyy harrastus nikkarointiin
tämmösiä
ja tämmösiä
tai tämmösiä
sekä tämmösiä

Kokkiveitset on kyllä vähän hakusassa.

[S.A.V.O.]

Eräs tuttu teki KALAVEITSEN laakerikoolista. Eli purki suuren kuulalaakerin ja otti siitä ulkokoolin. Leipoi sitä ahjossa kaulien ja kääntäen. Lopuksi takoi siitä veitsen? Työläs homma mutta veitsestä tuli kuulemma "riittävän hyvä"
_________________
Kukas piru sitä veronmaksajia tekee ellei veronmaksajat itte?

[Sähikäinen]

Mitenkähän jos teräpuoli olisi viilaa ja selkäpuoleksi hitsaisi jotain sitkaampaa tavaraa?

[huru ukko]

Kokkiveiten terä saisi olla mieluummin ruostumatonta seosterästä, koska se joidutaan pesemään usein ja jopa koneellisesti. Kaikenlaiset viilat ja muut yhdistelmäteräkset kannatta unohtaa, koska ne ruostuvat herkästi. Lisäksi kokkiveitseltä ei vaadita huipputerää, koska vihannekset ym. tykötarpeet ovat helposti leikettavaa. Jos välttämättä tahtoo valmistaa itse kokkiveitsiä ja yleensä vaikka puukkoja niin Suomen parhain valikoima erilaisia teräslaatuja käsittelyohjeineen löytyy osoitteesta terasrenki.com.

[Kuras]

Brisan damastiaihiossa on ihmeen helppo lämpökäsittelyöhje. Teräsrengin ilmoittamat rosterin lämpökäsittelyjen pitoajat ovat liian pitkiä ahjolle. Keramiikkauuneissa niistä voisi selvitä.
Laakerimetallissa on jonkin verran seosaineita (katso teräsrenki) . Vaihdetut laakerit eivät ruostu kovin helposti, mutta mutta jonkinverran kuitenkin.

[Sähikäinen]

Entäs tällainen "kuka tahansa osaa" konsti johon löytyy halvat tarpeet mistä vain: Leikkaa puukon mallin rst levystä ja hitsaa siihen kovalla puikolla Kiemura kuviot ja terän suun. Ja sitten vain takoa lätkyttää hieman muotoja?
Eihän siitä mitään damaskipuukoa tule, mutta kuvioiden luulis jäävän näkyviin.
Ja jos ei huipputerääkään vaadi niin kuin huru ukko sanoi, Niin tuskinpa tarvitaan senkummempia lämpökäsittelyjäkään.

[igorrock]

Ihmettelen kyllä kovin jollei keittiöveitsen tarvitse olla mahdollisimman terävä. Käykääpä keskustelemassa alan ammattilaisten kanssa asiasta niin voitte ehkä joutua muuttamaan mieltänne. Hyvä esimerkki on vaikkapa MAC:in veitset. Ko. veitsen seosteräs on erittäin kovaa. Veitsi pitää teränsä pitkään mutta on samalla myös erittäin arka kolhuille. Jos veitsi sattuu vaikkapa tipahtamaan kivilattialle, se saattaa jopa katketa kahtia (jos kuitenkin em. seikoista huolimatta haluatte itsellenne todella terävän veitsen, niin suosittelen kokeilemaan).
Hyvän kokkiveitsen teko ei ole mitenkään helppo temppu, vaan vaatii kyllä ammattitaitoa . Ahjokarkaisu vaatii onnistuakseen vankkaa kokemusta joten karkaisu-uuni onkin harrastelijalle se oikea vaihtoehto. Ja oikea karkaisulämpötila yleensä selviää teräksen materiaalitiedoista jotka yleensä saa myyjältä.

