Metsämies tuli ulos kaapista.

[fw71]

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/kaappi%20pekka%20rehn-39958

BLOGIT Rehn
Pitkän harkinnan jälkeen kaapista ulos: olen erämies
53 minuuttia sitten (päivitetty 24 minuuttia sitten)

Olen erämies ja pitkän harkinnan jälkeen päätin tulla kaapista ulos. En itse eivätkä läheiseni ole koskaan pitäneet metsästystä kummallisena asiana, mutta viime aikoina erityisesti sosiaalisessa mediassa olleet name and shame / hate that bitch -jutut ovat saaneet miettimään, että ilmeisesti olisi parempi lukita itsensä kaappiin. Tätä piti pitkään harkita ja tuloksena syntyi kirjoitus.

Kaikille meillä on oikeus mielipiteeseen, mutta ei mielestäni ihmisten julkiseen tuomitsemiseen. Metsästys ja kalastus on jollekin yhteinen harrastus, toisen mielestä ok, joku ehkä vieroksuu, mutta riistaruoka maistuu. Toisessa ääripäässä on vegaani, joka vastustaa metsästystä ja kalastusta (ei kaikki, tiedän toki). Hän onkin mielestäni johdonmukainen kannassaan, kun ei lihaa eikä kalaa itse käytä. Epäjohdonmukaisena pidän kalan, äyriäisten ja lihan syöntiä ja voimakasta metsästyksen ja kalastuksen vastustamista.

Oletko menossa tappamaan taas jonkun hirven? Mikä siinä tappamisessa on mielenkiintoista? Näihin kysymyksiin voisin vastata kuten eräs ystäväni. Jos haluaisin tappaa, olisin ryhtynyt teurastajaksi. Tosin tuskin tappaminen on heidänkään motiivinsa. On totta, että metsällä tai kalassa liikuttaessa aina silloin tällöin tulee saalistakin ja toki eläin lopetetaan. Metsästyksessä eräksi valikoitunut yksilö kuolee nopeasti, näin ei aina käy luonnossa. Viime sunnuntaina Avara luonto kuvasi, miten leijonat söivät elävältä puhvelia. Luonnossa eläimillä ei ole vanhainkoteja. En tarkoita tekopyhästi, että metsästäjä olisi pyyteettömästi vapauttamassa eläimiä kärsimyksistä, kyllä metsällä ollaan yleensä ihan vapaasta tahdosta. Sen sijaan eettiseen kysymykseen ”aiheutammeko eläimille tarpeettomasti kipua?” tämä esimerkki osittain vastaa. Kun metsästäjä valitsee jonkun yksilön eräksi, hän varmasti aikaistaa kuoleman, muttei välttämättä /useinkaan lisää kipua. Kala taas usein on siiman päässä tai verkossa hieman kauemmin, mutta se vapautetaan tai lopetetaan heti kun on mahdollista.

Riistan valinta eräksi on toki tappamispäätös ja varsin konkreettinen. Samoin on hampurilaisen tai kanasalaatin tilaaminen. Nykyaikainen logistiikkaketju on niin viritetty, että tilauksen sanominen saattaa laukaista teurastuspäätöksen ketjun toisessa päässä melkein samalla hetkellä. Hyvä vai paha? Tehotuotetun kanan, ehkä ei niin virikerikas eikä vapaa, elämä päättyy. Samoin käy kun ottaa fileesuikalepaketin kylmäaltaasta tai ostaa lohimedaljongin kalatiskistä. Eläin kuolee ja ihminen käyttää sen ravinnoksi.

Paljon puhutaan etiikasta. Yllä uskon vastanneeni omasta puolestani, että metsästäjä ei ole epäeettisempi kuin eläinravinnon käyttäjä. Moni netin mustamaalaus onkin kohdistunut hupimetsästäjiin, joista pahinta saastaa näyttävät olevan trofeemetsästäjät. Tappaminen huviksi on syntiä. Siltä se ainakin kuulostaa jos sanat valikoi näin. Entä onko syöminen huviksi syntiä? Proteiinit saisi nykyään kokoon ilman eläinravintoakin. Kysymyksiä, jotka riippuvat varmaankin tilanteesta ja tottumuksista. Moni pitää suomalaista metsästystä, vaikka se lähes poikkeuksetta onkin harrastus, ihan OK juttuna. Siinä kunnioitetaan riistaa joka sitten syödään.

