Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[BlueMarlin]

En anna lihaa yhdellekään vahinkoa kärsineelle korvausmielessä. Kiitoksena hyvistä havainnoista, hyvin merkitystä kolaripaikasta, tai muusta vaivannäöstä mikä on edistänyt eläimen kärsimysten päättymistä, annan mielelläni jos jotain annettavaa pystyy kasaan raapimaan. Vakuutusyhtiöt ovat korvauksia varten.

[overkill]

Niin tuli varmaan vähän väärin kirjoitettua eli juuri tuota tarkoitin että jos autoilija auttaa paikan merkkauksessa ja avustaa näin tilanteen purkua niin sitten jotain palkkiota. En minäkään lähtisi siihen että ajetusta kolarista jotenkin palkitaan.

[Peto]

[MikaS]

Ainakin täälläpäin aika harvoin kolarin ajanut on paikallinen alkuasukas. Kyllä ne pääsääntöisesti ovat isolla tiellä ajavat "oudot" ihmiset.

Peuroja on sen verran että asukkaille on tullut jo selväks,i että katsellaan ympärille ja varotaan niitä pahempia paikkoja.

[Mörran]

Hojot, avataanpa kirjoittelu omalta osalta tällekin foorumille.

Puhelin soi pari iltaa sitten, että peura ottanut hatkat kytikseltä. Kerran ammuttu. Tiesivät, että olen treenaillut verijälkeä omalla koiralla ja kiinnostunut aiheesta muutenkin. Noh, paikalle ihmettelemään ja ainakin yrittämään. Omasta taustasta sen verran, että metsästystä takana pienriistan parissa pari kautta ja koirien kanssa pk-puolella touhunnut reilu kymmenen vuotta.

Ampumapaikalta ja lähimaastosta löytyi vain pieniä karvatolloja sieltä täältä. Elukka mennyt tien yli ja kuusen näreeseen jäänyt karvaa. Tähän olivat lopettaneet hienosti sotkemisen. Verta ei vain ollut missään, ei ampumapaikalla tai jäljillä. Vähän jo mietin, että kuinka mahtaa käydä. Koira on 6kk KKu, joka on kyllä treeneissä osoittanut viettiä ja sitkeyttä riittävän, mutta onhan tuo ihan kakara vielä. Matkaan lähti mukaan ampuja ja tämän metsästystoveri.

Koira nappasi jäljen ojanpenkalta itsevarmasti ja luotin siihen, että oikealla jäljellä ollaan. Tiedossa oli, että peura oli ollut paikalla yksin, eikä pakosuuntaankaan muita oltu havaittu.Työskentely oli sille tyypillistä, kun se on jäljellä, liina kireällä, mutta ei mitenkään "soiva". Aika-ajoin tuoreita jälkiä, joten ainakin jonkin perässä oltiin. Verta ei vain missään vaiheessa ainakaan ihmissilmään osunut. Kellokin oli toki jo sen verran, että keinovalon varassa oltiin koko reissu,

Aikamme tarvottiin vaihtelevassa maastossa, oli aukkoa, isoa ja pientä ojaa, raivaamatonta taimikkoa, teiden ylitystä. Jälkiä tuli vastaan aina silloin tällöin ja suuntakin pysyi lupaavana. ~1,5-2km jäljestämisen jälkeen tuli isomman (ja kovapintaisemman) hiekkatien ylitys, johon homma sitten tyssäs. Annoin koiran hetken tehdä vapaana hommia, mutta mitään lupaavaa ei löytynyt.

Takajälkeä käytiin vielä "lompsimassa" puiston puolella, mutta mitään merkittävää ei noussut. Lähinnä oma ajatus oli, josko jälki olisi hukkunut jo jonkin matkaa ennen tietä ja ylityksen kohdalla tapahtunut stoppi johtunut siitä, mutta aina tultiin kutakuinkin samoille seuduille.

Sinällään olen kyllä tyytyväinen koiran työskentelyyn ja työmoraaliin, mutta olisihan tuon elukan suonut löytyneen. Itse olen sen verran kokematon tällaisen jäljityksen taktiikan suhteen, ja muutenkin, että varsinkin loppupuolella olisi jotain varmasti voinut tehdä toisellakin tapaa.

[MikaS]

Oleellisia tietoja mihinkä on yritetty ampua, tuelta lapalaukausta, kaulalaakia, päälaakia vai takalapalaakia. Veikkaisin tuossa tapauksessa että on ammuttu !&%¤#, ei vuoda välttämättä oikeastaan ollenkaan. Menee kyllä muutaman kilometrin ja jos tietää että koira on perässä, niin niin kauan kuin voimia riittää.

Hämärä/pimeys tekee helposti tepposet, mutta itse en aina jaksa kyllä ymmärtää näitä kyttäysampujia, jotka saavat haavakoita aikaiseksi. Kiire näissä tilanteissa ei yleensä ole, muissa syissä saakin sitten aina katsoa peiliin.

