Ajojahdissa Unkarissa, tarinaa&kuvia

[Peto]

Koska Peurajahtia Englannissa, tarinaa&kuvia sai jonkin verran kannustavaa palautetta ja kiitosta,
päätin kirjoittaa raporttia myös tämän vuotisesta jahtimatkastamme, joka suuntautui tällä kertaa Unkariin. Eli olkaapa hyvät:

Jahtimatka Unkarissa 11.-14.12.2013
Matkalla mukana olivat allekirjoittanut, Tiger, Temudzin sekä herrat S, M ja J.


Tyypillinen Unkarilainen jahtitorni.

Viime vuoden Englannin reissu sujui sen verran mukavissa tunnelmissa, että päätimme jatkaa metsästysmatkailua samalla porukalla.
Jahtimatka varattiin samalta agentilta kuin Englannin matkakin. Paikka valittiin suositusten perusteella.
Minimi ryhmäkoon ollessa 6 jahtimiestä vahvistimme ryhmäämme herroilla S ja J.
S:n tunsin parin jahtireissun perusteella ja kaverilla oli kovat suosittelut takanaan, joten uskalsin hänetkin porukkaan kelpuuttaa.
J:n tunsinkin jo vuosien takaa ns. tolkun mieheksi. Tällaisen reissun tunnelma onkin mielestäni
yhtä paljon kiinni osallistujista kuin varsinaisen jahdin järjestelyistä. Yksikin turhan marisija ja valittaja voi pilata reissu fiiliksen koko porukalta,
joten täytyy aina tarkkaan harkita, kenen kanssa reissuun lähtee.



Kohteemme oli Csokolyn kylä n. 220 km Budapestistä lounaaseen. Jahtipaketti oli seuraavanlainen:
- 3 x iltakytis sekä 3 x aamukytis/hiippailu
- 2 päivää ajojahtia (3-4 ajoa päivässä)
- 3 vrk majoitus täysihoidolla (ei juomia)
- Oppaat, ajomiehet sekä kaatomaksut kaikilta sioilta sekä sarvettomilta kuusipeuroilta ja saksanhirviltä kuuluivat hintaan


Unkarilainen jahtiauto.

Niinpä 11. joulukuuta kokoonnuimme Helsinki-Vantaan lentokentälle suurin odotuksin.
Koneeseen pääsimme lievällä häslingillä ja perillä meitä olikin matkanjärjestäjä vastassa.
Lastasimme tavaramme kahteen autoon ja lähdimme Csokolyä. Koska virvoitusjuomat eivät kuuluneet pakettimatkaamme,
niin täydensimme menomatkalla varastojamme. Määränpäässä ei tarjontaa juuri ollut, ainoastaan pieni kyläkauppa.


Tavarat kuljetukseen kentältä.

Perillä aloimme purkaa tavaroitamme majoitukseen. Majoituksen taso yllätti positiivisesti,
koska emme odottaneet kovin suuria näin matalan budjetin reissulta.
Paikallisen metsästysseuran talosta käyttöömme oli varattu kolme kolmenhengenhuonetta sekä ruokailutila.
Pari wc:tä ja suihkukaappiakin oli käytösssä.


Majoitus oli asiallinen.

Aloitimme ruokailulla ennen ensimmäistä iltakytistä. Myös ruokailun taso oli positiivinen yllätys;
lähes kaikilla aterioilla oli alkuun maukkaat keitot ja leivät, tämän jälkeen varsinainen pääruoka sisältäen lihaa,
jotain lisäkettä sekä hapankaalia ja lopuksi jälkiruoka. Ruokaa kannettiin pöytään lisää sitä mukaa,
mitä söimme eli missään vaiheessa ei ollut pelkoa sen loppumisesta kesken.
Tulipahan syötyä kolmena päivä varmaan normaalin viikon edestä.

