Kiikaritähtäimen petaaminen renkaisiin

[Nimrod]

Tuossa Tikka T3 CTR:ään liittyvässä ketjussa tuli puhetta kiikaritähtäimen petaamisesta renkaisiin. Samalla tämän toimenpiteen mielekkyys luonnollisesti myös kyseenalaistettiin, erityisesti metsästyskäytössä. Kasa-ammuntaan ok, mutta mitä hyötyä metsästyksessä. Avaan hieman asiaa.

Ensimmäiseksi voitaneen sanoa, että metsästyskäytössä eri välineet ja toimintatavat yleensä omaksutaan viiveellä ja soveltaen. Yleensä tietä avaavat taktiset ja kilpaurheilulliset sovellukset. Näitä sitten poimitaan metsästyskäyttöön aina kun sopivaksi nähdään.

---

Kiikaritähtäimen petaaminen renkaisiin:

- Renkaiden alaosat asetetaan aseeseen siten, että kiikari asettuu halutulla tavalla.

- renkaiden pohjat (metalliset, ei esim. Optilock) hiotaan linjaan tuurnalla, jotta renkaat kantavat suunnilleen tasaisesti eikä niissä ole teräviä särmiä. Myös renkaiden karhennus riittää useissa tapauksissa

- kiikaritähtäimeen sivellään irrotusaineeksi esimerkiksi Kiwi kenkävahaa (väritön) ja kiillotetaan pinta, jotta irrotusainetta ei jää liiaksi vaan vain sen verran, että kiikaritähtäin ei liimaudu kiinni renkaisiin

- renkaiden alaosien reunat käsitellään samalla vahalla, mutta vahaa voi käyttää reilummin. Tällöin ylipursuavat osat saadaan puhtaaksi petausmassasta. Vahaa ei luonnollisesti panna renkaiden alaosiin joihin petausmassa tulee.

- petausmassaa (esim. Devcon Plastic Steel Putty) asetetaan renkaiden hiotulle pinnalle tasaisesti

- kiikaritähtäin asetetaan suunnilleen oikeaan kohtaan ja asentoon petausmassan päälle ja puristetaan kiinni renkaisiin. Kuivumisen ajaksi kiikaritähtäin teipataan PVC-teipillä kiinni aseen päälle.

- Kun massa on kuivunut, irrotetaan tähtäin ja poistetaan purseet

- asennetaan kiikari normaalisti renkaisiin välttäen kiertojännitystä (kiristysjärjestys)

---

Eli kyse on varsin yksinkertaisesta ja helposta toimesta. Oikeastaan tuo linjahionta ja/tai karhennus on se työläin homma koko prosessissa. Kiikaritähtäimen petaaminen on huomattavasti helpompaa kuin esimerkiksi rautojen petaaminen tukkiin. Kiikaritähtäimen petaaminen on myös helpompaa kuin linjahionta jos jälkimmäistä käytetään yksistään. Petaamisella oiotaan aika paljon tuota työmäärää.

---

Saavutettavat edut:

- osumapiste säilyy äärimmäisen hyvin kelien vaihdellessa ja vuosien vieriessä koska asennuksesta saadaan jännityksetön.

- kiikaritähtäimen asennuksen yhteydessä ruuvien kiristämisestä aiheutuvan kiertojännityksen riski minimoituu kun renkaiden ja kiikaritähtäimen rungon välissä ei ole välystä, tämä liittyy edelliseen

- kiikaritähtäimen rungon rasitus minimoituu (naksut pelaavat täsmällisemmin, ei asennusjälkiä jne)

- kiikaritähtäin ottaa renkaisiin koko pinta-alalta ja pysyy helposti paikoillaan

- petauksen yhteydessä on mahdollista säätää kiikaritähtäimen kallistusta shimmaamalla jalustoja. Tämä siis poistaa tarpeen kallistetuille kiskoille ym.

