OhjeOhje   HakuHaku   KäyttäjälistaKäyttäjälista   KäyttäjäryhmätKäyttäjäryhmät   RekisteröidyRekisteröidy 
 KäyttäjätiedotKäyttäjätiedot   Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestitKirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit   Kirjaudu sisäänKirjaudu sisään 

Koiruutta ja muuta jäynää

 
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Koirat yleensä
Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe  
Kirjoittaja Viesti
Sawaho
Kanta-asiakas


Liittynyt: 26 Hel 2021
Viestejä: 413
Paikkakunta: Pori

LähetäLähetetty: 25.01.2022 10:16    Viestin aihe: Koiruutta ja muuta jäynää Vastaa lainaamalla viestiä

Talvenselän taittuessa on mukavaa muistella vaikkapa metsästyskoirien kanssa sattuneita hauskoja sattumuksia. Vaikkapa tämä:
Rassinen oli hirviporukan nuukin mies, mikä on monesti hyväksikin vaan joskus käy riesaksi. Papparainen oli saanut jostain ilmaiseksi vihreän homeisia sokerikorppuja ja jahtitauolla tarjosi niitä muille hirvimiehille kahvin kyytipojiksi. Kiusaantuneina porukka otti korpputarjouksen vastaan yrittäen pyyhkiä homeisempia kohtia puhtaaksi.

Sitten Rassinen heltyi tarjoamaan porukan hyvin toimivalle hirvikoirallekin hyvästä työskentelystä korppua palkkioksi ja ehkä sormiaan suojellen heitti kaikkein homeisemman korpun koiran eteen kehottaen syömään harvinaista herkkua. Koira asteli nuuhkimaan korppua verkkaisesti, katsoi Rassista silmiin ja kusi korpun päälle piiitkän ruilauksen. Että siinä herkkua... Porukka päästi tempun nähtyään räkäisen naurun, mutta kiusaantuneena Rassinen otti kusisen korpun maasta tokaisten että "jumalan viljaa ei haaskata", pyyhkäisi kusta kädellään ja pani sen takaisin korppupussiin. Porukan nauru katkesi kuin puukolla leikaten. Olikohan siellä enemmänkin noita kusikorppuja?

Shocked Mad Evil or Very Mad
_________________
Etsi raittiin ilman rajaa, se on mennyt metsään..
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
9.3x622
Kanta-asiakas


Liittynyt: 16 Huh 2004
Viestejä: 16414

LähetäLähetetty: 25.01.2022 12:20    Viestin aihe: Re: Koiruutta ja muuta jäynää Vastaa lainaamalla viestiä

Sawaho kirjoitti:
Talvenselän taittuessa on mukavaa muistella vaikkapa metsästyskoirien kanssa sattuneita hauskoja sattumuksia. Vaikkapa tämä:
Rassinen oli hirviporukan nuukin mies, mikä on monesti hyväksikin vaan joskus käy riesaksi. Papparainen oli saanut jostain ilmaiseksi vihreän homeisia sokerikorppuja ja jahtitauolla tarjosi niitä muille hirvimiehille kahvin kyytipojiksi. Kiusaantuneina porukka otti korpputarjouksen vastaan yrittäen pyyhkiä homeisempia kohtia puhtaaksi.

Sitten Rassinen heltyi tarjoamaan porukan hyvin toimivalle hirvikoirallekin hyvästä työskentelystä korppua palkkioksi ja ehkä sormiaan suojellen heitti kaikkein homeisemman korpun koiran eteen kehottaen syömään harvinaista herkkua. Koira asteli nuuhkimaan korppua verkkaisesti, katsoi Rassista silmiin ja kusi korpun päälle piiitkän ruilauksen. Että siinä herkkua... Porukka päästi tempun nähtyään räkäisen naurun, mutta kiusaantuneena Rassinen otti kusisen korpun maasta tokaisten että "jumalan viljaa ei haaskata", pyyhkäisi kusta kädellään ja pani sen takaisin korppupussiin. Porukan nauru katkesi kuin puukolla leikaten. Olikohan siellä enemmänkin noita kusikorppuja?

Shocked Mad Evil or Very Mad



Mr. Green
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Sawaho
Kanta-asiakas


Liittynyt: 26 Hel 2021
Viestejä: 413
Paikkakunta: Pori

LähetäLähetetty: 26.01.2022 15:35    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Kai sitä on muillekin sattunut koirahommissa jotain hauskaa? Kertokaa nyt, on se ajankulua.

