Hyvä paistinpannu hakusessa

[Quad vadis]

Mä olen hiukan eritavalla (perinteisellä, joka opetettiin ravintolakoulussa -80 luvulla ) tehnyt tuon ”rasvapolton” kun nykyisin on tapana/ ”opetetaan”
Pannu kuumennetaan niin, että kaikki siinä olevat epäpuhtaudet palaa karrelle, (pellipannun kanssa saa olla varovainen, ettei ala vääntymään/kupereitumaan) sitten se putsataan mekaanisesti teräsharjalla tmv. Annetaan jäähtyä rauhassa, sitten pestään hyvin, vedellä, irtomoska pois.
Kuumennetaan uudestaan, n 200 asteeseen ja sopiva klimppi esim munkkirasvaa tai suolatonta ihraa (sisälmysrasvaa, pintaläski ei sula niin hyvin) pannulle, sen annetaan sulaa ja pannu liedeltä jäähtymään hiljaksiin. -> rasvaa ei polteta, ei tule pahaa makua ja mustaa karstaa.
Tämä siis valupannuille erityisesti. Näin voi uudistaa vaikka satavuotiaan valupannun uudeksi.

Uudelle pannulle ei moista polttoa tarvii tehdä, riittää kun pesee varastorasvat tmv moskat pois, kuumentaa ja sulattaa rasvan-> tulee suojaava pinta. Teräslevystä prässätty pannu on niin sileä ja kova, ettei siihen ”uppoa” mitään kuten valuun joka on huokoinen.

Paistinpannuun tulee ajanmyötä ”karppa” pintaan joka toimii suojana molempiin suuntiin, rasvaa pitää käyttää ja eikä saa paistaa liian kuumana, varsinkaan kuumentaa liikaa tyhjänä-> karppa kärähtää ja pinnasta tulee epätasainen.

Pesu aina heti käytönjälkeen, vain vedellä ja harjalla jos jotain moskaa. Lämpimälle hellalle kuivamaan ja pieni rasva/öljy pintaan kun vesi on kuivunut-> ei ruostu ja pinta on valmiina seuraavaan koitokseen.

Varmaan olen ihan amatöörinä tehnyt väärin, mutta pannut on iskussa ja ei ota sapuska kiinni, edes kastikkeet, voi tietysti olla tilastoharhaa kun kokemusta on vasta 35 vuotta ammatillisesta toiminnasta alalla

[antsa6]

Tuopa se onkin jännä homma, kun minullakin onnistu ne rasvapoltot aiemmin hyvin (toki valuraudalle), mutta kun yritin näiden uusien direktiivien mukaan tehdä niin heti alko tökkii.
_________________
"Apinat syö banaania, Tarzan ei syö."

[veetee]

[Putukiffeli]

Minä polttelin pari kuukautta sitten Sarpanevan padan nuotiossa hehkuvan punaseksi. Sitten vähän teräsharjaa ja paljon muurikan silavaa. On taas kuin uusi.

Perus ruuanlaitossa pannuina käytän Lidlin tefloneita. On halpoja, yhtä laadukkaita kuin kalliimmat kilpailijat, ja voi uusia hyvillä mielin vuoden-parin välein.
_________________
Rakastiko Hannu piparia vai Kerttua?

[vonnegut]

Valurautapannua pitäis nimittää grafiittikomposiittipannuksi. Kun kolme p% hiiltä on v% muodossa ja suomuina paistopinnassa sadaan rasvansidonnalla turvattua pinnan irrotusominaisudet. Savuavaksi kuumentamalla pinnan saa toki tukkoon, kunnes taas imeyttää uutta ihraa kehiin.

Emalointi paistopinnassa on ollut oma turha muotitautinsa. Keraamipinta käy toki varovaiseen kalan paistoon, mutta pihvi pyytää valurautaa. Kirppari on pannupuolen paras ostari, kunhan hyllyn reunaa vasten tarkistaa pohjan suoruuden.

[VeeMu]

[Lahtinen]

Löytyiskös vinkkiä seuraavaan – Eli minkälainen paistinpannu ”telttakamiinan” päälle?

- Teflonoidut käytössä pitkälti kotioloissa, mutta pelaako oikeasti telttakamiinan päällä, joka ilmeisesti saattaa tulla ”aika kuumaksi”. Eli kärvähtääkö pinnoite ja muuttuu ”hieman epäterveelliseksi”.

- Valurautapannu. Paino nyt ei hirveästi haittaa, mutta säilytyksessä saattaa mennä hieman karuun happeeen. Ja ei siitä oainosta nyt mitään hyötyäkään varsinaisesti tule

- Rosteripannut ilman pinnoitetta, eikös näihin tahdo ottaa kaikki kiinni kuin tauti? Yhden jo hommasin ja kokeilin ihan normiliedellä kananmunanpaistotestiä. Aika halusta ottaa kiinni "öljyttynäkin".