Ennen maastoon jalkautumista kävimme vielä läpi jokaisen trofee toiveet läpi matkanjärjestäjän kanssa,
joka sitten tulkkasi ne oppaillemme. Lähinnä kerrottiin ylärajat, minkä kalliimpia emme ole valmiita maksamaan,
jotta opas tietää kieltää ampumasta liian suuren sarvipään kohdalle osuessa.
Maastossa ei näiden asioiden muuttaminen enää onnistunut kielimuurista johtuen.
Paikalliset oppaat puhuivat vain unkaria ja ehkä jokusen sanan saksaa. Yhteisen kielen puuttuessa
kommunikointi rajoittui viittomiseen ja huitomiseen. Oman tötöilynsä yleensä tajusi oppaan ilmeenstä ja ”Katastroof” huudoista…

Ensimmäisenä iltana hyppäsin nuorehkon oppaani Nivan kyytiin ja ajelimme muutaman kilometrin
matkan vihertävän pellon laidalla. Valitsimme yhden jahtitornin, johon asetuimme kytikselle.
Hämärän laskeutuessa pellolla liikkui 5-7 kaurista, joita meillä ei ollut lupa tähän aikaan vuodesta ampua.
Kuun loimottaessa pilvien raosta oli hienoa kuunnella shakaalilaumojen ulvontaa eri puolilta ympäröivää maaseutua.
Ainoat tilanteet tuona iltana omalla kohdallani olivat takaamme metsästä kuuluneet kuusipeuran pakohypyt sekä tilanne,
jossa opas kuiskasi ” hirsch” ja osoitti takaviistoon metsän laitaan.
En ehtinyt kuin hitaasti tarttua aseeseen ja aloittaa kääntymisen osoitettuun suuntaa,
kun opas totesi: ”viuh” ja viittoi saksanhirvi uroksen paenneen tuulenalta takaisin metsään.


M ja reissun ensimmäinen saalis.

Herra M:n jahti oli sujunut, sillä hän oli päässyt ampumaan piikkipää kuusipeuran.
Kuitenkin ehkä jännittävin ilta oli ollut S:llä, joka oli koko illan seuraillut 400-500 metrin päässä pellolla liikkunutta saksanhirvilaumaa.
Kaksi urosta oli mylvinyt ja lyönyt sarviaan yhteen, mikä ei ole enää ollenkaan tavallista tähän aikaan vuodesta,
jolloin kiiman pitäisi olla ohi. Odotuksesta huolimatta eläimet eivät olleet tulleet lähemmäksi,
joten S oli hiipinyt oppaan kanssa lähemmäksi ja päässyt n. 200 metrin matkalta ampumaan saksanhirvinaaraan.


S:n ensimmäinen saksanhirvi.


Näin me sen näimme.

Jahdin jälkeen saalis laitettiin oppaitten toimesta kylmiöön ja me pääsimme vaihteeksi syömään tukevaa illallista.
Teimme yhteisellä päätöksellä ratkaisun, että emme käytä mahdollisuutta aamukytikseen seuraavina ajojahti päivinä.
Kyseessä on kuitenkin eräänlainen lomamatka, eikä ollut tarkoituskaan hampaat irvessa tavoitella maksimaalista saalista.
Saattaisi olla turhan rankkaa kytätä iltaa-aamua ajojahtien molemmin puolin.

Siispä emme rajoittaneet turinointia illalla ja siitä huolimatta jokainen sai kohtuu hyvät unet ennen aamiaista ja ajojahtiin lähtöä.


Aamupalan syönnissä. Virkeinä.


Ajojahtiin lähdössä


Luvat kunnossa.

Omalta kohdaltani ensimmäinen ajo oli jonkinasteinen unelmien täyttymys.
Kun on joskus tullut noita Keski-Euroopan jahtifilmejä vilkuiltua, niin haaveeksi on muodostunut,
että pääsisi edes joskus kokemaan sen tilanteen, kun ”sikajuna” puskee puskista juuri omalle kohdalle.


Ensimmäisen ajon energiapelto.


Ajoketju lähtee liikkeelle.

