Hirvijahti 2015

[TKH]

Passissa jaksaa kökkiä ehkä yhden kaksi kertaa syksyssä,siis jos on miesajoa. Jos koirajahtia niin ei tuotakaan. Ajomiehenä pyssyllä tai ilman ehdottomasti paras. Kotonakin voi istua kuusi tuntia reppujakkaralla ja ottaa vielä lämmöt pois kämpästä niinsaa vielä vilun siihen kylkeen.

[iivariiso]

En halua väheksyä passissa oloa mutta minusta on paljon haukempaa etsiä se hirvi kuin odottaa että hirvi löytää minut. Nyt on hieman peijaisjuomia veressä joten täytyy laittaa nukkumaan että aamulla pääsee lintujahtiin.

[tuhola]

Toki jossain tavijahdissa ohralautoilla on enenpi tapahtumia. Ja vapaus tehdä mitä vaan. Hirvi on hieno saaliseläin ja huomattavasti haastavampi jahdattava kuin sorsa. Haastavuus tekee monesti hommasta tympeetä ku ei jatkuvasti pääse räiskimään. Siis sellaiselle tympeetä joka haluaa tapahtumia jatkumona. Vähä sama kalastuksessa. Joku tykkää vaan päivästä toiseen jigittää ahventa kunhan kalaa tulee solkenaan ja joku toinen koittaa kalastaa meritaimenta tai lohta vaikka ihan joka heitolla ei kala olekkaan kiinni.

Ihmettelen miksi ihmiset tekevät hirvijahdista itselleen tylsää. Miksi sinne mennään vaan istumaan reppujakkaralle. En minäkään sellaisesta tykkää.

[overkill]

En kyllä nostaisi hirvijahtia mitenkää korkealle haasteellisuudeltaan tai pitäisi sitä erikoisen jännittävänä. Mukavaa hommaa toki mutta ei mitenkään erikoista. Kyllä muuttosorsien jahtailu sopivalla kelillä on yllättävän mielenkiintoista hommaa.

No jos otetaan perus hirvi jahti niin kyllä hommalta loppuu haasteellisuus jos siihen hiukankin viitsii paneutua. Peltopyynti nyt on todella yksitoikkoista hommaa ja kun vain on hyvät ruokamaat niin hirvet tulee käytännössä joka ilta ja lähes poikkeuksetta jo hyvissä ajoin. Esimerkkinä kaveri ampui eilen pikku näppärän sonnin pellolle ja jo mennessä puoli kuuden aikaan oli 7 eri elukkaa kyseisellä pellolla syömässä. Joten ei sitä kovin haasteelliseksi voi sanoa.

Ja jahti oikeasti toimivan koiran kanssa niin jos koira aamulla laitetaan hirven perään niin eipä siinä hirvellä oikein ole saumaa hengissä pysyä. Jos lähtee juoksemaan niin passitus teille on lapsellisen helppoa kunhan vain tutkaa mistä tulee ja menee eteen. Ja jos haukku raikaa niin pari ukkoa taakse varmistaan ja innokkain yrittämään haukulle. Niin tai näin kuolema niittää. Tässäkin jahtimuodossa oikeastaan ainoa jännityksen tuoja on se mitä koiran edestä löytyy. No sekin loppuu yleensä eka tien ylitykseen tai näköhavaintoon. Kaverin kanssa monesti ollaankin hiukan naurettu että hirviä ei pelasta mikään muu kuin pimeä kun koira laitetaan perään. Ja aika harvoin sekään tulee auringon mukana hirvelle jos lupia on riittävästi käytössä.

Koira jahti perus porukka jahtina missä vedetään passi ympärille ja sitten koira sisään olisi saanut minun mielestä jäädä keksimättä. Tilannetta ei yleensä ole muilla kuin koira miehillä ja suurin osa miehistä kuuntelevat vain kun haukku siirtyy yhä kauemmas ja lopuksi kuuluu koiramiehen laukaus ja kutsu tulla vetämään. No ehkä hiukan kärjistettynä mutta yllättävä usein näin homma etenee. Toki jos koira on läpilöysä muutaman kilometrin seuraaja niin koira saattelee enemmän tai vähemmän haukkuen riistan passiin niin tilanne on paljon parempi ja porukka jahtiin sopivaa. Mutta oikeasti hyvällä toimivalla koiralla porukka jahti tällä tavoin on kyllä yksi typerimmistä jahti muodoista 80% jahtimiehistä. Pikku porukalla tilanne muuttaa mutta kun hirvi jahti on seurue jahtia niin ei ei ei...