---

Sitten kokonaan toinen kysymys on se, että mitä kallistamisella saavutetaan. Lähtökohtaisesti voidaan kuitenkin sanoa, että pitkälle etäisyydelle se on ikään kuin pikku pakko jotta tähtäinkiikareissa riittää säätövara. Maltillisilla kallistuksilla taas sitten saavutetaan se etu, että optiikan koko laatu voidaan hyödyntää parhaiten silloin kun kiikaria tarvitsee säätää mahdollisimman vähän keskiasennosta.

[Supe]

Varmasti tulee hyvä asennus, mutta onko massoista noinkin ohuesti laitettuna minkälaisia kokemuksia vaihtelevissa sääoloissa? Onko esim. mureneminen varteenotettava ongelma esim. pakkupakkasissa?
Jo pelkkä renkaiden hionta parantaa asennusta originaaliin verrattuna. Tällöin saadaan tarkka metallikontakti ilman väliaineita, joiden eläminen ei kuitenkaan ole absoluuttisen samaa? Riippuu tietysti kuinka paljon kantopinta-alaa halutaan hioa.

Jotkut saattavat käyttää ohutta teippausta tms. Kun tarkemmin miettii niin teippipalat tulevat joidenkin renkaiden mukana, ja on ollutkin joissain omissakin asennuksissa. Teippi lienee kompensoi hiukan hiontaa, mutta ei ole sama asia teknisesti. Tärkeää kai on ettei kiikari ota vastaan noita jalkojen mahdollisia linjavirheitä. Joku ohutputkinen kiikari ja siihen täsmälleen sopimaton rengas vaikka zoomilinssien kohdalla ei tiedä hyvää pitkässä juoksussa. Käytetyissä kiikareissa näkee joskus melkoisia muodonmuutoksia.

[Nimrod]

Murenemisongelma liittyy lähinnä sellaisiin paikkoihin, joissa on potentiaalista elämistä, eli esimerkiksi tukin ja rautojen välisiin petauksiin. Tuossa mainitsin Devcon Plastic Steel Puttyn sen vuoksi, että se on ainakin aivan viimeisen päälle. Joka tapauksessa uskon, että tavallisella Plastic Padding Chemical Metallillakin pärjäisi vallan mainiosti tässä hommassa. Devcon on kuitenkin äärimmäisen luja.

Nuo teippaukset ovat siitä ongelmallisia, että ne ovat joustava pinta kun taas petaus on kiinteä. Tällä on iso ero jännitysten suhteen. Eli toisessa on seinä vastassa, toinen on taas joustavan päällä.

Korostan edelleen tämän toimenpiteen helppoutta ja yksinkertaisuuta, sekä sitä, että kokemus on osoittanut tämän tavan toimivaksi.

Ja minä kyttään pahimmillaan -25 pakkasissa ja kylmemmässäkin. Tällöin toimintaa rajaa enemmänkin kädet kuin varusteet...

[Pohjola]

Kyllä tuo on ok touhu ja takaa suoran linjauksen, mutta esim. erittäin pitkä al runkonen kiikari ollenee syytä laittaa nii et jompi kumpi silmä antaa pienen liukuman lämpövaihteluissa.
Sitä että petaus olisi nopeampi kuin pelkkä hionta en allekirjoita, päinvastoin.
Ja oikean kokoiseksi hiontakin antaa takuuvarman asennuksen.
Noissa erityisen pienissä välyksissä olen käyttäny ihan nopeasti kuivuvaa kaksikomponentti liimaa. UHU300 erinomainen jos ei ole kiire ja valumaa voi hallita. Araldit ja Super Epox paljon käytetty. Yhdessä oman rihlan kiikarin T-palkin välyksien korjauksessa käyttänyt myös kemiallista metallia, hyvin on kestäny pakkaset ja paisteet n.20v

[JokuUkko]