Joten palaan aikaan, kun siru tuli koekoirille pakolliseksi. Siis koira kyytiin ja naapuripitäjän lekurille sirua asentamaan. Kun lääkäri näki karjalankarhukoiran, hän otti seinältä kuonokopan ja osoitti koiraa. Tämä koira oli oikeasti "cool", eikä elinaikanaan edes urahtanut muille koirille tai hirvikaadoilla.

Tokaisin vähän tylysti, että jos se nyt välttämättä on johonkin laitettava, voisi sen laittaa lääkäri vaikka itelleen. Epäilemättä pahasti sanottu lääkärin ilmeestä päätellen ja hän murahtikin, että takaatko varmasti, ettei pure, se maksaa? Tietysti, ei pure. Nostin koiran hoitopöydälle ja sanoin, että olepas siinä. Lääkäri otti niskasta kiinni ja painoi 3-millisen piikin nahan läpi. Koira ei edes värähtänyt.

Oho, olen asentanut näitä siruja noin 130 kappaletta ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun koira ei edes liikahtanut, onpas se hyvähermoinen, totesi lekuri ja meni pesemään käsiään. Nostin koiran lattialle ja se vilkaisi minuun; saako sen tehdä? Luki kait naamastani myönnytyksen, mitäs epäili, ja hipsi lääkärin taakse ja kusi kunnon lurauksen housunpunteille.

Tuota minä maksankin heti, kun on vähän kiire (ja ennen kuin sääressä alkaa tuntua lämpimältä). Tasaraha lääkärin käteen, kiitoksia ja samantien ulos naurua pidellen. Koiran ilme pysyi vakiona eli pokkana Cool
_________________
Etsi raittiin ilman rajaa, se on mennyt metsään..
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
valmet 412s
Kanta-asiakas


Liittynyt: 13 Maa 2004
Viestejä: 15309
Paikkakunta: pohjois-stakunta

LähetäLähetetty: 26.01.2022 17:19    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Oltiin siinä hirvinuotiolla ja pari kolme vierasta oli saksanmaalta myös porukassa... Makkaraa paisteltiin lehtipuunuotiolla(tästä saksalaiset tarkkoja) ja jokuset siinä jo sai syötyä niin pisti savuiksi... Koiralle nakattiin makkaranpaloja toki ja kuorenkappaleita niin koirilla oli vähän kisaa kuka kerkee herkun napata...

Joku siinä nippasi sattumalta tumpin maahan ja eikös vanhaharmaa mennyt ja syönyt sen äkkipikaa Shocked

Tämän nähdessään saksalaisten pulina kasvoi hirmuiseksi ja hetkenpäästä tarjosivat koiralle pikkusikaria rasiasta...



Laughing
_________________
Varisjahdin veteraani...
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Sawaho
Kanta-asiakas


Liittynyt: 26 Hel 2021
Viestejä: 413
Paikkakunta: Pori

LähetäLähetetty: 19.02.2022 10:27    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Jatketaanpa muisteluita. Nuorena poikana matka hrvijahtiin tapahtui aamulla jonkun vanhemman herran autossa, mutta illalla sain kotiutua apostolin kyydillä, äkkiähän muutama kilometri taittui hölkkävauhdilla. Yhtenä iltana kotiin oli noin kilometri, kun koira häippäisi näkyvistä ja olin kuulevani jonkunlaisen möläyksen. Ihmettelin että oliko se hirvi ja jäin kuuntelemaan jatkoa. Hetken päästä koira palasi suussaan joku kumman näköinen otus. "Näytäpäs, mikä se on"? Koira antoi saaliinsa minulle ja se osoittautui hikihisen lämpimäksi miesten karvalakiksi. "No voi sun..näytä, mistä tämän sait!"

Koira lähti hölkyttelemään hieman vasemmalle pari sataa metriä minä perässä ja siellähän seisoi hämmentyneen näköinen vanha mies ilman paljaspäin. "Taitaa olla teidän hattu?" Helpottuneen oloinen mies kertoi olevansa risusavotassa ja istui juomassa kahvia, kun äkkiä iso musta koira ilmestyi paikalle. Hän ei uskaltanut koiraa peläten liikahtaakaan, kun koira tempaisi lakin päästä ja poistui samantien.