Entäs sitten amerikkalainen, joka matkustaa Afrikkaan ja kaataa antiloopin? Kysyn siksi, että moni on tällaista pitänyt aivan kammottavana. Itsekin olen, ainakin toistaiseksi, tyytynyt kameraan ja kiikariin. Ajatus maksaa kaadosta koon mukaan tuntuu jotenkin oudolta. Kuitenkin tuon amerikkalaisen kaatama eläin tulee taatusti käytetyksi ravinnoksi. Hän ei sitä käytännöllisistä syistä mukanaan vie, vaan syö jonkun toisen kaatamaa riistaa ja jatkaa ketjua osaltaan. Samaa riistaa syö myös turisti ravintolassa tai luontosafarilla. Moni ottaa valokuvan. Niin minäkin olen ottanut muistoksi. Olenpa hirven sarvetkin laittanut taustalevyyn ja seinällä. Ei isot kun se ei ole minulla tärkeää eikä sellaista ole sattunut kohdalle.

Nyt joku miettii että sehän puolustaa trofeemetsästäjiä. Voitte harkita itse, mutta tehkää se seuraavien näkökulmien pohjalta. Aika moni lähtee matkaan hyvinkin samoilla motiiveilla kuin suomalainen erämies tai suomalainen lomailija yleensäkin. Nauttimaan mielekkäästä tekemisestä, ja tutustumaan luontoon, hieman erilaiseen kuin kotoinen tuttu eräluonto on. En ole kuullut yhdenkään metsästäjän unelmoivan eläimen tappamisesta mutta varmaan sellaisiakin varmaan on. Autoilijoissakin on huolellisia toisia huomioon ottavia ja toiset taas toimivat itsekkäämmin jopa vaarallisesti. Joihinkin automerkkeihin on liitetty vauhdikkaan jopa vaarallisen kuljettajan leima. Silti emme heitä nimellä parjaa julkisuudessa, emmehän.

Kaiken kaikkiaan metsästämällä ja kalastamalla hankittu ravinto on hyvin ekologista. Suurin mutta liittyy matkustamiseen. Itselläni ei ole jahtimaita asuin seudullani Uudellamaalla, joten usein ajan paljon autolla. Jos en asuisi kaupungissa, olisi eräravinto täysin ekologista. Ajaminen saastuttaa mutta toisaalta Tenolle kalaan mennessäni, jatkavat linturetkeilijäystäväni vielä tunnin verran pidempänä olevalle Varangin vuonolle. Olen toki itsekin käynyt siellä lintuja katselemassa ja kuvaamassa. Metsästysmatka kotiseudulleni Pohjois-Karjalaan kuluttaa polttoainetta yhtä paljon kuin ajaminen Ilosaarirokkiin. Jahtimatka Unkariin saastuttaa suunnilleen saman verran kuin oopperamatka Lontooseen ja kiikari- ja metsästyssafari Etelä-Afrikassa ovat täsmälleen yhtä pitkiä. Metsästäjät tosin kävelevät luonnossa ja kiikaroijat ajavat autolla. Itse olen autoillut ja hyviä kuvia on tullut. Reissupäätöksen taustalla saattaa olla halu matkustaa noin yleisesti, kiinnostus tutustua uuteen jahtitapaan, metsästää riistaa jota ei kotimaassa ole yms. Saalistettu riista tulee käytettyä ravinnoksi vaikka sitä ei itse pysty mukaansa ottamaankaan. Usein lomalla otetaan kuvia, myös saaliin kanssa ja joskus ikimuistoisesta reissusta matkaa kotiin myös metsästysmuisto eli trofee.

Entäs sitten suomalainen luontomatkailuliiketoiminta? En itse näe eroa sillä, että joku matkustaa Kanadaan, Puolaan tai Afrikkaan tai toinen tulee ulkomailta Tenolle tai Tornionjoelle kalaan. Lomalla siinä ollaan siis, saalista kunnioitetaan ja muistoja syntyy mieleen, muistikortille ja joskus seinälle. Jos joukossa on vain suurien sarvien jahtaaja, ei se tarkoita, että jokainen jonka kuvan sattuu näkemään pitää tuomita julkisesti. Sarvenjahtaajankin kaataman eläimen liha tulee kyllä hyödynnettyä, vaikkei hän sitä itse tärkeänä pitäisikään.

