Koiraton kanalinnustaja. Ajatustenvaihtoa

[Kiimakaarronkulkija]

Yksin kulkee täälläkin pääosin kaveri. Joskus saattaa olla pystykorva mukana ja joskus vastaavasti muutama kaveri. Yksin yleensä parhaille paikoille pääsee. Itse olen kokenut että vastatuuleen käveleminen on parhain tapa saada lintuja koirattomana. Kannattaa myös kulkea mutkitellen.

Yleensä mukana pelkkä haulikko. Pakkasaamuina saattaa olla kivääri jos käy metsoja latvasta jallittamassa.
_________________
Metsän kulukija.

[Pöntinen]

Minulla kanalintujen aktiivisempi metsästys alkoi pitkähkön tauon jälkeen joskus 2005 jälkeen. Tuolloin aloin metsästämään valtion mailla täällä etelämmässä enkä enään lähtenyt pohjoiseen. Tulokset oli kehnoja aluksi, muutama pyy. Kuutisen vuotta sitten hankin lintukiväärin ja se oli merkittävä käännekohta. Eka syksy meni vielä treenatessa sitä hommaa, mutta 2011 alkaen olen käyttänyt kiivääriä lähes yksinomaan ja saalista on alkanut tulla aivan eri tahtiin. Erityisesti metsoja. Nykyään en juuri kuljeta haulikkoa lintuhommissa. Ne harvat ylilentävät mettot ja teeret jotka haulikolla olisi saanut saa minun puolesta mennä. Tosin useinhan nuo ovat löytyneet sitten puusta kun on perään lähtenyt.

Itse en tykkää sitten yhtään pomppulintujen perässä ramppaamisesta, varsinkaan alkukaudesta. Kuuma, hirvikärpäsiä, koko ajan oltava skarppina niin että stressaa. Lokakuussa pomppulinnustus olisi kahden ensin mainitun syyn osalta mielekkäämpää, mutta silloin teeret jo napottaa puussa lähes koko päivän ja mettokin nousee latvaan aika ajoin.

Pelkän kiväärin kanssa kulkeminen kirpeänä lokakuisena aamuna on vain niin paljon rennompaa ja mukavampaa. Kävelee hiljakseen haakkuun ja suon laitoja, pysähtyy kiikaroimaan vähän väliä. Ja se saalistilannekin on paljon pitkäkestoisempi ja antoisampi. Ensin näet linnun kaukana puussa. Syke nousee. Lähdet hiljaa hiipimään sopivalle hollille. Etsit hyvän paikan ampua ja kunnon tuen. Rauhoitut. Rauhallinen tähtäys. Pudotus ja onnistumisen tunne! Linnun hakeminen. Haulikkohommissa kaikki tämä hekuma on ohi sekunneissa.

Summa summarum. Osta kivääri ja rentoudu. Ei sitä silläkään saalista saa noin vain rompsutellen. Pitää osata lähestyä hiljaa ja näkösuojassa. Ja ampuakin pitää osata. Jälkimmäiset kaksi asiaa on vähän niinkuin käänteisessä suhteessä toisiinsa: jos osaa ampua hyvin, ei ole pakko mennä kovin lähelle. Toisaalta, jos osaa hyvin naakia niin ei tarvitse välttämättä olla mikään erinomainen ampuja. Ja vaikka osuisikin kovalla prosentilla yli 200m niin ei mikään estä yrittämästä lähemmäs. Se on oma valinta.

[Bulbasaurus]

Pöntisen kanssa samoilla linjoilla. Alkukausi menee mukavasti pyytä pillittäessä pienoiskiväärin kanssa. Lehden lähdettyä puusta kivääri mukana latvateerien ja metsojen jäljillä. Hyvänä lintuvuonna saatan jonkun aamun pyhittää teeren pyytämiseen soitimelta. Tänä vuonna on varsin vähän metsäpäiviä muka kiireiden takia, mutta määrän sijasta pitää panostaa laatuun.

