Peurastuskulttuurin kehittäminen +50 kaadon seurassa?

[Lahtinen]

Pistetääs nyt ensin semmoinen kommentti, että jahtikulttuuri ja systeemit on varmasti erilaiset semmoisessa seurassa jossa on 8 peuranlupaa, kuin jossa on 800 peuranlupaa. Ja oma näkemys on myös se, että ”jahtikäytännöissä” ei välttämättä voi hypätä suoraan samoihin käytäntöihin kuin suurien lupamäärien seuroissa.

Mutta olisiko jollakulla kommentteja seuraavaan, miten ”peurajahtikulttuuria” kannattaisi seuraavassa tilanteessa kehittää:

Itse olen ampunut ensimmäisen peuran noin 30v sitten. Silloin jahti oli oikeastaan 100% hirvijahdin ajoketjumetsästyksen yhteydessä ammuttuja sattumapeuroja ja pääasiallinen jahti lumikelillä mies jäljillä ja muut passissa tyyliin. Ruhot lyötiin palviksi ja makkaraksi ja jaettiin jahtiporukan kesken.

Seuraava merkittävä askel oli ”kytislohkojen” perustaminen. Jokaisella lohkolla oma vetäjänsä. Lohkolle jyvitettiin luvat ja nähtiinpä niinkin huikea veto, että oma-ampuman vasikan sai itse pitää! Käytännössä aktiiveilla oli ampumalisenssi hyvin pieneen peuramäärään, 1…2 ja joillain lohkoilla lupia jäi kokonaan käyttämättä. Vasan ”henkilökohtaistaminen” vaikutti varmasti siihen, että vasoja myös hyvin kaatui. Lohko vastasi omatoimisesti saaliinjaosta sun muusta. Lohkot ovat maantieteellisesti rajattuja ja lohkossa saattaa olla hyvin eri määrä jahtaajia ja sen mukaan jyvitettiin luvat.

Suuri muutos on ollut myös sorkkajahdissa mukana olevien mäyräkoirien määrä. Tänäysyksynä enimmillään on tainnut olla 5 seurueen jäsenten omaa koiraa samaan aikaan jahdissa. Tämä jahtimuoto on syntynyt vähän kuin tyhjästä ja kauriskannan nousu buustaa vielä tätä.

Tänä vuonna seuralla on peuroja (isot+vasat) luvilla noin 50. Eli ollaan peuramielessä kohtuu maltillisella tasolla vielä lupamäärissä, mutta arvelisin kehityssuunnan olevan voimakkaasti kasvava lähivuosina.

Tähän vuoteen lupahommia uudistettiin siten, että seurueen luvat olivat ”poolissa” eikä jaettuna lohkoihin. Käytännössä tämä mahdollisti sen, että aktiiveillakin on oikeastaan koko ajan se tilanne, että kytiksestä voit ampua ainakin jotain. Samoin vasan ja naaraan ”itsepito-oikeus” ohjasi naarassuhdetta haluttuun suuntaan. Kytiskoppien määrä on kasvanut kohtuu paljon seurueen alueella ja on merkittävin jahtimuoto saaliillisesti. Kytisjahtia on jouduttu jarruttelemaan lupateknisesti, että seuruejahtiinkin piisaa lupia.


Olen joskus järkeillyt, että mihinkähän suuntaan tuota jahtia olisi järkevin viedä, kun kumminkin:

- Halutaan säilyttää jonkinlainen ohjausvaikutus uros/naaras ja vasasuhteeseen.
- Halutaan mahdollistaa monimuotoinen pyyntikulttuuri (Koirajahti, kytisjahti)
- Halutaan mahdollistaa aktiiveille joustavia metsästysmahdollisuuksia
- Halutaan pitää peurojen saalisjako mahdollisimman ”itseohjautuvana”

[Lahtinen]

Tuo lohkojako oli ainakin meillä merkittävä edistysaskel aikanaan. Tuossa jahti tapahtuu ”pienemmissä yksiköissä” ja kytislohkolla on oma vetäjänsä, joka vastaa esimerkiksi lupatilanteesta tiedottamisesta jne.