Pitäisikö siis turistien lohen kalastaminen Suomessa kieltää? Jos saaliseläin on itselle outo, esimeriksi kaunis antilooppi, tuntuu monilla tunteet kuohahtavan. Vaikka eläin olisi kaunis, on usein miten kyseessä on elinvoimainen laji, ihan virallisen luokituksen mukaan. Ehkä eläin on meille outo tai vain luontodokumenteista tuttu. Vastapainoksi on ehkä hyvä muistaa, monen ulkomaalaisen kauhistelevan, miten täällä pohjoisessa metsästetään niinkin uljasta eläintä kuin hirveä. Aivan kamala ajatus on Petteri Punakuonon syöminen (oletko mahdollisesti itse syyllistynyt? minä olen). Julmuuden huippu on keittää rapu elävältä ja esitellä valukuvassa ystävien kanssa suurinta yksilöä.

En kuvittele enkä edes toivo että kaikki muuttuisivat metsästyksen ystäviksi, mutta suvaitsevaisuutta kyllä kuulutan. On eri asia sanoa, että en pidä metsästyksestä. Tai että metsästys tuntuu minusta julmalta, mutta naapurin lohireissu Tornionjoelle on OK, mutta huutaa netissä hate that bitch kun joku on kaatanut elinvoimaista mutta meille eksoottista riistaa. Huuto syntyy usein hetkessä ja voi lähteä vyörymään laajastikin. Aikakaan minusta kivi ei aina osu oikeaan. Vähintään olisi hyvä tarkastaa mitä IUCN, International Union for Conservation of Nature, lajista sanoo. Esimerkiksi kirahvi on elinvoimainen laji, kuten on taimenkin globaalisti. Kirahvilla on toki kaksi alalajia jotka ovat uhanalaisia ja kotoinen meritaimen on taas luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Emmehän silti nimeä ja häpäise elinvoimaisen taimenkannan kalastajaa.

Salametsästys on sitten kokonaan tuomittava asia. Joissain maissa käytetään uhanalaisten eläinten osia rohtona, toiset haluavat saalistavat jotain eksoottista. Molemmissa tapauksissa liikkuu suuria rahoja. Kuten tiedämme, suuri raha houkuttelee helposti pimeän puolelle tai ainakin harmaalle alueelle. Ongelmia voi siis syntyä, mutta on asialla toinenkin puoli. Siellä missä uhanalaisia eläimiä metsästetään laillisesti, niitä myös hoidetaan. Kannat pidetään kunnossa ja vanhat eläimet poistetaan ennen kuin täplähyeenat ne raatelevat, jotkut turistit tästä maksavat ja rahoittavat toimintaa. Ymmärrät hyvin, että monen mielestä mennään eettisesti paljon arveluttamalle alueelle kuin kotoisessa hirvijahdissa, mutta totta on myös että, kohteena olevaa yksilöä ei muuten olisi, eikä se olisi lisääntynyt. Olisi hyvä siis ainakin tarkastaa onko julkisesti haukutun henkilö eräksi saama eläin uhanalainen ja muutenkin perehtyä asiaan. Itse jätän tuomitsemisen ja rankaisemisen niille tahoille, jotka on hyviksi havaittu Montesquieun ajoista saakka. Minulle ei ole sen mukaan tuomio- eikä toimeenpanovaltaa, onko sinulla? Lainsäädäntöön toki osallistun neljän vuoden välein yhdellä äänellä. Salametsästys muuten taitaa olla hyvinkin yleistä. Arvaan, tuskin kovin pahasti pieleen, yleisemmän salametsästetyn eläimen olevan vapaana kulkevan kissan saalistama kirjosieppo.

Olen siis metsästäjä mutta myös luonnon ystävä ja intohimoinen lajittelija. Moni vihreä ystäväni sanoo minun olevan hyvin vihreä. On totta että kunnioitan luontoa ja jos koetan jatkuvasti oppia paremmin elämään sen osana. Harrastan luontoa hyvin monimuotoisesti. Kun metsästän ja kalastan, silloin tällöin myös hyödynnän saaliin ravintona ja joskus luon pystyviä muistoja. Minusta siinä ei ole mitään pahaa.