- Hiiliteräspannu. Näitäkin alkaa kai olla jonkun verran markkinoilla. Ruostumisongelma ”kylmävarastosäilytyksessa”? Jotain vanhoja ”räiskälepannuja” on jäänyt perinnöksi pari, nämä lienevät juuri hiiliteräspannuja?


Onko jossain noissa onhelmana vai kaikissa, että jos heität kylmiltään kuumalle kamiinalle, vetää lopullisesti kieroon. Vai liekö mikään ongelma edes tuo retkihommissa…

[masiina]

Tälle vahva suositus: https://www.retkitukku.fi/trangia-paistinpannu-gourmet-korkea-taittokahva-tarttumaton?gclid=Cj0KCQjw3duCBhCAARIsAJeFyPVyJqtrV9ro4sBuRzRYGqjogOJ6IOrHESkPj1oJGXQLbm8QfwyX1MMaAo7sEALw_wcB

Kolmisen vuotta ollut tuollainen käytössä, pääosin kaasukeittimen kaverina mutta paristi myös risukeittimellä kokeilut ja hyvä ostos on ollut. Pinnoite on edelleen kuin uusi eikä pohja ole vääntynyt koska on reunoja paksumpi. Pohja myös jakaa lämmön hyvin mikä on melko oleellinen seikka käyttömukavuuden kannalta.
_________________
"...olen enemmän kuin valmis, vaaran varpaille astumaan."

[ioni]

Mitenkäs semmonen kevytvalurautapannu? En ole kokeillut itse mutta voisiko toimia? Jos ei sitä niin sitten hiiliteräs.

Olen pitänyt kaapissa pinnoitettua pannua joitakin harvoja hommia varten. Menipä vuosia vanhasta pannusta pinnoite rumaksi. Ja eiku kauppaan. Hyllyllä aprikoidessa muljahti mieleen veljen intoilut hiiliteräspannusta. Siitä vaan sitten hyllystä matkaan Opan 28 cm musta Heavy Metal. Oli valmiiksi rasvakäsitelty vaan polttelin hyvin ohuelti vielä varmuudeksi muutaman kerran ennen käyttöä.

Eipä ole enää paluuta pinnoitettuihin! Toimii aivan mahtavasti! Uskaltaa kuumentaa kuumemmaksi kuin pinnoitetun. On tarttumaton. Helppo ja nopea pestä. Voi hauduttaakin eikä kärsi. Kun muistaa varoa älyttömiä lämpöshokkeja suuntaan tai toiseen eikä liottelemalla ruostuta puhki niin pitäisi olla ikuinen pannu. Hintakin huima 40€! Olen äimänä!

Mulla on juntilla vielä valurautahella. Siinä on edelleen ison lihan paistossa valurauta selvästi parempi massansa vuoksi. Pienemmät massat paistuu komeasti hiiliteräksellä. Voisin kuvitella, että induktiolla ei tulisi muuta käytettyäkään kuin hiiliterästä!

[antsa6]

[ioni]

Nyt on paisteltu kolmisen kuukautta hiiliteräksellä kevyempää tavaraa. Lämmönjako todellakin on erilaista kuin valuraudassa. Junttilieden valurautalevyn keskellä oleva syvennys näkyy pannulla selkeänä kylmempänä kohtana varsinkin paiston alkuvaiheessa. Se tasoittuu aika hyvin touhun edetessä kuitenkin. Edelleen olen tyytyväinen pannuun. Poika meni hieromaan munakasta lastalla pannun pintaan ja näytti tarttuvan vaan lähti helposti irti. Rasvapoltin pannun uudestaan juuri kun näytti hieman kuluneelta pinta. Eiköhän tuo taas rokkaa.

Tuo on yllätys että induktion kanssa on ollut ongelmaa. Asiaan kannattaa paneutua kun liettä valitsee.

[Peltsu]

[Ollari]

Opan mustan pannun kanssa oppinut, että sen pesemisessä ruuanlaiton jälkeen ei kannata kiirehtiä. Antaa rauhassa jäähtyä, sitten kylmälllä vedellä pesee myöhemmin, ilman tiskiainetta tietenkin. Pysyy pinta hyvänä.

Jos vaan liian hyvin pesee, niin tuppaa ruoka tarttumaan.

Siinä tapauksessa auttaa kun laittaa öljyä pannuun ja antaa kuumeta hissuksiin ja todella kuumaksi, ennenkuin alkaa kokkailla, silleen että se öljy alkaa jo savuta.
Kunnon rasvapoltto on tietenkin vielä parempi.

Ja happamia aineita ei kannata isoissa määrin käyttää näillä kokatessa. Viiniä tai sitruunamehua käyttää jne. Pariin kertaan joutunut toteamaan pinnoitteen irtoavan, kun oon saltimboccaa tehnyt tai sitruunamehua keitellyt kokoon.

[ioni]