Jokainen kuuluu vaan yhteen lohkoon ja kyttää sen alueella. Ja luvatkin jaettiin nuppiluvun mukaan lohkolle, jolloin sillä oli melkoinen merkitys mihin lohkoon ilmoittautuu.

Lohkojako nähtiin myös turvallisuustekijänä, kun kaikilla on lohkolla oma kiinteä kytispaikka, eikä mitään ”autoilempa pellolta toiselle” jahtia hyväksytä.

Samoin saaliinjakoteknisesti on suoraviivaista, kun lohko keskenään päättää saaliinjaosta. Se tosin vähän sekoittaa pakkaa, kun jossain lohkossa saattaa olla 3 jäsentä ja toisessa 16…


No, jonkun verran vettä on virrannut Kokemäenjoessa. On watsupit sun muut, eikä lupatilanteesta tarvi järjestää mitään puhelinkierrosta. On väännetty vuosien varrella peistä siitä, voiko kaksi tai useampi kaveria kytätä keskenään sopien samasta kopista. Tai onko hyväksyttävää, että joku vaihtaa kytispaikkaa kesken kauden. Tai että jollain on enemmän kytiskoppeja kuin yksi maastossa .


Itse olen joskus pohtinut seuraavaa:

- Onko jahtaajan rajaaminen ”vain yhteen maantieteelliseen kytislohkoon” relevanttia, jos lupajako ei sitä enää edellytä?
- Edellyttääkö turvallisuustekijätkään ”lohkojakoa”, tyypillisesti kuusenpersauksissakyttääjät ovat katoavaa kansanperinnettä ja kytiskulttuuriin kuuluu aika keskeisesti kunnon ruokinnat ja kyttäyskopit, eli kytispaikat ovat enemmän ja vähemmän kiinteitä ja merkittävissä vaikka kartalle.
- Nyt lohkojen nuppiluvut vaihtelevat melkoisesti. Olisiko järkevämpi käyttää noinmitalla tasakokoisia ”kytisryhmiä”, joita voisi ehkä hyödyntää muutenkin, vaikka seuruejahdin ruhojaossa.

[MikaS]

Kahdessa seurassa olen. Toisessa on jaettu suurin piirtein tasaryhmiin äijät ja niille on perusluvista määrätty tietty aikuusosuus ja vasamäärä. Jahtialue on koko seuran alue. Toisessa seurassa ei ole ryhmiä, vaan päällikkö seuraa kokonaistilannetta, niinkuin loppupelissä tuossa ryhmitetyssäkin. Kummassakin seurassa ei ole mitään yleiskoppeja, vaan ne on metsästäjien omia, alueellisesti jakautuvat kyllä kohtuu tasaisesti. Mäyräkoiramafia vahvistetuilla dreeverijoukoilla metsästää miten lystäävät ja jahtiin voi osallistua kuka hyvänsä. Meillä on kaikki koiramiehet valittu apupiälliköiksi. Moni millä ei ole omia ruokintoja käyvät usein noissa koirajahdeissa. Ei mennä ihan Lahtisen vähän yli +50 speksiin, kun ollaan +300 seuroja, joka tapauksessa homma toimii.

[valmet 412s]

Tommonen lohkojako aika turha... Osalle alueista kova pyyntipaine ja osalle olematon...

Henkilökohtaiset kytispaikat ja ruokinnat. Jos joku ei pysty niin ajojahti on heitä varten, jos joku viitsii 5 koppia ja ruokintaa pitää niin pitää.

-Jokaiselle oma lupa, arvalla veto joko pukki, naaras tai 2 vasaa kauden alussa.

-Koirajahtiin jää tällöin lupia x+y

-Luvat könttään vaikkapa 15.1 ja tuli vapaa uros/naaras suhteen pitäen. Kytiskaadot ampujalle ja seuruejahdin jako kaikkien mukana olleiden kesken.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[Jyrkkä D]

Pidän lohkojakoa tarpeettomana ja haitallisena. Kytisporukalle Whatsapp käyttöön ja sinne ilmoitetaan joka kerta, mihin on menossa illalla niin turvallisuusongelmaa ei ole.