Oman kokemuksen mukaan on toiminut myös tavanomainen epoksiliima (ei pika) ihan hyvin tuossa. Etuna tuossa on tosiaan jännitteettömyyden lisäksi se, että kiikarin kitka epoksia vasten on huomattavasti kovempi suoraan metallipintaan verrattuna. Tällöin kiikari pysyy paremmin paikallaan kevyemmällä kiristyksellä

Hommassa kannattaa muistaa aina suojata ase vaikka jollain paperista leikatulla sapluunalla tai teipillä. Ittellä ainakin tulee aina laitettua liikaa liimaa, joka sitten valuu kohti asetta. Lisäksi kannattaa ruuvit kiristäessä tarkastaa, ettei liima pursua ruuveihin asti, ettei tule ikuista asennusta...

Pari kertaa tullu vahingossa myös liimattua huonon irroitustaineen johdosta kiikari jalkoihin kiinni. Mutta onneksi ne on aina lopulta irronneet ehjänä. Nykyisin, jos laatukiikarin asennan, niin käytän yleensä välissä ohutta elmukelmua varmistamassa irroituksen...

[Kaaleb]

Minä se touhuan semmoisilla jaloilla, joiden kanssa ei tartte liimoilla läträtä. En kyllä näe mitenkään tarpeelliseksi tämmöistä kiikarinpetailuhommaa metsästyskiväärissä.

[Jartsu]

Nää onki niille jokka ostaa halpis jalat ja asentelee jotain kieroja kiskoja.

Noihinki riittää normi linjaus, jollei oo joku hirvee tykki.

Perus aseissa vaikka kasa, ni kyl ne linjaamalla saa, eikä välttämättä tarvii sitäkään ku kehys itsessään on kunnossa.

Jalkojen tarkastus ei tietty oo pahasta jos kuttaperkkaa laittaa päälle.

Sillo kandee jättää takarengas hieman löysemmälle, jos paljon peräkkäin ampuu.

[Pohjola]

eihän kuttaperkka runko väännä, siihen painuu kolot ja piste.
ei se kolo sinänsä haittaa jos ei ahista sisuskaluja

kyllähän linjaus hiontaan piisaa muutama tönäsy 25:sen putken ympärille laitetulla hienolla paperilla

tässä pitää illalla kaverin Leuppari linjata, ihan jäsyt pelit, mutta niin vaan lähes millin näky irvottavan takapäästä koholla ku anto löysää

[Jartsu]

[TolkullinenMuheltaja]

Itsekki tullu mietittyä tuota jalkojen linjausta aina silloin tällöin mutta, olen kuitenkin aina luottanut Jalosen picatinnyyn ja laaturenkaisiin, joista oikeastaan kokemusta vain Recknageleista ja Nightforceista. Kummankaan valmistajan renkaat eivät ole ikään tehneet runkoputkeen naarmuja tai painaumia. Aina se kuitenkin on jäänyt vähän mielen päälle asennusvaiheessa, että entä jos ne nyt sitten... Nyt kun ajattelin vaihtaa Swaroon vähän matalempiin renkaisiin niin päätimpä tarkistaa linjauksen.
Recknagelin 1-osaiset picatinny renkaat Jalosen kiskossa. Noin puolen kymmentä edes takas työntöä venttiilin hiomatahnan hienolla tahnalla.

Olivat alkujaan täysin linjassa tai sitten molempien virheet kumoavat toisensa. Eipähän jää enään mietityttämään, että onko renkaan linjassa. Samahan tuo on tehdä aina tästä eteenpäin, koska aikaa kului kokonaiset 15min.

[Koheltaja]

Kaikki muut jalat kuin Optilockit linjataan tuurnalla, oli ne kolmenkympin tai kolmenhuntin jalat. Petausta en ole tehnyt ellei ole tarvetta saada tähtäimelle enemmän kallistusta, tämäkin vain silloin kun kasataan kamppeet kaapista löytyvistä osista.

