Jäseneksi ottaminen?

[Sigamees]

Ettei tarvitse tukeutua vain muutaman seuran otantaan:

(Lähde: Metsästäjä 1/2010, Metsästäjäprofiilitutkimus, vuoden 2008 riistanhoitomaksun suorittaneista.)

Koko artikeli:
http://www.epaper.fi/reader/?issue=9753;2a538e166044f8b29d2c4ae4eaf34d75;38
_________________
Running target!

[kickeq]

Omia kokemuksia seuraan pääsystä:

Laitoin hakemuksen paikalliseen metsästysseuraan, sähköpostilla. Vastasivat että käsittelevät sen vuosikokouksessa. En siis tunne yhtään jäsentä ennestään, ihan ummikkona olen liittymässä, ja myös aloittelevana metsästäjänä.

Soittohan sieltä tuli ja koejäseneksi ottaisivat ensin kahdeksi vuodeksi, ja on myös minulle määrätty "opas" joka opastaa seuran asioissa ja metsästyksessä.

Olin erittäin yllättynyt tästä, rehellisesti sanottuna epäilin vahvasti että tuntematonta kaveria otettaisiin lainkaan seuraan mukaan, mutta että ollaan tarjoutumassa oikein opastamaan ja viemään metsälle. Mielenkiinnolla odotan miten koejäsenyys etenee.

[torant]

[masiina]

[Pohjola]

ei vainen, asiallista toimintaa

[Onde]

Olen itse maaton ja suht nuori metsästäjä / aseharrastaja. Olen havainnut, että tällaista porukkaa on paljon. Intoa metsästykseen löytyisi, mutta jahtimaita puuttuu. Usein jokaisella on joku maita omistava tuttava jonka seurassa pääsee välillä metsästämään, mutta haaveena olisi tietty, että pääsisi useammin ja joskus silloinkin kun itselle sopii.

En tiedä onko ukkoontuminen enää mikään ongelma seuroissa, vai onko nuoria jo löytynyt seuroihin riittämiin. Meille nuorille ja aloitteleville metsästäjille on tärkeintä luonnossa liikkuminen ja eläinten seuraaminen sekä tietty itse metsästystilanteet myös. Meille on toisarvoista suuret lihamäärät ja metsästyksen kohteena oleva riistalaji. Voisiko tätä maattomien innokkuutta hyödyntää jotenkin niin ettei astuttaisi maanomistajien varpaille? Omasta puolestani kaipailisin mahdollisuutta liittyä seuraan maattomana ja saada oikeuden pienpetojen ja vaikka varisten ym haittaeläimien pyydystämiseen. Myös muu riistanhoitotyö ja riistan tarkkaileminen kiinnostaisi. Voisi kuvitella, että tällainen saattaisi olla tervetulluttakin.

Metsästysseuroissa voisi erikseen olla tällainen jäsenyys, johon pääsisi paljon helpommalla ja pienemmällä liittymismaksulla, mutta lajit joita saa metsästää olisivat hyvin rajoitetut. Jotta homma ei mene ihan siihen että aloittelevat metsästäjät pyytävät pienpedot, jotta muut pääsevät paremmille apajille, voisi näille pienpetojäsenille antaa vaikka muutaman rusakon kiintiön käytettäväksi myös? Tällaisella järjestelyllä metsästysseurallekin kehittyisi samalla mukava reservi tulevaisuuden varalle.

[oijeorgjoeijgge]

Omat kokemukseni seuraan liittyminen:

Itse olen metsästänyt alle 10 vuotiaasta isäni kanssa hirviporukassa, 5 vuotta isäni matkassa ja ilman koejäsenyyttä pääsin hirvipukille ensimmäisenä päivänä kun laki salli ja sain papan hirvikiväärin käyttööni. Tuttu naama koko seuralle!

Muutto Vaasaan opiskelun ja työn perässä, sähköpostia ja useita soittoja täkäläisiin metsästysseuroihin ja käynti paikallisessa eräliikkeessä, kaikki totesivat ettei ole asiaa seuraan, ehdottivat jopa etsimään täkäläisen emännän jonka reiden kautta pääsisi appiukon seuraan metsälle! Ei paha idea edes ukkomiehelle pitemmän tähtäimen suunnitelmissa!

No Laihialta lohkesi metsästysseura joka päästäisi metsästysseuran jäseneksi, toki vaaditaan 10 vuoden asuminen seuran alueella! No, jäi sit sekin vaihtoehto täyttämättä!
Eikä edes ole myynnissä sen verran maata jota ostaisi puhtaalla käteisellä että saisi metsästys oikeuden!

Onneksi on 200 km päässä metsästysmaat johon pääsee metsästämään, kiitos isäukolle.

Ja seuraavaksi metsästysseurat itkevät kun ei ole nuorisoa porukassa ja ukkoutuu!