Se, että kunnollinen kokkiveitsi pitää ammattikäytössä olla heikosti ruostuvaa terästä ( vrt. japanilaiset hiiliteräsveitset) ja käytännössä myös teroitettavissa puikolla, asettaa terän teroituskulmalle ja terän materiaalisille ominaisuuksille omat lisävaatimuksensa. Ja on hyvä muistaa että kaikkia työkaluja eli siis myös kokkiveitsiä täytyy huoltaa oikein että ne toimivat parhaalla mahdollisella tavalla.

[Sähikäinen]

Nuo tavalliset kaupan keittiö puukot tuntuu olevan aika pian tylsyvää tavaraa. Samaan laatuun taitaisi päästä levystä leikkaamalla ja teroittamalla. Ja keittiöveistä kun käytetään meisselinä vasarana ja kukkapenkkivesurinakin niin terässä on oltava sitkeyttä!

Heei kuinka moni harrastaja kehtaa törsätä karkaisu uuniin?
Kyl kai se ahjossa onnistuu?
Tämmönen niksi olisi:
Pannaan vaikkapa ratsunidatsunin öljyä laakeaan peltiastiaan (emännän pullapelti) noin sentin kerros.
Sitten vain puukko ahjossa oranssiksi ja painastaan teränpuoli ölijyyn niin kuin leikkattaisiin öljy katki.
Täytyy tehä nopsaan, koska selkäpuolelle terää on jäätävä hintin verran punakkaa väriä elikkä päästö lämpöä.
Ja siinä se.
Siis normaali teräs puukolle näin. ruostumattoman karkaisu voi olla vähän ongelmallisempaa

[Sähikäinen]

Yritinköhän opettaa isää naimaan?

[Äjjä]

Näitä juttuja ja mielipiteitä lukiessa alkaa tuntua siltä, että näkemyksiä ja neuvoja on aika paljon. Ihan suosittelen lämpökäsittelystä kiinnostuneille jotakin alan opusta, jossa käsitellään teräksen lämpökäsittelyä ihan alusta alkaen. Ja karkaisu onnistuu kyllä ihan ahjossakin, kun käyttää vaikka em. kirjallisuudesta löytyviä lämpötilataulukoita värien mukaan. Ja karkaistun terän päästämisen voi ihan hyvin tehdä vaikka keittiön uunissa, jolloin lämpötila ei karkaa käsistä ja vältetään turhat hankinnat.

Tuossa aiemmin oli kommenttia keittiöveitsen terävyydestä, niin kaveri ei ole tainnut itse olla puukon varressa keittiön puolella. Keittöveitsen ensimmäinen vaatimus on se, että se on riittävän terävä eli esimerkiksi tomaattia leikatessa ei tarvitse sahata niitä siivuja, vaan veitsen voi "tiputtaa" tomaatin läpi. Ja leikkaavat ominaisuudet tulevat hiilestä, jota puukkoteräs sisältää. Näin ollen esimerkiksi Hacmannin ruostumattomat veitset eivät leikkaa välttämättä kovin hyvin, koska terämateriaalia on seostettu hiilipitoisuuden kustannuksella saaden lähes ruostumaton terä, mutta samalla huonosti leikkaava.

Ja sitten tuosta damastista, niin kannattaa ennemmin tehdä itse, kuin ostaa pientä kikkaretta älyttömään hintaan. Ja jos ei ole konevasaraa, niin pyytää kaverin vasaramieheksi, jolloin "leipominen" käy joutuisammin.

[Sähikäinen]

Niinhän se on. Mielipiteitä on monia. Ja puukon tekiöitäkin on monenlaisia. Joku osaa tehdä karkaisut ja päästöt uusimman kirjatiedon mukaan ja saavat tasan tarkkaan terään oikean kovuuden ja lujuuden. Minä en.
Mulle riittää että puukosta tulee parempi kuin se Fiskarssin keittiöveitsi.
Ja ennenkaikkea se, että se on Omatekoinen.

