Kanalinnustuskausi 2014 osa II

[MARCOLIN]

[kuhaa]

Parin viikon (19.9-3.10) telttareissu takana.Ensin 10 päivää Sorvortan alueella ja sitten n.10 km Sallan yläpuolella 4 päivää.Saaliiksi tuli kevyesti syömälinnut,oli riekkoa,teertä ja metsoa.Varusteitten huoltoa joku päivä ja kohti uusia seikkailuja....
_________________
saahan sitä pyytää

[AnttiSn]

Pistetäänpäs tässä omista alkusyksyn kujeista pieni tarina. Aloiteltiin jahteja Pudasjärvellä. Tästä kirjoitinkin jo aiemmin eli lyhyesti sanottuna vähän poikueita, etenkin teerillä ja seisojien avulla useampia metsotilanteita, muttei oikein pudotuspaikkoja. Saaliina yksi koppelo ja yksi poikateeri niistä harvoista poikueista, joita löydettiin. Lintuja kuitenkin täysin riittävästi eli havaintoja nyt miltei tunnin välein. Tosin tyhjääkin metsää siellä oli.

Sitten siirryttiin tunturimaisemiin. Tämä oli yksi jahtiurani hienoimmista reissuista! Kelit kohdillaan, koirat pelaa ja samalla sai yhdistää reissuun kalastuksen. Repussa päivisin mukana eväät, virveli ja vähän juomista. Käveltiin käytännössä klo 10-20 ja pysähdyttiin aina sopivien järvien/lampien varrella heittelemään. Riekkoja löytyi kohtuullisesti, isojakin poikueita oli, mutta harvassahan nuo olivat. Kuitenkin kovalla yrityksellä tuli täytettyä kiintiö. Kalastuksen osalta tuli vaihtelevia kokemuksia. Se ns. varma järvi ei antanut kuin pieniä mittarajalla olevia harreja ja yhden nippanappa mittataimenen, vaikka sitä koluttiin ylivoimaisesti eniten. Eräällä järvellä sattui sitten isomman harrin syönti. Rannasta < 10 heittoa ja saaliina kolme 700-800g pulskaa syksyharria. Ei kestänyt pitkään, enempää ei ollut tarve ottaa. Kaveri ei saanut riekkolupaa, joten oli mahdollisuus myös ampua jäniksiä ja sorsia yllin kyllin. Niin nälkä ei ollut, ettäkö oltaisiin koskeloita tai alleja ammuttu, vaikka niitä useita löytyikin. Ruokalinnuiksi löytyi heinäsorsia, siis Inarista syyskuun puolen välin aikoihin. Ja olisi noita varmasti pyytämällä saanut paljonkin! Reissun kruunasi useampana yönä nähnyt revontulet, kauniit maisemat ja täydelliset kelit. Ja kirsikkana kakun päällä hanhien muutto ajoittui juuri kohdilleen. Useita parvia, myös metsureita 20-30 kpl. Erään vaaranlaella totesin: "Hei, ollaas ihan hiljaa paikoillaan ja katotaan kuin läheltä tuo metsuriparvi tulee." Minuutin päästä lentää 15 kpl metsureita 30m korkeudella suoraan pään yläpuolelta. Aivan käsittämätön kokemus. Sen verran olen metsästäjä, että jäi harmittamaan, ettei saanut ampua. Siltikin hieno kokemus.