Melkein mielenkiintoisin hirvi jahti malli on perinteinen mölyajo. Tilanteet on hektisiä ja hyvin tehtynä ajo kestää juuri niin kauan ettei kyllästymään pääse niin passi miehet kuin ajomiehetkään. Sääli vain että tälläistä jahti muotoa vain tehdään yhä vähenemässä määrin. Tai ainakin omalle kohdalle ei ole oikeaa rehellistä mölyajoa sattunut enää vuosiin. Pakko sanoa että tätä jahtimuotoa kyllä välillä tulee ikävä.

Niin en kyllä nosta mitenkään korkealle jalustalle hirvi jahtia haasteellisuuden suhteen. Kuten sanoin ihan mukavaa jahtia mutta niin on moni muukin jahti muoto ja sanoisin että jopa paljonkin haastavampaa tai kiinnostavampaa. Nyky tekniikalla ja tieverkostolla on kyllä autometsästyksen kuninkuus laji siitä ei ole epäilystä. No kettujahti ajokoiralla tulee kyllä melkein rintarinnan hirvijahdin kanssa tuossa autometsästyksessä.

Mutta kuten sanoin kyllähän tuossakin hommassa päivä kuluu siitä ei ole kiinni. Mutta tosiaan ei kannata ainakaan minusta mitenkään isolle jalustalle nostaa tätä suomalaista hirven (auto) metsästystä.

[9.3x622]

Overkill kirjoitti minunkin ajatuksia paljon puhtaaksi. En minäkään pidä hirvijahtia kovin haasteellisena nykyisin, kun vertaa siihen aikaan, kun aloitin hirvijahdissa.....muistaakseni 78 tai 80. Olen hirvi- ja jänisukko, mutta näädän perässä hiihtäminen on minulle se ykköslaji edelleenkin, vaikka en sitä ole enää vuoden 86 jälkeen tehnyt, kun piti valua tuonne etelään veteläksi.

Mutta nämähän on mielipide kysymyksiä. Tietysti tuossa haasteellisuudessa pitää ottaa huomioon olosuhteet ja sen miten haasteelliseksi homman kokee itse, omien taitojen puitteissa. Esimerkiksi pohjoisessa hirvijahti on varmasti haasteellisempaa olosuhteiden puolesta, kun vertaa tänne minun tekopitäjään.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Hitleri]

Hehhee, arvasin, että vähän ku hänkäsöö, niin alakaa kattilassa porista... hirvimiehet!
_________________
Vaan varmoilta paikoilta ohi!

[tuhola]

Ite lopetan heti hirvijahdin ku se käy nuon helpoksi että "katsoo vain gepsistä minne menee ja ajaa eteen ja ampuu hirven" tai että joka päivä saan hirven ammuttua. Olen kuitenkin taidoiltani sen verran vajavainen että nautin hirvijahdista edelleen ja se antaa minulle haastetta. Lisäksi kuljen kaiket muut jahdit paljon yksin niin hirvijahti toimii myös ihan mukavana vaihteluna antamalla sellaista sosiaalistakin touhua jahtiin.

Erityisen haastavana en hirvijahtia pidä enkä sitä missään kohtaa kirjoittanut. Vertasin vain sorsajahtiin sitä. Kuten joka jahdissa, myös hirvijahdissa on hetkiä ettei tapahdu yhtään mitään. Siinä vaiheessa kun haetaan jotain haavakkoa tai tutkitaan epäselvää tilannetta kaiken sekamelskan keskellä, pussipimeässä vesisateessa kun muu porukka suureksi osaksi kotona emännän viekussa niin aletaan puhua metsästyksestä. Tilanne missä ei tiedetä mitä on tapahtunut ja mitä pitäisi tehdä. Se on hirvijahdin suola. Silloin kun kaikki on huuli pyöreänä mitä pitäisi tehdä, kun 99% miehistä haluaa luovuttaa ja lähteä kotiin niin silloin itsellä kuvaan astuu jahdin suurin nautinto ja suoranainen pakkomielle selvittää tapahtumien oikea laita ja korjata mahdollinen raanakko talteen.

[PieniValkoinenMetsästäjä]

Lauantaina kaatui meikäläisen hirvijahtiuran ensimmäinen hirvi.