[Gänkkäränkkä]

Hyviä kommentteja. Kiitos.
Alkukaudesta sitä tosiaan saa hien ja hirvikärpästen kiusattavana kulkea. Silloin sitä vielä toivoo ja kuvittelee että poikueita löytää kun ne on kasassa ja intoahan sitä on pitkän tauon jälkeen kun ilmapallossa. Oman ainoan metsonikin sain muutama vuosi sitten kun lunta oli maassa. Oli se eri hienoa kulkea kankaita ja panna merkille hakomapuut kun lumi oli sonnassa. Harmittaa vietävästi tämä loppukauden lyhennys. Mielummin sitä kulkisi vaikka loka-marraskuun.
Itsellä tänä vuonna kanssa ylivoimaisesti huonoin riistasyksy. Kolme lintua pääsin ampumaan joista toinen kyyhky ja ainut sorsa vielä katosivat. Muutaman kerran olen ollut ihan pyyn pillittelymielessä liikkeellä mutta ihmeen hiljaisia on pyytkin olleet tänä vuonna.
Ei mulla vitutukseen asti tämä homma onneksi nouse, eikä kellään saisi. Täytyy olla iloinen että tuolla saa terveillä jaloilla ylipäätään kauniista syysluonnosta nauttia. Saalis ei sinänsä ole se tarkoitus. Ainut mistä tosiaan tällaisina vuosina harmitus tulee on se tilanteiden vähyys. Sinne metsään jättää itsestään aina kaiken. Henkinen lataus on huipussaan kun sinne yksinään lähtee hiippailemaan ja sitä toivoo että edes jonkinlainen adrenaliiniryöpäys tulisi jossain vaiheessa mutta kohokohdaksi saattaa jäädä tiaisparven pörähtelyt

Maastot tietty harmittaa myös. Mikä ihme sen sitten aiheuttaa että esim teeriparvet viihtyvät risukoissa? Heilurikin täällä monet kerrat todennut että kyllä ennen teeriä riitti joka notkelmaan ja kukkulalle myös vanhemmassa metsässä. Isäukon tarinatkin nuoruudesta kertovat että mökkimaisemien jokaisessa saaressa oli teerillä pelit ja sen kun rantaan karautti veneelleä niin hiippailemaan holleille pääsi. Eikö siellä sitten ole enää vähissä vanhoissa metsissä tilaa kaikille linnuille vai mikä lie?

Noh, tää kausi oli tässä. 10.9 oli mieletön fiilis päästä vuoden rauhoituksen jälkeen talsimaan metsojen perässä mutta Tapio ei tarjonnut edes tilannetta. Toivottavasti en ole suututtanut ukko-pahasta nyt lopullisesti jostain syystä. Kyllä sinne seuran maille ihan kohtalainen siemen kuitenkin taisi jäädä.

Onhan tässä onneksi jahtuita hirvien, jänisten ja keväällä majavan muodossa vielä luvassa. Ja tietty rautapyyntiä.

[jussijänismies]

Kahdeskymmenes lintusyksy menossa, ja kaikki ilman koiraa. Alkuun pääpaino oli haulikon kansa pomppulintuja, reilut kymmene vuotta sitten hommasin lintuluodikon joka vei mennessään. Haulikkoa kuljetan mukana joitain kertoja syksyssä, näin lokakuulla en juuri koskaan. Pakkasen kovettamat jängät ja lammet sekä hivenen lunta ja kuuraa, siitäpä ne mieltä eniten lämmittävät olosuhteet rakentuu.

Joskus on mielessä ollut koiran laitto, vaan jotenkin on viimeaikoina taas karannut jopa kuemmas ne ajatukset. Pihapiiri ja kodin sijainti olis kylä loistava koiralle.. saa nähdä.
_________________
Jussa

[heiluri]

Täällä ei ole ollut kunnon pakkassyksyjä kohta kahteenkymmeneen vuoteen,ennen sekin oli toisin,usein jo aloitusaamuna oli kuura maassa ja kunnon pakkaset,nyt pakkaset tulevat tuurilla joulukuussa.
Kivääri oli ennen useina syksyinä ainoa ase,nykyään se on syksyt kaapissa mitä nyt hirvenpyynnissä keikkuu.
Viimeisin kivääriteeri on viiden vuoden takaa,aamun lämpötila oli kymmenisen astetta,siinä ei okein fiilistä irtoa.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[liki]

Tuo lintualueiden tuntemus on sekin merkittävä juttu. Paha kyllä kun reissun tekee ainakin vielä joitain vuosia korkeintaan kerran tai hyvällä tuurilla kaksi syksyyn niin aika tuuripeliksi jää. Varsinkin kun ei sitä aina edes aivan samalle alueelle.