Ensimmäisen ajon kohteena oli muutaman hehtaarin suuruinen ”norsuheinikko”.
Alue oli viljelty jollekin energiakasville (ruokohelpi?), joka muodosti lähes läpipääsemättömän ehkä kolme-neljä metriä korkean viidakon.
Minulle arvottiin passinumero viisi, joka paljastui takapassiksi. Pääsin siis seuraamaan kun ajomiehet järjestäytyivät
rivistöksi 10-15 metrin välein ja lähtivät kahlaamaan viidakkoon minusta poispäin.
Komeahan se oli kuunnella kuulaassa aamussa mustalaisten mökästystä: hoop, hoop, hoop, eloo, eloo, pruut. Jänisräikkääkin joku pyöritti.
Kun ajoketju eteni kauemmaksi, niin viidakosta alkoi selkeästi kuulua rapinaa – jännitys tiivistyi.
Heinikossa kiersi selvästi eläimiä, jotka olivat tulleet ajoketjun läpi tai jotka olivat onnistuneet muuten sen kiertämään.
Rapinoita tuli ja meni. Näin komean saksanhirvi uroksen tulevan n. 200 metrin päästä, läheltä velipojan passia.
Hän ei kuitenkaan ollut reissussa ollenkaan trofeet mielessä, joten ampumatta jäi.
Itse hieman tähtäilin, sarvet olisivat olleet juuri sopivat seinälleni, mutta opas kielsi ampumasta niin lähelle sektorin rajaa.


Opas laittoi paperia korviinsa. Syystä.


Tuon puskan takaa sikajuna kulki.

Sitten se alkoi. Heinikosta kuului koveneva kahina, nyt tulee elukkaa!
Sikajuna alkoi työntyä näkyviin oikealta puoleltani. Koska emakot olivat sallittua riistaa,
niin suurin sika siekailematta ristikkoon. Sika kaatui kävelystä suoraan kyljelleen ja muut säntäsivät lähes lentävään juoksuun.
En laskenut Tikkaa poskeltani, vaan vedin aina uutta panosta pesään. Käsi kävikin hetken kuin turkkilaisella !&%¤#"! suolaajalla.
Ensimmäistä seuraavilla kahdella laukauksella en havainnut toivottavaa vaikutusta.
Onneksi järki pelasi ja tajusin vetäväni K-dotin punapistettä liian paljon sikojen kärsän eteen.
Vaikka sioilla olikin valtava vauhti, niin matkaa ei ollut kuin 50 metriä ja 900 metriä sekunnissa hiihtävä kuula ei ennakkoa kaivannut.
Siispä neljännellä paukulla korjasin tähtäystä kohdalle ja sika selvästi vinkaisi liipaisinta puristettaessa.
Viidennellä laukauksella sika putosikin jo lennosta rennoksi ja kuudes sika selvisi klikkauksella.
Junassa sikoja meni n. 15 kpl. Vaihdoin toisen lippaan paikoilleen ja kohta tulikin pari possua toiselta puolelta passiani.
Ammuin jälkimmäistä, joka pyörähti paikoilleen. Ensimmäinen ehti kadota pusikkoon.
Kohta kuitenkin opas koputteli olkapäätäni ja osoitti taaksemme metsään, jossa karannut possu käveli n. 150 metrin päässä.
Opas viittoili ampumaan, joten otin rauhallisen tähtäyksen vauhtiaan hidastaneeseen possuun ja
laukaisin kun se näkyi selvässä puitten välissä. Sika juoksi näkyvistä ja opas levitteli käsiään.
Koitin viittoilla ja selittää olevani varma osumasta, mutta viesti ei tuntunut välittyvän perille.
Myös sikajunan poistumasta meillä oli eri käsitys, opas näytti kahta sormea,
vaikka koitin viittoillen selittää osuneeni ainakin kolmeen varmasti.


Yksi potseistani.


Osuin myös näin pieneen.


Possu kulkee nätisti.

Mustalaiset ajoivat saman tiheikön muutamaan otteeseen eri suuntiin ja joitakin laukauksia kajahti.
Velipoika oli saanut sian, samoin kuin matkan järjestäjä. Tigerin eteen oli tullut kultamitaliluokan saksanhirvi,
joka oli oppaan kehotuksesta saanut pitää sarvensa. Aika kalliiksi se paukku olisi tullutkin.

Ajomiehet alkoivat kokoontua traktorillensa ja oppaani patisteli minua autoon.
Sain kuitenkin sen verran viestiäni perille, että tarkistimme kauemmas metsään ampumani laukauksen.
Sieltähän se possu löytyikin n. 20 metrin verijäljen päästä. Sikajunan kulkureitillä opas kävi pyörähtämässä
käsiään levitellen ja lähdimme kohti seuraavaa passia.


Ajomiehiä kulkupelissään.