Nimrodilta tuli hyvät ohjeet linjaukseen ja petaukseen. Mutta jos jalat linjataan tuurnalla hiomalla niin mielestäni petausta ei silloin tarvita. Petaus vain silloin jos tuurnalla linjaus ei ole mahdollista tai joutuu syystä tai toisesta linjaamaan tai kallistamaan kiikaritähtäintä.

Tässäkään ei ole olemassa yhtä totuutta, jokaisella on oma näkemys miten tulee paras lopputulos. Optilockit on helpot asentaa ja niiden vaikutus käyntiin on riittävä 95% ampujista. Sitten kun haetaan viimeisiä millejä pois kasasta niin tilalle laitetaan laadukkaat teräksiset tai alumiiniset renkaat jotka linjataan tuurnalla.

[Nimrod]

Linjahionta on hyvä ja toimiva, mutta siinäkin on omat ongelmansa. Lähinnä se saattaa tulla eteen että kontaktipinta on eri halkaisijaa kuin putki. Petaamalla kontaktipinta on takuulla putken mukainen.

Tuo Pohjolan hiomapaperimetodi ei mielestäni ole hyvä koska tällöin hiova pinta on halkaisijaltaan isompi kuin putken halkaisija. Lisäksi hiomapaperi antaa hieman valheellisen kuvan pintojen todellisesta linjasta. Tuurna ja hiomatahna on parempi.

Ylipäätään kiikarin asentaminen petaamallakin on vaivatonta siihen nähden kuinka hyödyllinen toimenpide on. Rautojen petaam7nen on ikäänkuin yleisesti hyväksytty "must" juttu. Ehkäpä tämäkin nähdään joskus tulevaisuudessa vastaavana itsestäänselvyytenä.

[juky]

Mietin ensin, että ei saamari, kun on tullut Saksalaisten seppien liimajäämiä puhdistettua tusinasta kiikareita.. Joutuuko samaan hommaan, kun tulevaisuudessa ostaa Suomesta käytetyn putken!?!?
Sitten mietin, että linjaus on todellakin hyödyllinen esim. kaksiosaisiin jalkoihin joissa ruuvilla kiinnitys. Olen joskus kiristänyt renkaat !&%¤# kiikarin ympärille sitten kiristänyt alaosat lattarautaan, jossa on reiät jalkojen ala ja yläosan kiristystä varten. Ylä ja alaosan olen kiristänyt vahvalla kierrelukitteella yhdeksi puuksi.. Tämän jälkeen olen laittanut jalat aseeseen edelleen !&%¤# putkella linjattuna.. Tämän jälkeen Tasco kuikkaan ja oikea kiikari päälle.. Kokoajan pelko perseessä, että linjavirhe rikkoo kiikarin..
Sitten keksittiin Optilockit ja olen tuon peruslinjauksen tehnyt edelleen !&%¤# kiikarilla ja lattaraudalla, mutta latassa ei old ollut edes reikiä, vaan olen tarkastanut sillä riittävän suoruuden.. Helppoa ja hauskaa! Jopa niin, että kerran tuli P94 piekkari sepältä takaisin siten, että etummainen kiikarin kiinnitys lepäsi kiskon päällä ja kiikari pysyi aseessa vain takimmaisen jalan varassa.. kokeilkaapa perinteisillä jaloilla vääntää näin.. (Apel:in alaosat ja Optilockin yläosat kyseessä)

[Pohjola]

kyllä sen paperin kanssa jaa just sellaiseksi kuin haluaa,,,ohuen paperin kanssa 25:nen putki antaa erittäin hyvän mitan. toki olen sorvannu tapin myös vahvemmallekki paprulle, mutta kun tuo ohut ja 25 on kaikkien ulottuvilla tarpeeksi hyvään lopputulokseen.
en näe tarvetta värkätä mäskien kanssa

[Pohjola]

Piti ihan mitata tuo millä tänään hioin paperin kanssa tuuman leupparille linjan.....25.42mm halkasia paperin päältä minulle riittävä. Ja kyllä sen tuntee kiikarillaki kuin on ku isä äitin selässä. Nii ja se putki on 25mm