Noh, ehkä 20 vuoden päästä päästään me "nuoretkin" (silloinhan mekin ollaan jo yli 40vuotiaita) metsästämään hyvällä omalla tunnolla ettei astuta vanhempien herrojen hirvisangolle lihoja jakamaan tai ammuta kaikkia pienpetoja.

Tästä aiheesta voisi kertoa laajemminkin!

Suomen metsästys kulttuuri kunniaan ja Viron puolelle hirvimetsään!

[olsa]

Kyllä joka seuraan on anomassa hetkellisiä paikkakuntaan muuttaneita, sitten muuttavat pois kun seuraan pääsevät.
Seura postittaa jäsenmaksuja jos mihin, talkoissa ei noita muuttaneita näy.
Metällä joskus käyvät, maanomistajat eivät tunne välttämättä, usein viellä vieraita mukana.

On usean seuran onkelma tänäpäivänä, eikä nuorten syrjintää missään nimessä.

[oijeorgjoeijgge]

[xyxy]

Metsästysseuroilla, niinkuin kaikilla yhdistyksillä, on oikeus valita jäsenensä. Ketään ei ole pakko ottaa. Seuran säännöissä on pykälä jäseneksi otosta, jota seura noudattaa. Silti, vaikka jäsenyyden ehdot jonkin henkilön osalta täyttyisivätkin, ei seuran ole pakko ottaa ko. henkilöä jäseneksi. Jäsenoikeudet alkavat, kun seuran sääntöjen mukaan on jäsenyys saatu. Nykyään on aika yleistä, että alkuun jäsen saa koejäsentittelin ja määräajan päästä sitten täysjäsenen tittelin, jos henkilö tuntuu olevan sopiva jäseneksi.

Itse ole kahden seuran jäsen. Suurempaan ei ole mitään jäsenyysehtoja, eli kaikki voidaan ottaa. Toisessa seurassa on pääehtona alueella asuminen. Molemmissa seuroissa nuoria jäseniä tulee joka vuosi. Myös hirviseurueissa on mukana nuoria (näin meikäläisen silmissä) siis alle kolmekymppisiä. Eikä mitään sukupolvien välistä ikäkuilua näytä olevan. Kun itse tutustun noihin nuoriin, joudun aina kysymään, että kukas se sinun paappasi onkaan.

On ilo seurata noiden nuorten toimintaa vaikkapa hirvijahdissa. On hienoa nähdä, kuinka ensimmäisen hirvensä kaataja selittää innosta hehkuen tilanteen etenemistä ensimmäisestä hirven vilahduksesta puitten siimeksessä kaatoon päättyen. Ja voi sitä intoa, kun lähdetään passiin. Vielä joku vuosi sitten meikäläisen "etu" oli metsässä osaaminen, mutta nyt nämä nuoret kaivavat kännykän esille, lataavat kartan ja kysyvät, että minnekäs mennään. Nykyään meikäläisen osaamiseksi, ja nuoremmille neuvottavaksi jää hirvien tyypilliset kulkureitit ja kaadolla toimiminen. Ja kohteliaitakin nuo nuoret on; kun hirveä lähdetään vetämää, niin usein nuorempi polvi toteaa, että etköhän sinä ole hirvesi vetänyt ja vievät hirveä niin, ettei perässä tahdo pysyä.

[Metsastyskerho1]

Tähän ongelmaan ei löydy ratkaisu lainsäädännöstä enkä usko kirjoittajan oijeorgjoeijgge sellaista edes odottavankaan. Pikemminkin kirjoittaja nosti tässä esille ongelman joka aiheutuu yhteiskunnan muusta muutoksesta. Ja kyllä tosiasia on se että metsästys tarvitsee tulevaisuudessakin niin harrastajia, ystäviä ja kuin ymmärtäjiä ihan koko maassa, myös kasvukeskuksissakin. Muussa tapauksessa harrastusedellytyksemme näivettyvät paljon nopeammin kuin moni meistä kuvittelee. Tähän suuntaan olevia viitteitä voi hakea jo mm siitä miten Esim Kivikon ampumaratahankkeen kävi takavuosina tai siitä miten ei-metsästävä kansanosa tulee suhtautumaan pyrkimyksiimme yrittää säilyttää metsästys luvallisena uusilla suojelualueilla.

Mielestäni kirjoittaja nosti ihan asiallisesti kissan pöydälle ja kovasti soisin että hänelle annettaisiin mahdollisimman asiallisia vastauksia. En usko että tässä ovat juurikaan eri metsästäjäryhmien intressit vastakkain, enemmän on kyse niiden yhteisten etujen tunnistamisesta.