Ojensin karvalakin omistajalleen koiruuden heilutellessa häntäänsä ja yritin keksiä hyvää selitystä tapahtumalle. "Tuota, se on tämä koira ollut aina kovin tarkka pöytätavoista, ei pitäisi murkinoida lakki päässä". En tiedä, menikö selitys täydestä, mutta ymmärsin asian niin, että talomme pihalla ihmiset eivät kuulleet tai tienneet mitään naapurin metsässä olevasta savottamiehestä, mutta koiralle tämä mies oli "tuttu" tuulen tuodessa hänen hajuaan monta päivää koiruuden sieraimiin. Siitä seurasi "hattuleikki" Laughing Laughing
_________________
Etsi raittiin ilman rajaa, se on mennyt metsään..
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Sawaho
Kanta-asiakas


Liittynyt: 26 Hel 2021
Viestejä: 413
Paikkakunta: Pori

LähetäLähetetty: 07.03.2022 23:01    Viestin aihe: Vastaa lainaamalla viestiä

Ettei menisi pelkäksi metsästykoirien kepposiksi.
Armeijassa 60-luvulla polttoaineen jakokaappeja vahti illat ja yöt koulutettu (=hakattu) saksanpaimenkoira, joka vaikutti lähes raivohullulta. Siinä samalla se vahti polkupyörävaraston ovea, joten sinne ei ollut menemistä,, teoriassa. Sain käyttööni h-vetin huonon pyörän, joten ajattelin vaihtaa sen armeijan hengen mukaisesti päittäin parempaan, vaan se koira..

Yleisesti ottaen olin kaikkien koirien kanssa sinut, mutta tämä tapaus vaati tarkan suunnitelman ja ajoituksen. Varastosta meisseli ja tonget taskuun rekisterilaatan vaihtamiseksi ja muutamia puolen nyrkin kokoisia kiviä taskuun. Hiivin pyörävaraston nurkalle ja tarkkailin koiraa, joka istui tympääntyneen oloisena polttoainejakaiien vieressä vahvassa juoksulangassaan. Heitin kiven alueen yli, jolloin koira paineli tutkimaan vauhdilla muksahdusta. Siinä välissä minä painelin kiireesti pyörävaraston lukitsemattomasta ovesta sisälle. Eikös siinä ollut heti melkein uusi pyörä tarjolla, joten kilvet vaihtuivat päittäin. Kokeilin vielä "uutta" pyörää ja hyvä oli. Kun varastosta piti poistua, koira istui oven takana odottamassa. Heitin taas kiven alueen toiseen päähän ja koiralle tuli kiire perään, jolloin poistuin paikalta ilman isompaa hätäilemättä.

Käytin myöhemmin samaa menetelmää ja kävin monena iltana nauttimassa hienoista maalaismaisemista. Kapiukkojakin tuli vastaan, mutta eihän pyörällä voinut ajella muuten kuin virkatehtävissä, joten tervehdimme vain arvokkaasti, kuten protokolla vaati. Jokaisessa porukassa on tyyppi, joka tietää kaiken ja jolla kaikki on suurempaa kuin muilla. Hänkin päätti lähteä pyöräilemään, vaikka varoittelin koirasta. -Jos tuallaanen saa pyärän, kyllä määkin sen sitte saan! Vajaan puolen tunnin kuluttua tämä "kova kaveri" huojui tupaan housut säpäleinä ja melkoisia palkeita jaloissa. Poika täytyi oikein kovistelemalla häätää vastaanotolle, jossa pahimmat haavat neulottiin.

Kun useampi sata varusmiestä marssi aamupalalle joukkueittain, reitti kulki noin 30 metrin päästä koirasta, joka oli vielä siinä vaiheessa aamua työssään. Kun oma joukkueeni ohitti koiran, sen häntä alkoi heilua ja pääsipä muutama innokas haukahduskin hurtalta. Ihmettelimme moista käytöstä, kunnes ymmärsin. Se oli saanut kivistä ja muutenkin minun hajuni tallennettua ja tervehti tuttua, joka jaksoi toisinaan leikkiä hänen kanssaan. Se pystyi tunnistamaan minut satojen sotilaiden joukosta. On se melkoinen laite tuo koiran hajuaisti. Shocked Shocked Rolling Eyes
_________________
Etsi raittiin ilman rajaa, se on mennyt metsään..
Takaisin alkuun
Näytä käyttäjän tiedot Lähetä yksityinen viesti
Näytä edelliset viestit:   
Lähetä uusi viesti   Vastaa viestiin    Foorumi kaikille metsästyksestä ja aseista kiinnostuneille. Foorumin päävalikko -> Koirat yleensä Kaikki ajat ovat GMT + 3 tuntia
Sivu 1 Yht. 1

 
Siirry:  
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa


Powered by phpBB © 2001, 2005 phpBB Group
Käännös Jorma Aaltonen, jorma@pitro.com
Päivittänyt Lurttinen www.phpbbsuomi.com