Ruotsinvalkoinen lähti nenä maassa vetämään hirvenjälkeä pitkin, kun neljännes ajosta oli kuljettu. Pääsin pienen pellon laitaan, kun sadan metrin päässä alkoi haukku. Hiivin haukulle ja näin yksinäisen hirven, joka näytti aivan vasalta, emää ei vain näkynyt missään. Hirvi seisoi 15 metrin päässä hakkuuaukossa suoraan turpa minua kohti. Kun se kääntyi, näin nahan peittämät sarvennupot ja korkean säkäkarvapehkon, vasa siis. Nostin Sakon poskelle, ja totesin että kiikari oli aivan huurussa, mitään ei näkynyt. Kirouksia mutisten kiikari äkkiä pienimmälle suurennokselle, ja nopea molempien linssien putsaus fleecen hihansuulla. Vasa oli kävellyt hiljaa koiraa kuunnellen jo 50 metrin päähän, ja seisoi kyljittäin minuun. Ristikko heti lavan taakse, ja puristus liipasimesta. Hirvi nousi takajaloilleen, horjui 80 metrin päähän ja kaatui sinne. Kävelin hirven luo ja kiersin sen taakse armonpaukkua varten. Olin hieman hankalassa kulmassa alarinteen puolella kun hirvi vielä liikutteli päätään ja jalkojaan, joten ensimmäinen armonlaukas meni aivan riskarangan vierestä. Jalkojen liike kumminkin loppui, jolloin sain noustua ylemmäs ja ammutua toisen kerran, tällä kertaa juuri kallon ja niskan saumakohtaan.

Pistin hirven, ja koska ajo oli vielä kesken, päätin suolistaa elukan samantien. Luoti oli osunut keuhkoon ja tuhonnut maksan. Hirvi oli kuitenkin hieman sivuttain minuun, joten luoti oli vielä lävistänyt etumahan ja tullut kyljestä ulos. Nopean suolistamisen ansiosta mitään kovin suurta hävikkiä ei päässyt syntymään, pari pientä kylkilihan ränttyä piti heittää menemään. Kaliperi oli 30-06 ja paukkuna Mega.

Vasa oli pieni, ilmeisesti ilman emää jäänyt, liha oli todella vaaleaa ja ruhopainoksi arvioitiin 70 kiloa, lopulisen lukeman kuulen varmaan perjantaina. Lisäksi vasalla oli sydänvika, vasen kammio oli paljon pienempi kuin oikea. Hyvä poistettavaksi siis, kokeneempien mukaan ei olisi selvinnyt talveen.

[9.3x622]

Onneksi olkoon.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[kolopesijä]

[Lonely Rider]

[iivariiso]

Tuossa käytiin päivällä jaloittelemassa ja samalla lintuja katseltiin. Eiköhän ollu taas emä ja vasa ampumahollilla. Vasalupa olisi vielä käytettävissä mutta aseistus oli nyt väärä.

[kaupunkilaistollo]

Tietyllä tapaa itsekin on kasvanut tuohon mölyhommaan aika tiukasti kiinni, kun on mölymiehenä(-poikana) ollut ensimmäistä kertaa 80-luvun lopulla. Nyt vasta muutamia vuosia sitten torrakon kanssa jakkaralla istunut. Onhan tuo porukassa ajomiesten määrä tippunut omana aikanakin jo vähintään kolmannekseen mitä se joskus oli mutta vielä sieltä se kymmenkunta kävelijää löytyy ja homma toimii. Tilanteet metsässä on myös viihdyttävämpiä näin.

Viime viikonloppuna porukan neljästä kaadosta tuli kolme mölyjahdissa ja yksi koiralle, ja oletettavasti suurinpiirtein tuolla suhteella mennään tämäkin kausi.

[heiluri]

Parikaan mölyjahtia syksyyn toisi vaihtelua umpiyksitoikkoiseen metsäautotiellä passittamiseen,nykyinen jahti on pelkkää seisoskelua ja autolla ajoa,ainoan toiminnan muodostavat vetohommat.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[hOLIC]

Eikö passimiehillä ole kellään puhelinta millä voi seurata koiragepsiä? Vai onko teillä kaikki koiramiehet niin !&%¤# ettei anna salasanaa ja numeroa koiransa seurantaan? Sehän vaan toisi turvallisuutta mikäli on junarataa ja vilkasta autotietä jahtimailla (kuten meillä). Pääsisi koukkaamaan eteen ja ottamaan koiran kiinni ennenkuin jää junan/auton alle. Tai vaihtoehtoisesti ampuu sen kantturan siitä koiran edestä. No, kukin tavallaan..