Haluaisin uskoa suvaitsevaisuuteen. Se tarkoittaa, etten tuputa omia tapojani muille, vaikka tässä tietoa ja näkemyksiäni julki tuonkin. Odotan samaa sallivuutta myös muilta, varsinkin kun tunteita herättävät aiheen, metsästyksen ja kalastuksen, saralla monesti hyväksymme sen mikä on tuttua ja tuomitsemme samankaltaisen toiminnan jos se on vierasta. Odotan mielenkiinnolla perusteltuja näkökulmia puolesta ja vastaan. Minulla on valmiina ja kovassa käytössä lintukiikari, kaukoputki ja kamera. Ehkä joku onnistuu argumentoimaan niin, että luovun virvelistä, pyssystä ja jousesta ja siirryn kokonaan optisten välineiden käyttäjäksi. Uhkapelureille en suosittelisi tämän puolesta veto lyömään mutta aivan varmasti kuuntelen toisen näkemyksiä. Saas nähdä miten käy mutta luontoharrastuksesta en luovu – elämä on hyvää.

Kirjoittaja Pekka Rehn on digitalisoija, KTM ja kuntapoliitikko.

[CeeCee]

Hyvä kirjoitus!
_________________
Jos sinulla ei ole koiraa, ei edes yhtä, sinussa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta elämässäsi saattaa olla

[Pussihousuelvis]

Kirjotus on todellakin hyvä. Olen itsekin miettinyt hyvin paljon maaseudun ja metsästyksen pahoinvointia.
Olen mennyt itseeni ja tehnyt marttyyrikuolemaa, mutta...
menkääpä lukemaan tämän foorumin topikki. Voisiko keskustelun liittää sinällään, vaikka paikallisen lehden keskustelu palstalle.

http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=97305&highlight=
_________________
http://youtu.be/otCpCn0l4Wo?t=18s

http://aijaa.com/CZV65q

[Nuuska]

Ainoastaan 20 vuotta sitten kenellekään ei olisi tullut mieleenkään, että metsästystä tai kalastusta pitäisi eettisesti perustella. Suomessa. Kuitenkin muistan hyvin kun juttelin jenkkiläisen kollegan kanssa vuonna 1996, jolloin hän kertoi, että hänen täytyy perustella jo omille lapsilleen miksi metsästää. Hän myös väitti, että saatpa nähdä ei kauan kestä, että teillä on sama homma. Ja niinhän siinä on käynyt.

Tappaminen on vääjäämätön tosiasia niin kauan kun ihminen haluaa pysyä elossa. Se, että otetaanko nirri pois broilerilta vai metolta, on ihan sama.

Järjen käyttö on vähentynyt huolestuttavasti.
_________________
Sako, Riihimäki, Suomi
ABU, Svängsta, Sverige

[late2]

Tietyllä tavalla tuollaiset kirjoitukset on varmaan hyödyllisiä, toisaalta kuitenkin vähän turhan tuntuisia. Pitäisikö minunkin pystyä sulavasti perustelemaan miksi saan poimia mustikoita. Tai sieniä. Riista kasvaa pääosin luonnon antimilla, aika järjetöntä haaskausta jättää hyödyntämättä. Joku voi arvostella välttämätöntä tappamista mutta tuo on pitkälti mielipideasia, ei varsinaisesti mikään totuus.

[Anttiman]

Alkuviikosta juuri yksikin nuori opiskeleva nainen kyseenalaisti ketun metsästyksen. Hirvi, supikoira jne olivat hänen mukaansa ok koska hirvi on syötävä ja supi ei kuulu Suomen luontoon. Hänen ajattelussaan ketun metsästykselle ei ole muuta perustetta kuin hupi ja siksi se ei ole hyväksyttävää. Monille vastustajille tuntuu olevan ajatus sellainen että eläimiä ei saisi metsästää huvin vuoksi. Minkähän vuoksi lihaa syödään? Ei nimittäin ole mikään pakko... Liha on hyvää - lihaa syödään huvin ja hyvänolon vuoksi...