[Mc-manteli]

Näin on..
Tällekin syksyä vain 4 kpl yli viiden pakkasasteen kuura aamua.

Vielä neljä vuotta sitten lokakuun viimeisellä viikolla kävelin kymmenen sentin hangessa hakemaan viimeistä teertä.

[maqe]

Itse aikaisemmin, ennen koiran hankintaa, vauhdilla liikkuen pääsi haulikkomatkoille räiskimään pomppuja persiille.
Nyt koiran kannsa metästäessä huomannu tuon aikaisemman olleen ihan $aatana$ta
Niin paljon löytyy raanakoita ja ampumahaavoihin kuolleita, jotta vois laittaa kanalinnuille lentoonampumiskiellon.

[heiluri]

[haylone]

Jep.

[kalmo]

Aktiiviset linnustuskaudet varmaan fifty-fifty koiralla ja ilman. Molemmilla tavoilla on aina jotain saalista saanut. Edelleen koirallisenakin tulee pompustettua ilman koiraa silloin tällöin. Oma viehätyksensä siinäkin. Mun mielestä pompustaminen on itseasiassa terveellä tavalla valikoivaa pyyntiä, kunhan ampumamatkat pitää maltillisina. Aika harvoin tulee saaliiksi raavaita lintuja, useimmiten poikaset tekee ne virheet joilla jäävät jalkamiehen saaliiksi.

Kullakin oma tyylinsä, itse tykkään ilman koiraa liikkua suht hitaasti samoillen. Toinen tyyli on, niinkuin AnttiSn kuvasi, rymistellä vauhdikkaammin menemään. Jälkimmäisellä tavalla tulee varmasti enemmän lintuhavaintoja kun sektorille osuvat linnut siivittää varmemmin, ennemmin kuin juoksevat / piiloutuvat. Tosin vaan tuppaavat lähtemään aika kaukaa, ja osa lähdöistäkin jää varmasti huomaamatta itse aiheutettujen äänten takia. Omaan biorytmiin sopii paremmin rauhallinen tahti, suuntaa vaihdellen ja pysähdellen. Ei ketjussa, maksimissaan yksi kaveri matkassa, mieluummin ei sitä yhtäkään. Oman kokemuksen mukaan niin pääsee keskimäärin parempiin tilanteisiin. Olen mieltänyt asian niin, että eläimillä suoraviivainen nopea liike tarkoittaa pakenemista. Paineettomassa tilassa mikään eläin ei liiku siihen tyyliin suoraviivaisetsi kuin ihminen, ja sen tyylinen liike saa linnut varuilleen jo kaukaa. Yksi kaveri, joka on tehnyt samoilustaan jonkin asteista taidetta perustelee tyyliään sillä, että sienestässä ja marjastaessa = pysähdellessä ja kyykkiessä, epäloogisesti liikkueessa näkee paljon lintuja läheltä. Kaveri saattaa koko päivän aikana kävellä jokusen hassun kilometrin rauhaksilleen, ja saalista on sillä tyylillä kertynyt enemmän kuin porukan rymistelijöille keskimäärin. Kaveri on tosin sitten myös vahvoilla SRA taustoilla nopea mutta hyvä ampumaan, joku rooli asiassa silläkin, ehkä.