[Mörran]

[Pudejovicky]

[BlueMarlin]

Mörranin tarinan lukaistuani mieleeni hiipi kysymys, että eikö mistään ollut saatavilla kokenutta koiraa? Itselläni on 6kk ikäinen pentu kasvamassa ja en suostuisi lähtemään sillä verettömälle jäljelle, enkä edes sellaiselle missä olisi vähän verta. Mielestäni ns. kovat jäljet eivät ole harjoittelupaikkoja, eikä niillä kokeilla mitään. Itse olen päästänyt pennun oikealle verijäljelle jos verta on ollut todella paljon tai eläin on löytynyt jo aiemmin jäljen päästä ilman koiraa. Näin on melko pienet riskit sössiä tilanne. Ja näilläkin kerroilla on kokenut koira ollut matkassa varmuuden vuoksi. Jos koira on tarkoitus kouluttaa seuraamaan verijälkeä niin en suosittelisi tuon ikäiselle pennulle liinassa haahuilua pitkin metsää. Koska ohjaajallakaan ei voi olla varmuutta ollaanko oikean eläimen jäljellä niin koiran tukeminenkaan ei onnistu eikä koiraa voida ottaa pois edes sellaiselta jäljeltä mikä on varmuudella väärä. Pentua kiinnostaa kaikki uudet hajut ja niitä metsässä piisaa. Enhän toki tiedä tapahtuma-alueen peurakantaa mutta tuskin tuo ammuttu ainoa oli?

Kirjoitukseni ei ole tarkoitus lytätä Mörranin toimintaa, vaikka itse olisin toiminut toisin. Jatka Mörran koiran kouluttamista ja lähde jäljelle vasta valmiilla koiralla, sinne kerkiää kyllä.

nimim. Ei mopolla moottoritielle

[Mörran]

[valtsy]

[BlueMarlin]

Tänään aamulla vanha työkaveri soitti ja pyysi jäljitysapua. Jouduin kieltäytymään, koska olin sopinut muita menoja ja olin jo matkalla niihin. Hänen kyttäyskopiltaan oli eilen illalla hämärässä ammuttu peuraa ja se oli poistunut muiden peurojen porukassa metsään. Ampuja oli ensin itse suorittanut lähietsintää ja soittanut kaverilleni vasta 45min päästä ampumisesta. Tämän jälkeen peuraa oli etsitty illalla ampujan vävymiehen koiralla. Ohjaajan mukaan koiralla oli löydetty muutamia ajojahdin yhteydessä tulleita haavakkoja. Koira olikin nostanut jäljen ja lähtenyt etenemään pellolta ojan ylitse metsään peurapolkua pitkin. Jäljitys oli päättynyt n. kilometrin päähän ison ojan varteen josta ei ollut ylipääsyä. Eivät olleet kiertäneet mistään toiselle puolelle, koska jäljellä ei oltu nähty ollenkaan verta, ainostaan jossain kohdassa tukku karvoja. Olivat kuitenkin merkinneet lippalakilla lopetuskohdan mahdollisia jatkotoimia varten.

Kaverini oli kohtalaisen kyrpiintynyt, koska heillä peura ei ole runsaslukuinen. Yhtään ei olisi kuulemma varaa korpeille syöttää. Pahoittelin edelleen etten voi lähteä mutta koiran lupasin lainaan mikäli hän sen meiltä haluaa hakea. Hiukan emmin lainaamista, vaikka kaverilla on pitkähkö koiratausta. Hänellä on aina ollut seisojia mutta liinajäljityksestä kokemus täysi nolla. Lisäksi meillä on välimatkaa sen verran etten uskonut hänen tarttuvan toimeen. Hän halusi kuitenkin koettaa ja neuvoin paikan mistä koira ja varusteet löytyisivät. Lopuksi vannotin, että koiraa ei saa laskea vapaaksi vaan jäljitys on suoritettava liinassa. Itse jatkoin asioiden hoitoa.

Tuo mainittu koiranohjaaja oli halunnut lähteä mukaan jäljelle. Hyvä juttu, että paikalla oli koiran lisäksi joku, joka on joskus ollut jäljityksellä. Hänen päätöksellään he olivat menneet suoraan mainitun ojan toiselle puolen, sinne oli päässyt lähelle autolla. Ojan varresta kaveri soitti ja sanoi ettei koirani liikkunut kuin lyhyitä matkoja peurapolkuja pitkin ja niihinkin sitä sai kehottaa. Totesin kiireessä, että se oli sitten varmaan siinä. Oliko kyse siitä ettei koira jäljittänyt vieraan kanssa vai oliko jälki oikea? Siihen emme saisi koskaan vastausta? Kaveri kertoi lähtevänsä palauttamaan koiraa kotiini.