Päivän toisessa ajossa pääsin ampumaan shakaalia kovaan vauhtiin sen ylittäessä avointa peltoa.
Puhdas pummi tuli. Herra M pääsi koettamaan pellolla juoksevaan saksanhirvilaumaan,
mutta verijäljistä huolimatta saalista ei löytynyt. S:n eteen oli tullut kaksi komeasarvista saksanhirveä,
mutta opas oli juuri sillä hetkellä haahuillut jossain sadan metrin päässä autolla.
Koska S ei ollut osannut arvioida trofeiden kokoa ja sitä kautta hintaa, niin ampumatta oli pitänyt jättää.


Mies tyytyväisenä, kun on saanut ampua kerrankin sen minkä kerkiää...

Kolmannesta ajosta ei tullut saalista, vaikka riistaa kyllä havaittiin. Omalla kohdallani tuurit tulivatkin käytettyä ensimmäisenä aamuna.
Sen jälkeen en nähnyt hollilta oravaakaan. Tai näinpä kyllä kauriita useastikin, mutta ne olivat rauhoitettuja.


Jutustelua jahdin lomassa.


Yleinen lisävaruste paikallisissa Ladoissa.

Olin valitellut S:lle saaliin huolimatonta etsimistä ja kertonut olevani melko varma,
että ensimmäisestä ajosta saatiin enemmänkin sikoja. S oli kertonut tästä matkan järjestäjälle,
joka tuli kysymään asiasta kolmannen ajon jälkeen. Sanoin, että minulle on melko lailla saman,
etsitäänkö sikoja vai ei, sillä enhän niistä lihoja kuitenkaan saa. Kerroin kuitenkin,
että olen aika varma osumasta, sillä mielestäni ainakin yksi sika merkkasi osuman selvästi ennen pusikkoon juoksemistaan.
Matkanjärjestäjä oli sitä mieltä, ettei halua jättää riistaa sakaaleille, joten lähdimme kaksissa miehin ensimmäiseen passiini.
Kun näytin sika junan reitin ja ampumapaikat, niin verijälki löytyikin heti. Seurasimme sitä n. 30 metriä,
kunnes löysimme ylivuotiaan sian hengettömänä puskasta. Sika kyytiin ja menoksi.
Oma saaliinii ensimmäisestä ajosta täsmentyi viiteen sikaan.


Ajomiesten kuljetus.


Meidän kulkupelimme.

Ajojahdin jälkeen veimme saaliin kylmiöön ja tankkasimme itsemme tukevasti iltakytistä varten.
Korostan edelleen, että ruoka oli hyvää ja sitä tuli pöytään loputtomasti. Ei loppunut, vaikka parhaamme yritettiin.
Sitten vain lujasti lämmintä ylle ja oppaiden kanssa passitorneihin kyttäämään.
Itse olin päivään tyytyväinen ja lopetin kyttäyksen n. kolmen tunnin odottelun jälkeen.
Teki siinä mieli jo siirtyä majoitukseen virvokkeita nauttimaan.


Iltakytille lähdössä.


Tigerin winmagin sortama jänö.

Tiger oli kunnostautunut ampumalla luvattoman riistan. Täytyyhän se kokeilla sortaako
.338 win mag pulskaa unkarilaista rusakkoa. Sortihan se. Emäntä laittoi sen meille seuraavaksi päiväksi ruuaksi.
Toisaalla M oli kuullut possulauman juoksevan ruokinnan takamaastossa. Tummemmat siat eivät olleet erottuneet ristikossa,
mutta sitten oli näkynyt joku vaaleampi kylki, johon oli kelvannut kuula lähettää.
Saaliina 133 kg painoinen, harvinaisen vaalea emakko. Tämän jälkeen samaan passiin oli erehtynyt sakaali, saaliiksi sekin.
S oli päässyt samaan passiin kuin edellisenäkin iltana ja nauttinut samasta näytelmästä:
mylvivät saksanhirvet pellolla. Taaskaan hirvet eivät olleet tulleet hollille.
Hiivinnän päätteeksi oli päästy tähtäämään, mutta hirvet olivat paenneet juuri ennen laukausta.


Saamamies.


M:n pikkupossu ja sakaalin poikanen.

Ilta kuluikin sitten hyvän ruuan ja virvokkeiden parissa, tunnelma oli erinomainen.
Kuitenkin selvittiin seuraavan päivän ajojahtiin kunnialla.


Innolla jahtiin.


Tähyilyä sumuisille pelloille.


Kaluston fixausta.