Suuri merkitys samoilussakin on tuulen suunnan ja maaston huomioimisella, ja ympäristön tarkkailulla:
- Tuulisella kelillä ja erityisesti vastatuuleen onnistuu paremmin
- Kumpuilevassa mutta suht avoimessa maastossa pääsee yllättämään linnut lähempää
- Edellä juoksevat linnut siivittää usein maaston / metsätyypin muuttuessa, niissä kannattaa olla tarkkana
- Meidän porukassa elää vahvana käsite 'taukoteeri'. Kun jatkat pienen pysähdyksen jälkeen matkaa, hämmästyttävän usein edestä läheltä siivittää teeri. Hmmm, miksiköhän? Avausviikolla parille tuoreelle kanalinnustajalle kerroin tarinaa taukoteeristä, noin 40m meidän eteen avoimessa maastossa pyrähti akkateeri mättäälle pööpöilemään
- Sadekelillä kuusenperseestä toiseen suunnistaessa tulee yleensä hyviä tilanteita pompustajalle
- Koska kuitenkaan aamusta iltaan ei pysty olemaan valmiina, kannattaa välillä rentoutua pitämällä taukoja
- Tai katsoa maastoa kriittisesti, huonoissa paikoissa kiihdyttää tahtia ja ottaa rennommin kunnes ollaan paremmassa maastossa. Tällä metodilla saa helpoiten hukattua päivän parhaat paikat
- jne

Itselle on joka asiassa lähinnä olennaista oppia ja kehittyä. Jos homma ei tunnu sujuvan, kannattaa kokeilla jotain erilaista, eikä junnata sitä samaa ja vanhaa. Samaan tyyliin kuin uistellessa, jos kala ei syö, ei ehkä kannata hinata samoja vaappuja samassa syvyydessä samaa rinkiä koko iltaa. Eri maastoja eri keleillä, eri tyyleillä, jossain vaiheessa vahingossakin tulee oivalluksia siitä, mikä toimii mikä ei. Toinen tapa on tietenkin junnata härkäpäisesti sitä samaa ja vanhaa, ja valittaa netissä ettei onnistu, eikä ole lintuja.

[heiluri]

Tuo kulkemisen katkominen ja mutkittelu ja "epälooginen" toilailu tuo tilanteita huomattavasti useammin kuin rivakka ravi,näissä ryteiköissä väsyttää vain turhaan itsensä kun painelee ojitettua nevaa,hakkuuaukkomurrokkoa tai taimikkoh...ttiä liki juoksuvauhtia,stnallinen rytinä karkottaa kaikki päästäistä suuremmat elikot jo kilometrin päästä.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[Jalluri]

Jonkun syksyn kun kulkee, niin alkaa silmään ottamaan mahdolliset "otti" paikat ja jos lintuja on niin saahan niitä. Suhteellisen helppoa ja yksinkertaista (koiraan tottuneelle tylsää) hommaa siis. Joillain keleilleillä makeampia tilanteita ja enemmän kuin toisilla. Parhaissa paikoissa aina välillä pikku stoppi niin saattaa alkaa pörisee siivet.

Tälläisina syksyinä kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa, tai saahan siinä raitista ilmaa tietysti. Tyhjiä metsiä on vaan mielestäni niin surullista kulkea, että alkaa jossain vaiheessa vitu&€&&%¥maan siinä määrin, ettei siitä juuri nauti.

[Reporetku]

Kyllä itse ne kanalinnut mitä ammun nykyään, ammun pelkästään kiväärillä. Haulikon jätän noilta reissuilta kokonaan pois. Tähän on kolme syytä:

1. Lintukoirattomana pyrin ampumaan kiväärillä sellaisiin latvoihin, että ne myös löydän. Haulikolla jää paljon helpommin linnut metsän omaksi.

2. Välttelen nykyään muutenkin halikolla ammutun riistan syöntiä. On tullut jo sen verran kalliiksi moneen kertaan paikattujen poskihampaiden halkeamiset, hauliin purtaessa.

3. Ilman koiraa kävellessä tilanteet tulevat äkisti ja sitten homma on ohi. Ei siinä ehdi fiilistellä. Aivan eri tunne, kun hiipii pikku hiljaa kiväärihollille, arvioi etäisyyksiä, tuulensuuntia yms. ja hakee sopivaa ampumalinjaa. Itse laukauksen puristaminen siinä tilanteessa on enää piste iin päälle. Joskus jopa jätän puristamatta.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta