Syksy 2014, eikä yhtään haavakkoa !

[Peura-esari]

pahimpana se että isännällä ei riitä hermot..
_________________
Nenäpunkki- mikä ihana tekosyy...

[valmet 412s]

_________________
Varisjahdin veteraani...

[kalmo]

[poikamehto]

toisella jalalla tässä kerhossa mukana. nimittäin kerranki syksy ettei yhtään vesilintua raanaan! tosin vesilintuja ei tuu paljoa pyyettyäkään. yks oma ampuma sekä yks toisen ampuma koiran ansiosta heinikoista talteen. kanalintujen osalta meni huonommin.. kivväärillä 1 varma haavakko. menin hakemaan saalista ja 40-50m päässä päättääki ottaa siivet alleen ja lentää läheiseen vaaraan. haulipuolen osalta ei tiijä varmaksi mennä sanomaan mutta todennäköistä että muutama. kaikki jolta lento loppuu lähelle löytyy kyllä koiran ansiosta vaan nuistapa ei tiijä mittään jotka lentää helekattiin asti kuolemaan. edelliseen viestiin viitaten, toiseksi viimesenä päivänä kävi itellekki vastaava. ammuin teertä sivuttais lentoon havelikolla 2 laukausta ja ei tiijä mittään. no onneksi oli hakkuu aukea niin seuraan jääkö puuhun.. eipä jääny, lensi 150m ja tippu kuolleena maahan.

Tähän loppuun vielä teille jotka että oo sitä tehneet: TESTATKAA KÄYTTÄMÄNNE HAULIKON PANOKSET.

[Sohjokurppa]

Onneksi tämän ihmiset tiedostaa, että vaikka eläin ei osumaa merkkaisikaan, ei se tarkoita että ampu varmasti ohi. Itse en pystynyt haavakottomaan syksyyn. Tuskin koskaan pystyn, tiputuksia kuitenkin itselleni kolminumeroinen luku, jahdissa ainakin jossain muodossa joka päivä. Patruunat on testattu, mukana kulkee asiansa osaava seisoja ja kovin paukkuahneenakaan en itseäni pidä, mutta niinkuin ylempänä on todettu, aina ei koirakaan riitä haavakon talteen saantiin. Esimerkiksi kyyhky voi osuman saatuaan jäädä puuhun istumaan. Pyörähtää ehkä aikanaan kuolleena alas, tai toipuu tällistä hetken ja menee menojaan. Myös veteen pudotettu sorsa on myös koiralliselle pyyntimiehelle monesti tekemätön paikka. Jokaista haavakkoa on etsitty, monesti onnistaa, välillä sitten ei, mutta se on osa metsästystä. Harmittavia tapauksia, joita pyritään välttämään, mutta aina ei vain onnistu. Itseltäni oli karata tänäsyksynä esimerkiksi noin viiteentoista metriin oksalle ammuttu kyyhky. Jotain käsittämätöntä tapahtui, onneksi paikkolaaki sai senverran lisävauriota että lyhyen lennon päätteeksi putosi, ja koira löysi linnun.
Metso on muuten monesti se lintu, joka jää koirattomalta metsään. Jos ei aivan vierestä pääse tälläämään, ja saa sekä siipeä että jalkaa poikki, on ihan tuurissaan onko lintu vielä repussa. Koira kyllä paikkaa nuita tilanteita, viime syksynä oma bretoni otti "ohi" ampumani metson kiinni noin 700metrin päästä ampumapaikalta. Nämä tapaukset opettaa, että sitä selvintäkin pummia kannattaa käydä etsimässä pitkältäkin lentosuunnasta.

[kalmo]

Metso vallankin on sitkeä. Itseasiassa syy miksi mulla on seisoja. Olin alunperin ottamassa ajolinjaista mäykkyä mutta päädyin seisojaan kun korpesi niin armottomasti hukkaan mennyt ukkometso. Sain siiviltä ja pääsin vielä juoksuun paikkaamaan, avoin paikka ja itseni lisäksi kaverilla hyvä näkyvyys mutta niin vaan hukkasi itsensä.

Viime syksynä koira jäljitti useemman sata metriä siipirikko metson ja tavallaan siinä yksi ympyrä sulkeutui. Kaverille kävi tänä syksynä semmoinen että pääsivät kahteen mieheen ampumaan metsoa seisontaan. Ei jäänyt vaikka molemmilla oli hyvät hollit. Koira hakuun oikeaan suuntaan ja metso löytyi uuteen seisontaan, Garminilla mitattuna seisontojen välillä 780m matkaa. Metso juroi kuusen juurella molemmat jalat poikki, molemmista siivistä sulkia poikki ja suolisto kokolailla tärviöllä. Veikkaan että monta ohiammuttua metsoa menee ketuille oli koiraa tai ei. Tuommoisella matkalla sekoittuu tuulet ja hajut jo moneen kertaan.

[JSP]

Viime vuonna puotin yhden metson taimikkoon ja kuului selvä tömähdys kun se putosi. Juoksin tietenkin heti tippumispaikalla ja vauhdissa latasin niin siltikään en kerinnyt paikalla vaikka matkaa oli alle 20m. Siinä pari pientä lenkkiä pyörähdin ja järkeiltiin sen verran että aavalle suoraan eteenpäin se tuskin on lähtenyt ja oikealla oli veli kävelemässä ampumahetkellä eikä se nähnyt mitään. Siinä oli sellainen ojitus niin ajattelin että se on kuivaa ojaa pitkin lähtenyt juokseen vasemmalle niin lähdettiin vauhdilla ojaa pitkin pienillä väleillä käveleen. Sieltä se ojan päästä tavoitettiin sitten. Siipi oli poikki. Hyvä tuuri kyllä oli. En olisi uskonut että se niin nopeasti kerkiää tippumispaikalta pois. Mulla on aina tapana mennä vauhdilla katsomaan jäikö lintu ja samalla vähän aikaa kuulostella kuuluuko mistään rapinaa. Jos ei sitä ojitusta olisi ollut niin olis varmaan jäänyt sinne.