Vaikka pääosa paikallisista metsistä olikin tammi, pyökki ja muita lehtimetsiä,
niin toisen päivän ensimmäinen ajo otettiin kotoisan näköisestä miestä pidemmästä mäntytaimikosta.
Sieltä tulikin riistaa jos jonkinmoista. Seitsemän passimiehen vitja oli vain liian harva,
joten suurin osa meni passimiesten väleistä ilman ampumatilaisuuksia.
Yksi lauma tuli kuitenkin sopivasti Tigerin ja J:n välistä, jolloin molemmat pääsivät kaatamaan ensimmäiset saksanhirvensä.
Tässä kohtaa sitten ylistetty suomalainen asetekniikka petti samalla kertaa molenpien legendaaristen ”luottopelien” kohdalla.
Tigerin Sako AV jätti patruunan syöttämättä ja J:n Tikka M55 teki puolestaan tuplasyötön, joten loput hirvistä pakenivat vapaasti.
Myös M oli päässyt rokottamaan saksanhirveä, mutta tuloksena oli vain verijälki,
jota eräs prohunter jäi selvittämään meidän poistuessamme seuraavaan ajoon.


Tiger ja J hirven kaadolla.


Tauko paikalla.


Melkeen kaik yhdes' koos.

Päivän toinen ajo oli niillä seuduin, missä S oli nähnyt kahtena edellisenä iltana laumoittain saksanhirviä.
Tästä ajosta ei muistaakseni saatu kuitenkaan mitään havaintoja riistasta.


Tiet olivat toisin paikoin heikossa kunnossa.


Toyota kulkee.


Jeep kaipasi apua.


Tällä miehellä oli Tikka kivääri. Hyväksi kehui.

Kolmannessa ajossa oli monenlaista metsää. Alue oli laaja ja passit harvassa.
Pääsin näkemään kun M viereisessä passissa suolasi peltoa ylittävää saksanhirveä. Roikkujalkahan siitäkin tuli.
Toisaalla S:n passiin oli tullut pari piikkipäätä. Matkaa oli ollut reilut 200 metriä ja opas kiellellyt ampumista liian pitkälle matkalle.
S oli kuitenkin vääntänyt Zeissin ASV:stä lukemat kohdalleen, sitten vain ristikko kohdalleen vapaalta kädeltä ja hirvi nurin.
Toinenkin piikkipää oli konkoillut samoille sensseille myöhemmin, eikä S tuntenut armoa senkään kohdalla.
Tappavan tehokasta toimintaa.
Toisaalla Tiger oli somottanut villisikaa .338silla, mutta tuloksetta.


Ajomiehet "lihanjaolla".


S:n toinen.


S:n kolmas.


Logistiikkaa.

Jälkikäteen kuulimme, että molemmat M:n haavoittamat saksanhirvet oli löydetty.
Tosin sellainen epäonninen tapahtuma oli käynyt, että prohunterin ampuessa pusikosta pakenevaa
hirveä oli hänen koiransa ehtinyt hypätä väliin kohtalokkain seuraksin.
Opas ampui siis vahingossa koiransa, mutta sai senkin hirven kyllä hengiltä.




Hullu palinka-ukko höpötti vaikka mitä, muttei ymmärretty pätkääkään.


Ja sitä juttua riittikin...


Kolmas iltakytis jäi hyvin lyhyeksi, sillä seudulle laskeutui oikein hernerokka sumu.
Kyttäyksen saattoi lopettaa suosiolla jo tunnin jälkeen, kiikarilla ei sumussa nähnyt ja taskulampulla vielä huonommin.


Uupunut jahtimies.

Railakkaasta illanvietosta huolimatta kaikki kointuivat myös viimeisenä aamuna metsälle.
Osa porukasta lähti kytikselle ja osa oppaitten kanssa hiivintä jahtiin. M:lle oli tarjoutunut hiipiessä paikka nättiin kuusipeurapukkiin,
mutta hetken jäätyminen riitti ja peura ehti pakoon.
Itselleni tarjottiin paikkaa ampua juoksevaa kuusipeuraa liikkuvasta Jeepistä, mutta jätin tilaisuuden käyttämättä.
Kävimme myös hiippailemassa sumuisessa metsässä, mutta saimme ainoastaan kuulohavaintoja pakenevista kuusipeuroista.
Temudzinin passiin oli juossut sakaali, joka pääsi maistamaan allekirjoittaneen lataamaa Speerin Deepcurlia.