Tunnin päästä sain jälleen soiton, peura oli löytynyt. Lopetettuaan ojan varressa pöyhimisen tämä koiranohjaaja oli sanonut, että mennään kokeilemaan vielä ampumapaikalta tällä koiralla. Siellä koiran tekeminen oli ollut aivan erilaista. Suunta oli ollut aluksi sama, kuin illalla mutta ennen pelto-ojaa koirani oli alkanut kaartamaan kyttäyskoppia kohden sellaiseen kulmaan mihin kopista ei voinut nähdä. Matka oli jatkunut kapean metsäkappaleen läpi toiselle pellolle. Siellä pieni vasa oli maannut ojassa kasvavassa pillikossa hengettömänä. Laukaus oli ollut aivan mahan etureunassa ja luoti oli mennyt hieman vinottain läpi. Tarkempaan avaukseen eivät olleet ryhtyneet. Matka oli kuulemma ampumapaikalta n. 200m

Onneksi paikalla oli tämä koiranohjaaja, ilman hänen ehdotustaan peura olisi jäänyt löytymättä. No haaskaksihan se tietenkin meni mutta selvisipähän edes kohtalo. Koiralla kävi jälleen "peikkomainen flaksi" eikä jäljellä onneksi ollut mitään häiriötekiöitä sotkemassa. Koiran palautusmatkalla olivat poikenneet kaupassa hankkimassa koiralle puruluita ja niitä se mällysti tyytyväisenä huoneessaan, kun kotiin palasin. Minulle oli jätetty glögipullo ja joulukortti jossa toivotettiin tervetulleeksi supinpyyntiin lähitulevaisuudessa, saunakin kuulemma lämpiää samalla reissulla. Kiva, kun koira käy luomassa suhteita ja järjestää meille uusia pyyntipaikkoja.

[valmet 412s]

[tuhola]

Mietin samaa kuin valmet. Mutta kaipa asianosaiset tiesi mitä tehdä. Mutta tosiaan reilua peliä molemmin puolin. Suht rohkeaa antaa koiraa lainaan mutta toki liinajuttu vähä eri asia. Silti aika henk koht työkalu tuollainen koira on. Hyvä koira ku pelaa vieraallakin

------------

Meillä oli tässä yhden aikakauden loppu just. Isäukko oli peuraa kytistelemässä ja ampui siellä pikkupukkia. No laukaus meni alas vatsoille ja peura karkasi. Silloin oli just vähä paikoin lunta ja ukko jäljitteli 500m matkan peuraa ja totesi ettei tämä nyt hyvältä vaikuta. Ite olin just poissa pelipaikalta niin meinasi ettei hae nuorta harmaata vaan koittaa vielä vanhalla Yrjöllä. Uusia muiden peurojen karkujälkiä oli metsässä useita ja meinasi että josko vanha liki 15v koiruus tuossa vielä verijäljellä pysyisi. No laski koiran vapaaksi jäljelle ja ootteli jonku aikaa. Niin sieltä kuului muutama kiljahdus ja sitten 200m siirtymän jälkeen seisontahaukku päälle. Isä kävi ampumassa peuran haukkuun. Vuorokausi tästä vanha koira ei enää tullut kopista pihalle ruoka aikaan. Oli vanhus siirtynyt autuaammille maille viimeisen palveluksen jälkeen. Isot saappaat on harmilla täytettävänä haavakkokoirana.

[BlueMarlin]

Valmet 412:lle: lopputulos todellakin oli sama, korpeille meni. Entä jos vasa olisikin ollut vielä haavakkona jossain puskassa esim. jalka poikki? Jäljellä olleiden kristallipallo oli huollossa, niin olivat vissiin päättäneet mennä sitten tällä tavalla . Mielestäni ihan ok ratkaisu. Asiasta varmaan kasvotustenkin puhutaan, kun jahtihommiin yhdessä pääsemme. Itselläni on tapana pyrkiä selvittämään mahdollisen pitkälle ammutun eläimen kohtalo, oli sitten kyseessä supi tai peura, pyy tai varis. Ja näin näköjään ajattelee joku muukin. Nyt, kun peura löytyi niin saattaa tulla tuohon laukauksen jälkeiseen toimintaan muutoksia. Tai oikeastaan voin sanoa, että varmuudella tulee, kun tiedän minkälainen kaveri tuon kopin omistaa. Ampujankaan ei tarvitse jossitella, että jos laukaus meni sittenkin ohi, ei mennyt.

Ja mitä tuohon lihan laatuun tulee niin ei meidänkään pöytään tuollainen pelto-ojassa marinoitunut peura päätyisi, ei edes koirille. Mutta tämähän ei todellakaan kerro mitään lihan laadusta. Kai tässä on hieman erilaiset ruokatottumukset ulkomaalaisten kanssa sillä ei minulle maistuisi ne hylkeennahkaan säilötyt vesilinnutkaan mitä pidetään useita kuukausia painon alla tekeytymässä. Nämä ovat niitä ennakkoluuloja...

Ja tuosta matkasta sen verran, että kaverini pirtille on matkaa reilu 50km. Ampumapaikalle en tiedä. Mutta ajoa kaverille tuli reilusti yli 200km hakiessaan ja palauttaessaan koiraa. Ja vieläkin tulee ajoa sillä jälkiliina oli unohtunut kyydistä. Sitä tosin ei tarvitse palauttaa meille saakka vaan se hoituu muuten.