Toisekseen on kaikkien jahtimuotojen etu, että koko seuran porukkaa tuntee paikat koko seuran alueella eikä vain omassa lohkossaan. Paljon helpompaa esim. siirtää passeja jahdin aikana.

Kolmanneksi valinnanvapaus lopettaa kitinät, että siellä on peuroja syystä x ja meillä ei ole syystä y. Jokainen menköön sinne, missä kuvittelee peuroja olevan.

Neljänneksi jokaisen rajoittavan säännön kohdalla tulisi miettiä, että tarvitaanko sitä ja onko mahdolliset ongelmat teoreettisia vai oikeita. Mahdollisimman vähän itse keksittyjä sääntöjä.

[MikaS]

Ohilaaki

[Lahtinen]

[havu]

Meillä tilanne on päin /:ttä. En helpolla ilkeä edes kertoa. Tähän on tultu heikon johtamisen vuoksi.

Mutta silloin kun homma oli ns. kuosissa, kukin teki tahtoessaan oman paikan. Omaan paikkaaan tekijällä oli etuajo-oikeus. Jos ei ollut menossa kytistään, niin seuran jäsenillä oli oikeus mennä. Lupa kysyttiin muodollisesti paikan omistajalta. Hyvään tapaan tietysti kuului että itse piti yllä samaan aikaan jotain. Lupamäärät oli silloin n. 30 peuraa/20 äijää, mutta vain yksi oma lupa per äijä, niin ei se paljoa pois ollut jos joku lusmu siinä siipeili. Tilanne silloin oli se että kytispaikkoja oli 1 per 2 osakasta, mutta kun osakkaista vain n. puolet yleensä kytisti, niin ei tuo ahistanut ketään.

Näin tehden homma ei rasittanut ketään joka ei halunnut rasittua ja taas ketä intoili, niin hänelle ei ollut esteitä. Ite tein kolme koppia liki yhteen soittoon joista vain yhtä pidin itse yllä, mutta kelpasi ne pari muuta silloin tällöin parillle isännälle. Ja joillekin turisteille. Jos oli vieraita tulossa, niin sitten panostettiin hyvissä ajoin sen mukaan pikku talkoilla.

Peuroja oli riittävästi suhteessa tarpeeseen ja kun kytiskausi oli ohi, lumihanki paksuni ja tuli kovat pakkaset, aina ne häipyi meidän mailta vaikka sapuskaa oli vielä. Mutta oli muu kylän väkikin tyytyväisiä, kun ei otukset hyppineet konepelleille ja muutenkin.

Eli meillä ei ole koskaan ollut tarvetta esim. lohkojakoihin. Noin kuin homma oli, niin se oli jopa mukavaa. Ja jotenkin näen, että tuohon me joka tapauksessa vielä palataan, kun rivit entisestään harvenee. Watsappi olisi ihan keleen hyvä, mutta porukassa on niin paljon jäseniä joilta se ei luonaa, mutta sentään lain mukaan tulee voudille ilmoittaa jos on menossa eli hän toimii samalla resepsuunina. Toisaalta, pisäisihän sen watsapin meilläkin toimia, koska he ketkä yleensä kykenevät kytistään, taitavat kyllä watsapinkin.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

[havu]

Nykyisellään lupia oli 80 ja 3 per osakas. Vain harva ottaa tuon 3. Hirven lihaa tulee kuitenkin sen verran sakiasti, että ei peura tahdo kelvata ja entistä harvemmasta on itse kytistämään. Silti voudin autoritäärisellä päätöksellä kesken kauden jokainen osakas joutuu maksamaan kolmesta. Tiedän, laiton päätös ja sen hänelle kerroin ja jos joku maksaa vain sen minkä ottaa, niin minä en siitä äläkkää nosta. Minä se kuitenkin kirstun päällä istun.

Se miten tuon pitäisi nyt olla, olisi niin että jokainen saisi ottaa 0-5. Kun kuitenkin on joku jolle kelpaa. Eilisellä katsoin tilannetta, niin n. 36 lupaa oli käytetty. Kylän väki on ihan v1ttuuntuneita peuroihin.

[Lahtinen]