[Shawn]

Toi rapinan kuunteleminen on kyllä hyvä vinkki. Yhden "ohiammutun" teeren löysin itsekin sillä että painuin sinne päin mihin kaarsi ja pidätin hengitystä ja kuuntelin. Hetken päästä kuului pieni rapsahdus ja kohta lisää. Siellähän se oli, vaikka laukauksen jälkeen lensi metsään täysin vahingoittumattoman näköisenä.

Useampi on ollut niitäkin että "enkö muka oikeasti osunut" ja lintu hävinnyt aukean taakse eikä ole sen koommin kuulunut. Toivottavasti sitten oikeasti en ole osunut. Haavakkotilanteet on todella ikäviä tapauksia.

[leverman]

Metso ei ole sitkeämpi kuin muutkaan kanalinnut, kaikki viimeisen viiden-kuuden vuoden aikana ampumani ukkometsot olen saanut reppuun, ja jokaisen yhdellä laukauksella...vikana on vaan yleensä suomalaisen haulikkometsästäjän perussynnit, eli a) aivan liian isot haulit ja b) aivan liian pitkä matka. Alle 40 metristä 2,7 mm hauli riittää hyvin, ja lintu löytyy myös ilman mitään riehumista, jos paukku on testattu ja kuvio kunnossa tuolle matkalle. Kaikki 7 vuoteen tiputtamani mezzot olen ampunut ko. haulikoolla, eikä yhtään paikkolaukausta ole tarvinnut, pisin matka suorassa sivulaukauksessa oli n. 40-45 metriä, yleensä kyllä ammun alle 35 metriin...testatkaa ne paukkunne, suomalaisessa kanalinnustuksessa yleisesti käytetyllä 3,5 mm haulilla on vaikea saada tappavaa kuviota yli 35 metrin matkalle, eikä noin isoa haulia edes tarvitse millekään linnulle (eikä kyllä muullekaan riistalle..). Väitän ihan kylmästi, että haavakoiden määrä vähenisi dramaattisesti, jos suurin osa metsästäjistä testaisi käyttämänsä haulipatruunat huolellisesti ja pienentäisi käyttämäänsä haulikokoa noin kahdella numerolla...

[kalmo]

[Shawn]

Tällaisena sivuhuomiona, että tuossa haulimääräasiassa on kyllä perää. Kolmimillinen hauli uppoaa kyllä lintuun ihan riittävän syvälle, siitä suuremmilla lähinnä kuvio menee harvemmaksi.

Tein pieniä laskelmia haulimäärästä, jos on 53-grammainen lyijypatruuna. Haulikoko ja lukumäärä muuttuvat seuraavasti:
2,7 mm -> 453 kpl
3,25 mm -> 260 kpl
3,75 mm -> 208 kpl
4,0 mm -> 169 kpl

Eli jos 3,75 mm hauleilla ampuessa osuu vaikka kaksi haulia, niin 2,7 mm osuu todennäköisesti vähintään neljä.

[Peltsu]

ei tullu haavakoita ku ampu reilusti ohi. riflapyssyllä.

[Sohjokurppa]

Jaa-a.. itse olen ehkä vähän taas kasvattanut haulikokoa kaikessa pyynnissä, poislukien kyyhkyt. Nykyisellään 2,9-3,3mm haulia mettälinnulle, karkeimmat yleensä nitro magia tms. Laatu magnumia. Tämän syksyn metsot tuli ammuttua 3,1mm hauleilla, yksi tuli kivikuolleena alas, siihen ei matkaakaan ollu kuin n. 10 metriä.. Muuten on aina ollut enemmän tai vähemmän hengissä vaikka talteen on saatukin. Liekkö itse sitten niin huono ampuja. Kuitenkin, kaikki jahtipaukut tulee testattua, suppeista kuvioista tykkään. Joskus aivan alkusyksystä voi hyvältä seisonnalta päästä läheltä ampumaan ja linnussa reikiä raakasti, mutta ainakin loppukaudesta seisojankin kanssa on hollit monesti pidempiä. Lisäksi aika harvoin on täysin risuton ampumalinja. Ja enkai minä nyt tohi edes kokeilla metsoa neljäänkymppiin, onhan se nyt jo ihan älytön matka, vaikka olisi mitä piipussa.

[Vieras_a]

[timhoe]

Itellä ainakin, kyyhky poislukien, on haulikoko jämähtänyt sinne 3.1mm luokkaan. Tulee tasaiset kuviot ja 70mm paukuilla lähtöjä on hyvin. Magnumin tai minkään 3.5-4mm haulikokojen käyttöä omassa kanalintuhommassa en oikein osaa perustella enää mitenkään. Kun millon saan nuo vanhat varastot ammuttua pois, niin se on sen jälkeen kyyhkylle vaan 2,7mm, kanalinnuille 3,1mm, jänikselle 3,3mm ja vesilinnulle 3,5mm teräs. Karkeampaa tai mitään magnumia muuhun kuin vesilintupaukkuun ei vaan kykene itelleen perustelemaan mitenkään päin. Samaa mieltä aiempien kanssa siitä, että testatkaa ne panokset, karseita eroja osaa olla. Itelläkin pelkästään testattua paukkua kaapissa, ts. ottaa sieltä minkä ottaa, niin tietää et kuviot käy hyvin.