Sitten koettikin reissu Savukosken koskemattomiin erämaihin. Lupaa oli kuudeksi päiväksi ja päätin lähtiessäni, etten palaa kairasta ennen kuin lupa-aika loppuu tai repussa on metso. Luottamus oli kova, että se metso viimeinkin seisontaan tulisi saatua. Pakkasin reppuun louteen, evästä viideksi yöksi, leiritarpeet ja suuntasin 15km päähän lähimmästä tiestä perusleiriin vaarojen keskelle. Menomatkalla törmättiin pariin koppeloon, mutta harvoin voisi koppelo kiinnostaa noin vähän. Pelkkä musta kelpasi tältä reissulta. Myös riekkoseisonnan noteerasin olat kohauttaen. Matkan aikana ei ollut havaintoja metsosta. Leirin pystytyksen ja tulipuiden sahauksen jälkeen lähdin ensimmäiselle tiedustelumatkalle vaaran reunalle etsimään kohdetta. Kaksi tuntia kävelin ja kolmesti oli koirat metsoseisonnalla. Yhdestä läksi kolme koppeloa ja kahdesta metso. Metsoja ei puhettakaan, että olisi päässyt ampumaan. Koppeloita olisi voinut yrittää. Tavaraa siis oli ja palasin luottavin mielin yöpuulle. Yöllä oli pakkasta 5-10 astetta, joten tulia sai louteen edessä pitää, että ukko ja koirat tarkeni hyvin. Aamulla sitten kevennetyn repun kanssa sinne, josta odotin metson löytyvän. Ensimmäinen tunti meni odotetusti siirtymään, jonka jälkeen alkoi armoton taistelu metsoja vastaan. Tilanteita tuli kuin liukuhihnalta, mutta niin ne vaan onnistuivat jallittamaan minua ja koiraa kuten aina ennenkin: seisonta, ylösajo/tarkennus, hölkäten perään, ja lintu pomppaa 25-35m päästä kuusen suojasta ylös - ampumasektori huono tai olematon. Näitä toistui toinen toisensa perään, ehkä yhteensä 5-7 tilannetta. Alkoi jo käymään mielessä näinkö sitä koskaan saa metsoa. Sitten se tapahtui. Koira seisoo rakkakivikon reunassa. Tiesin, ettei lintu rakkakivikossa ole, vaan sen reunalla marjassa. Niinpä lähdin koukkaamaan sivulta seisonnalle. Olin koirasta ehkä 20m päässä, kun tulkitsin, ettei metsolla ole kovin monta pakopaikkaa. Tarkistin vielä koiran, alle kaksi vuotiaan seisojan, elekielen ja se näytti, että lintu on lähellä. Sitten tarkistin etumaaston. Hämmästys oli suuri, kun kuusien juurelta löytyi metsokukko silmiin. Hetkeäkään harkitsematta beretta pamahti. Kutsuin koiran luokseni. Tiesin jo, että nyt se metsojahti on omalta osaltani ohitse. Vasta kävellessäni metson luokse, tajusin minkälaisen linnun sain. Ilmeisesti ukko oli niin vanha, että oli jo sokeutunut ja kuuroutunut ja sitä kautta meilläkin oli mahdollisuus se saada. Menee top5 suurimpiin metsoihin, joita olen nähnyt. Hieno päätös pitkälle jahdille koirien kanssa. Tämän tiputuksen jälkeen suuntasin suoraan leiriin. Matkalla tuli vielä 2-3 kpl metsoseisontoja, jotka noudattelivat aiempaa kaavaa - ei kunnollista ampumatilannetta. Yhden tällaisen kuvasin ja laitan sen myöhemmin myös esille.

Leirissä sitten oltiin koirien kanssa jo hyvissä ajoin ja aloiteltiin tulistellu. Kymmenen aikoihin menin kuselle nuotion loisteesta. Mietin, että kaunis tähtitaivas, mutta mistähän tuo yksi pilvi on tuonne eksynyt. Sitten tajusin, että sehän liikkuu ja hetimiten hoksasin, että sehän on pikkuruinen revontuli. Muutama sekunti ja neljäsosa taivaankannesta peittyi vihreään valotanssiin. Hetkisen sitä ihailin ja painuin takaisin louteen suojaan. Heräsin joskus keskiyöllä lisäämään puita ja huomasin, että maa oli valkoinen ja lunta tuli urakalla. Komea maisema. Aamusella kölleteltiin puolille päivin. Mietin mitä tekisin, kun se metso oli repussa. Hetkisen mietinnän jälkeen totesin, että eiköhän tästä jouda saunaan. Käveltiin pois kairasta, ja se olikin melkoinen reissu. Lumi muuttui rännäksi ja lopputulemana oli yksi rankimmista 15km reissuista, joita olen tehnyt. En suojannut reppua, kun ajattelin ettei kuiva lumi tuota ongelmia. Sen sijaan märkä räntä kasteli makuupussit sun muut ja repun paino kasvoi. Sen lisäksi, että tietysti matkassa oli vielä usean päivän ruuat, jotka jäi käyttämättä. Niin ja se metsokin. Noh, hyvin siitä selvittiin ja sauna tekikin terää tuon reissun perään. Seuraavana aamuna pakkasin kamat ja päätin lähteä etelään. Luvassa oli kuitenkin vielä lisenssiä teeren verran, joten päätin käydä lenkin koirien kanssa tien varressa. Tämä oli yksi urani parhaista lenkeistä seisojien kanssa. Yhteensä tuli tilanteita puolenkymmentä kappaletta, joista ei yhtään törmäystä - pelkkiä seisontoja. Teeriä ja riekkoja olisi päässyt pudottelemaan useampia, mutta lupa riitti ainoastaan siihen yhteen teereen, jonka heti toisesta tilanteesta pudotin. Aivan upea päätös hienolle reissulle.

