Sulkuolakkeiden hionta.

[JNiemelä]

https://m.youtube.com/watch?v=Cor-K6bZpZ0

Siinä Larry väittää sulkuolakkeiden hiomisen parantavan tarkkuuta.
Miten ja miksi?
Entä mitä haittaa kyseisestä toimenpiteestä voisi olla?
Kasvaako sulkuväli liian isoksi?

Tuo toteutettavissa helposti ilman piipun irroitusta ja kaiken maailman härpäkkeitä, kun katkasee ammutun hylsyn ja laittaa sopivan kokoisen jousen puolikkaiden väliin.

[Elan]

Eiköhän siitä jonkinlainen kääntömomentti aseeseen tule, kun olakkeet kantavat epätasaisesti. Varsinkin, jos toine ei kanna juuri ollenkaan. Olen tehnyt tuon vakiohommana ostamiini aseisiin. Ammuttu hylsy pesään ja painaa puhdistuskeppiä vasten, ventiilien hiontatahnaa olakkeisiin.

Yhdessä käytetyssä sakolaisessa toinen puoli ei kantanut juuri ollenkaan, mutta en kovin merkittävää eroa käynnissä havainnut hiomisen jälkeen. Jos paljon täytyy hioa, niin sulkuväli tietysti kasvaa.

[late2]

Perustuu siihen ajatukseen että epätasaisesti "kantava" lukko joustaa kun paukku paukahtaa ja tuo jotain epämääräistä laukaushetkeen. Ja että olisi parempi kun molemmat/kaikki sulkuolat kantaisi eikä olisi mitään joustoa. Mulla on muutama pyssy jolle tuo on kuulemma tehty, ei näy taululla.

Haittana on tietysti riski siitä että hinkkaa lukon väljäksi ja sulkuväli venyy.

[JNiemelä]

Eli parasta olisi tehdä homma piipunvaihdon yhteydessä, kuten Larry tuossa videolla.

[Elan]

Laukaistessa lukon päähän kohdistuva voima tulee suoraan taaksepäin piipun suuntaisena, jos olakkeet kantavat tasaisesti. Jos toinen kantaa enemmän, niin syntyy vääntömomentti, joka kääntää lukkokehystä tuon vähemmän kantavan olakkeen suuntaan.

Yhdessä aseen virittelyä käsittelevässä kirjassa tätä oli testailtukin. Siinä oli myös mitattu lukon päähän kohdistuvia voimia, kun patruunpesä oli öljytty tai kuiva. Erot olivat aika dramaatisia, muistaakseni voimien ero oli usemapikertainen. Jos ammutaan ensin öljyisestä pesästä ja sitten kuivasta, niin luulisi tuon olakkeiden kantavuuden vaikuttavan huomattavasti.



Late2 ehti tuohon väliin, joten kirjoitin tämän eri viestiin.

[late2]

Vai jättää tekemättä.

No, Elanin tieteellisemmän palautteen perusteella lievennän että voi tuota yrittää. Itse en ole huomannut taululla suurta merkitystä, joskaan en ole mittaillut hiomattomista aktioista miten niissä nuo olat on.

[JNiemelä]

Tekemättä jättäminenkään ei varmaankaan olisi se huonoin vaihtoehto

Ilmeisestikin tuo hiomisvaihe tulisi tehdä ilman lukon viritysjousta, koska laukaisuhetkellä jousihan kuoleentuu.
Oletettavasti viritetty lukko saattaa myös vääntää lukonpäätä hieman johonkin suuntaan..
Eikö tämän voisi välttää myös painamalla liipaisinta pohjaan lukkoa suljettaessa hiomisvaiheessa, jolloin jousi ei virity ja ohjaa olakkeita väärin.

[TAK85]

[Elan]

[Koheltaja]

Tuossa korostuu se miksi hylsynsupistusöljy pitää saada kokonaan pois hylsystä. Pikkasen öljyä hylsyn pinnassa -> painemerkkejä. Sama lataus puhtaalla hylsyllä -> ei painemerkkejä ja ruutimäärää on varaa nostaa.

Öljyisen/kuivan pesän/hylsyn väliset erot on merkittäviä lukon sulun toiminnan ja kestävyyden osalta ja sitä ei kannata väheksyä.

[TAK85]

[Supe]

[JNiemelä]

[Supe]

No ainakin on tehnyt perusteellista selvitystä. Tavallisen käyttäjän pitäisi perehtyä samalla tarkkuudella asioihin, mutta ei sitä tee kuin promille. Suurin osa kai hakee ihan tehdaspatruunoista käynnin ja on tyytyväinen kun saa vaikka 15 mm kasaa edellyttäen että ampuja osaa asiansa ja aseen potentiaali on OK, itselataajat hakevat latauksilla pienempää ja tämä koskee kai enemmän siis näitä, koska supistavat hylsyjä. Salazar on myös löytänyt omasta mielestään sellaisen alueen, jota lienee vähemmän tutkittu ja sellainenkos pönkittää kaupan päälle egoakin tällä saralla.

Mutta siis jos on tehnyt kaiken muun voitavan, petaukset, piipun läppäys (tai vaihtaminen), latausten haku jne. niin onhan tuossa vielä yksi perehtymisen kohta ikuiseen millipeliin?

[Jartsu]

Olat voi hioa kohilleen.

Mut tuo rasva ei vaikuta mulla mitään, koska supistan hylsyn juuri pesään sopivaksi, en pakittavaksi.