Temudzinin kojootti.


Saksanhirven kultamitalisarvet S:n esitteleminä.


Ihailimme muiden metsästäjien alueelta saamia trofeita, jotka odottivat toimitusta. Tässä nätti kuusipeura.

Sitten olikin aika alkaa valmistautua lähtöön. Ostimme yhden kuusipeuran (3€/kg) ja yhden sian (1,5€/kg) lihat,
jotka paikallinen mestari leikkasi irti luista. Sika valikoitui sillä perusteella, että halusin myös taljan ampumastani 132 kg emakosta.
Saimmekin n. 50-60 kg parhaita paloja mahdutettua lentolaukkuihimme ilman painon ylityksiä. Loput jätimme paikallisille.

Onneksi olimme hyvissä ajoin lentokentällä.
Vaikka menimme heti lähtöselvityksen auettua (2 h ennen lentoa) selvittelemään tavaroitamme, niin yhtään ylimääräistä aikaa ei jäänyt.
Pyssyjen ja patruunoiden koneeseen saamisessa oli oma hommansa.

Kokonaisuudessaan reissu vastasi odotuksia. Järjestelyt olivat sitä mitä luvattiin ja kaikki toimi moitteetta.
Saaliskin jakautui sikäli onnekkaasti, että kaikki pääsivät ampumaan jotain.
Jos miehillä olisi ollut paksummat lompakot ja kaikki tarjoutuneet sarvipäät olisi ammuttu,
niin ainakin n. 5 kaatoa enemmän olisi ollut saatavilla.

Kokonaissaldoksi kolmesta iltakytiksestä, kahdesta ajojahtipäivästä ja yhdestä aamujahdista muodostui:
- 9 villisikaa
- 8 saksanhirveä
- 1 kuusipeura
- 2 sakaalia
- 1 jänis eli kaikkiaan 21 elukkaa, joista 18 sorkkaa



Miehille nämä jakautuivat seuraavasti:
- Allekirjoittanut ampui 5 sikaa
- M ampui 2 saksanhirveä, kuusipeuran, sian ja sakaalin
- S ampui 3 saksanhirveä
- Temudzin ampui sian ja sakaalin
- Tiger ampui saksanhirven ja jäniksen
- J ampui saksanhirven
- Jahtiin osallistunut matkanjärjestäjä ampui 2 sikaa sekä saksanhirven


Paikallinen kyläpäällikkö vahtii saaliini nylkemistä.


Lihatukun auto tuli hakemaan saaliin kylmiöstä jahdin päättyessä.

Paikalliseen kulttuuriinkin tuli ainakin pintapuolisesti tutustuttua.
Tosin negatiivisin seikka reissulla oli yhteisen kielen puuttuminen oppaitten kanssa.
Reissusta olisi varmasti saanut enemmän irti, jos olisi edes jonkin verran pystynyt kommunikoimaan paikallisten kanssa.
Yhtenä huomiona oli myös se, että paikalliset eivät arvostaneet mustalaisia juuri ollenkaan.
Nämä kuitenkin olivat innokkaina mukana ajohommissa. Saivat siitä kuulemma muutaman euron päiväpalkan
sekä sisäelimet syödäkseen. Jos ei paikallisten maaseudun asukkaiden elintaso päätä huimannut,
niin mustalaisilla näytti olevan vielä tiukempaa.
Pojat nimittäin huomasivat jo keskiviikkoiltana yhdellä pellolla sakaalien repimän kuusipeuran raadon.
Kun tulimme perjantaina paikalle ajojahtiin ja ajomiehet huomasivat päiviä pellolla lojuneen raadon,
niin kävivät kuitenkin veitsien ja muovipussien kera leikkelemään lihoja mitä sakaaleilta oli jäänyt… Karua.

Mutta niin vain tuli taas hieno jahtireissu tehtyä.
Kyllä tällaisesta lomasta jää niin eri kaliperin muistot, kuin esim. omalla mökillä vietetystä,
että täytyy alkaa taas säästämään seuraavaa jahtimatkaa varten.

Kiitos kaikille jahtiin osallistuneille!


_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[x-matsa]

Tosi mielenkiintoinen ja hyvin tehty jahtistoori!Tuonne pitää vielä itsekkin lähteä joskus jahtiin...