Nyt mietiskelen, mitä tekisin. Tuo metso on vaivannut niin pahasti mieltä, että sen saaminen jotenkin sai mielen sekaisin eikä ihan älytöntä hinkua ole metsomaille. Riekot kiinnostaisi. Se on niin hienoa hommaa noiden koirien kanssa. Ehkä ensi viikon lopulla suuntaan Lappiin reiluksi viikoksi riekkometsälle, yöpyen metsässä. Pelottaa myös, että mikä tässä reissussa menee pieleen. Sen verran upeasti on homma tähän asti pelannut ja hienoja kokemuksia karttunut!

[insert]

Hyvä kertomus! Ja muutama kuva reissultahan olisi kruunannut koko homman

[Kuusanka]

[viisasverneri]

[AnttiSn]

No pistetääs vielä yleisön pyynnöstä pari räpsyä. Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän pelkästään nautiskelen metsässä olosta ja vähemmän kuvailen. Tosin nyt oli tuo videokamera matkassa ja se ei niin haittaa olemista. Alla kuitenkin jotain otoksia reissusta.


Nuoren koiran ensimmäinen kanalintu (jos talviriekkoa ei lasketa).

Tämmöinen oli maisema meidän tunturihotellilla, ei paha.

Joku riekkokin tuli tosiaan ammuttua.

Ruskaa oli välistä melkoisesti. Värit ei vaan oikein näistä kuvista välity. Tästä kilometrin sisään oli tuo metsureiden ylilento. Appisen palo on paikan nimi.

Siinä päivän saldoa. Kasa riekkoja ja iltapalaeineet kahdelle harria (todellisuudessa jäi kyllä kotiakannettavaksi osa, sen verran oli ruokaa matkassa).

Siinä koiruus heti pudotuksen jälkeen.

Ja sitten meidän motelli. Hyvin viihtyi koko porukka.

Edit. Jos ei oikein näy nuo pikkukuvat, alla linkki vielä albumiin, jossa samat kuvat näkyvillä isompina.
https://imageshack.com/a/yEVz/1

[viisasverneri]

Menitteko Anttisn Kittiläntien varresta?

[AnttiSn]

Kyllä vain. Mutta eipä tullut kuin käveltyä tieltä poispäin ja 10km päässä sitten aloiteltiin metsästys. Hienoja paikkoja on tuolla hammaskairassa.

[viisasverneri]

[AnttiSn]

Kyllä varmasti tulen uudestaan. Ehkäpä jo talvella, mutta viimeistään ensi syksynä. Tämän syksyn riekkokeikan taidan suunnata Enontekiölle. Tai mistäpä tuota tietää, täytyy vähän makustella asiaa vielä. Hammastunturiin ei enää lupia saa, joten en ainaskaan sinne. Hienot on maastot kulkea siellä!

[Waltti]

Hieno tarina AnttiSn:ltä.
Tämän syksyn viimeinen teeri oli komein ja pudotus kuin haaveunista. Aukon toisella laidalla oli parvi jota en saanut millään liikkeelle. Suhauttelin ja anelin, mutta millään eivät lentäneet lähemmäksi. Lem:llä mittasin etäisyyden ja se näytti 254m. Laskin naksujen määrän ylöspäin ja tuuli sopivasti takaa, joten reppu kivelle ja kivääri repulle. Valitsin mustan teeren joka oli sivuittain. Hengityksen tasaus ja liipasimen puristus. Lintu tippui suoraan puun alle. Saalista peratessa löysin reijän täkän yläosasta, eli lähes niskalaukaus. Ei ole mennyt hukkaan harjoittelu ja vihdoinkin voi luottaa kivääriin mikä tekee hommansa niinkuin pitää.
Neljä teertä kahteen aamuun ja kiintiöt täyteen.

[haylone]

Jep.

[antti.paaaho]

Onko tuo kuinka yleistä että ammutaan koiran seisonnasta lintu maahan ilman avanssia? Empäs ole ennen moisesta kuullut.

[Ippetti]

Semmosta se metsästys välillä on.. Koirahan teki työnsä, eli osoitti linnun paikan..
_________________
Rapakunnossa oleva etenee hyvin mudassa