[Äjjä]

Sähikäiselle, En ole ihan varma, että halusitko tähän joitain vinkkejä/neuvoja, mutta ajattelin kuitenkin jotakin laittaa. Tuo karkaisuhan ei sinällään ole mikään henkimaailman juttu, kunhan tietää vähän mitä on tekemässä ja tekee sen ihan rauhallisesti.

Karkaisulämpötila on noin 850 celsiusta ja metallin väri on tuolloin tummanpunainen, niin sanotusti marjapuuron värinen. Karkaistava terä kannattaa lämmittää maltillisesti ja hitaasti, jotta lämmöt tasaantuvat materiaalissa. Kirkas päivänpaiste ei ole hyväksi karkaisussa, jolloin lämpötilan kehitystä on vaikea tarkkailla, joten hämärässä parempi. Niin sanottuna "laikukkaaksi" lämmennyt terä ja sen karkaisu tuottaa terän, jonka kovuus vaihtelee.

Sopivan lämpötilan saavutettua, terä pitäisi mahdollisimman nopeasti saada kastettua öljyyn, jolloin terä karkenee. Kastettaessa terää öljyyn, tulee sitä liikutella reilusti, jotta metallin ja öljyn väliin muodostuva höyry ei hidastaisi jäähtymistä. Siis koko terä upotetaan reilusti öljyyn, sitä voimakkaasti liikutellen.

Karkaistua terän pitäisi kiillotetulta terän suulta olla "harmaa" ja viilalla terää koitettaessa sen pitäisi tuntua liukkaalta ja lasimaiselta, jolloin terä on karjennut ja on riittävän kova. Tämän jälkeen terä päästetään varovasti lämmittäen. Kannattaa kuitenkin ensin kiillottaa terän suu niin, että kaikki värimuutokset ovat heti nähtävissä, koska tässä tarkkuus ja maltti on valttia. Terämateriaalista riippuen päästölämpötila on noin 250-350 astetta, siis mitä korkeampi lämpötila sen pehmeämpi terä (runsaasti seostetuissa materiaaleissa lämpötila saa olla hivenen korkeampi). lämpötilan tilan ollessa oikea, värin pitäisi olla oljenkeltainen eli reilu 250 astetta. Esimerkiksi kaasulla lämmitettäessä tämä raja ylitetään todella herkästi ja terän jäähdytys pitäisi tapahtua nopeasti kylmällä vedellä. Terän värin muuttuessa siniseksi, lämpötila on jo liian korkea ja terä pehmennyt liikaa.

On kuitenkin huomioitavaa, että esimerkiksi uunissa terää päästettäessä reilussa 250 asteessa, väri muuttuu siniseksi vähitellen, jos terää pidetään uunissa riittävän kauan. Tämä ei kuitenkaan vaikuta suoranaisesti terän kovuuteen, vaan värimuutos johtuu hapettumisesta. Kaasulla lämmitettäessä värimuutos vain tapahtuu nopeammin ja näin sillä voidaan määritellä lämpötilan nousu melko tarkasti. Usein muuten näkee rälläkällä terotettuja puukkoja, joiden terät ovat aivan sinisiä ja isäntä ihmettelee, että huono mora kun ei pysy terässä, vaikka oikein rälläkällä terotettiin.

Nämä em. mainutut vinkit ja ohjeet eivät ole mitenkään sitovia eikä tieteellisiä totuuksia, joten niissä on varmasti puutteita ja jollain toisella henkilöllä voi olla parempaa tietoa. Näin minä olen asiat sisäistänyt ja samoilla ohjeilla saanut aikaan ihan toimivia wokkiveitsiä, joilla ihokarvat vain napsuivat poikki (tämä siis terävyyden/leikkaavuuden toteamiseksi).

Iloisia hetkiä niin pajaan kuin keittiöönkin!

[Sähikäinen]

Kiitos kiitos. Hyviä neuvojahan nuo.
P.T.Kekkosella oli tämmöisiä vinkkejä: http://guns.connect.fi/gow/kysvast9.html