[muu uan]

Olisi kiva jos sais vähän hinta tietoja listattua, unkarin/puolan matka
ollut haaveissa jonkun aikaa, mutta perheellisenä ja talovelallisena,
on tuo raha aika tiukassa.

Loistava ja hienosti kuvitettu stoori, näitä lisää.

[9.3x622]

10
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Eräpeikko]

Kiitos kuvista ja kertomuksista.

[valmet 412s]

Olipa mukava avata kone aamulla ja ryhtyä katselemaan hyviä kuvia ja kertomusta jahdista... varsinkin kun täällä ruoho vihertää vesisateessa ja metsästysseuran hirviukot rauhoitti tapanin jahdeilta... pääsi fiilistelemään ja ukkojen ilmeet kertoi kaiken oleellisen... varmasti hieno reissu!!!



Tuo hintapolitiikka kiinnostaa minuakin, olikos nuo kaadetut nyt "sisältyyhintaan" vai erikseen kun sarvia oli päässä??
_________________
Varisjahdin veteraani...

[valmet 412s]

Tuplaa
_________________
Varisjahdin veteraani...

[veskuna]

Tämä oli hyvin tehty esitys huippu reissusta Unkariin! Oikeasti!
Valokuvin esitetty metsästystapahtuma jossa ei aseiden pauke ja ajoketjun julmetun kova meluaminen välity "hurskaille" metsästäjille kotomaahan. Toisin kuin eräässä seisojatapahtuman videossa samalla foorumilla.
Tuonne Unkariiin on mahdollista joskus minunkin päästä metsälle. Vävyn olen jo hankkinut sieltä. Tai oikestaan tyttöhän sen hankki minulle

[Unforgiven]

Hyvä juttu ja paljon hyviä kuvia.

Ainoastaan tuo kustannustaso jäi mietityttämään. Eli mitä maksoi ja miten hinnat oli eritelty...?

[Peto]

Ehdin pari tuntia nukkuakin ja sitten vielä käydä jänismetsällä. Kelit vain p-pohjanmaalla surkeat ja koiralla punkki nokassa,
niin joutihan tuolta jo pois.

Unkarin reissun hinnat ovat herättäneet kiinnostusta.
Paketti maksoi 900 € ja siihen kuului:
- 3 vrk majoitus täysihoidolla
- oppaat ja ajomiehet
- kaatomaksut sikojen sekä sarvettomien saksanhirvien ja kuusipeurojen osalta (ampua sai sen minkä kerkesi)

Muita kustannuksia tuli:
- lennot n. 250 € yht./nuppi (Finnair)
- lentokenttäkuljetukset 50 € / nuppi
- kuljetukset jahtialueella n. 40 € / nuppi
- juomat 30 € / nuppi
- lihat 30 € / nuppi

Hinnat muistinvaraisia, mutta suunnilleen tuota luokkaa. Sen muistan, että kaikkineen homma maksoi n. 1100 € + lennot.

Lisäksi olisivat tulleet ainoastaan sarvitrofeet hinnaston mukaan. Nämäkin hinnat olivat aika kohtuullisia,
esim. Saksanhirvi 3,00-3,99 kg (kohtuu komea jo) olisi kustantanut 600 € ja vastaava kuusipeura 2,50-2,99 kg olisi maksanut 550 €.

Nämä oli meille tarjottuja hintoja, eivätkä välttämättä päde suoraan, riippuu reissun sisällöstä.
Kyselkää tarkemmin Surakan Juhalta, jos haluatte tarjouksen reissusta.
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[SAKSANSEISOTTAJA]

Hienon tuntoinen reissu ja hyvä tarina. Paljonko muuten maksoi aseen vienti Finnairilla?

[Peto]

[petri r]

Hieno tarina. Tällaisia lisää
_________________
"Krol Polovania"

[Mäyristelijä]

Mukava tarinanpätkä+kuvat. Tulee joskus ajankohtaiseksi kyllä lähtiä vähän reissunpäälle eurooppaan... Näin btw, mikäs tuo Pedon torrakko nyt olikaan?
_________________
-Karkeakarvainen mäyräkoira- x2

[Weatherby]

Oli tosiaan hyvä ja mielenkiintoinen matkakertomus, lisää tällaisia.