Olen muuten kerran ollut mukana sellaisessa riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa jossa eräs osallistuja nosti esille saman jäsenyysongelman tyyliin "RHY:ssä on X jäsentä joista Y kuuluu noihin seuroihin, missä loput metsästävät" (kysymys esitettiin kun taululla oli esillä hirvenmetsästyksen yhteisluvan seura-alueiden jako). Vaikka kysymys oli ihan asiallisesti esitetty, se oli selvästi erittäin herkkä koska sen seurauksena kuului aikamoinen kohahdus, joku jupisi salin takaosassa että tuota kaveria ei ainakaan oteta jäseneksi ja toiminnanjohtaja katkaisi keskustelun nopeasti toteamalla asian olevan seurojen sisäinen eikä kuuluvan RHY:lle millään tavoin.

Aikanaan metsästäjäliiton johdossa toimi muuan JKK jolla oli mielestäni erinomainen kyky nähdä näitä metsästykseen liittyviä syy-seuraussuhteita ja vieläpä kommunikoida niitä kirjoituksissaan. JKK sivusi ajoittain kirjoituksissaan myös näitä jäsenyyspolitiikkaan liittyviä asioita. Vaikka yksittäisissä asioissa voi olla eri mieltä niin JKK:lla on sangen laajaa kirjallista tuotantoa ja hän toi ajoittain esille näitä syy-seuraus asioita. Suosittelen ihan kaikille ja aivan erityisesti uusille metsästäjille lämpimästi asianomaisen kirjalliseen tuotantoon tutustumista niin viihde- kuin oppimismielessäkin. Uskon että näitä kirjoja löytyy kirjastoistakin.

PS. Omat metsästysseurajäsenyydet ovat kunnossa mutta kaikilla ei asia ole niin.

[CrB]

Kun ilmeisestikin ongelmana koetaan nämä moneen metsästysseuraan jäsenyyksien keräilijät, sekä toisaalta ihmiset, jotka voivat useinkin joutua työn tai opiskelun vuoksi usein asuinpaikkaa muuttamaan, näitä tapauksia varten metsästysseuraan kehitettäisiin määräaikainen vuosijäsen- jäsenlaji omine oikeuksineen, velvollisuuksineen ja maksuineen. Vuosijäsen hakisi jäsenyyttä vuodeksi kerrallaan, määräaika voisi olla muutakin kuin vuosi. Vaatisi varmaan mm. sääntöjen uudistamisia, nykyiset metsästysseuran mallisäännöt eivät taida tätä mahdollisuutta sisältää.
_________________
Liikettä niveliin

[VihtarinUkko]

[ElS]

Seuraa hieman huvittava ja hypoteettinenkin kysymys: Mistä löytyisi sellainen seura, joka ottaisi ilmakiväärillä ampuvan jäseneksi?

Hieman taustatietoa ensin, kyllä sellainen on mahdollista ihan suurriistankin ollessa kyseessä, hyvin noita hirviä ja peuroja tuolla jenkkilässä kaatuu big bore-ilmakoilla niissä osavaltioissa, joissa moinen on sallittua. En usko että meikäläiset hirvieläimet sen kestävämpiä ovat.

Mutta kertokaapa mistä löytyisi sellainen seura, joka mahdollisesti joskus lain sen salliessa ottaisi ilmakolla ampuvan jäsenen?

Olkoon tämä perjantai-illan viihteeksi, mutta toisaalta aivan tosissaan esitetty kysymys.

Vähän tällainen reality-check, kun ilmakkoharrastajien metsästyshaaveista aina välillä niin kovasti puhutaan.

[late2]

Kovin vaihtelevaa tuntuu seuraan pääsy olevan, pari viikonloppua olin porukan mukana ja pärrättiin autoilla sinne tänne, kaikkea tuli juteltua. Jahtikaveri puhui että oli ollut poikiensa kanssa ampumassa merkkejä, ammuttaja oli heti alkanut kyselemään "missäs meinaatte hirviä jahtailla, meillä kyllä kaivattaisiin tuollaisia nuoria jahtimiehiä ?". Ja ymmärsin että ihan hirvijahtiinkin.

Paikallisen ms:n saunamökkiä olin naputtelemassa iltapäivällä (hävettävän vähän kun on lastenhoitoa ja omaakin naputtelua), lepposan tuntusta hommaa ennen hirvijahdin aloitusta (en ole menossa tuonne hirvijahtiin, silläkö suhtautuminen noin lupsakkaa). Alkuun paisteltiin makkaraa, siinä sitten utelin kaikkea, "onko teillä jäähdytys tuossa lahtimajassa ?", talkooisäntä sanoi virne suupielessä "eikös sun pitäisi kysyä onko meillä jäähdytys tuossa lahtimajassa ?"... ei ollut, ei kannata vielä rusakkoa tuonne jäähtymään. Mukavaa väkeä, vähän jo tuttuja kun samalla kylällä asutaan.